Säilytä paikkasi jonossa. Kiitos, että odotat

Jonottelen tässä pankin asiakaspalveluun ja ajattelin hyödyntää ajan pälisemällä jotakin ei-niin-tärkeää. Jonotus on kestänyt jo iät ja ajat ja vielä tuntuu kestävän. "Edelläsi on puhelu" sanoo nauha välillä, sitten kertoo, että olen numero 11 jonossa.

Kova ruuhka pankin asiakaspalvelussa

Yritän päästä asiakaspalveluun ja pyytää lisää aikaa laskuille. Kuukauden työttömyyden jälkeen minulla ei vieläkään ole mitään tietoa, milloin voin saada työttömyystukea. laskuja tulee, ruokaakin pitäisi edes vähän syödä ja asuminenkin eli vuokra ja muut velat maksaa. tilanne on kinkkinen. Katsotaan,saanko apua maksuaikaa pidentämällä. Peukku pystyyn!

Huomisen jälkeen muuttuu tässä blogissa jotakin - en muista mitä - joten voi olla, että tämä on viimeinen postasu. Olen aloittanut tämän blogin, kun minulla oli maksullinen sähköposti Elisalta ja nyt kun sitä ei enää ole, en pääse vaihtamaan tunnuksiani. Katsotaan, avaanko ehkä toisen,  erilaisen blogin jos tätä ei enää päse päivittelemään. Aika lailla yksitotista tämä teksti täällä meikäläiseltä onkin. Aika lailla saa jauhan joka kerta - tylsää!

Pakkailin hetki sitten tavaraa, jota otan mukaan maalle. Vettä pari isoa kanisteria, koiran ruokaa, pyyhkeitä, lakanoita ja käsityöt, lukemista. Aitassa on valmiiksi jo vaatetta, joita voi käyttää pihahommissa ja muutenkin kotona. Ruoka ostetaan paikallisesta kaupasta.

Olisi kiva päästä veneilemään järvelle - katsotaan, onnistuuko.

Paikkasi jonossa on kuusi

Koira nyhjää vieressä. Se tietää, että olemme lähdössä ja ihmettelee, miksi vielä istun tässä emmekä lähde menemään. Ehkä kohta jo pääsemme  lähtemään!

Lihapiirakka toiveen mukaisesti sukulaisille

Kävin tänään kirjastossa. Olen lueskellut jonkin verran, aika dekkaripainotteisesti. Nyt on menossa karin Slaughterin kirja, sitä ennenluin taas Lee Childiä. Jotain tietokirjoja  ja kaunoakin on tullut lainattua, mutta aika huonosti osaan nykyisin keskittyä mihinkään erityiseen. Sama käsitöissä. Aloitin pitkähihaisen puseron tekemisen noin kuukausi sitten mutta sen aloituksen jälkeen olen neulonut kolmet sukat. Kärsivälisyys poissa, en jaksanut jatkaa isoa puseroa vaikka se on ihan kiva. Sukat syntyivät  nopsaan, viikossa tulee helposti pari, ehkä melkein kaksi. Nyt kokeilen pitsisukan tekoa taas. Etsin sopivan helpon ohjeen netistä ja kilkuttelen nyt siniset pitsisukat valmiiksi!

Paikkasi jonossa on kaksi 

Kohta, kohta pääsen esittämään asiani! "Otamme puhelusi vastaan mahdollisismman pikaisesti." Maksaakohan tämä jonotus? Varmasti, onhan kyseessä panki. Hinnasta ei nauha kerro mitään. Hilpeä naisääni vaan hokee tuota  jonotusasiaa melkein taukoamatta. "Meillä on edelleen jonoa. Kiitos, että jonotat." Mitäs kiittämistä jonottamisessa on?

Paikkasi jonossa on yksi

Jess! 

"Kuinka voin auttaa?"

Siirrän puhelusi toiselle asiakaspalvelijalle.  Jonotusaika on korkeintaan viisi minuuttia.

Lopputulema:  Saan maksaa pienempää summaa ja hiukan isompaa korkoa  jonkin aikaa. "Soita sitten meille uudestaan kun saat asiasi kuntoon."

Kiitos. Kyllä toki.

Kuuma kesä ja luonto työttömän ilona

Kuuma kesätyö joillakin. Tietöitä on nyt paljon kaupungeissa ja maanteillä.

Kesäkuu loppuu huomenna - ja samalla ilmeisesti kuumat kelit.

Kun mittarissa on lähemmäs 30 astetta, tuntuu oikeasti tosi kuumalta. Liian kuumalta, vaikka kuinka lämpimästä tykkäisikin. Luonto ei taida näillä leveysasteilla, pohjoisella pallonpuliskolla, tällaisesta säästä oikein välittää.

Pari kunnon sadekuuroa - mielellään rauhallista sadetta vaikka pidempääkin, sitten taas aurinkoa - olisi nyt paikallaan.

Luonto auttaa työtöntä työnhakijaa jaksamaan

Mesiangervo jo kukassa

Luonto on ollut kaunis, niinkuin se tietenkin aina on. Nyt, kun olen työtön, olen tehnyt pari kunnon kävelyä koiran kanssa melkein joka päivä.  Aina ei ole kuumuudelta meistä kumpikaan jaksanut pitkää kävedlyä ja koirakin on etsiytynyt varjoon ja rojahtanut siihen läähättämään. Metsässä ja pienemmillä kaduilla ollaan kävelty ja olen haistellut ja katsellut sireenejä, kieloja, alppiruusuja, pihlajan kukkia, marja- ja hedelmäpuiden kukkia.... Ihania, tosiaan. Nyt alkaa olla vihreä kausi luonnossa kun iso osa on kukkinut. Puutarhoissa näkyy pioneja, ruusuja ja jasmikkeita.

Mesiangervo kukkii nyt jo joissain paikoissa, tuoksuu keskikesälle.

Itse olen saanut pidettyä kiinni omasta tavoitteesta: ainakin yksi työhakemus päivässä. Joinain päivinä se  ei millään, ei mitenkään jaksa innostaa mutta olen saanut kuitenkin hakemuksen rustattua. Kun ei ole inspiraation varjoakaan tekemisessä, ei hakemuksestakaan varmasti aina ihan priima tule. Minulla on onneksi muutama hakemus- ja ansioluettelopohja, joita voi aika pienellä vaivalla muunnella eri hommiin.

Rannalla on mahtavan hienoa katsella maisemaa. Härkälinnut uiskentelivat
tuossa mutta kuvaan eivät jääneet. Kuva otettu juhannuksena noin klo 23.

Työnantajan markkinat jylläävät

Ruusujen aika on nyt

Haen erilaisia hommia, kaivelen vapaita työpaikkoja Te-toimiston, Oikotien, Duunitorin ja Monsterin sivuilta ja Facebookista. Tietenkin haen ensisijaisesti sellaisia töitä, joihin oma ammattitaito on hyvä mutta myös muuta. Nyt hakijoita on vain niin paljon, että työnantajilla ei ole mitään vaikeuksia saada juuri prikulleen sellaista työntekijää, kun haluaa. Sellaista, jonka ei tarvitse opetella hommaa yhtään päivää vaan hän on samantien ammattitaitoinen, tehokas ja tuottava. Tämän olen huomannut, kun olen jutellut työnantajien kanssa; jos noin 12-18 ammattiosaamisen vaatimuslistalta puuttuu yksikin osaamisalue tai se ei ole ihan tuore, ei paikkaa saa. Palkka saattaa silti olla vain reilut 2000 euroa kuukaudessa. On totisesti työnantajan markkinat nyt - sen kun valitsee parhaan päältä.!

Märkä talvi oli liikaa Terijoen salavalle ja se kaatui ja joutuu haloiksi

Ehkä sitkeys palkitaan. tai sitten ei. Juhannusta ennen minulle ropisi sähköpostiin iso kasa "Kiitos hakemuksesta mutta valitettavasti valintamme ei nyt kohdistunut sinuun" -viesti. Huomasi, että rekrytoijat olivat lähdössä lomalle ja hoitivat asiat loppuun ja ilmoittelivat hakijoille tilanteen. yhteen hakemaani pikkaan oli 265 hakijaa - kyseessä oli kuitenkin sellainen työpaikka, johon vaatimuksena oli korkeakoulutukinto ja asiantuntijakokemusta vähitään viiden vuoden ajalta. Masentavaa - omalta kannalta.

Vanhat älköön vaivautuko, annetaan työt nuoremmille

Minun vikani on pääasiassa ikä. Näin luulen vaikka sitä ei kukaan sanokaan ja kysyttäessä kieltää. Paitse edellinen esimieheni joka loppukeskustelussa toukokuun lopussa sanoi, että ikäistäni henkilöä on hasteellista palkata edes määräaikaiseen työhön koska ... no koska nyt näin on ja monet luulevat, että kun ihminen on yli 50-vuotias, alkaa kiinnostuksen kohteet  olla muualla kuin työssä ja sairaudet alkavat  vaivata ja sairauspoissaolot ne vasta kalliiksi tulevat.

Juhannusruusu epätarkkana

Näitä ennakkoluuloja vastaan on vaikea taistella. Itse en ole perusterveenä ollut sairaslomalla juuri koskaan - päivä kymmenesssä vuodessa, keskimäärin ja jos flunssaa on ollut, olen tehnyt työn etänä. "Tuo on poikkeus" sanoi tähän ex-pomo ja myönsi, että olen terve ja pirteä ikäisekseni (!!!).

Hän sitten palkkasi tiimiinsä 27-vuotiaan vasta valmistuneen naisen työhön, jota itseklin hain ja jonka olisin pystynyt hoitamaan. Kyseessä oli 9 kuukauden määräaikainen pesti.

Reilu kolmekymppinen tuore esimies palkkaa toki omaan tiimiinsä mieluummin nuoren naisen kuin kokeneen, itseään vanhemman henkilön. Äitinsä ikäisen. Huoh. Tätäkään ei takuulla saa sanoa  mutta sanoinpa nyt kuitenkin.

Pihan Kultasade oli reilu viikko  sitten mahtavan hienossa kukassa.

Suuntaan nyt parin viikon työnhausta vapaalle lomalle maalle - vaikka metsien marjat eivät vielä olekaan kypsyneet.

Sateita ja uutta työtä odotellessa!

Kuin täi tervassa - mikään ei huvita. Energia hukassa

Työt loppuivat viime viikolla, perjataina. Tarkalleen sanottuna puoli neljän aikaan kun esihenkilön kanssa kävelimme rappuset  alas ja hän suuntasi omalle autolleen, minä jalkaisin pois paikalta. Läksin hortensia-puska kainalossa kotiin päin. Olo oli tyhjä, mutta suunnittelin jo maalle menoa. Tuleva työttömyys pelotti, mutta ajattelin olla aktiivinen ja puuhailla, niin ikäät asiat eivät tarttuisi aivoihin. En halunnut alkaa kieriskelemään epätoivossa; yritän ajatella, että kyllä tämä tästä kirkastuu ja jotain aina tekevälle löytyy. Olen jo hakenut viime viikkojen aikana ties kuinka montaa työpaikkaa - mutta vielä ei ole tärpännyt.

Olin luvannut äidille, että menisin laittamaan pihapiirin istutuksia kuntoon - olen siellä jo käynytkin kolmen viikonloppuna ja sisko väleihin jäävillä viikonloppuina. Kaikki kasvaa kohisten, erityisesti rikkaruohot! Vähän voisi yrittää pitää pihapiiriä kunnossa.

Nokkoskeittoa tupituoreista nokkosista

Päälle kanamunaa ja juustoa. Namskuti!

Työhakemus kannattaa tehdä kun on positiivinen mielen vire, draivi päällä!
Tulin pois maalta maanantaina ja nyt tiistaina olen jotenkin ihan hukassa. Herään seitsemältä, juon teetä ja syön jotain, voileivät tai viilin niinkuin aina. Sitten menen työkoneelle... ei kun siis omalle koneelleni ja yritän keksiä, mitä työtä voisin tänään hakea. Tänään en saanut aikaiseksi yhtään hakemusta - yksi on puolitiessään. Muutama avoinna oleva paikka on listattuna haettavaksi - harmi kyllä, mikään ei ole kamalan kiinnostava. yksi on,mutta siinä on tosi paljon kovia vaatimuksia. Haen kyllä sitä, mutta itse ajatteeln, että pitää olla draivi ja hyvä mieli, kun hakee - muuten hakemuksesta tulee lattea ja huono. Tänään on olo niin matala ja lattea, että en saa hyvää hakemusta aikaiseksi.

Päivän aikana vetkuttelin asioiden kanssa. Sain pestyä koneellisen pyykkiä mutta siinä kaikki. En saanut keittiön kaappia siivottua, en silitettyä. Ei huvita mikään. Sain kyllä vastailtua yhden työpaikan työhakulomakkeen kaikkiin  yksityiskohtaisiin kysymyksiin ja latasin CV:n sivustolle mutta en saanut tehtyä hakumuskirjettä. Olen kuin täi tervassa tai muuten todella tahmea. Yritin luekskellä netistä uutissivustoja - mutta en saanut edes niihin kesktyttyä.  Väsyttää ihan sikana. Miten voi väsyttää, jollei mitään tee?

Raparperit on nyt parhaimillaan. Lämmitin raparpereja ensin
hiukan hellalla fariinisokerin ja kanelin kanssa, samalla kun
sekoittelin kauraryynit voisulaan ja sokeriin.

Jostakin luin, että banaanilla voisi pehmentää raparperin makua.
Siispä kokeilin. Kaksi banaania siivuttelin rapskujen päälle.

Onko kaikki työ oikeasti arvokasta? Ei minusta. Näin tosin pitää sanoa
Jotenkin tuntuu, että en vaan jaksa tätä ikuista työnhakemusrumbaa! Olen varmaan viime vuosina hakenut noin puolisen tuhatta työpaikkaa - siis aivan varmasti olen hakenut ylikin 500 työtä. Olen sitten saanut lyhyitä pätkiä, pieniä pestejä pienellä palkalla. "Sekin on arvokasta,että saat tuollaisia lyhyitä määräaikaisuuksia. siinä pysyy hyvin työelämässä kiinni" totesi te-toimiston virkailija minulle jokin aika sitten.

Paistoksesta tuli hyvää ja banaanit olivat kiva lisä maussa. Vaniljajäätelön ja kahvin
kera tarjoilin sunnuntaina ja kovin syöjät tykkäsivät.

Arvokasta? Saada olla töissä muutaman kuukauden siellä, toisen täällä. Jaa. Onko tosiaan näin?

TE-toimiston verkkopalvelu lähetti minulle haettavaksi kaksi työpaikkaa, johon en millään ole sopiva mutta  niitä on haettava, että en joudu karenssiin. No, haen sitten ja tunnen itseni idiootiksi: en täytä puoliakaan kriitereistä, ala on täysin vieras minulle.

Katsoin hetki sitten, mitä TE-toimisto nyt minulle suosittelee. Työtarjouksia sieltä lähetetään vain työttömyyden alussa joten muuten pitää itse aktiivisesti käydä siustolla. Yrittäjyys on nyt - ja ollut jo pitempään - päivän sana. Yrittäjyys on siitä hyvä ehdokas, että jollei yrittäjä-statuksella pärjä. on valtiolla pienemmät velvollisuudet maksaa korvausta. Itse en ole yrttäjäksi ryhtymässä; minulla ei ole sellaista tietotaitoa ja vielä vähemmän rahaa panostaa yrittäjyyteen, että eds unta siitä näkisin.

Rekisteröidyin myös VMP:n avoimiin työpaikkoihin. Kirjasin sinne, mitä työtä haen - asiantuntijatyötä omalla alallani, ehkä jotain muutakin, jota osaan tehdä. Aloin samantien saamaan ehdotuksia trukkikuskiksi, maalariksi, peltisepäksi, kylmälaiteasentajaksi ja raudoittajaksi. Olipa siellä  ehdotus myös muuttomieheksi ja iltasiivoojaksi. Ei ihan hakukriteerit mene näissä putkeen.

Lipstikka on kasvanut tällaiseksi kahdessa viikossa. Teinkin eilen
siskonmakkarasoppaa jonka maistoin pensaan yrtillä. Hyvää!

Olo on matalaa matalampi. Katsotaan,nouseeko se tästä. Ulkona kyllä on ihana kevätsää joten pitäisi yrittää nähdä valoisasti asiat. Ulkona tuoksuu omenapuut, pihlaja ja kielokin jo. Ja moni muu.

Näin siis tänään, kesäkuun kolmantena. Elämä jatkuu.