perjantai 30. marraskuuta 2012

Kävelyllä lumipyryssä

Posti kulkee kun kusti polkee, säästä riippumatta
Lunta sataa, tuiskuaa. Metsässä puut humisevat tuulessa ja tiet ja polut nietostuvat. Viima saa posket ja huulet tunnottomiksi.

Sää on pöllyävän lumen harmaannuttama. On ihanaa kävellä talvivaatteissa kunnon tuiverruksessa; tulee aivan lapsuuden ja nuoruuden lempikirjojen Jack London-fiilis kun puskee niska kumarassa tuulta päin! Vain suden ulvonta kaukaisuudessa puuttuu!

Tintit syövät ahnaasti
heiluvassa ruokapaikassaan
Luonto on ihana - lumi kuuluu Suomeen ja pohjoisille seuduille. Nyt sitä tulee taivaan täydeltä ja se tuntuu kotoisalta!

Mietin jo suksien kaivamista esiin - mutta odotellaan nyt viikonlopun yli vielä! Pulkalla voisi myös mennä laksemaan - lähdettäsiin vaikka lapsen kanssa. Pulkka vain pitää ostaa - entinen meni rikki. Ja onhan meillä Stiga, vanha kunnon rattikelkka.

Talvi on siis tullut, sopivasti juuri ennen ensimmäistä adventtia!

Siitä puheen ollen - nyt pitäisi saada pari hyasinttia kotiin, ja huomenna täytyy rakentaa adventtikynttelikkö ja laittaa pari valoa ikkunaan. Kiva, kiva!!!!
Ensimmäinen pellillinen  muffinsseja uunista ulos!
Leivoin juuri mustikkamuffinsseja, makoisia tuli. Viime kesän mahtava mustikkasato suo herkkuja pitkälle kevääseen, uskon. Maustoin muffinssit mustikoiden lisäksi kardemummalla ja ripauksella vaniljasokeria - kohta keitän kahvit ja otan yhden tai kaksi lämpimäistä. Sitä ennen siivoan kodin nurkat pölystä. So long!!!

torstai 29. marraskuuta 2012

Tänään silitin kissaa ja tunsin, että kaikki hyvin

Adventtikalentereita. Suuri saksalaine  vuodelta 1946 ja pieniä kortin kokoisia.
Nämä lähetin postin mukana sukulaisille ja ystäville.
Lumimyrsky ei ole vielä tullut mutta saattaa olla, että kun aamulla heräämme on myräkkä keskuudessamme. Saattaa olla, että puita kaatuu ja sähköt menevät poikki. Että metrisiä kinoksia ja nietoksia on kasaantunut seinustoille ja mihin nyt tuuli pakkaslunta kuljettakaan. Näin kertoi juuri uutisten säämies, meteorologi.

Partiolaisten kalenteri, meille kotiin.
Olen ollut tänään työttömien akateemisten vertaistukiryhmässä. Hain sinne jo jokunen viikko sitten - ryhmien ylläpitoon on saatu ELY-keskukselta lupa ja niin pääsin mukaan. Oli ensimmäinen kerta kahdeksasta - esittelimme itsemme ja kävimme läpi odotuksia ja mitä seuraavat pari kuukautta teemme, että tilanteemme paranisi.

On tosi kiva kun pääsin tähän ryhmään - meitä on kymmenen henkeä, puolet naisia ja puolet miehiä. Osallistumisemme ja jatko raportoidaan ja meitä seurataan tämän jälkeen! Itse uskon ja tietenkin toivon hartaasti, että juttelu ja asioiden läpikäynti toisten samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa auttaa meitä kaikkia.  Jotkut ryhmässä ovat olleet jo vuosia työttömänä - minä olen ollut vähiten aikaa siitä porukasta pois vakityöstä. Osa tekee erilaisia keikkoja - kuten yksi mies muutaman tunnin viikossa kouluavustajan hommaa. Siitä ei jää kuin muutama euro käteen viikossa koska työttömyystuki jotenkin vähentää mahdollisuutta saada palkkaa - joskus menee miinukselle jos koulu on pitkässä matkassa ja matkaliput maksetaan omasta pussista. Hmm - pitäisikö kokeilla tätä??? Minulla on lapsia ja osaan varmasti asioita joita alakoulussa opetetaan! Geeneissä pitäisi olla opettajan ainesta kun melkein kaikki naispuoliset sukulaiset ovat opettajia!

Kurssin vetäjän mukaan aina on joka ryhmässä yksi-kaksi "feeniks-lintua" jotka nousevat kurssin aikana tai heti sen jälkeen tuhkasta, saavat työtä... Aion olla tämän kurssin feeniks, ihan ehdottomasti - sen päätin heti!

Valmis neule: hartianlämmitin.
Lämmin on.
Ennen kurssille menoa olin väsynyt kuin hakattu mato. Olin eilenkin ja nyt väsyttää taas ihan sikamaisen paljon. Mitään tavallistakaan asiaa ei oikein huvita tehdä. Onko tämä huonoa yleiskuntoa vai sitä kuuluisaa masennusta? Onneksi aamulla on aina muutama aktiivisempi tunti ennekuin väsymys iskee, kuin aalto se vetää syvyyksiin..

Yritän ajatella iloisia asioita ja olla positiivinen - kuvittelen näin selättäväni väsymyksen ja kaikki vaivat ja krempat. Vitamiinejakin voi syödä!

Kissa leikkii vieressä heinänkorrella jonka se on pihistänyt marsun häkistä. Suloinen pieni - vein sen aamulla ulos talutushihnassa ja valjaissa - mutta koska ulkona oli pikkupakkanen ja hiukan lunta, se ei halunnut olla ulkona. Jäykistyi patsaaksi  ja halusi sisään.

Kolli viettää yöt ulkona ja viihtyy elämässään. Olen iloinen ja onnellinen kun se on terve. Toivottavasti se elää vielä monen monta vuotta!

Pikku-kissa oli sohvalla vieressäni äsken kun neuloin - silitin sitä ja se alkoi kehrätä äänekkäästi. Kiehnäsi ja vaikutti onnelliselta. Ihanaa, että on kissat!

Tietokone ryppyilee. Kirjoitan pitkiä pätkiä ja huomaan hetken päästä, että kirjaimia ei tule - painelen näppäimiä mutta mitään ei tapahdu ruudulla. Välillä osa tekstistä hyppää osaksi aikaisemmin kirjoitettua tekstiä. Iso osa merkeistä ei toimi, merkkiä pitää hakata monta kertaa ennenkuin mitään tulee. Todella ärsyttävää. Ostin tämän vehkeen omalla rahalla ja olisin oikeasti halunnut Macin - se oli minulle liian kallis. Nyt tämä on osoittautunut huonoksi vehkeeksi monella tavalla - mutta näinhän se vain on; työtön ei vaihtele tietokonetta tuosta noin vain! Hyvä kun on tämä. Täytyy korjata tekstiä hitaasti jälkikäteen - kuten tätäkin. Ja huomenna niitä työpaikkahakemuksia joita meinaan lähettää neljä!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Elämäntaitokirjoja, joululauluja ja lumimyräkän pelkoa

Lukunurkkaukseen uusia  neuleitakin
Kävinpä taas eilen kirjastossa lueskelemassa lehdet ja samalla tulin lainanneeksi muutaman kirjan. Yhden käsityökirjan nappasin kainaloon kun siinä on kivan näköinen pitkähihainen bolero. Paksuilla puikoilla tehty - sellaisen voisi kutasta tässä joku kaunis päivä!

Lainasin sitten myös - uuden elämänmyönteisen elämän innoittamana - kaksi Rhonda Byrnen kirjaa: Salaisuus ja Voima. Olen tuon Salaisuuden  joskus lukenutkin mutta nyt kun yritän katsoa elämää myönteisin silmin ja välttää masennuksen alhon, lueskelen nämä molemmat vielä kerran läpi. Yritän nähdä elämässä mahdollisuuksia ja uskoa omiin mahdollisuuksiini. Tämän uskon ylläpitämiseksi lueskelen erilaisia kirjoja ja lehtiä. Ruotsalainen nära-lehti ja useampi sekä omasta hyllystä että kirjastosta löytynyt kirja auttavat tässä. Minulla on ollut taipumus elämän taitekhdissa "etsiä itseäni" ja silloin on tullut hankittua kirjoja sisäiseen pohdintaan on tullut tehtyä ja piirrettyä aarrekarttoja omasta elämästä jne. Nämä ovat asioita joista ei kannata muille kamalasti hiiskua - varsinkin jos lähiympäristö on ns perinteistä juurevaa ja järkiperäistä ajattelua suosivaa ihmislajia... Itse olen saanut tosi paljon vinoilua ja nälvintää kun en ole osannut toimia jalat maassa ja roolissani pitäytyen! Olen epäonnisttunut monessa asiassa elämässäni - ainakin perinteisen mallin mukaan ajateltuna - ja miehisen maailmankuvan kannalta asiaa katsottuna.

Avioero, yksinhuoltajuus, työttömyys, lasten kanssa keskenään eläminen, huono miesmaku... liika hempeily ja se, että olen "elättänyt" muita on saanut paljon paheksuntaa.... Olen luuseri monellakin mittarilla mitattuna. Minua kehotetaan olemaan järkevä ja kuntoilemaan ja tekemään paljon asioita omaa perusluontoa vastaan. Kun en tee - niin no. Hölmö mikä hölmö. Ylipäätään ihmiset neuvovat mielellään toisia ja tietävät miksi toisen elämä on surkeaa....

Huomaan, että ajattelen aika paljon mitä muut ajattelevat jos näkevät minun tekevän sitä tai tätä - siitä yritän päästä eroon ihan ensimmäiseksi. Olen tottunut siihen, että saan hymähteleviä ja vinoilevia kommentteja vähän kaikesta mitä teen ja sanon, varsinkin miespuolisilta sukulaisilta ja ex.kumppaneilta - minua pidetään naivina  sinisilmäisenä ja asioita kunnolla ymmärtämättömänä - sellaisena tyypillisenä naisena joka oikein osaa mitään kunnolla - tästä olen ikäni kärsinyt ja siitä on nyt päästävä siis eroon. It is now  or never!  Pitäkööt vain minua hölmönä - ehkä olenkin sitä. Mutta itsepä elämäni elän eikä kenenkään tarvitse minun hölmöydestä kärsiä. No, ok - lapset siitä ehkä kärsivät ja kuka tietää mihin terapiaan joutuvat aikuisena turvautumaan...

--------------------------------------------------

Byrnen kirjojen teksti vaikuttaa aika naivilta mutta jotenkin siihen jää koukkuun - miksei kirjoitettu voisi olla totta? Kannattaa kokeilla - ei se ota jollei annakaan, kuten ennenmuinoin sanoi äiti ja mummi!

Toki on helpompi olla positiivinen ja uskoa, että elämällä on vielä annettavaa - ja että saan asiani kuntoon: saan töitä ja rahaa ja ystäviä. Saan pitää terveyden ja olla iloinen lasteni onnistumisista... Kaiken tämän haluan uskoa ja oppien mukaan saan ne jos vain uskon ja toimin elämässä niin, että näin tapahtuu...

Usko ei aina ole vahva - välillä väsyttää uskomattomasti ja olo on kuin syvällä syksyisessä suossa tarpoisi. Mutta sitten huomaan, että suokin on kaunis ja siellä on hyvä hengittää - olen onneksi noussut matalalta taas ylös! Nyt uskon, USKON KUN HALUAN USKOA että töitä tulee ennenkuin kukkaro tyhjenee ja että se kukkarokin vielä täyttyy sen verran hyvin, että koti ja ruokapöytä meillä jatkossakin!
Viime viikolla kuvattu kimppu. On niin upea ja elämää hehkuva väri että huumaa!

Kävin tänään lapsen kanssa vuoden ensimmäisessä joululaulukonsertissa - sain kutsun tutun tutun kautta - joka oli kutsuttu tähän kirkkokonserttiin työnsä kautta mutta ei halunnut itse mennä. Meillehän tämä kävi hienosti ja kuuntelimme reilun tunnin joululauluja kauniissa kirkossa. Oli mukavaa!

Taas uutisissa maalaillaan pelottavia uhkakuvia yön aikana etelä-Suomeen tulevasta ja hiljalleen pohjoista kohti laajenevasta lumimyräkästä ja kinostuvista lumikasoista, liikennekaaoksesta ja tulevista pakkasista. Itse odotan säätä suurella mielenkiinnolla ja olen suunnitellut tekeväni kävellen lenkin kaupoille ja postiin heti kun olen saanut lapsen koulutaipaleelle. Lähetän muutaman adventtikalenterin joulunaikaa ilahduttamaan sukulaisille ja tuttaville. Kotikaupungista ei saa pieniä kortin kokoisia advventtikalentereita mutta saimme niitä illalla konserttimatkalla - museon myymälästä! Ihania myyrä-kalentereita ja muitakin kauniita. Äidille vuoden 1946 saksalainen joulukalenteri - nostalgiaa! Laitan kuvia aamulla kun kirjoittelen taas tänne!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Viikonloppu musiikin parissa

Kuva harjoituksista lauantailta
Yskä alkaa olla selätetty - aika hyvin ainakin. Uskalsin lähteä viettämään viikonloppua musiikin pariin vaikka yskä osin vaivasikin; konserttisalissa ei  ole oikein soveliasta olla jos yskiä rouskuttaa. Siitä eivät tykkää muut kuulijat eikä myöskään soittajat ja kiusallista se on tietenkin itsellekin. Mutta nyt homma oli jo aika kivasti hoidossa ja siis menoksi. Iso kasa yskäntabletteja mukaan ja sinne vaan, nauttimaan barokkimusiikista nuorten muusikoiden Concerto grossoon!

Monet vanhemmat tuovat konsertteihin lapsia jotka eivät osaa tai halua olla hiljaa muiden soittaessa. Se on käsittämättömän epäkohteliasta ja hipoo mielestäni törkeyden rajaa. Varsinkin sellaisissa konserteissa joissa soittajina on nuoria tai lapsia tuodaan pikkusiskoja ja muita vikiseviä ja huutavia lapsia katsomaan esitystä, konttamaan lattioille ja kitisemään noin ihan yleisesti. Se, että konserttiin on tullut paljon kuulijoita pitkistäkin matkoista kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan konsertista eli musiikista, ei tunnu häiritsevän näitä itsekkäitä äitejä ja isiä jotka raahaavat vastentahtoisia lapsia konserttiin muita häiritsemään. Miksi, miksi??? Konserttisali ei ole oma olohuone jossa kaikki saavat elää kuten  itse lystää!

Yskiminen häiritsee mutta yhtä lailla häiritsee kitisevä ja  tilanteeseen tyytymätön kersa yleisössä!

Ymmärrettävää on, että lapsi ei jaksa olla pitkään hiljaa tuolissaan ilman huvitusta  - mutta miksi sellainen kersa on tuotava saliin? Toisaalta: miksi  henkilökunnta ei voi Suomessa puuttua mihinkään tällaiseen?

Istuin eilen salissa isän vieressä jolla oli mukanaan noin 9-10 vuotias poika. Isä halusi filmata konsertin - joka muuten oli kielletty mutta miksipä isä siitä olisi välittänyt. Isä laittoi aika ajoin videokameran jalustassaan pyörimään ja poika halusi korjata kameran asentoa, fokusoida jonnekin muualle kuin isä. Poika halusi myös omaa puhetta filmille selostamaan tilannetta sekä oman käden kuvaan - osoittamaan jotakin tuttua joka orkesterissa soitti. Tästä syntyi isän ja pojan välille kärhämää  ja isän yrittäessä rauhoitella poikaansa, poika huusi isälle "älä huuda mulle!" Isä totteli keskenkasvuista poikaansa kun päät aloivat kääntyillä - ja peli videokameran kanssa jatkui. Tämä kaikki tapahtui kesken konsertin!!!
Odotellaan  konsertin alkamista

Sikamaisen ärsyttävää!! Noin iso lapsi vielä, isä oli aivan tahdoton pliisu siinä tilanteessa. Pojan toisella puolella oli nainen joka välillä puhui pojalle - jos se oli äiti niin ei  hänkään välittänyt häiröstä mitään.  Taputusten aikaan poika alkoi huutaa ja vislata, tömistellä lattiaa ja käyttäytyä kuin jääkiekkokatsomossa. Olisi tosiaan tehnyt mieli pistää neulalla koko jätkää oikein syvälle ja ravistaa saamatonta ja lepsua isää joka ei tuntunut välittävän pojan mekkaloinnista tippaakaan.

Takana katsomossa istui  äiti jolla oli kiukutteleva lapsi sylissään. Lapsi sai kitistä ja kiehnätä, huutaa ja voihkia ihan rauhassa. Miksi ovimies joka kielsi minua kuvaamasta ei puuttunut isän filmaamiseen ja lasten häiriköintiin?

GRRR!

Konsertti ja musiikki ilman noita insidenttejä oli tosi kiva. Upea kokemus kaiken kaikkiaan - niin itselleni, omalle hienolle muusikolleni kuin toki kaikille kanssaihmisillekin!

torstai 22. marraskuuta 2012

Flunssa löi kanveesiin - ja mitäpä muuta

Lauantain synttärijuhlat ovat edenneet kakkukahvivaiheeseen
Minulla on yskä niin kammottavan hirveä, että en kuvata osaa... Yskänkohtaukset meinaavat viedä hengen; tuntuu, että ei pysty kiskomaan pienintäkään määrää ilmaa keuhkoihin yskänjyskytyksen ollessa pahimmillaan. On kuin kurkussa olisi tulppa - kun oikein kovasti yrittää ahmia ilmaa sisäänsä, hengitys vinkuen ja silmät päästä pullistuen, saa haukattua pienen määrän ilmaa ja vedettyä sen keuhkoihin, koko ajan yskiä rouskuttaen. Yöllä meinasi kaikki mihin lie kurkun ja kaulan mutkiin piiloutunut lima tukehduttaa... On tämä sitten kurjaa... Maha on kipeä ja joku kohta alavatsassa vasemmalla nikashti yöllä niin, että nyt pistää sinne koko ajan - ja kylkiluiden takana olevat elimet ovat kipeät kuin lihakset jumpan jälkeen.

Yskin tosiaan tauotta jo ties monennetta päivää. Yskä vain ilmestyi jostain, ilman muita flunssan oireita. Mihinkään ei voi kotoa mennä - sen verran rajuja nämä yskänkohtaukset ovat.

Vähän pelottaa...
No, hengissä ollaan yhä. Hain apteekista Mucomyst-yskänlääkettä mutta en huomaa sen auttavan millään lailla. Sitä kehui kuitenkin apteekin farmaseutti parhaaksi myynnissä olevaksi yskänlääkkeeksi, reseptittä myytävistä. Lääkäriltä saisi reseptin mutta se edellyttää koko päivän jonottamista terveyskeskuksen penkillä joten antaa olla.

Eiköhän tämäkin tauti mene pois ajan kanssa joka tapauksesa. Olen tietenkin kaiken kaikkiaankin skeptinen lääkkeiden syönnille. Ei ole tarvitnnut niitä syödä ja kun joskus olen ottanut jotakin, on apu ollut heikohkoa. Särkylääkkeitä toki joskus syön.


... kolli tarkkailee miten pieni selviää
Veli kutsuu minua druidiksi - viittaa sillä minun haluttomuuteeni syödä lääkkeitä tai antaa niitä lapsille. En ole ihan selvillä miten druidi liittyy tähän - joskus pitäisi sekin tutkia. Lapsille  en tosiaaan juuri koskaan syöttänyt mitään lääkkeitä pienenä enkä isompanakakaan; tämä aiheutti välillä ikävää kommentointia sukulaisilta.  Flunssat menivät ohi ilman antibiootteja toisin kuin veljen perheessä jossa antibiotteja syödään aivan valtavasti - lapset ovat ihan jatkuvasti kipeinä ja ties missä korvatulehduksessa ja nuhakuumeessa. Heillä on lapsivakuutus ja he käyvät monta kertaa kuusssa hankimassa lapsille kuurin. Huh, kamalaa minusta - mutta jokainen taaplaa tässäkin omalla tyylillään. Yhtä lailla hienoja lapsia ovat kaikki.

Myönnän toki, että olen ylpeä siitä että omat lapseni ovat syöneet vain pari antibioottikuuria kukin - itse samaten, tähän ikään mennessä olen syönyt vain muutaman kerran niitä ja silloinkin miettinyt tarkkaan, kannattaako. Kerran kun söin, meni koko systeemi sekaisin; maha ei antibiootteja kestänyt ja sitä sitten parantelin pari kuukautta.

Olen siis druidi - lääkkeenvastustaja ja viherpiipertäjä. OK. Nice  to meet you! Who are you?
Aikuiset pelasivat korttia ja lapset omia pelejään

Viikonloppuna meillä oli sukutapaaminen. Tein ruokaa tusinalle ihmiselle - ja mukavaa oli! Iltapäivä, ilta ja yö tuonne kahteen saakka istuttiin ja oltiin yhdessä. Oikein mukavaa - ruoka kävi hyvin kaupaksi. Vaikea sanoa miten siitä tykättiin; kaikki kehuvat mutta se voi tietenkin olla kohteliaisuutta koska ei kukaan halua sanoa ruokaa pahaksi - paitsi lapset jotka sen aikoinaan usein tekivätkin. "Tää on pahaa, en haluu....".

Nyt menen taas yskimään ja jatkan jahka pystyn.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Viikonlopun leivontoja ja messuilua

Viikonloppuna sain aikaan kaikenlaista! Lauantaina kävin kurssilla - tai oikeastaan työpajassa - leipomassa erilaisia karjalaisia leivonnaisia, piiraita ja piirakoita. Oli mukavaa - ja kurssin lopussa saimme sitten yhdessä syödä kauniisti katetun pöydän ääressä kaikki mitä olimme keittiössä aikaansaaneet:  karjalanpiirakoita kolmella eri täytteellä (joista ohra on oma suosikkini, se kaikkein maukkain), lanttusupikkaita, sienivatruskoita (olen itse tehnyt vain riisitäytteellä), pieniä muikkukukkosia joissa kussakin oli sisällä vain yksi muikku pekoninpalaan käärittynä sekä marjarönttösiä, kainuulaisia ruiskuorisia marjapiiraita. Leivoimme myös tosi herkullista Joutsenon höpsötysrieskaa. Ai ai että olivat makoisia nämä herkut, kaikki!
 
Opistot ja yhdistykset järjestävät tällaisia leivonta- ja ruuanlaittokursseja ja -tilaisuuksia silloin tällöin ja niissä tosiaan kannattaa käydä! Tapaa kivoja ihmisä ja saa keskittyä siihen yhteen asiaan mitä on tullut tekemään - kukaan ei pyydä tekemään kaikkea mahdollista muuta niinkuin kotona koko ajan. Siellä oppii uutta eikä maksu ole päätä huimaava - varsinkin kun kotiin saa yleensä mukaan kaikki ne ruuat mitä ei jakseta kurssipaikalla syödä.  Niinpä tarjosin kotona porukalleni piirakoita ja isot lautaselliset tosi hyvää riisipuuroa jota jäi paljon jäljelle sitäkin, piirakan teosta!

Tyttö metsäauton keulassa
Olen valmistautumassa viikonlopun sukujuhliin ja sinne leivon karjalanpiirakoita, lanttusupikkaita ja marjarönttösiä pakastemustikoista. Tänään teen ruispikkuleipiä ja laitan kotikaljan tekeytymään. Teen juhlista suomalaisteemalliset! Mutta  niistä kirjoittelen enemmän sitten kun asia on lähempänä toteutumistaan.
Lapin lehmä on lumenvalkoinen. Siinä oman vasikan kanssa.

Pupu puputti, söpöliini
Sunnuntaina kävimme jo meille syksyn perinteeksi tulleella Elma-messukierroksella. Koko päivä meni taas messukeskuksessa vaellellessa. Nuorimmainen on käynyt siellä jo ihan vaippahousuisesta. Eläimet ja luonto kiinnostavat kovasti ja onhan siellä messuilla myös metsäasiaa, käsitöitä ja ruokaakin. Käsityöpuoli oli tänä vuonna jotenkin pliisumpi kuin ennen - vai johtuiko lie tämä tunne siitä, että osastot oli laitettu eri paikkoihin kuin ennen. Ehkäpä... Tänä vuonna en ostanut lankaa - uusi ennätys sekin!
Metsäauto vuosikymmenten takaa. Nostalgiaa...

Osallistuin lukuisiin kilpailuihin - ja sain kissalle kassillisen erilaisia ruokia kokeiltavaksi. Kollin pitää laihtua mutta se homma ei olekaan ihan helppo. Kolli protestoi kääntämällä selkänsä ja murjottamalla kun ei saakaan haluamaansa ruokaa eli porsaan munuaista....
Lapin mies lauleli messuilla
Nyt tekemään kotikaljaa ja ruispikkuleipiä! Ja hoitamaan flunssan kourissa viruvaa lasta.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Radiokanavat - mitä kuunnella?

Kynttilä - ei propagandaa,
ei urheilua, ei muovia.
Yle Puhe oli ennen kanava jossa oli hyviä asiaohjelmia. Kuuntelin sitä paljon varsinkin autoa ajaessani - ja käsitöitä tehdessäni. Neulominen ja kutominen on mukavaa puuhaa ja samalla kun käsityö etenee, on mukava kuunnella radiosta musiikkia, asiaohjelmia ja mitä mukavaa sieltä tuleekin. Nyt Yle Puhe on  kovasti urheilukeskeinen mutta onhan siellä onneksi muutakin vielä.
Kanavia siis. Itse olen "huono suomalainen" kun en jaksa urheilua niin kamalasti seurata....

Entä sitten Rondo Classica. Kiinalaista propagandaa tuutin täydeltä! Klassista musiikkia ja joka kappaleen välissä jonkinlaista Kiina-tietoa. Tai kiinalaista musiikkia.

Voi harmin harmin harmi...... Näin maailma muuttuu... Juuri kun itse olin löytänyt hyvät kanavat joista pidin - ne muuttuivat. Ja kuka haluaa ihan oikeasti kuunnella Kiina-asiaa kun valitsee klassisen musiikin kanavan?

Näinhän se tietenkin menee - Kiina on maailman rahakirstu ja sieltä alkaa seuraava maailmanvalloitus, sanotaan. Pakko kuunnella kohta varmaan muualtakin kuinka hieno maa Kiina onkaan. Ähhh.

Ylen aikaisessa hössötetään nenäpäivästä niin, että sitä ei kuuntele erkkikään.... Asia on hyvä - mutta se rahanpyyntö ja kinuaminen on vastenmielistä, ne muovinenät ihan hirveitä. Missä on ekologinen vaihtoehto tälle kampanjalle???

Olen inhonnut niitä kammottavia muoviläpsykkeitä alusta alkaen  - miten hemskatissa täytyy olla tuollainen turhake päässä että voi auttaa muita? Ai hauskan takia... HAH HAH, jee. Hupaisaa.

Ja kaiken lisäksi se rahasummien orgastinen julistelu jatkuvalla kiihkolla - että saattaa ärsyttää!!!!! Sama jatkuu tietenkin telkkarissa. Tänään taidan kuunnella radio ykköstä jos nyt jotain kuuntelen tai sitten lukea. Suomen Kuvalehti ei tullut tänään eikä posti muutenkaan. Posti on mennyt aivan valtavasti alaspäin; posti kulkee melkein miten sattuu ja tilatut lehdet tulevat jos tulevat.

Olen huonolla tuulella ja yksin kotona. Lopettelen tämän valittamisen ja kitinän nyt tähän... Hei vaan kaikille!

torstai 8. marraskuuta 2012

Kuinka saa rahat riittämään ja säästöönkin vielä

Maalaismunakas: Halparuoka perheelle. Tähteitä ja alennusmunia - mutta hyvää
Luin juuri Iltasanomista kuinka voi säästää "jopa 10000 euroa vuodessa".

En tiedä minkälaisia journalisteja Iltasanomissa työskentelee, mutta artikkelista saa kyllä sen käsityksen, että hyvin rahakasta jaa tuhlaavaista ainakin. Jos peruskulutusta vähentämällä voi säästää 10000 - kymmenentuhatta! - euroa vuodessa, täytyy  rahaa olla käytössä tosi isot määrät!

Ohjeistuksen nämä hyvin toimeentulevat journalistit ovat tehneet asuntosäästäjille opiksi - näin saa pesämunan kerättyä vuodessa tai parissa.

Tässäpä asioita joista tuo säästö voidaan aikaansaada näillä alkusanoilla: IS esittelee konkreettisia arjen säästötoimenpiteitä: Jos pystyt toteuttamaan kaikki alla olevat säästökohdat, säästät vuodessa noin 10 000 euroa, ja olet heti lähempänä asuntounelmaasi.

1. Lopeta limsan juonti. Säästö vuodessa: 500 euroa. (En juo, lapsille vain synttäreillä ja juhlissa)

2. Puolita herkkujen syönti. Säästö vuodessa: 189,5 euroa. (Karkkejako koko summalla? Heh, ei osteta noin paljoa)

3. Lopeta tupakointi. Säästö vuodessa: 1800 euroa. (En polta.)

4. Keitä oma kahvisi. Säästö vuodessa: noin 480 euroa. (Joo. Aina keitän omat kahvini.)

5. Eväät töihin. Säästö vuodessa: 1600 euroa. (En ole töissä)

6. Vähennä alkoholin juomista. Säästö vuodessa: 1040 euroa. (Juon max pari lasia viiniä kuussa)

7. Älä osta muovipusseja. Säästö vuodessa: 51 euroa. (En ostakaan. Oma kangaskassi mukaan)

8. Osta lihaa halvalla illalla. Säästö vuodessa: 234 euroa. (Tietenkin näin jo ennestään.)

9. Osta kaupan halpismerkkejä. Säästö vuodessa: 1440 euroa. (Tietenkin, jo ennestään)

10. Vähennä autoilua. Säästö vuodessa: 360 euroa. (Vain kun on pakko autoilen. No, voin kyllä karsia...)

11. Laskuta nettisi firmalla. Säästö vuodessa: 240 euroa. (En ole töissä. Törkeetä!)

12. Katso kumman nimissä vakuutus on. Säästö vuodessa: 150 euroa. (Omissa nimissä kun ei ole kumppania. Ai jai)

13. Kilpailuta sähkösopimuksesi. Säästö vuodessa: 500 euroa. (Pitäisikö kokeilla. Noin paljon?)

14. Vähennä ravintolaruokailua. Säästö vuodessa: 780 euroa. (Ei käydä kun joskus hampparilla)

16. Juo hanavettä. Säästö vuodessa: 125 euroa. (Niin juon jo nyt. Lapset maitoa - sitä en leikkaa)

17. Vältä heräteostoksia. Säästö vuodessa: 260 euroa. (Yritän. Noin paljon en voi säästää)

18. Aja taloudellisesti. Säästö vuodessa: 180 euroa. (Tietenkin, aina näin.)
Läskisoosi valmistumassa. Halpa ruoka ei ole enää muotia
Kuulun itse - listaa katsellessani tämän huomaan - todellakin marginaaliin. Minulle ei yllä olevista 18 kohteesta oikein mikään osu kohdalle - ehkä tuo heräteostos, jollain lailla. Ostin viime viikolla lankaa heräteostona. Siihen meni monen päivän budjetti; harmittaa tavallaan - tavallaan ei. Saan langoilla puseron - jota tosin en varsinaisesti tarvitse.... Mitäpä nykyihminen OIKEASTI tarvitsee??? Asuminen vie suurimman osan kaikesta rahasta mitä ikinä on ja tulee - sitä ei voi  mitenkään välttää. Asumiseen liittyviä asioita kuten sähkö, verot, vesi, vakuutukset.... on paljoneikä ilman asumista voi olla. Sitten ruoka ja kulkeminen. Äääh. Kaikki tämän tietävät; elämä on kallista ja jos ei ole työtä tai rahaa niin paras olisi lopettaa itsensä ettei tarvitse apua muilta kinuta....

Tintitkin haluavat ruokaa!
Omia säästövinkkejä on syödä kaikki se ruoka jonka ostaa kaupasta ja ostaa kaikki ruoka halvalla joko niin, että ostaa alennettua vanhenemassa olevaa ruokaa ja vielä jo ennestään halpaa. Se mitä jää jäljelle lämmitetän myöhemmin. Meillä oli toissapäivänä sianlihakastiketta vanhana ostetusta lihasta. Tein sen ruisjauhoihin, ihan kokeilumielessä pitkästä aikaa.Mitään ei jäänyt jäljelle kastikkeesta mutta perunoita jäi. Niistä ja muutamajääkaapissa olleesta nakista ja kinkkusuikaleesta tein tälle päivälle maalaismunakkaan. Tosi hyvää tuli - vihreänä päällä lumen reunalta kerätyt loput ruohosipulit!

Molemmat ruuat maksoivat pari-kolme euroa koko määrältä. Lapset juovat maitoa, minä itse vettä.

Ne säästävät jotka voivat - ja miten voivat. Joku voi säästää melkein tonnin kuussa - joku elää alle tonnilla kuussa ja elättää sillä perheensäkin. Näin se on elämässä, täällä Suomessakin. Ja on muuten koko ajan yhä useammalla ihmisellä. Ja sitten on näitä ihmisiä jotka pitävät meikäläisiä "kehnona aineksena". Hyvin toimeentulevat ihmiset eivät pidä heikommasta aineksesta - mutta voivat pudota laidan yli itsekin. Mitä lie sitten sanovat - sitä emme ylensä kuule.

Kokoomuksen nuorisojärjestö on kunnostautu nut olemallaa köyhien tukia vastaan - ehkä USAn presidentinvaalien innoittamina joissa republikaanit eivät halua tukea köyhiä vaan haluavat jokaisen hoitavan omat asiansa aivan itse.




keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Onneksi olkoon Barack Obama!

Barack Obama on valittu toiselle kaudelle johtamaan Yhdysvaltoja. Katson juuri juhlintaa Chicagon kampanjapäämajan tilaisuudesta jossa "the Boss" Bruce Springsteen on mukana soittamassa ja nostamassa tunnelmaa.

Puhe oli hyvä - Obama on hyvä puhuja, sen myöntävät kaikki.

Mitt Romney piti oman häviäjän puheensa vartti tai puoli tuntia ennen Obamaa - kiitti ja veti kampanjansa yhteen myös ihan hyvin. Häneltä puuttui se palo joka Obamalla on - mutta ei hän varmaan sen takia hävinnyt.

Äänestystulos on hyvin tiukka - ja USAn vaalisysteemi on sen verran omituinen, että voittaja voi jopa saada vähemmän äniä kun häviäjä.

Vaaleja on ollut mielenkiintoista seurata - samoin nyt tätä äänten laskentaa ja loppujuhlintaa. Mutta se täytyy sanoa, että ne kaksi suomalaista aamukanavaa joilta ensin yrittin tilannetta seurata oli ihan toivotonta. Ylen ykkösen aamutelevisiossa studioon asteli Erkki Tuomioja kesken Obaman puheen ja puheen näyttäminen keskeytettiin ja Tuomiojalta kysyttiin mitä tämä pitää uheesta - siis siitä joka juuri oli meneillään ja jonka näyttäminen keskeytettii. Huh huh. Ammattitaidotonta. Olisi pitänyt näyttää puhe ja sitten keskustella sen sisällöstä - mutta ehkä Suomessa ei voi noin toimia jos ministeri tulee studioon.

Maikkarin kolmosen aamuohjelma oli sitten ihan omaa luokkaansa - siellä näytettiin tänä aamuna mainoksia entistäkin enemmän - ei edes tällainen asia saa mainoksilla elävää puljua siirtämään mainosten näyttämistä kriittisellä hetkellä. En nähnyt sekunttiakaan vaaliasiaa sillä kanavalla, aina kun menin kanavalle siellä oli mainoksia. Tai urheilua. Samat mainokset pyörivät kanavalla ihan koko ajan - kymmeniä, satoja kertoja.Tosi ärsyttävää.

Ehkä olen epänormaalin kiinnostunut muiden maiden ja maailman asioista. Voi olla.

Onneksi on BBC ja CNN!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Räntää, nyt sitä saa!

Paljon siitä varoiteltiin, peloteltiin sen tulevan ja syöksevän liikenteen kaaokseen. Kaikissa uutisissa ja uutis-sivuistoilla varoitettiin lumimyräkästä joka haittaa liikennettä... Varokaa, oi varokaa!

Ja niin se tuli. Märkä lumi eli räntäkeli. No, ei tunnu missään - miksi tästä piti taas näin meuhkata? Tämä tylsä säätyyppi kuuluu tähän maailman kolkkaan ja tähän vuodenaikaan. Mitä sitä sen kummemmin pelkäämään - vaikka ei se kiva olekaan, moinen märkä lumi.

Lumi yllätti ruusun
Plääh - tosi vetistä se tosiaan on. Tein ensimmäiset lumityöt kun ne nyt minun kontolleni osuivat. Painavaa ja vetistä se on - sekoittunut syksyn lehtiin joita kukaan ei ole pois haravoinut.

Lumitöitä tehdessä voi odotella USA:n vaalityuloksia jotka eivät ole ollenkaan selvät - kumpi vain voi voittaa. Loppujen lopuksi merkitys lienee enmmänkin symbolinen - voittaa kumpi hyvänsä niin ainakaan USA:n ulkopuolella tuskin valtavia mullistuksia siitä seuraa. Eurooppalaisena toivon Obaman voittoa - jotenkin olen ymmärtänyt, että amerikkalaiset jotka asuvat maansa ulkopuolella kannattavat demokraatteja ja täten tällä kierroksella Obamaa.

Eurooppalaiset kuulemma äänestäisivät 90 prosenttisesti Obamaa jos voisivat. Mutta USA ei ole Eurooppa ja heillä siellä, in the States,  on asioista eri näkemys jota muualla kasvanut ja asuva ei voi välttämättä ollenkaan ymmärtää. Sosiaalituet ja verovaroista toisten ihmisten avustaminen - Health care ja muu valtion kustantama apu köyhemmille - ei ole siellä asia jota kannatetaan. Jokaisen pitää mieluiten huolehtia itsestään. Toisista huolehtiminen on kommunismia ja täysin tuomittavaa useimpien repuplikaanien mielestä - aika mielenkiintoisia kommentteja tästä on näytetty TV:ssä ja netissä.

Abortti ja sen tukeminen ja vastustaminen näyttävät olevan yhä kuumia puheenaiheita USAssa ja presidentinvaaleissa - vaikka presidentti ei sitä asiaa maan tasolla mitenkään päätäkään. Itse olen miettinyt usein että jos nainen raiskataan ja hän tulee raskaaksi - hänen pitäisi sitten synnyttää lapsi ja hoitaa lapsi aikuiseksi rakastaen ja lapsi kunnon ihmiseksi kasvattaen... Raiskaaja ei tietenkään ole vastuussa. Naista pidetään vielä sitten usein "huonona naisena" ja häntä syyllistetään.... Ja jos oikein tarkkaan poliitikkojen sanoja tulkitaan niin eihän nainen sitten saa edes avustusta tämän lapsen kasvattamiseen....

Ei, ei. Eivät ole naisten oikeudet maailmassa aina kuten pitäisi.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kuvia ja pieniä sanoja viikonlopusta

Lintu haudalla. Isän lintu.
Viikonloppu oli hyvä ja lämminhenkinen. Halusin käydä haudoilla Pyhäinpäivänä. Oli tunne, että tänä vuonna haluan käydä laittamassa kukat kaikille haudoille ja muistaa erityisesti heitä jotka eivät enää käy haudoilla - ovat siellä itse muisteltavina tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Kuolema on luonnollinen osa elämää mutta aina se koskettaa erityisellä tavalla. Shokki, suru, epätoivo, ikävä.... Tunne, että tämä on epäoikeudenmukaista.  Mutta mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei - elämä vain on. Se saa usein iloiseksi ja toisinaan hyvin surulliseksi. Silti elämä voittaa aina; elämä on niin rakennettu.

Ajan myötä toisen poismenoon tottuu ja elämä jatkuu. Silti on tarve muistella ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa on elänyt.

Muistelimme äidin kanssa heitä joita ei enää ole - heitä on äidin ystävistä jo suuri osa. Omia läheisiä, eri-ikäisiä on myös jo paljon poissa.

Vettä on paljon!
Kuohuja on upea katsella
Teimme toki paljon muutakin kun kävimme haudoilla. Katselimme tuttuja ja rakkaita paikkoja ja rantoja. Ne näyttävät paljailta ja riisutuilta marraskuun alun säässä ja valossa. Pimeä tulee jo varhain ja pimeän välissä oleva lyhyt päivä on lähinnä harmaa ja märkä. Silti luonto on kaunis. Vesi ja kaikki tutut rannat ovat upeita nytkin - rannoilla ei ole juurikaan ihmisiä ja veneet on vedetty ylös. Koski pauhaa suurta vesimassaansa upeana.

Linnut ovat muuttaneet pois. Kaupungin rantavedessä ui neljä sorsaa kun tein myöhäisillan kävelyä tihkusateessa. Siinä ne pulleina kerjäsivät minulta iltapullaa - mutta  eipä sitä ollut mukana!

Viikonloppuna oli mahdollisuus käydä kekrimarkkinoilla. Kaupallisuus on - tietenkin - vienyt tämänkin vanhan maalaisyhteisön juhlan myyntitapahtumaksi mutta niinhän kaikelle vanhalle ja perinteiselle on käynyt! Se mikä tässä oli kuitenkin ihan kivaa, oli se, että myytävä tavara oli paikallisten käsityöläisten tekemää ja tuotto meni heille. Ainakin pääsääntöisesti. Sadonkorjuujuhlan kanssa tällaisella kekrillä ei ole juurikaan tekemistä vaikka näin kyllä yhden kojun jossa myytiin omia luomujuureksia ja jauhoja. Joku möi myös oman lampolan satoa lammasmakkarasta erilaisiin villasta tehtyihin tuotteisiin.

En ostanut mitään - tai no, ostinhan sentään. Ostin kilon luomutilan maa-artisokkia viidellä eurolla. Todella hienoja, suuria juuria, vassta maasta kaivettuja! Muuta en hankkinut vaikka paljon kivaa olikin tarjolla. En tarvitse enempää tavaraa - enkä voi tietenkään käyttää rahaa muuhun kuin tarpeelliseen. Täytyy elää tilanteen mukaan - vaikka rahankäyttöä ei voi kokonaan lopettaakaan vaikka kuinka haluaisi.


Läskipannukakkua. NIIN hyvää!
Söimme hyvin, joimme lasin tai pari viiniä illalla ja juttelimme. Näin meni viikonloppu.

Iltaisin tein iltakävelyjä. Katselin kauppojen ikkunoita, valoja joita oli jo puihin kiinnitetty. Katsoin kuinka valot heijastuvat vielä sulaan veteen ja mietin kuinka pimeä pimeä oikeasti onkaan. Silloin ei näe totisesti yhtään, ei mitään. Niin pimeää ei luonnossa ole useinkaan - taivas kajastaa yleensä aina jonkin verran. Nyt ei tähtiä näkynyt - koko viikonloppu oli sumuinen.

Tässä vaiheessa sumu on vielä tunnelmallista. Sitten ei enää.
Sumu kasvoi todelliseksi hernerokkasumuksi iltapäivällä. Lähdin ajamaan kotiinpäin jo neljän tietämissä että en joutuisi ajamaan montaa tu tia pimeässä. Mutta sitten olikin tämä sumu - alussa se oli ihan vain kaunista - loppupuolella matkaa kun pimeys oli jo laskeutunut ja sumu vain sakeni niin, että ajaminen tuntui tummassa, harmaalla reunustetussa tunnelissa ajamiselta, ei ollut enää niin kiva. Tuttujen maisemien ääriviivat katosivat ja näkökentässä oli vain pieni pätkä tietä edessä, ei muuta. Välillä sumu ikäänkuin gheitti omia pilviään vielä siihen auton eteen ja näkyvyys meni melkein nollaan.
Valoja yössä
Lapsi oli omassa Halloween-juhlassaan ja oli tyytyväinen omaan viikonloppuunsa. isot lapset olivat omissa menoissaan ja omien kavereiden kanssa.

Huomenna alkaa uusi viikko - olen päättänyt hakea neljää eri työpaikkaa. Heti huomenna maanantaina niin saan kommentit TE-keskuksen konsutltilta hakemuksiini. Sellaista apua kannattaa käyttää hyväkseen!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Leivottuja ja ostettuja herkkuja

Kaurakeksit pinoissaan - ottakaahan lapsukaiset siitä. Mutta ei ihan kaikkia!
Torstaina vietin kotipäivän. En mennyt ovesta ulos ollenkaan! En käynyt kaupassa, en kävelyllä - en edes viemässä roskia! Ulkona tuuli kunnolla mutta ei se minua jhaitannut - ei vain huvittanut mennä ulos!
Kävin läpi meilit - no, niitä ei paljon tule. Valitettavasti. Sitten kävin läpi uutiset nettilehdestä ja tarkastin avoimet työpaikat joita voin hakea. Löytyi pari joissa on vielä hakuaikaa jäljellä. Ei tarvinnut tänään niihin panostaa - hyvä. Ei olisi yhtään huvittanutkaan.


Ihanat langat - tuntuvat hyviltä käsissä - tuoksuvat hyvältä!
Lapset olivat poissa kotoa, mietin voisinko vaikka leipoa jotakin. Kaurakeksejä! Niihin löytyi kaapista ainekset ja niinpä tein tupla-annoksen kaurakeksitaikinaa. Se on hyvän makuista - kun ei ollut lapsia kotona sitä syömässä, popsin itse pari lukikallista taikinaa. Nam!

Leivoin kaurakeksit ja kun ne paistuivat uunissa, katselin lankojani. Vain yksi pellillinen kärähti hiukan liian tummaksi tällä kertaa. Normaalia on, että poltan vähintäin yhden pellillisen karrelle... Langat - niin. Niitähän minulla riittää - olen lankafriikki. Lankanisti!!! Olen ihan salaa keneltäkään ostanut syksyn aikana kahta uutta lankaa - toista hartianlämmittimeen itselleni, viluinen kun olen. Villa-silkkilankaa. Mmmm - ihanaa! Sitten olen ostanut sikakallista upeaa Winter Garden-lankaa. Lankojen jälkeen en enää raaskinut ostaa ohjekirjasta joka maksaa sekin melkein kympin. Luulen, että sen ostoon  täytyy vielä nöyrtyä vaikka ohje onkin superhelppo... Netistä ei ohje löytynyt vaikka neuleen kuva siellä näytti olevankin. Luulin sen sieltä löytäväni mutta niin hyvin ei asia ollutkaan.... Kuvakaappaus puserosta ohessa! Tuollaisen haluan - ja sen teen - toivoottavasti pian. Tunnen itseni saamattomaksi - asiat eivät suju niinkuin toivoisin. Edes pikkuasioiden osalta. Suuret elämänkuviot ovatkin sitten sellaisessa jamassa että saa nähdä miten eteenpäin mennään. Päivä kerrallaan...

Kaurakeksit meinasit kadota koululaisen suuhun samantien kun hän paukkasi ovesta sisään koulun jälkeen ja totesi ilahtuneena äidin leiponeen. Täytyypä leipoa useammin kun se tuottaa niin paljon iloa - pullaa voisi leipoa ensi viikolla, esimerkiksi!

Syntymäpäiväsankarin herkkuja
Olemme toki syöneet herkkuja jo aiemmin tällä viikolla! Keskimmäisen lapsen syntymäpäivä oli maanataina ja tein meille kotona olevalle kolmelle hengelle pienen synttäripöydän - niinkuin on ollut tapana jokaisen kolmen lapsen jokaisena syntymäpäivävänä ihan pikkulapsiajasta lähtien. Olen yleensä tehnyt lahjapöydän syntymäpäiväsankarille jo heti aamuksi ja kattanut pöydän kauniiksi kukin, liinoin ja aamutarjottavineen - hyvää ja lapselle maistuvaa herkkua tietenkin. Lahjat tietenkin syntymäpäiväsankasrin lautasen viereen! Näin nytkin vain sillä erotuksella, että tällä kertaa odotimme lasten aikaisten aamujen takia "juhlintaa" iltapäivään ja katoin pöydän iltaruuan yhteyteen.

Viikko on mennyt  nopeasti. Elämää kuluu, aika menee. That's life.

Pyhäinpäivän viikonloppuna ajattelin käydä haudoilla. Viime vuoden pyhäinpäivän jälkeen sukuhautaan on tullut kaksi uutta muistettavaa. Vien haudalle heille kukat - muovisia kynttilöitä en halua vieldä ja näillä sateilla ja tuulilla ei tavallinen kynttilä pala sammumatta hetkeäkään. Haluan käydä isän haudalla ja haluan viedä kukkia kaikkien poisnukkuneiden sukulaisten ja rakkaiden kummuille... Sinne päädyn joskus itsekin - olenko siellä jo ensi vuonna; toivottavasti en. Mutta ei siellä pitänyt olla itseäni nuoremman lähisukulaisenkaan - elämän pituutta ei voi itse tietää.

Lapsi on kavereidensa kanssa suunnitellut koko viikon HURJAA HALLOWEEN JUHLAA... Sinne tulee kammokuja metsään, erilaista rekvisiittaa ja musiikkia sisälle. Paljon luokkakavereita on sinne kutsuttu... Hui! Halloween-bileet järjestetään kaverin kotona joka asuu suuressa omakotitalossa metsän reunalla. Hän on siellä yön yli ja poissa kotoa joten teen valmiiksi makaroonilaatikkoa suuren astiallisen lapsille lämmitettäväksi ja syötäväksi. Menen itse äidin luo käymään. Eiköhän viikonloppu suju mallikkaasti näin!

Ajomatka sateessa alkaa iltapäivällä kohti kotiseutuja. Illalla saunaan äidin kanssa...

torstai 1. marraskuuta 2012

Työttömän mietteitä syksyn tummuudessa

Lokakuu vaihtuu marraskuuksi ja väriskaala ulkona on lähinnä mustan, harmaan ja ruskean sävyistä. Musta-harmaa varis kävelee pihalla, sen kaveri, toinen samanlainen istuu oksalla ja sanoo kraak. Paikalle saapuu kolme harakkaa - ne ovat puhtaan näköisiä kiiltävän mustan ja valkoisen kirjavissa asuissaan. Mutta miksi ne tulevat laumana meidän takapihalle? Olen laittanut lintulaudalle syötävää pikku-linnuille mutta orava ja varislinnuthan siellä vierailevat ahkerasti. Harakat ja varikset tonkivat nurmea - en ymmärrä mitä sieltä saa esiin tähän aikaan vuotta - eihän siellä varmaan enää voi matoja ja toukkiakaan olla.

Hmm.

Syksyllä on kiva poltella kynttilöitä, neuloa ja leipoa. Nyt siihen on aikaa - mutta nyt kun olen työtä vailla, työtön siis - tuo on vaikea sana vieläkin sanottavaksi ja kirjoitettavaksi - on mieli muuttunut ja kaiken sen tekeminen  jota kuvitteli tekevänsä kun on aikaa, ei yllättäen enää sujukaan. En saa luettua niitä kirjapinoja joita olen kerännyt. En siivoa ja puunaa kaappeja ja paikkoja kiiltäviksi enkä neulo, en leivo tai puuhaa muutenkaan kaiken sellaisen koti-kivan äärellä niinkuin olisin luullut tekeväni ennenkuin jouduin työttömäksi. Viime syksynä olin super-kiireinen töissä - ja sain silti aikaan paljon neuleita....

Elämä nyt on nyt kuin säästöliekillä elämistä. Vielä on kynttilässä poltettavaa mutta ei enää kauan. Pienellä liekillä se  kestää ehkä hiukan kauemmin; näin sitä tekee kuin vaistomaisesti.

Pelkään tulevaa ja samalla olen onnellinen siitä, että yhä saan elää ja olla tässä omassa kodissa, että on lapset ja tutut paikat jäljellä. Koti sellaisena kuin se on jo kauan ollut - siellä on hyvä puuhailla, olla ja asua. Ymmärrän, että menetän kaiken jollen pian saa työtä - ja työtä ei ole näköpiirissä vielä ollenkaan. Tein juuri uuden profiilin CV-nettiin ja pariin muuhun sivustoon joista työnhakijat etsivät työntekijöitä. Haen työpaikkoja koko ajan; tälläkin viikolla olen lähettänyt useita hakemuksia ja vielä lähetän, ennen viikonloppua. Käyn erilaisissa valmennuksissa TE-toimiston ja oman liittoni kautta - kaikki sanovat, että "sinun kokemuksellasi ja asenteellasi on vain ajan kysymys milloin työtä löytyy ja pääset taas normaaliin elämänrytmiin". Kuulostaa hyvältä - mutta silti mitään ei ole vielä näkyvissä.

Olen aina ollut - omasta ja monien tuttavien ja työkavereiden mielestä - positiivinen luonne; nyt yritän satsata positiiviseen ajatteluun entistä enemmän; ymmärrän ja huomaan, että masennnus ja toivottomuus voivat iskeä kyntensä mieleen tosi helposti, siksi ilon aiheita pitää etsiä vaikka väkisin. Ja ei hätää - kun olen lasten tai muiden ihmisten kanssa, olen varma että heille olen aivan samanlainen kuin aina ennenkin - nauran, lasken leikkiä ja olen iloinen, puhelias ja seurallinen.

Ilo pintaa vaik syän märkänis - tuo höhlänkuuloinen sanonta on niin täydellisen totta; aina kannattaa olla iloinen mieluummin kuin roikuttaa naamaa muiden kiusaksi! Mitä iloa sellaisesta on - ei mitään, ei kellekään!

Olen alkanut tehdä listaa asioista, joista saan iloita. Teen listan joka ilta ja huomaan, että joka päivä on asioita jotka tuovat iloa ja joista kannattaa iloita. Elän vaistomaisesti kuin joka päivä olisi viimeinen - kuin olisin ylimääräisellä ajalla täällä tallustamassa; työttömyys vei ikäänkuin oikeuden elää - olen varjo ja näkymätön hahmo kaduilla ja kaupoissa liikkuessani. En enää kuin muut; tässä maailmassa on oltava tuottava ja kuluttava, hyödyllinen ja oman ja muiden markkina-arvon ymmärtävä ja sitä tukeva. En sitä ole - väsyttää sellaisen ajatteleminenkin.

Väsyttää koko ajan, aivan kamalasti. Mikään uni ei riitä - kun ei mitään oikein tee, pitäisi olla pirteä mutta sekään totuus ei näytä pitävän paikkaansa. Höh.