Jutustelua ikkunan takaa

Aurinko paistaa, taivas on sininen. Äsken satoi, nyt ei enää. Kuuntelen uutisista raporttia muutama tunti sitten tapahtuneesta lento-onnettomuudesta Ranskan Alpeilla. 150 ihmistä on kuollut, kaksi pikkulasta mukana ja 16 saksalaista koululaista palaamassa luokkaretkeltä kotiin. Saksalainen halpalentoyhtiö, Lufthansan tytäryritys. Putin on luvannut, että venäjä voi mennä auttamaan avustustoiminnoissa. Angela Merkel Saksasta menee paikalle huomenna.

Paljon ei taida olla autettavaa - kaikki ovat kuolleet. Näin kerrotaan.

Oma lapsi kuuli onnettomuudesta ja ihmetteli, että "Ai taasko lento-onnettomuus? Kohta ei uskalla lentää enää...". Eihän näitä hirveän usein ole, onneksi, mutta aina kun jotakin tällaista tapahtuu, niitä uutisoidaan tosi aktiivisesti. Kamala oli se viime vuoden Ukrainan yllä alas ammuttu hollantilasikonekin. Siinäkin oli paljon lapsia.

Tänään piti olla Nato-lentoharjoituskin suomalaisten kanssa mutta siinä on tapahtunut jotakin. Venäläisiä sotilaskoneita on myös nähty jälleen ilman tunistetietoja Itämeren yllä.


Mankeli. Arjen uskollinen  auttaja ja lakanoiden ystävä

Mankelointia ja silitysraudan käyttöä
Itse olen neuloskellut, mankeloinut eilen pesemiäni lakanoita, pyyhkeitä ja tyynyliinoja. Lueskelin jossain vaiheessa, että mankelia käyttää Suomessa enää "vanhempi polvi". Mankeli oli päässyt uutisten kevennykseksikin - niin hassu ja hupaisa vehje se on! Itse kuulun mankeloivaan ihmisryhmään. Mutta hei, mankeli on maanmainio keksintö: se tekee lakanat ihanan sileiksi ja mankeloin tosiaan myös tyynyliinat ja pyyhkeet. Helppo tapa pitää kaapitkin siistinä!

Minusta on kiva, kun puhtaat lakanat tuoksuvat raikkaalta ja ovat aivan sileät - niihin on ihana sujahtaa, saunapuhtaana tai suihkun jälkeen! Siinä ei sitten puutui kuin oman kullan syli, lämmin halaus viileissä lakanoissa...

St Paulia siinä nostaa kukkia!

Silitän muutenkin vaatteet - sekin on aika vanhanaikaista! Minusta ryppyiset vaatteet eivät näytä hyvältä! Tiedän ihmisiä, jotka kuivaavat pyykkinsä luivausrummussa jossa ne todella kuivuvat mutta menevät aivan käsittämättömään ryppyyn. Kiva vetää umpiryppyinen paita päälle aamulla ja lähteä työmaalle.... Hmm. No - en itsekään silitä sukkia tai alusvaatteita kuten pari tuttavaa tekee - toinen heistä muuten mies.


Kukat piristävät arkea
Ikkunalla talven viettäneet kukat alkavat virkistyä - vaikka en ole niitä edes muuttanut uusiin multiin. Orkideat ja StPauliat (Paavalinkukka?) sekä kaktukset ovat nupulla, osa jo kukassa. Kiva!

Perunanarsissi

Ostin eilen parilla eurolla (2,45) tuoksuvan vaalean narsissin, perunanarsissin. Kiva, kun noita saa ruukussa, pääsee seuraamaan nuppujen avutumista päivittäin vaikka ulkona on vielä lunta. Ne on sitten helppo ustuttaa ulos keväällä - kukkivat sitten pihalla seuraavina vuosina. Näin teen myös joulun hyasinteille ja kevään esikoille. Siellä ne sitten elävät ja lisääntyvät!



Tänään avautunut ihanainen

Elämä soljuu eteenpäin, päivä kerrallaan. Olisi kiva olla paljon aktiivisempi ja tehdä sitä sun tätä. kohta on vaalit Suomessa - niiden keskustelujen seuraaminen on toisaalta mielenkiintoista, toisaalta turhauttavaa. Lupauksia on nyt ilma taas kerran sakeanaan - kaikki kuitenkin tietävät, että kukaan yksittäinen ihminen ei voi juuri noita lupauksia lunastaa, mihin ikinä rooliin hän sitten pääseekään; eduskuntaan tai ministeriksi. Puolueesta riippumatta luulen valintojen olevan aika lailla sama, näin perusihmisen vinkkelistä katsottuna. Nyt kaikki puhuvat työpaikkojen lisäämisen puolesta. Hah: mitä ihmettä sille voi tehdä joku poliitikko!?  Jotkut haluavat elvyttää tietyömaita ja rakennushankkeita lisäämällä. Ne eivät meikäläisen kaltaisille työtä tuo, vaikka kuinka pyytäisin. Sinne menevät rakentamaan ja teitä tekemään, asfalttia laskemaan yms naapurikansan ahkerat miehet, nuo vikkelät virolaiset jotka ovat nyt jo suurimmassa osalssa rakennushommat saaneet käsiinsä.

Laiskat köyhät ja työttömäyt: syyttäkää itseänne!

Perhosorkidea kukkii kohta!

  

 

No, joku sanoikin taannoin suomalaisia laiskoiksi ja mainitsi, että Suomella ei mene vielä tarpeeksi huonosti. Työttömät vaan makailevat eivätkä edes hae töitä.... Näin taisi laukoa ja lohkaista aina niin suuria viisauksia puhuva BjörnWahlroos, vai oliko taloustieteen professori Bengt Holmström USAn MIT:sta. Hänellä oli hyvin selkeä kuva meistä suomalisista työttömistä.

Se, mitkä tuntuu yhdistävän näitä eliitin edustajia kun he puhuvat meisät toisen äärilaidan ihmisistä on tietynlainen selkeä vakaumus siitä, että me työttömät ja köyhät olemme tässä tilanteessa omaa syytämme; emme viitsi hakea töitä kun meillä on niin hyvä olla täällä, muiden elätettävänä.

Toisaalta - jotakin pitää uhrata, että saadaan talouden pyörät pyörimään. Ne, jotka uhrataan muuttuvat hylkiöiksi ja eläteiksi, olivat sitten olleet mitä hyvänsä aikaisemmin... Näin se elämässä on ollut aina.

Vahvat pärjäävät, heikot sortuvat. Miten pääsisi vahvojen puolelle - jos ei ole vahva, on ilman kunnon verkostoja?

Ajanvietettä: neulomista lahjaksi saaduilla langioilla

 

Hitto; itse olen hakenut parin vuoden aikana yli 500 työpaikkaa ja ottanut yrityksiin muutenkin yhteyttä, ihan vain omaa työpanosta tarjoten. Viimeksi alkuviikosta; eilen itse asiassa. Ei niitä töitä vaan saa, vaikka kuinka yrittää. Yli viisikymppinen nainen ei kelpaa mihinkään - ei työhön, ei mihi nkään. Terveyttä, intoa ja halua kyllä on. Who cares? Palkatta kyllä saa, sen olen kokenut. Omat lapseni, nuoret aikuiset, ovat molemmat lupautuneet tekemään palkattomasti töitä koko kesän - koska yrittäjä sanoo, että ei ole varaa maksaa palkkaa. "Mutta saat hyvän työtodistuksen, jos teet kaksi kuukautta palkattomasti töitä."

Itse olen neuloskellut. Se ei ole työtä, se on puuhastelua ja askartelua. Sain viikonloppuna sukulaiselta kassillisen lankaa joita hän ei ehdi neuloa kun hänellä on niin paljon töitä; äiti-ihminen joka käy töissä ja harrastaa liikuntaa... Happy her! Sain villa- bambu- ja puuvillalankoja joista voin tehdä itselleni jotain kivaa. Kiitos.

Kiva  kun saa apua ja tukea!




Siivouspäivän ajatuksia

Matot ulkona, kylppäri ja vessa pesty, lattiat imuroitu. Koiran tassut ja mahan alus piti pestä samalla - koira häärii mukana kuin pikku-emäntä, tassuista jää vain jälkiä lattiaan jollei niitä putsaa kunnolla.

Kohta menen puistelemaan matot, sitten viikonlopun ruokaostoksille. Tai toisin päin ehkä, matoista irtoaa sen verran pölyä että suihkuun pitää kyllä sitten mennä.

On meneillään auringon pimennys, sanotaan. Aurinko näyttää kokonaiselta ohuen pilviverhon takaa - mutta valo ikkunan takana muuttui hetki sitten hiukan keltaisemmaksi. Siitä arvasin, että taivaalla tapahtuu jotakin. Silmä ei huomioinut mitään auringon kiekon kohdalla kuitenkaan. Kauaa taivaalle ei kyllä voinut tuijotellakaan, kirkas on valo vaikka siinä hento pilviverho päällä onkin.

Kovin dramaattiselta ei pimennys tunnu - kun käy nettisivuilla, saa käsityksen, että jotain huippu-erityistä on meneillään.

Meikäläinen ei nyt oikein osaa tästä hurjasti riemuita. Aurinkomyrskykin revontulten muodossa  jäi  näkemäätä viikolla, vaikka kuinka yritin vilkuilla oikeana iltana eri puolille taivaan kantta...

Jollei uutisia seuraisi, ei tietäisi mitään pimennyksestä tai revontulista. Ei myöskään siitä, että Putinin kannattajat haluavat Putinin antavan kansalleen lahjaksi Krimin jälkeen Puolan ja Suomen. En lukenut uutisista, mitä isä Putin moiseen astaa - vai liekö hänen oman toiveensa mukainen kommentti yleisöön istutettuna. Ei pidä provosoitua, ainakaan täällä perusnaisen keittiönpöydän äärellä....

Sen sijaan takerruin ihan toiseen iltapäivälehdistön julkaisemaan asiaan: vuoden viiniksi valikoitui espanjalainen Durius Tempranillo, 2011. Pullo maksaa piirua vaille kympin, tai no, oikeastaan täyden kympin kassa siitä tietenkin haluaa.  Kauppojen hinnoittelu on omituista - miksi hintojen pitää päättyä .97 - .99 senttiin? Ärsyttää; tulee tyhmä olo. Kassa sanoo kymmenen euroa mutta hintalapussa lukee 9.97. Hoh hoijaa.

No, viinin omalla sivulla kerrotaan viinistä näin: Syvän ruskehtavanpunainen, hieman kehittynyt täyteläinen viini, jonka runsaassa ja rehevässä tuoksussa on nahkaa, paahteisuutta ja kuivattua hedelmää. Moniulotteinen maku vastaa tuoksua. Erinomaisen hinta/laatusuhteen viini, jossa on pehmeät tanniinit ja pitkä jälkimaku.

Ostin viiniä viikonloppuna syömään tuleville sukulaisille. Kaksi pulloa - ensimmäinen viiniostos kuulausiin. Toivottavasti on hyvää!

Kevät tulla puksuttaa

Jäät paukkavat kun lämmönvaihtelu saa järven selät ja rantojen jäät vuoroin supitumaan, vuoroi laajenemaan.

Mitenkähän hylkeet ja niiden poikaset pärjäävät? Kuinka Saimaannorpan vielä avuttomat kuutit?

Terveellistä. Kevään innoittamaa ateriointia!

Ihanaa joka tapauksessa, kun kevät tulee. Ihan hyvä myös, kun vielä kohta viilenee - ei kesän aika ole kohtakaan, näillä leveyksillä! Nyt pöllyää hiekka ja koiran tassut ja ihmisten kengät kantavat sisään hiekkaa, pölyä ja ties mitä... Mutta aurinko paistaa!

Näin pohdiskelen aamukävelyn jälkeen kun syön terveellistä välipalaa. Mieli on kevyt!

Maailman meno ja oma kukkaikkuna

Kungsängslilja on Upplannin kansalliskukka.
Nämä yksilöt kukkivat keittiön ikkunalla.

Kevät on tullut etuajassa. Suomen hallitus on lopettanut työnsä - saamatta oikein mitään aikaiseksi, jollei lukuun lasketa ex-ministerreiden uusia, rahakkaampia pestejä Euroopan parempien etujen ja lokoisan elämän äärellä. Ja sitten vielä: Putin on kadonnut kymmenen päivää sitten julkisuudesta, Kreml lupaa antaa suuren tiedoksiannon pian.

Maailman meno on täynnä jännitystä, yllättäviä käänteitä ja - pelkoa.

Tässä uutisia odotellessa voi sitten käydä ulkona katsomassa kevään etenemistä. Paikka paikoin on lunta veilä kinoksittain, toisaalla taas tuntuu, että voikukat ja kevään ensi kukat alkavat kasvaa, linnut rakentavat pesiä ja jänikset ja rusakot juoksevat kiimaisina peltojen reunuksilla.



Kevät ikkunalaudalla: StPaulia puhkesi kukkaan!

Kevät on täällä, sen näyttää jo aamulla aikaisemmin ja aikasemmin tuleva valokin. Kesä tulee, tapahtuipa maailmalla mitä hyvänsä. Ja niin siellä tapahtuukin. Joskus toivoisin, että ei tarvitsisi tietää kaikista niistä ikävistä asioista, joita maailmalla tapahtuu. Ei niille itse voi kuitenkaan mitään. Silti on aina kuitenkin seurattava uutisia, luettava lehtiä ja seurattava netin kautta, mitä maailmalla tapahtuu.

Koira nuuhkii kadulla innokkaana kaikki mahdolliset kivenkolot ja ruohontupsut. Sille elämän ihanuus on juoksu vapaana metsässä, toisten koirien pissamerkkien haistelu ja omien merkkien teko.

Tulppaanien kituliasta versomista.
Silti paremmin kasvaa
kuin Suomen talous

Itselle on normaali elämä tavallisen hyvä asia - jotenkin sitä vain kuvittelee, että kun kuulee Putinin kadonneen, että se jollain lailla vaikuttaa omaan elämään. Eipä se taida vaikuttaa. Silti tulee miettineeksi, mitä miehelle on tapahtunut kun ei ilmaannu esiin vaikka puoli maailmaa häntä huhuilee. Kai hän jonkun elonmerkin antaisi, vaikka olisikin "lukemassa dokumentteja" kun tietää ihmisten huolen. Tai jos olisi sairaana, mutta ei kovin vakavasti. Vai onko leikattu ja täytyy saada kunto sellaiseksi, että sitä ei huomaa?
Hänelle on syntynyt tytär Sveitsissä, se on jo varmistettu ja kerrottu,  mutta tuore isä ei ole sveitsiläisessä sairaalassa käynyt. Liekö Venäjällä tapahtunut vallankaappaus joka uutisoidaan pian, kun saadaan kokonaisuus mietittyä ja millä lailla asia tiedotetaan, että suuri kansakunta pysyy rauhallisena.

Eiköhän asia tule esiin jollakin tavalla, pikipuolin. Nykymaailmassa ei voi asioita piilottaa enää samalla lailla kuin aikaisempina vuosikymmeninä ja -satoina. Piiloon ei pääse, ainakaan pitkäksi aikaa. Toisaalta, jos mies on nirhattu niinkuin aikoinaan tapahtui kunikaille ja tsaareille hoveissa, tulee sekin jollakin tapaa esiin. Jossain vaiheessa. Odotellaan!



Tarvitsemme kotikutoisen, kuotetttavan tekijän joka uskaltaa ottaa vastuun.
Onko Suomessa sellaisia enää, vastuunkantajia? Sellaisia, jotka eivät halua paeta
isoihin virkoihin ja jättää Suomen heti kun tilaisuus suodaan?

Suomen polittinen ja taloudellinen tilanne sitten puolestaan.... Voi pieksut, mikä sotku. Kukaan ei ennen vaaleja uskalla sanoa, mitä tekisi, jos olisi vallassa - silloin ei kukaan äänestäisi. Maa on menossa kohti todella huonoja aikoja, päättäjät eivät uskalla tehdä mitään koska pelkäävät omien etujensa menettämistä. Pelkureitako ovat? Työtön etunsa menettänyt kansalainen tässä kyselee - ja ihmettelee, eikö joku ihan oikeasti halua ja voi ottaa nyt vastuuta ja laittaa asiat kuntoon, maksoi mitä maksoi? No ei kai sitten...

Suomi on matkalla kohti Kreikan kohtaloa, sanoi joku. Otetaan velkaa, myydään valtion omaisuutta ja käytetään velka iloisesti kulutukseen. Aivan kuin ne asuntolainan pankista saaneet, jotka saavat nyt vuoden lyhennysvapaan, että voivat kuluttaa ja saada tällä tavoin maan nousuun! Hah. Velkahan täytyy sitten myöhemmin kuitenkin maksaa takaisin. Pankin hieno puhallus saada lisää rahoja - tähän koukkuun tarttui moni lainan kanssa kamppaileva.

Olisihan se kiva jättää lyhennykset maksamatta, matkustaa mukavalle lomalle etelään ja ostaa jotakin kivaa kotiin, tietenkin. Tai vaikka teettää kylppäriremppa... No, sekin maksaa paljon.

Onhan minullakin pankkilainaa, ihan liikaa omiin varoihin nähden. Yritän vain hissukseen maksella niitä pois, että ei menisi asunto alta... Työtön tuskin moista lyhennysvapaata saisikaan. Miksi saisi?

Naistenpäivänä sitruksia paremman ulkonäön toivossa

Tänään on naisten päivä. Omassa elämässä sitä en erityisenä päivänä huomaa, mutta media on ottanut päivän teeman onkeensa. Jossakin lehdessä kehotettiin juhlistamaan tätä päivää maksamalla rahaa kehitysmaan naisten hyväksi.

Itse tässä aivan itsekkäästi elelen ja oleilen kuin muutenkin. Syön ihania sitrushedelmiä jotka ovat nyt edullisia - kilon veriappelsiinejä saa noin 60 sentillä. Se on edullista - ja tuorepuristetut appelsiinit ovat hyvä. Ja ovat ne varmaan terveellisiäkin. Kauniita ne ovat joka tapauksessa. Leikkaan ne halki ja katson ihanaa väriä - jokainen hedelmä on eri värinen, eri tuoksuinen. Sitruunat ja limet, greipit, satsumat, mandariinit, pomelot ja kaiken kokoiset ja eri maista tänne kuljeteut appelsiinit. Niitä on Egyptistä, Israelista ja Espanjasta, ainakin.

Vararenkaan kirous
Meikäläisellä on henkilökohtainen ongelma: mahan ympärys on liian iso! Minulla on vararengas jota en tosiaan tarvitse. Se on ruman näköistä; naisella pitäisi olla kapea vyötärö ja sopusuhtainen kroppa. Se on hyvän näköistä - ja hoikka kroppa antaa itseluottamusta. Sen kanssa tuntee itsensä jotenkin uhkeammaksi ja on hyvä olla, jos on terveen ja naisellisen näköinen. Pitäisi tässä vielä yrittää saada mieskin kaveriksi....

Laatu-jegginsit Lidlistä.

Yritän siis kovasti kuihdutella tuota läskiä pois vyötäröltä. En vain ymmärrä, miten se voi olla niin vaikeaa! Appelsiineja ja muuta hedelmää ja vihannesta syömällä sen pitäisi onnistua.... Silloin tietenkään ei saisi sortua kekseihin, ei jäätelöön eikä suklaaseen. Ja minähän olen sortunut.... Äsken söin jäätelötuutin. Heitin pois sen keksiympäryksen, mutta se nyt oli vain pieni osa herkkua.

Vaateostoksilla saksalaiskaupassa
Ostin viime viikolla farkku-lagginsit eli jegginsit. Mistäkö? No, tuota... Viitsinkö sanoakaan?  No OK: Ostin ne Lidlistä! Siellähän on keskiosassa kauppaa joka viikko jotakin tavaraa kalaverkoista kahvakuuliin, kukkasipuleista lenkkitossuihin ja naisten rintaliiveihin. Mitään ei voi tietenkään sovittaa, tavarat ostetaan paketeissa ja sovitetaan kotona. Ja kaikki on halvempaa kuin muissa kaupoissa. Kuusi euroa maksoivat nämä jegginsit, yksi pari vain oli jäljellä. Ostin myös valkoisen pooloneuleen sieltä: viisi euroa! Niitä oli paljon jäljellä - 50 prosenttista puuvillaa, kolmessa värissä. Saksalaista edullista laatua. Ehkä ei ihan huippumuotia - mutta sopii meikäläiselle.

Vai sopiiko? Pusero on kyllä hyvä, mutta jegginsist ovat vähän kummat: muuten ok kokoiset, mutta pepun ja lantion ympärillä ne istuvat huonosti.Niitä ei ole selvästi tarkoitettu käytettäväksi sukkahousujen kanssa.... Niissä ei ole vyölenkkjä ja ne ovat löysät vyötäröltä, vaikka ovat tiukat sääristä. Vyötä ei voi niihin laittaa... Halpa hinta selittyy huonolla istuvuudella.

Oma koko tässä tietenkin on istuvuusongelma - eivät farkut, jotka on eri malliselle henkilölle ajateltu, selvästi.Mutta onpa minulla nyt kuitenkin ihan uudet vaatteet! Se on jo jotakin!

Nuorimmaiseni näki, kun käpsin uusissa housuissa kotona. "Mitkä nuo on?" Hän katseli  sääriäni ylhäältä alas. "Ei kannattaisi pitää noin kulahtaneita housuja, ne näyttää tosi vanhoilta."

Lapsi siis luuli, että minulla oli ikivanhat kulahtaneet farkut jalassa - ja minulla oli ensimmäistä kertaa päällä vasta hankitut uudet housut. Oh hoijaa.... Kulahtanut äiskä tässä odottaa uutta onnen kevättä: hmmm.

Lidlistä saa hyviä hedelmiä - edullisesti!

Ei auta  kun toivoa parempaa onnea laihduttamiseen - ja toivoa rahaa laadukkaampien vaatteiden ostoon! Naistenpäivän toive meikäläiseltä. Haluan olla naiselline  nainen, tyylikäs ja mallikelpoinen nainen!!

Vintage-neuleita ja kirjoja: ihanaa ajankulua!

Selailin kirjastossa käsityökirjoja – niitä on kaikenlaisia ristipistoista erilaisiin perinneneuleisiin ja kudontatöihin. Harvoin tulee vastaan sellaista uutta käsityökirjaa, mistä oikeasti haluaisi alkaa tehdä jotakin. Novitan neulelehdissä, samoin monissa muissa kaupassa selaamissani lehdissä mallit ovat jotenkin "muodottomia" ja homsuisen oloisia - tai sitten paksuja ja jotenkin liian hankalia pitää sisällä. Ne tulevat nopeasti valmiiksi - mutta eivät ole oikein kivoja. Makuasia, tietenkin. Ulkona niillä ei sitten taas tarkene. Norjalaisilla on usein kivoja ja tyylikkäitä neulemalleja, mutta niitä on hankala Suomesta löytää. Norja ja Viro ovat käsityömaina jotenkin haastavampien ja siinä mielessä tyylikkäämpien neuleiden tekijöitä.

Omat käsityöt ovat jo useamman vuoden olleet sukkien, lapasten, pipojen ja rannekkeiden neulomista. En oikein uskalla aloitta mitään suurempaa, kun pelkään homman jäävän kesken! Pari vuotta sitten sain tehtyä villapaidan itselleni, mutta koska se on paksusta brittiläisestä villalangasta (irlantilaista tai skotlantilaista), on se painava ja aika epäkäytännöllinen. Olen kyllä ikuisena vilukissana (ja aika kylmässä asunnossa asuvana) sitä käyttänyt – mutta en tarvitse useampia tuollaisia koti-löhöily-paitoja.

Nytpä törmäsin kirjastossa kirjaan, jossa on vanhoja naisellisia neuleita uudistettuna nykylangoille ja tämän päivän kokomitoitukseen. Kirjassa on kuvattuna alkueräinen 30-, 40- ja 50-luvun neule ja sen uudistettu versio. Pakko on sanoa, että monet neuleet ovat menettäneet sen viehättävän naisellisen ilmeen, kun ne on tehty paksummista langoista ja puettu huomattavasti sotavuosian aikaisia malleja tuhdimman mallin päälle – mutta silti kirjassa on monta tosi kivaa neuletta! Olen itsekin isompi ja lihavampi kuin toivoisin: jos vertaan itseäni omaan äitiini ja mummiini, olen varmasti ainakin neljä numeroa heitä isompi, jos ajattelen meitä keski-ikäisinä. Harmittaa, kun sitä antaa itsensä läskistyä ja paksuuntua. Kun ne läskit on kerran itseensä syönyt, on vaikea, siis tosi vaikea, saada ne pois. Näin tuntuu käyneen isolle osalle suomalaisia ja eurooppalaisia: olemme isompia ja lihavampia kuin äitimme ja isoäitimme.

Lainasin siis Vintage-neuleet –kirjan ja selailin sitä edestakaisin. Jaksaisinko aloittaa jonkun neuleen, pitkähihaisen jota voi käyttää talvellakin? Monet neuleet on haastavan näköistä kuvioneuletta, tehty kolmosen tai pienemmillä puikolla. Pari päivää haudoin asiaa mielessäni – sitten menin lankakauppaan ja löysin merinovillalankaa alennuksella; loppuva lankamerkki ja –väri. Ajattelin, että nyt kun ostan puolen kilon pussin lankaa, on pusero saatava tehtyä vielä näillä lumilla, että saan lankaa tarvittaessa vielä lisää!

Ensimmäiseen hihaan meni viikko.

Lanka on kivan tuntuista 100 prosenttista Palino-merinovillalankaa. Tummaa, kuusenvihreää ostin. Puoli kiloa maksoi 30 euroa – uskon, että siitä jää vähän jäljellekin. Malliksi valitsin kirjasta mielestäni kauniin ja naisellisen mallin. Nyt on yksi hiha neulottu, toinen aloitettu. Neule tehdään kolmosen ja 3,5 numeron puikoilla - ohjeen mukaan3,25 koon puikoilla, mutta minulla on puikkoja vain puolen numeron väleillä, vanhoja metallisia puikkoja vuosien takaa. Puikot ovat teräviä ja olen jo onnistunut saamaan vasemman etusormen rikki: haava on tullut kuivaan ihoon kun yritän tehdä tiukaa neuletta ohuila puikoilla!



Välipaloja, pikkuneuleita iltojen ratoksi

Isot neuleet ovat käsityöntekijän pääruokaa – itse olen elänyt välipalavoileipiä nauttien jo niin kauan, että tuntuu kivalta tehdä isoa työtä! Ehdin kyllä tässä välissä vauttimaan yhden välipalankin: tähdelankasukat: varret kaksinkertasita, vuosia vanhaa alpakka-lankaa, sukkaosat paksuhkoa sukkalankaa. Yritän pakonomaisesti saada lankavarastoja pienemmiksi tekemällä pois vajaita keriä, mutta nyt siis taas ostin ison pussin uutta lankaa....

Neulomisen lisäksi olen yrittänyt piristää elämää lukemalla, niin kirjoja kuin lehtiäkin.

Nautin nyt siitä, että pystyn lukemaan ja puuhailemaan, tekemään käsitöitä ja käymään kävelyllä koiran kanssa. Into ja halu mihinkään olivat niin totaalisen hukassa pitkään, että on kiva huomata, että pystyn keskittymään johonkin vielä! Elämän rytmi ja koko elämä on mullistunut, ainakin sisäisesti, niin täysin, että en ole päänuppini kanssa päässyt  vielä samalle tasolle muun elämän kanssa. Nyt tuntuu hyvältä, kun saa jotain tehtyä – vaikka se onkin tällaista pientä ja vain itselle näkyvää ja tuntuvaa elämää!



Oikea vintage: mummin esiliina sotavuosilta: käsin kirjottu essu ajalta
jolloin ei ollut telkkareita eikä tyttö voinut istua "laiskana, tekemättä mitään".
Illalla ja luppoaikoina tehtiin käsitöitä ja kapioita.

Tällaisten parissa olen viettänyt aikaani

Luin pari dekkaria. John Grisham tuntui kivalta. Pari norjalaista dekkaria odottelee yöpöydällä. Olen myös lukenut kasapäin lehtiä ja eilen löysin, kuin vahingossa, kirjahyllystä jo vuosia sitten ostamani ja lukemani Rhonda Byrnen Salaisuus –kirjan. Etsin sitä huluna viime vuonna, en löytänyt sitten mistään. Nyt se vaan tuli käteen, kun etsin lapselle hänen toivomaansa kirjaa - jota en löytänyt...

Ajattelin, että yritän taas soveltaa vetovoiman lakia eli Salaisuuden oppeja elämään – jospa se auttaisi. Oppi on lyhykäisyydessään hyvin yksinkertainen: Saat mitä uskot saavasi. Pyydä, usko ja ota vastaan. Pyydetään siis ”maailmankaikkeudelta” sitä, mitä elämässään haluaa. Uskotaan, että sen voi saada, olipa toive vaikka kuinka suuri, mahdottomalta tuntuva. Tai pieni. Kaikki toiveet toteutuvat, sanoo kirja. Jos vain uskoo ja osaa ottaa vastaan.

Kaikki on mahdollista ja kaikki mihin pystyt eläytymään täydesti toteutuu.

Mikä on salaisuus? Elämän suurin salaisuus on vetovoiman laki. Se tarkoittaa sitä, että samankaltaisuus vetää puoleensa - myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä ajatuksia ja päinvastoin.

Pitää uskoa, että toive toteutuu. Ja ottaa vastaan.

Helppoa. Vaikea uskoa, tosin.  Mutta tuo viimeinen lause pitää pyyhkiä mielestä ja toivoa, uskoa ja ottaa vastaan. Minulla on toiveita – monta, paljon. Voin vaikka toivoa ja pyytää hoikempaa ja tervettä olemusta iselleni.Voin toivoa työtä, hyvin tarkkaan mietittynä mikä työ olisi. Voin toivoa ja pyytää itselleni hyvän ja itselleni sopivan miehen. Voin toivoa rahaa. Ja mitäpä jos toivoisin uuden auton! Hienon saksalaisen auton, hybridi-mallin! Jess, näin teen.

Mietin tarkkaan pari asiaa. Päätän satsata niiden miettimiseen: uskon ne saavani. Kirjoittelen heti tänne, kun saan toiveen tai toiveet toteutettua! Alan positiiviseksi, yritän olla pirteä ja energinen: uskon, että onnistun!

 

 

 

Kissojen kuukausi on täällä.

Kolli ennen sillivarkautta, silloin kun pihalumi oli vielä valkoista

Maaliskuun on kissojen kuukausi - sanottiin ennen, maalla ainakin. Kissat mourusivat ja melskasivat pihapiirissä, kollit tappelivat ja ärjyivät ja kissaneidit seurasivat tapahtumia jostain korkealta, puistelutelineen yläpuulta, esimerkiksi..

Meillä kolli ei moista enää tee - 13 vuotta ja kaupunkimainen miljöö jarruttavat kollin taipumuksia. Olihan se aikaisemmin kova poika tappelemaan, täytyy myöntää. Se piti hakea sisään mouruamasta, vaikka on ruuna, leikattu jo nuorena poitsuna kun hormonit alkoivat hyrrätä liian kiivaana. En tiedä, menikö leikkaus pieleen kuten edelliseltä kolliltani joka löytyi itse teosta naapurin narttukissan niskasta. "Piilokives" vastasi eläinlääkärin, kun ihmettelin asiaa. Jaha. Ei ollut sitä kyllä leikkausta tehdessä kertonut... Tämä episodi tapahtui viime vuosituhannella, joten vanhentunut asia.

Tämä nykyinen kolli saapui  kotiin yöstä pää verta vuotavana ja iso viilto poskessa helmikuun puolella. Luulen, että se oli joutunut tappeluun jonkun toisen eläimen kanssa; se vaikutti pelokkaalta. Muiden kollien kanssa se on hyvin uhmakas ja reviiritietoinen. Pihapiirissä oli kerran iso kettu; sen nähdessään kolli hävisi tunneiksi salamana jonnekin, katosi kuin pieru Saharaan: muuttui ensin suureksi ja pörheäksi palloksi ja vips, hävisi tyystin jonnekin hyvään piiloon. Ketun se näki avonaisesta ikkunasta. Itse ihailin suurta eläintä jolla oli valtava häntä.


Kevätesikotkin kuuluvat maaliskuuhun.
Ihania!

Tai sitten on kolli tapellut rotan kanssa. Niitähän on nykyisin kuulemma enemmän kuin ihmisiä Suomessa. Vanhimman lapsen opiskeluasuntolan roskakatoksessa niitä kuulemma näkee joka yö, jos haluaa. Ovat kuulemma isoja ja "ällöttäviä".  Tulevat päälle, jos menee liian lähelle. "Täytyy kolistella ja laittaa valot päälle ja saappaat jalkaan, kun menee viemään roskia pimeällä.".

Tämä oma kolli kävi hetki sitten lipasemassa sillit kitusiinsa kahden voileivän päältä keittiön pöydältä, kun olin puhelimessa. Tekisi mieli löylyttää koko otus, mutta enpä silti saa enää niitä sillejä takaisin, joten nukkukoon tuossa vieressä ihan rauhassa. Kollilla on munuaisvaiva joten sen ei tosiaan pitäisi syödä suolaista. Neljä suurehkoa matjessisillipalaa pumppaa nyt suolaa kollin munuaisiin: ei voi mitään. Oma vika, mitäs varasti....

Tällainen eläin-päivitys tuli sanailtua. Ihan muusta piti kirjoittamani. Tehdäänpä sitten toinen kirjoitus tuonnempana.