Lämmin päivä - linnut konsertoivat - oma oleminen on aika pliisua olemista

 

Metsäkävelyllä nautimme koiran kanssa ihanan kesäisestä säästä. Metsä tuoksuu nyt ihanasti alkukesän luonnolta, raikkaalta ja vahvalta. Kaikki on vielä tuoretta, hentoa ja pehmeää ennen kuin lehdet, maakasvusto ja oksat voimistuvat. Vaahteran lehdetkin ovat ihan suloisia, ei vielä kovia niin kuin jo parin viikon päästä. Sadetta pitäisi vaan saada mutta sitä varmasti tulee lähipäivinä.

Voikukkia on jo joka nurkalla mutta hyönteisiä elikkä pörriäisiä aika vähän. 

Metsäkorte on esihistoriallisen näköinen kasvi, kuin pieni puu suoraan dinosaurusten maailmasta....

Nokkoset ovat nyt puhtaita ja sopivia kerättäväksi. Eilen keräsin pussillisen, tänään jätin ne rauhaan. Nokkosperhosia en muuten ole vielä tänä vuonna nähnyt. 

Nyt ei kirjottelu onnistu, ei yhtää innosta

Miulla oli ajatus, että kirjottelisin jotain joka päivä - mitä mieleen juolahtaa mutta nyt taitaa olla nii, et mieleen ei juolahda yhtikäs yhtään mitää. Ei irtoa, yksinkertaisesti. Yritetellään uuvestaan joku toine päivä. Huominen on jo myyty - menen hoitamaan asiakasta aamulla - leskirouvaa, joka tarvitsee apua päivittäisiin asioihin. Käyn siellä aina tiistaisin ja joskus muulloinkin - puolen tunnin ajomatkan päässä asustelee. Sitten menen sen jälkeen tarjoilemaan ja myymään kahvia ja muuta hyvää opiskelijatapahtumaan. Sieltä kun tulen, oolen toen näköisesti nälkäinen ja hurjan väsynyt. 

Keskiviikkonakin on allakassa kolme tapaamista ja hommia. Torstaina lähen taas viipottamaan autolla kohti itärajaa. Että tällasta on meikäläisellä, koiran kanssa asun ja puuhaan. Jos nyt puuhaan ja mitä nyt teenkää. Kuka sitä tietää, kuka välittää. 

Miten hitossa tää teksti keskittyy näin vaik mie oon laittanut vasemman reunan suoraksi. Ja komennot on ruotsiks vaik oon valinnu suomen. 

Ei tuu mittää täst. Ehä tätä jaksa kattoo Erkkikää. Erkin päivä muute on tänää,

Istun ja odottelen. Tuomi tuoksuu.

 

Istun melkein autiossa lapsuudenkodin ruokahuoneessa, pöydän ääressä joka on myytävänä mutta on vielä tässä. Yläpuolella on tuo kuvassa oleva kattokruunu jonka haluaisin itselleni mutta en vielä ole keksinyt, miten se on mahdollista. Koko hökötys eli kattokruunu on huisin painava ja se on ollut samassa kohdassa katossa jo yli 60 vuotta - miten sen saa tuosta ehjänä pois ja sitten vietyä paikoilleen sinne, minne sen haluaisin? Siinä todella iso pulma. Ratkaisematon pulma.

Olen siis täällä autioituneessa lapsuudenkodissa koiran kanssa. Koira nukkuu pienen maton päällä eteisessä, kohta päästään toivottavasti lähtemään ajamaan kotia kohti.  

Tämä vanha koti eli asunto on myynnissä mutta täällä on vielä muutamia tavaroita ja huonekaluja jotka pitäisi saada pois. Esimerkiksi tämä vanha ruokapöytä, jota kävi yksi pariskunta pari tuntia sitten katsomassa - hyvä pöytä mutta meille liian korkea, sanoivat. 

Jahas, vai niin, ajattelin itse. "Kiitos käynnistä ja kiinnostuksesta."

Nyt odottelen jotakuta, joka on kiinnostunut vanhasta tuolisängystä - vuodesohvan tuoliversiosta. Lupasi tulla tänään ostamaan sen mutta ei vielä kuulu, ei näy ihmistä. Odottelen tässä tunnin verran, sitten nostetaan kytkin, että ollaan ennen puoltayötä kotona.

Eilen kävin siskon kanssa maalla. Keräsin pussillisen nokkosia - niitä voi kuivata ja tehdä piirakkaa, keittoa tai pestoa. Tai mitä nyt huvittaa! Otin myös yhden juurakon lipstikkaa ja ruohosipulia mukaan.

On ihana kevään aika. Luonto on herännyt tänä vuonna ajoissa. Saimaan pinta on matalalla, vesi on paennut jonnekin. 

Eilen katselin puolinukuksissa euroviisuja. Linda ja Pete esiintyivät hienosti - tykkään kyllä Liekinheitin-kappaleesta. Jäivät kuudenneksi kaiken sen sairaalloisen hypetyksen jälkeen, mitä kaikissa mahdollisissa medioissa on ollut viime viikot. Ärsyttää - tämä toistuu vuodesta toiseen: Media hehkuttaa, että tänä vuonna Suomi voittaa - mutta eipä sitten voitakaan. Israel tulee aina hyville sijoille koska he osaavat masinoida porukat eri maissa äänestämään omaa kappalettaan, olipa se minkälainen hyvänsä. 

Ei pitäisi seurata kaikkea mitä kirjoitetaan ja puhutaan, niin ei tarvitsisi ärsyyntyä kaikesta.

-------------------------------

Tämä sivusto on ollut minulla tauolla monta vuotta - vain pari juttua on tullut laitettua niin, että sivusto vielä muistaa minut. Kiva, kun joku muistaa 😏Mutta jostain syystä koko sivusta on muuttunut ruotsinkieliseksi jostain meikäläiselle tuntemattomasta syystä. Selvitäänhän tästä toki näinkin. Heijaa vaan.

Loppuun vielä kuva orvokeista, noista ihanista. 

Talven selkä ja luminen metsä

Talven kylmää kautta eletään - ja sekös on kiva, että on lunta, vihdoin! Syksy oli kuin pitkä lokakuu - musta ja märkä. Nyt on oikein kiva keli ja metsässä kiva kulkea koirulin kanssa ja vaikka yksinkin. Pimeälläkin näkee hyvin metsässä kun valkoinen lumi valaisee.

Tammikuu on monella uusien lupausten ja tekemisten aika. Itse olen jättänyt lupaukset tekemättä - tietenkin on hyvä aina jotakin uutta suunnitella ja aloitella mutta lupauksia sinne tänne en tee, että ei sitten tarvitse niitä stressata ja miettiä. 

Sen kyllä olen itsellekin selventänyt, että käyn noissa vapaaehtoishommissa niin usein kun voin  - eli ruuanjakelussa viikoittain ja vihreissä sisarissa ainakin pari kertaa kuussa (eilen viimeksi). Käyn myös auttamassa vanhaa rouvaa lähikunnassa viikoittain ainakin kesän korvalle.

Mutta tänään menen piirustuskurssille ja sepä on hauskaa! Lähden puolen tunnin päästä - saas nähdä, mitä se antaa! Kynät ja paperit on jo pakattu laukkuun ja koira ulkoilutettu, kahvit juotu. Kiva!

Äsken käytiin tosiaan metsässä koirulin kanssa. Kahlailtiin lumessa ja käveltiin myös polkuja pitkin. Jäniksen elikkäs rusakon jälkiä katselin, kuuntelin joitain lintuja. Metsän reunassa oli pari poikaa parantelemassa lumilinnaa - hieno linna onkin, monta sisäänkäyntiä!

Muutama päivä sitten oli niin tosi kylmää, että monet pikkulinnut on varmasti kuolleet, ikävä kyllä. Käyn tänään hakemassa vähän lisää linnuille apetta kun menen kohta kurssille - ennätän varmasti. Parina päivänä olen antanut vain kauraryynejä ja leipää kun en ole muuta keksinyt. Rusinoitakaan ei ollut kotona.

Kirpparilöytöjä ja kivijalkakaupan laatutuotteita

 Pari riviä tänne ihan huvin vuoksi - eihän miulla mitään asiaa varsinaisesti ole. 

Kävin ostamassa eilen vitosella (!) piennen hyllykön jonka laitoin kämpän keittiöön - ruskea, puun värinen hyllykkö jossa on kolme hyllyä ja siinä päälläkin voi pitää asioita. Ihan ok - ja viisi euroa on halpa. Torin kautta löytyi ihan tästä lähimaastosta. Kiva!

Sitten ostin vanhimmalle lapsoselle - joka on jo tietenkin aikuinen - kangaskaupasta pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa. Kangas on hyvää, paksuhkoa puuvillaa ja siinä on kiva kuviointi. Kauppa on sen itse ommellut - tällä lailla sain tuettua kivijalkakauppaa isojen ketjujen sijaan. Neljäkymppiä maksoi tämä ostos.

Keskimmäinen - myös jo aikuistunut lapsi toivoi leikkuulautaa lahjaksi. Posliinista toivoi, sipulin ja kalan ja muun "haisevan" leikkaamiseen. Kas, sellainen löytyi myös Torista, kilometrin päästä. Materiaalina valkoharmaa marmori, ei siis posliini.  Toivottavasti toimii. Kaksi "tarjoilualustaa" sain kympillä ja olen taas huisin tyytyväinen. 

Omat rahat ovat nyt tosi tiukalla - hassasin kuukauden alussa ostamalla talvitakin ja se sai oman kassatilanteen piipittämään ankarasti. Muitakin isoja juttuja tässä huonossa rahatilanteessa vaikuttaa. Onhan tässä kaksi lainaa vielä pari vuotta maksettavana. Sitten helpottaa enkä joudu toivottavasti uutta lainaa ottamaan. 

Autohan se maksaa - toivottavasti selvitään sen kanssa kavereina vielä. Niin ja tietenkin asuntoon liittyy aina riskejä - kylppäriremontti on kohta pakko tehdä. 😕

Kissan kehräys kuulemma alentaa verenpainetta ja häivyttää stressiä. Laitan oheen kuvan kisusta - ehkä sen katsominen auttaa, jos stressi kiusaa... 

Nyt ei ole vihreitä lehtiä puissa niin kuin oli kuvaa otettaessa. Nyt on sumuinen sää ja eilen vielä lumivalkoisena oleva maisema on aivan toinen - ei lunta.

Adventtiaika - rahapula ja rahan meno piinaa

Pääsinpä taas sisään tänne kun oikein yritin muistella salasanoja. Haluaisin säästää tämän pitkän aikaa sitten aloitetun sivuston ihan omaksi ilokseni ja mietin, miten sen saisi tallennettua tai jotenkin kopioitua. Hmm - pitänee kysyä tekoälyltä!

Eilen oli ensimmäinen adventti. Vettä satoi, oli aika mälsä sää kaiken kaikkiaan vaikka yritänkin ajatella, että kaikki säät ovat hyviä ja kuuluvat luonnon kiertoon ja ovat tarpeellisia. Silti kaipaan pikkupakkasta ja lunta nyt valaisemaan syksyä.

Maksoin äsken jälkiveroja. Lisäksi sain parkkisakot maailman tyhmimmästä syystä: olin unohtanut laittaa parkkikiekon ikkunaan ja se maksaa nyt sitten minulla 60 euroa. Kyllä ottaa päähän, PRRRKKKLE.

Verot ja sakot. Hitsi - ilman niitä olisi ollut helpompi suunnata joulua kohti mutta nyt on pakko elää suu supussa. Toka ero jälkiverosta lankeaa maksuun helmikuun alussa - makselen sitä, kuten tätä ensimmäistäkin erää, pienempinä summina. Tuskin saan kaikkea maksettua helmikuuhun mennessä mutta sitten pyydän lisää maksuaikaa - vielä ei kannata pyytää, muuten alkaa luottoprosentti juosta heti - se on muistaakseni 11% tai jotain sen suuruista.😰

Raha - siitä tuntuu aina olevan puutetta. Lottoaminen ja muut rahapelit ei siinä auta, senkin olen kokeillut. 

Syksyn aikana olen käynyt kutomassa muutaman maton. Ensin olen repinyt vanhoja, hiutuneita lakanoita kuteiksi ja sitten kutonut ne. 

Tämä kuvan keittiön matto on nyt hyvä, olen tyytyväinen tähän mustaan loimeen ja siihen saatuihin pariin tummaan lakanaan jotka revin kuteiksi. Edellisestä matosta, jonka kudoin pari kuukautta sitten, tuli liian kapea ja annoin sen pois toiseen kotiin jonne se sopiikin hyvin. Arvasin jo kutomista aloittaessa, että matto on tuohon liian kapea (80 cm) mutta koska muita kangaspuitta ei ollut saatavilla ja olin varannut kudonta-ajan noille päiville, tein maton kuitenkin.

Tähän kuvan mattoon tein 27 sentin värilohkojen väliin vanhasta, oman vaarin mummille repimistä tosi hiutuneista valkoisista kuteista ja punaisista ja vihreistä trikookuteista väliraitoja. Matosta tuli kyllä nyt ihan oman mummin kymmeniä vuosia sitten kutomien pitkien tuvan mattojen näköinen - tosin lyhyempi - tämä on noin 210 cm pitkä, mummin matot useita metrejä pitkät, isoon tupaan sopivat. 

Oikein hämmästyin tätä - vaikuttaako lapsuuden matot ja mummin käsityö omaan tekemiseen alitajuisesti? Hmm. 

Ennen joulua käyn vielä tekemässä maton siskolle ja ehkä myös pienen maton tähän kirjoituspöydän alle - jalat kaipaavat lämmintä alleen näin talvikylmällä! 😊

Lukeminen koukuttaa ja on kivaa

Sujata Massey, Robert van Gulik, Haruki Murakami, Tarquin Hall, Gabriel Garcia Marques, Elisabeth Marshall Thomas. Siinäpä lista kirjailijoita, joilta kultakin on yksi kirja tässä keittiön pöydällä, joko luennassa tai odottamassa lukemista. Juuri nyt luen noista kolmea. Kaikki ovat mielenkiintoisa ja kivoja luettavia – ja sekava lista osoittaa, kuinka kirjava lukija olen. 

Sängyn vieressä on vielä pari kirjaa. Niistä Leo Tolstoin Ylösnousemus on meneillään – ei todellakaan kevyttä luettavaa ennen nukahtamista, päinvastoin, mutta sitäkin opettavaisempaa. Tulee mietityttyä paljon nyky-Venäjää, kun lukee vanhoja venäläisiä kirjoja. Uusia en ole juuri lukenutkaan – en tiedä nykyvenäläisistä kirjoista yhtään mitään. En myöskään osaa venäjää.

Osa kirjoista on kirjastosta, loput omia. Oma on tuo Tolstoikin.

Ai niin, onhan tuossa vieressä tietenkin vielä Rhonda Byrnen Salaisuus/Secret ja isovanhempien vanha Eino Kaila: Syvähenkinen elämä. Viimeksi mainittua en ole vielä ollenkaan lukenut ja Byrnen kirjaa yritän saada haltuun, että saisin sen oppeja toteuttamalla joitakin toiveita toteutumaan. Katsotaan! 😊

Lukemien on kivaa! Olen aina ollut lukijatyyppi, jo lapsesta alkaen. Pieniä elämän pakottamia taukoja lukuun ottamatta on lukeminen jatkunut enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Kodin ja kirjaston lasten ja nuorten kirjoista lähti lukuinnostus jo silloin muinoin liikkeelle. Siitä sitten siirryin lasten hyllyistä oli hyvä siirtyä muualle hyllystöihin luonto- ja maantietokirjoihin ja "Melkein aikuisille" hyllyyn.  

Luonto- ja eläinkirjoihin tartuinkin oikein tiukasti - kirjat Elsa-leijonasta luin monta kertaa ja muistan ne vieläkin ihanina tarinoina. Matka jatkui erilaisiin elämänkertoihin, romaaneihin ja dekkareihin – koulu- ja opiskelukirjojen lisäksi, jotka sinällään eivät aina kamalasti kiinnostaneet. 

Kun Asterixit alkoivat ilmestymään, luettiin ne tuoreeltaan: koko perhe ne luki vuorotellen, innoissaan. Aku Ankka tuli myös tietenkin kotiin. Koululainen ja Suosikki niin ikään. 

Lukeminen on vain niin koukuttavan kivaa!

Hei - tämähän toimii vielä!

Muistin kuin muistinkin vanhan salasanan tänne - vanhaan blogiin, jota pidin viimeksi melkein viisi vuotta sitten. No, myönnän - salasanaa piti kyllä etsiä vanhoista kalentereista koska sekä sähköposti, että tietokone, että kaikki muukin mahdollinen on ehtinyt vuosien aikana muuttua.

Nyt kokeilen ihan omaksi ilokseni, vieläkö pelittää! Ja täällä sitä ollaan. :-)

Viiteen menneeseen vuoteen on mahtunut tosi, tosi paljon kaikkea - ei niistä nyt tässä mitään. Hengissä yhä, samoin koirakaveri tuossa vieressä.

Kokeilen ja mietin, joko viitsin tänne vielä sanoja kirjoitella ja mietteitä pohdiskella. Omaksi ilokseenhan tätä tekee, ei mistään muusta syystä. 

Koirulin kanssa asustelen ja elelen. Se katselee ulos ikkunoista, pyytää lenkille. Käytiinkin tänään pitkällä, reilun tunnin kävelyllä. Aamulla siitä irtosi hillittömän iso ja lihava punkki - YÄK. Ihme, että en ollut sitä huomannut aikaisemmin. Itse se näytti, että hei katso - tuollainen putosi tuohon lattialle. Vein ällön ötökän vessan pönttöön.

Huomenna on äitien päivä. Pihalla kukkivat kevätesikot ja metsissä valko- ja sinivuokot. Linnut laulavat ja toivottavasti kaikilla olisi hyvä mieli.