maanantai 27. helmikuuta 2012

Roskisdyykkaus

Ruokaa - makaronilaatikkoa ihan omasta uunista.
Roskiksesta löytyi samaa ruokaa Saarioisten valmistama
Olen nähnyt artikkeleita ja kuunnellut ajankohtaiskeskusteluja siitä määrästä hyvää ruokaa jota ravintolat ja kaupat heittävät päivittäin roskiin. Se on aivan järkyttävä määrä - joissain ravintoiloissa jopa puolet kakesta ruuasta heitetään roskiin. Kotitaloudet ja laitoskeittiöt eivät paljoa huonommaksi jää; kaatopaikat täyttyvät ruuasta jota kukaan ei syö - samalla kun nälkäisiä ihmisiä on paljon.

Tämä on asia jolle oikeasti, aivan todellakin, pitäisi tehdä jotakin! Kauppojen täytyy täyttää hyllyt joka päivä runsaan ja täyden näköisiksi niin, että siellä käyvät ihmiset - asiakkaat - voivat valita haluamansa ja nähdä runsaasti tavaraa josta valita tuotteet jotka maksavat kassoilla. Se, että hyllyjen täytyy olla aina täysiä johtaa tietenkin siihen, että tuoretavaraa menee paljon vanhaksi - joka päivä täytyy siis kärrätä paljon tavaraa pois kaupasta. Tavallinen ihminen ajattelisi helposti, että tavara joka on kaupan mielestä vanhaa, on kuitenkin vielä aivan käyttökelpoista ja sen voisi siksi vaikka antaa ihmisille jotka eivät voi ostaa sitä rahalla - mutta eihän asia niin mene. Jos ruokaa alkaa jakaa ilmaiseksi, kuka sitä enää sitetn kohta rahalla ostaisi.

Kaupat pitävät poisheitettävää ruokaa omana omaisuutenaan jolle saa tehdä mitä haluaa - eli heittää pois. Kysymys on kuitenkin paljon suurempi, mielestäni. Eettiset ja ylipäätään oikeudenmukaisuus-asiat pitäisi saada paremmin osaksi päätöksentekoa - ei vain rahan ja sen kautta hankitun aseman jatkuvan vallan päätettäväksi. Kuka voi sanoa, että tietyt ihmiset ovat valtuutettuja tekemään mitä järjettömämpiä asioita koska ovat rahalla ostaneet oikeuden siihen? No, nykymaailma tietenkin näin sanoo ja tämän takaa - mutta onko se oikein???

Kun iso osa ruuasta heitetään pois, maksavat ihmiset siitäkin, niissä tuotteissa joita ostavat. On myös kamalaa ajatella, että esimerkiksi tuotantoeläimiä "tuotetaan" ja jalostetaan, syötetään ja niille kasvatetaan rehua ja niitä kuljetetetaan teuraaksi satojen kilometrien matkoja - ja niistä valtava osa päätyy sitetn jätteeksi roskalavoille. Mikä mieletön tuhlaus, mikä valtava kärsimyksen määrä eläinten osalta. Ekologinen katstrofihan tämä on myös, jos katsotaan asiaa vaikka koko Euroopan kannalta - tai globaalisti. Tähän voi keskustelun vilkastuttamiseksi kytkeä vielä edestakaisin kuljetettavat ruuat, esimerkiksi sei-kalan joka pyydetään Norjan vesiltä, lennätetään Aasiaan siivottavaksi, perattavaksi ja  pakattavaksi ja sitten ne lennätetetään taas takaisin Eurooppaan jossa ne taas sulattaan, pakataan paikallisiin tarpeisdiin sopiviksi - ja myydään kaupoissa ja tästäkin heitetään sitten lopulta iso osa roskalavalle. Lukitulle sellaiselle, varmasti...

Mieletön tilanne jota vielä pahentaa viimeinen myyntipäivä- systeemi jossa tuoteet meenvät käyttökelvottomiksi jollakin tietyllä kellonlyömällä, tiettynä päivänä. Jos esimerkiksi keksipaketissa on päivämäärä 25.2.2012 ei sitä enää voi sen jälkeen syödä. Tuote meni keskiyöllä huonoksi ja syömäkelvottomaksi! Tämä on tietenkin aivan idioottimaisen hölmö oletus - mutta ihmiset uskovat siihen ja kauppiaat noudattavat päivämäärä-sääntöä orjallisesti. Jos eivät noudata - joku kyllä huomaa sen ja asiasta tehdään valtava kohu-uutinen.

Näin on pari kertaa tapahtunutkin; iltapäivälehhdet hehkuttavat "petturikauppiasta" joka myy vanhaa ruokaa josta joku voi sairastua vakavasti....

Kaiken tämän kun tietää, ja tietää kuinka kallista ruuan hankkiminen on jopa ns normaalipalkkaiselle ihmiselle - puhumattakaan kaikista heistä joilla rahatilanne on huono kuten opiskelijat, monet eläkeläiset tai vaikkapa hyvin monet yksinhuoltajat. Monet heistä - varsinkin opiskelijoista - ovat alkaneet hakea ruokaa kauppojen takapihojen roskiksista. Mutta mikäpä onkaan näppärän kauppiaan vastaveto? No - hänpä lukitsee roskikset ja laittaa rauta-aidat roskalavojen ympärille, kameravalvonnan ja piikit aitojen päälle. Uskomatonta - että ihmiseteivät voi hakea roskalavoilta tavaraa joka on menossa pois heitettäväksi. MIKSI?
Omat lapseni ovat käyneet hakemassa ruokaa roskiksesta. Kävivät dyykkaamassa - löysivät viikonloppuna kaupan roskalavan joka ei ollut lukittu; siellä oli samana päivänä leivottua leipää, viinereitä ja vaikka mitä ruokaa - siisteissä ja puhtaissa pusseissa. Ne oli nakattu roskiin kun kauppa oli mennyt lauantaina kiinni ja nuoretolivat paikalla oikeaan aikaan. Kantoivat monen päivän ruuat muovipusseissa kotiin - näyttivät kännykkäkameralla otettuja kuvia ja kyllä ne saivat äidinkin ymmälleen. Aivan siistiä ja hyvää ruokaa suoraan hyllystä roskiin. Viileissä ja jogurteissa oli viimeinen myyntipäivä vasta tulevalla viikolla.

Lavalta löytyi myös aivan ehjä ja hyvän näköinen tuoli opiskelijan kämppään!

lauantai 25. helmikuuta 2012

Äiti sairastaa

Olimme äidin kanssa eilen ostoksilla. Menimme autolla koska hän on heikkona ja kovin väsynyt sairastettuaan yli kolme viikkoa. Tänä aamuna hän oli huonovointinen ja kun tulimme metsätiekokouksesta - jka kesti yli 4 tuntia!! - hän oli entistä huonompana. Kuumetta 38 asteen hujakoilla ja yskä kuulostaa siltä kuin se tukisi keuhkojen syvimmistä sopukoista. Ei hyvä yli 80-vuotiaalle keuhkoahtaumapotilaalle jolla on astma, sepelvaltimotauti ja sydänvika.

Sisko on nyt äidin kanssa jo neljättä tuntia jonottamassa lääkärille päivystyksessä. Huolestuttaa.

Tässä kun odottelen mitä tapahtuu, kirjoittelen tänne hiukan tämän päivän juttuja. Veli heräsi jo ennen seitsemää ja meni valmistetlemaan metsätiekokouksta. Nämä ovat yleensä riitaisia kkouksia ja niissä käytetään kamalaa kieltä ja ollaan ylipäätään epäkohteliaita ja inhottavia; haukutaan uita ja huudellaan kommentteja pyytämättä puheenvuoroa jne. Nyt kokous meni suht ok; kesti tosiaan yli neljä tuntia ja jokainen asia piti käydä läpi juurta jaksain - muutama ihminen kyseenalaisti kaikki mitä hoitokunta esitti ja oli valmistanut.... Kateus ja kyttäysmentaliteetti ovat voimissaan, täytyy sanoa.

Olin luvannut hankkia ja tehdä ruuat poppoolle koska äiti on vuodepotilas. Tori ehti meni kiinni ennenkuin pääsin ostoksille joten menin seuraavaksi "parhaaseen" paikkaan eli suureen Prismaan. Huh. Kaikki lihat ja muukin tuoretavara ovat tiukasti muoviin kääritty ja lihatuoteet - äiti oli pyytänyt pihvilihaa - ovat kalliita ja laadultaan keskinkertaisia. Jos haluaa ostaa pihvilihaa, saa ostaa valmiiksi leikatut pihvit kahden pihvin muvipakkauksissa, styroksialustoilla. Eivät näyttäneet hyviltä, tosiaankaan. Sääli kun Prisma ja isot K-kauppojen vastaavat ovat valloittaneet maan - ne mainostavat valtavasti ja laatu on niissä kuitenkin korkeintaan keskinkertaista.

Ostin toiselle päivälle - valinnan kehnouden takia -kirjolohta josta tein siskon kanssa uunilohen muussin kera. Huomiselle hankittiin paahtopaistinpala. Verisessä tyhjiöpakatussa muovipussissa olevasta lihakimpaleesta ei kunnolla selvää saanut - ja tiedän, että jos äiti on yhtään voimissaan huomenna, hän kyllä kertoo miten huonoa lihaa saa jos menee suuriin marketeihin! No - voihan liha toisaalta olla ihan hyväkin; katsotaan!

Sillalla
Turha valitus pois! Ruokaa on ja katto pään päällä! Kaikki hyvin, tosissaan.

Kävin ruokailun jälkeen lapsen kanssa jääkiekkokaukalossa - hän luisteli ja ampui maaleja tunnin verran melkein tyhjällä ulkokentällä tässä vieressä ja minä tepsuttelin puiden katveessa!

Nyt on ilta ja kohta uutiset, sitten lotto. Nyt toivon toki lottovoittoa mutta ennenkaikkea sitä, että öiti paranisi ja tulisi pian kotiin!

Lomanen mummilassa - ihanaa!

Torstain ja perjantain olin luvannut lapselle yhteisiksi lomapäiviksi jo aikaa sitten; onhan nyt hänen hiihtolomansa ja olisi kiva tehdä jotain mukavaa yhdessä. Alkuviikolla lapsi on ollut kaverin synttäreillä ja yökylässä ja puuhaillut ulkona toisen kaverin kanssa. Se on mukavaa mutta itseäni harmittaa, kun oma työ ei näitä lasten asioita oikein huomioon ota; toisaalta on toki itsestä kiinni lähteekö vain ja jättää hommat - priorisoi. En ole osannut, en uskaltanut jättää isoja kokouksia käymätttä ja hommia tekemättä koululomien takia - ja vuosien ajan ovat omat lomapäivät jääneet pienemmiksi kuin laki sallii.

Kaksi päivää otan nyt kuitenkin lomaa ja lähden lapsen kanssa pois kotikuvioista!

Torstai-aamuna, eilen, heräsin jo ennen seitsemää laittamaa kaiken kuntoon, että päästään lähtemään mummilaan - ajomatka kestää kuitenkin useamman tunnin. No, kaikenlaista häslinkiä tuli aamuksi ja sitten olin melkein unohtaa jo pari viikkoa sitten sovitun keskustelun ammattiliiton työuranohjauksen kanssa. Onneksi hän soittti - tunnin keskustelu oli oikein hyödyllinen ja sain paljon vinkkejä niin CV:n tekemiseen kuin mistä voi hakea töitä.

Mummin luona oltiin juuri ja juuri valoisaan aikaan ja vietettiin kiva ilta.

Perjantaina on puuhapäivä - lupasin tehdä ruuan ja leipoa pullaa.

Perunanmyyjä torilla
Tulkaa syömään!
Käytiiin perinteiseen tapaamme kauppaostoksilla torilla, hallissa ja torilla ja juotiin kahvit torin kupeessa olevassa kivassa kahvilassa. Matikka-aika on lopuillaan mutta saatiin kuitenkin soppa-ainekset. Matikkakeitosta tuli hyvää vaikka olisi se voinut ehkä hiukan tuhdimpiliemistä olla! Vanhoissa resepteissä kehotetaan keittämään keitto alusta saakka maitoon mutta itse teen mieluusti ensin liemen ruodoista ja päästä. Lientä tuli ehkä liikaa. No - hyvää se oli!

Mustapekka-peli ja viinilasi - hmmm?
Illalla tuli veli käymään - hänkin metsäkokoukseen lauantaina matkaava. Pelattiin porukalla mustapekkaa kaksi erää! Hauskaa.

Huomenna lauantaina on metsäkokous ja iltapäiväksi keksin jonkun ruuan ja lupasin lettujakin paistaa. Äiti on ollut flunssassa melkein kuukauden ja yskä on taas lisääntymässä. Auttelen minkä pystyn.

Kiva olla tääällä!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Pomo sai hienon työn ja lumi muuttui rännäksi.

Lumet alkavat valua katoilta maahan, ja sehän onkin kovaa menoa se...
Meillä on nyt paljon erilaisia tilaisuuksia töissä joissa kerrotaan kuinka hieno firma tästä tuleekaan kunhan kaikki rönsyt on saatu karsittua pois ja organisaatio on jälleen kunnossa ja homma alkaa pelittää! Meitä ylimääräisiä rönsyjä pitää vain raahata perässä vielä muutamakin viikko koska lainsäädäntö vaaatii tiettyjä toimenpiteitä Suomessa ja monessa muussakin maassa - ihan tuosta noin vaan ei voi porukkaa panna pois vaikka se firmalle parasta olisikin.

Tänään yksi yläpuolellani istuvista johtajista halusi järjestää puhelun meille alaisille siltä varalta, että joku haluaisi purkaa sydäntään ja kysellä jotakin, miettiä kuinka menemme eteenpäin. Puhelu kesti puolisen tuntia - kysymyksiä ei tullut mainittavasti - meistä joka neljäs ja paikoin joka kolmas joutuu pian pihalle joten ihan kamalasti ei kysymyksiä tullut. Kaikki tietävät, että itse irtisanomisprosessista puhumattakaan nimistä ei voi vielä puhua. Ja mitä muuta me haluaisimme sitten kuulla? Esimiesten uusista vastuualueista?

Pomo itse kertoi iloisen hilpeästi, että hänelle oli tarjottu peräti kolmea työtä ja hän nyt sitten teki päätöksen - vaikka se tietenkin kolmen upean työn välillä ei helppoa ollutkaan. Hän saa johdettavakseen ison ja tärkeän ylsikön ja nyt hän on innosta soikeana odottamassa, että saa iskeä nyrket saveen ja aloittaa työt! Kunhan ensin....

Perjantaina avattu punaviinipullo.
Siitä voisi juoda lasillisen vielä -
liekö vielä hyvää, hmm.
Joskus tuntuu, että nimenomaan pomot ja keskijohto ovat niitä kamalampia ihmisiä. Ajattelemattomia ja omaan napaansa ehdottoman suurella ja upealla varmuudella tuijottavia. Joku aine nousee ylös päähän ja saa ihmisen käyttäytymään kuin kusipää ikään. I hate this person - today anyway. He elävät isojen pakkojensa ja hienojen titteleidensä maailmassa ja käsittelevät alaisiaan kuten alamaisia, tai kuten nyt palkollisten massaa on helppo tuolta korkeuksista käsitellä. Massana. Kertoilevat ulkomaanmatkoistaan ja mielikuvituksellisen hulppeista harrastuksistaan, purjehduksistaan - ja sitten toisessa lauseessa sanovat, että kustannuksia pitää karsia...

Saneerauksia ei useinkaan suunnata millään lailla johtoon joka on suurimmassa vastuussa myös firman epäonistuneista strategioista ja miinusmerkkisestä tuloksesta. Ehei, ei tietenkään. Ensimmäiseksi jaetaan johdon paikat siellä jo ennestään olevien kesken - ehkä otetaan mukaan yksi tai kaksi uutta potentiaalia ja samaten yksi tai kaksi siirtyy muualle "uusiin haasteisiin" - ja sitten aletaan rakentaa uutta, ketterämpää ja tehokkaampaa organisaatiota. Leikataan löysät ja turhat osat pois. Siirretään perushommat halpamaihin.

Olenko katkera? Kaipa hyvinkin. Ja kovin vihainen... Köyhä, vanha ja rumakin olen. En kukaan enkä mikään, oikeastaan.

Paska!

Jos menee alaspäin oma elämä niin menee lumikin katoilta--- hieno vertaus ja aasinsilta teemaan LUMI. Tuo kylmä ja kalsea luonnonelementti on kiusannut ihmisiä tänä(kin) talvena oikein kunnolla - ja nyt sitten olemme loskan keskellä liikenteessä, katoilta tulee vettä, lunta, jäätä.

Sitä tämmä on, elämä: kylmää kyytiä riittää.

Aloitin pienimuotoisen paaston tänään. Eilen oli laskiainen ja Mardi Gras - ainakin herkut pois ja pienempi määrä ruokaa voisi tehdä terää. Rahakin on kortilla niin veden ja teen juominen voi auttaa siihenkin vaivaan.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Hukutaan lumeen kohta kaikki!


Tähdelangoista virkatut sukat. Yhtä surkean näköiset kuin koko elämä tällä hetkellä!
Lumitilanne - jatkuva  lumentulo alkaa rassata
Lunta satoi ihan koko päivän eilen - sitä tuli yli 20 senttiä pelkästään sunnuntaina. Lauantaina tuli hiukan ja viikolla sitä ennen varmasti yhteensä parikymmentä senttiä. Pihalamput ovat hautautuneet lumeen, kattojen päällä on aivan valtavat lumipeitteet jotka ovat jo painonsa ansioista alkaneet valua reunojen yli - mutta yhä kiinni katolla. Kohta, kun sää hiukan lämpenee, alkavat katot tyhjentyä ja sitten meillä on jälleen isot kasat painavaa, tiukkaa lunta ovien ja ikkunoiden edessä...

Tänään kuoli nainen jäätyään katolta putoavan jään alle. Viime vuonna kuoli vanhempi mies katolta tippuvan lumen alle - molemmat Helsingissä. Moni katkoo jalkoja ja käsiä tai satuttaa pään tai muun ruumiinosan liukkailla.

Lumi vei itseltäni koko eilisen päivän: tein lumitöitä yli 4 tuntia; välillä menin sisälle huokasemaan ja lepäämään, tekemään ruokaa ja sitten taas kolaamaan... Lunta tuli lisää ihan koko ajan. Onneksi vuoro on nyt siirtynyt minulta seuraavalle tekijälle: PUH!

Työtilanne rassaa
Juttelin tänään "oman" työsuojeluvaltuutettuni kanssa ja kuulin, että suoria irtisanomisia saadaan odottaa vielä noin kuukausi. Vaikka odottaa näin kurjaa asiaa, tuntuu odotus silti kaamean vaikealta. Epävarmuus on hankala kestää! Minä, kuten kaikki muutkin, haluaisimme tietää mitä tapahtuu ja ketkä saavat jäädä, ketkä joutuvat lähtemään. Johtajat on nimitetty ja he rakentavat organisaatiota nyt mieleisekseen; he kulkevat rinta rottingilla ja kehoittavat muita ahkeraan työntekoon! Kukaan ei vielä kuukauteen kerro niitä nimiä joita ei valita uuteen ja tehokkaaseen organisaatioon. Monet tietävät tai vähintään arvaavat sen toki itsekin; elämme nyt teeskentelyn aikaa kun kaikki ovat olevinaan ihan normaalisti töissä mutta eivät ole; pidetään palavereja ja kokoustetaan.... Olen huomannut monen tulevan tosi myöhään töihin ja lähtevän jo kolmen jälkeen kotiin; ei kiinnosta työnteko!

Itselläni on töitä enemmän kuin koskaan - teen hommia urakalla että saisin kaiken valmiiksi - voi kysyä miksi huhkin kuin hullu kun irtisanomien on tulossa. Vastaus on: en tiedä. Jännitän jopa paria isoa ja hankalaa juttua vaikka niidenkään hyvä hoitaminen ei saa minua parempaan jamaan talossa enää, mitenkään! Oikeasti en haluaisikaan täällä enää olla, mutta uusi homma pitäisi löytyä.

Olen täällä nyt vain turha kustannuserä. Minut pitää saneerata että firmalla olisi tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet tuloksen tekoon. Joku muu tekee pian nämä hommat paremmin ja tehokkaammin. Ehkä tällä tietokoneella, istuen tällä tuolilla ja juoden kahvia tästä mukista. Kaikki muuten samoin paitsi että toinen ihminen on minua parempi ja tehokkaampi.

Katselen nyt jo käytäviä sillä ajatuksella, että kohta tämä on nähty viimeisen kerran.

Outoa kuinka nolottavalta ja nöyryyttävältä tuleva irtisanominen tuntuu jo nyt; jo nyt mietin minkälaisen jäähyväiskirjeen lähetän kaikkien näiden vuosien jälkeen porukalle - toisaalta tuntuu, että mitään viestiä ei tarvita. Kun ihminen heitetään pois, ei liene välttämättä tarvetta kiitellä ihan kamalasti. Voi olla myös, että olo on niin surkea, että ei oikeasti jaksa mitään kellekään lähetelläkään.

Haa - ehkä lähdenkin ihan hipi hiljaa vain. Kerään kaikki tavarani kasseihin iltaisin ja olen päivällä ihan kuin ei mitään, lähden sitten viimeisen kerran mitään kellekään sanomatta - sanon Moi kun lähden, jätän tietokoneen ja kulkukortin pöydälle ja menen pää pystyssä ovesta ulos, kävelen autolle ja ajan pois.
Mietin myös sitä, että jos törmään johonkuhun tämänhetkiseen työkaveriin vaikka kesällä tai ensi syksyllä, kuinka he reagoivat... Eivät ole huomaavinaan vai juttelevat kuin ei mitään? Saas nähdä!

Kävin aamulla työhaastattelussa. Olin oma itseni, yritin parhaani ja jos se riittää, saan paikan. Ymmärsin, että olen yksi neljästä tai kolmesta haastateltavasta. Paikkaa ei laiteta ollenkaan avoimeksi julkisesti vaan se täytetään "hiljaisesti". Ensi viikolla tulee päästös siitä kuka valitaan. Toivon, toivon ja rukoilen, että saan paikan! Muutoin jään etsimään jotain muuta. Very simple, Watson! Minulla on kaksi hakemusta vetämässä tämän lisäksi - tätä missä tänään kävin en ollut edes ajatellut vielä muutama päivä siten kun en siitä mitään tiennyt; siksi yritän olla hehkuttamatta asiaa liikaa mielessäni. Näiden rivien jälkeen laitan kannen tämän asian päälle ja jätän keiton hautumaan omaan rauhaansa.

Huomenna on kriittisen haastava päivä - monta isoa asiaa tehtävänä saman päivän aikana. Jotenkin tuntuu kuitenkin kivalta tehdä asia hyvin, niin että muutkin ovat tyytyväisiä.
Viime viikonlopun kauppakassin sisältö. Ruoka riitti koko viikonlopuksi
 mutta raha on niin vähissä että itkettää.

Yritän maksella laskujani ja tehdä kaikin puolin parhaani että maailma ei aivan kaatuisi minun ja lasteni päälle kevään aikana tai sen jälkeen, kävipä elämässä miten hyvänsä... Sitä vaan ihmettelen, kun rahat aina loppuvat ennenkuin kaikki laskut on maksettu - vaikka en omasta mielestäni niin paljon ostelekaan... Asuminen on kyllä kallista, siihen menee yli puolet palkasta.

Raha on tiukassa; ostan ruoaksi nykyään vain alennettua, vanhenevaa ruokaa tai muutoin halpaa; olen jo väsynyt ajattelemaan kaikkea terveellistä ja monipuolista; nyt vain pitää selvitä hengissä, en jaksa enää ajatella muutoin. Maksan laskuja ja yritän selvitä - aika näyttää miten käy.

Elämästä ei kuitenkaan selviä hengissä - pidemmällä tähtäimellä. Ei kukaan.

torstai 16. helmikuuta 2012

Työtä ja työtä - palkalla ja palkatta


Aamuruuhkassa, pienessä lumituiskusessa tiistaina
Luinpa hyvän jutun Taloussanonien nettisivuilta. Irtisanominen uhkaa tällä hetkellä tuhansia suomalaisia. Melkeinpä jokaisen pitäisi osata varautua uusiin haasteisiin ja uuden työn hakemiseen jo silloin kun kaikki on vielä jokseenkin hyvin, ei antaa itsensä tuudittautua leppoisaan olemiseen ja uskoa, että kaikki pysyy sellaisena kun nyt on. Palkkatyö ei ole itsestään selvyys. Poliitikot puhuvat työntekijäpulasta ja työntekijöiden markkkinoista. Haluavat tänne lisää työntekijöitä ulkomailta. Haluavat eläkeiän nostamista vaikka työnantaja laittavat kaikki 58 tänä vuonna täyttävät ja sitä vanhemmat pois, eläkkeelle. Poliitikkojen unissa kaikki ovat töissä tuonne seitsemän kymppisiksi - paitsi tietenkään eivät he itse; valtakunnan poliitikkojen runsas eläke alkaa juosta iästä riippumatta kun on istunut pari -kolme kautta Arkadianmäellä. "Mutta se on niin pieni porukka, ei sillä ole kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä." Poliitikot katsovat jonnekin horisontin taakse ja me "tavalliset ihmiset"elämme tämän päivän todellisuudessa - siinä kai se suurin dilemma.

Työhyvinvointi on päivän sana - sitä ei ole juurikaan näkyvissä omassa työpaikassani jossa YT-neuvottelut ovat lamauttaneet ilmapiirin. Itse tunnen sellaista pahoinvointia, että usein oksettaa ihan fyysisesti, tekee pahaa ja viime viikolla oli kuin itkuun olisin ollut purskahtamassa koko ajan. Aika ahdistavaa. "Nyt pitää keskittyä työn tekoon ja yrittää saada firma jaloilleen" sanovat esimiehet vaikka tietävät, että iso osa saa irtisanomislapun käteen kohta. Into tuloksen tekoon on hatara, myönnän. Ennen sitouduin täysin firman arvoihin ja halusin puskea eteenpäin, tehdä töitä yhteisen asian eteen, muiden kanssa. Nyt huomaan kuinka kireä tilanne saa aikaan inhottavia ohituksia, valhetelua ja selän takana puhumista. Toisen työ esitellään omana ihan silmää räpäyttämättä - ja kaameinta on, että samettisesti puhuva selkään puukottaja saa hyvän maineen ja hänet pannaan vastuuseen niistä työkaveistaan, joiden työn hän on varastanut omiin nimiinsä. Tekisi mieli kampata jätkä kunnolla, mutta hän on nyt johdon lellikki ja päässyt "Tulevaisuuden talentti"-kurssille. Miten ällötys saataisiin kaatumaan?

Omassa kurjuudessa ei kyllä kannata pyöriskellä; se ei johda mihinkään. Vaikka sanonkin, että kivaa ei ole enää ja pois tuolta haluan - ja siellä onkin monia, monia, hyviä työkavereita mutta on myös sellaisia joiden kansas on nyt tosi vaikea hommia tehdä. Oma pomo on yksi heistä - hänkin toki välttää minua ja koska hän istuu kaukaisen maan kaukaisessa pääkaupungissa, ei vaaraa törmäämiseen ole! Olemme tavanneet kolme kertaa yhtä monen vuoden aikana... Ja minun roolini on vain pienentynyt ja nyt on alkanut väheksyntä joka edeltää usein irtisanomista. Esimies ikäänkuin irtaantuu alaisestaan, alkaa pitää häntä huonona. Sitten on helpompi sanoa irti; inhimillinen juttu.

Itselläni on vielä töitä. Paljon, paljon töitä. Hiihtolomaa ei voi pitää ja hommia riittää pitkälle iltaan. Tällä hetkellä on sekä palkatonta että vielä palkallistakin työtä niin että puhki meinaan mennä kaiken keskellä. Jaksan sen kun tiedän - ja alan hiljalleen hyväksyä - työn pian loppuvan. Vaatii valtavasti energiaa, ajattelua ja pohdiskelua, uusien mahdollisuuksien miettimistä saada pää sellaiseen asentoon, että ei pimahda!

Laskiaispullien aikaan
Olen alkanut hakea töitä ja kehittää itseäni lukemalla sitä ja tätä asiaa ja oppaita, nettisivustoja ynnä muuta että selvittäisin itselleni mitä voin tehdä palkan eteen ja missä, minkälaisia työhakemuksia ja CV:tä kannattaa kirjoittaa, miten haastatteluissa ja soveltuvuustesteissä toimia... Itsestään selviä asioita, kuvittelin ennen. Nyt haluan varmistaa, että en mokaa mitään vahingossa... Luen myös ammattiin ja sen kehittämiseen liittyviä asioita; pari tuntia päivässä tähän tällaiseen vähintään satsaan; se meneekin nopeasti ja helposti moiseen.

Minulla on nyt kaksi hakemusta sisällä, yksi tosi mielenkiintoinen ja toinen aika lailla. Katsotaan, kutsutaanko haastatteluun. Kovasti toivoisin, tietenkin. Huomenna laitan vielä yhden - se ei vaikuta kovin innostavalta - mutta tyhjää parempi on toki.

Sitten tapahtui hauska juttu, eilen: se työnantaja joka ei ottanut minua "liian hyvänä" töihin, soitti ja tarjosi toista työtä. Tai sanoi, että HR haastattelisi minut ja pari muuta henkilöä - ensi viikolla. Ihan kiva, menen toki sinne juttelemaan. Sain muuten sitten alkuviikosta tietää kuka sen työpaikan sai johon minä en tulllut valituksi. Siihen valittiin ihminen jonka tunnen, jopa aika hyvin - hän on ollut samassa tiimissä minun kanssani ja olen hiukan hämilläni hänen valinnastaan - itse en olisi moista valintaa tehnyt. Nyt mietin, voisinko olla jälleen samassa tiimissä hänen kanssaa - jos tilaisuus tulee! Mietin sitä sitten jos näin kävisi.
Puhtaaksi kolattu ja harjattu pihamaa - kahden tunnin työn se vaati
Ehkä uusi työpaikka vielä löytyy! Sitä ennen minulla on huisin paljon hommia nykytyössä - pyyntöjä siitä sun tästä tulee koko ajan. Yritän pitää mielen korkealla.

Ja sitten se palkaton työ! En tarkoita kodin ja huushollin hoitamista, en mitään sellaista. Vaan tuota lumityötä jota nyt taas on paljon! Lunta sataa joka toinen päivä kymmenen senttiä - onneksi ei sentään joka päivä. Minulla on taloyhtiön lumivuoro ja lunta tulee urakalla. Toissapäivänä huhkin lumitöissä kaksi tuntia iltakahdeksasta eteenpäin. Eilen, kun olin tehnyt taas yli kaksi tuntia lumitöitä iltapäivällä ja käsivarret vapisivat krampissa, luulin olevani tulossa kipeäksi kun influenssasta puhutaan niin paljon. Palelin, pää oli kipeä ja joka lihasta särki. Menin yhdentoista jälkeen nukkumaan ja heräsin seitsemältä yhä väsyneenä. Enpä ollut kipeä vaan väsynyt ruumiillisesta työstä! Hah.

Lihakset ovat yhä kipeät. Ja ulkona sataa lunta. Luvassa huono ajosää ja lunta koko maahan seuraavien kolmen päivän ajan... Ei kun kolaamaan ja kasvattamaan lumikasaa!


           

maanantai 13. helmikuuta 2012

Janikan runebergin tortut - kuvaneuvokki 8


Lasten kanssa leipominen
on aina kivaa

Alkutalven leivonnainen, makoisa vaan ei liian makea herkku on tietenkin Runebergin leivos. Näitä kosteita tötteröleivoksia alkaa saada kaupoista jo kohta joulun jälkeen. Lehtien reseptisivuilta löytyy joka vuosi aina uusia ja erilaisia "alkuperäisiä" runebergin leivoksia; minkälaisia rouva Fredrika oikeasti leipoi voi vain lopulta aavistella. Todennäköisesti, hyvä leipoja kun oli, hän muunteli reseptiä kotoa löytyvien aineiden mukaan.

Itse olen tehnyt runebergeja aina tällä samalla ohjeella - mutta toki vaihdellen jauhoseosta minäkin, sen mukaan mitä kaapista löytyy, minkämakuista mieli tekee... Leivoin itse näitä leivonnaisia työpaikalle kahvitauolle jo opiskeluaikaan kuukausittain monen monituiset kerrat. Jos leivoin jotain muuta, kysyttiin heti, enkö voisi taas tehdä niitä Fredrika Runebergin torttuja.

Namskis
Ja niinhän sitten teinkin. Se, että Suomessa näitä syödään vain Runebergin päivän läheisyydessä on tapa jolle ei sinällään ole kai mitään erityistä syytä. Kyllä nämä maistuvat kahvin kera muuhunkin aikaan vuodessa!

Leivonnaisten makuun vaikuttaa olennaisesti korppujauhojen laatu ja koostumus. Ennen korppujauhe jauhettiin itse korpuista ja kovista leivistä, nyt monet ostavat korppujauhot kaupasta omantunnon soimaamatta. Sama koskee manteleita; kaupan valmis mantelijauhe ja mantelirouhe ovat tasalaatuisia ja niitä on helppo käyttää. Mantelin sijaan mukaan voi laittaa pähkinärouhetta tai pähkinäjauhoa.

Näiden leivonnaisten taikina on TOSI hyvää. Varaudu nauttimaan pari lusikallista taikinaa itse ja sitä myös lapsille ja miehille hiukan nuoltavaa säästäen. Tiskauspalkaksi vaikka!


Näillä ne syntyvät, runebergit
Runebergin leivonnaiset:
300 gr voita sulatettuna ja jäähdytettynä
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
3 dl hienonnettua mantelia tai kaupan valmista mantelijauhetta tai mantelirouhetta
3 dl korppujauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
 
Munat ja sokerit kulhoon...
Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa: jauhot, mantelit, korppujauhot ja leivinjauhe.

Sekoita jäähtynyt voisula munasokerivaahtoon. Lisää kuivat aineet seokseen nopeasti, vatkaamatta. Taikina ei saa sitkistyä!
Annostele taikina lusikalla muffins-vuokiin tai paperivuokiin.

Paista tortut 200 asteen lämmössä kypsiksi noin 10-15 minuuttia.

 
...vatkaa hyvin

Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa..
...sekoita keskenään.
 
Jaa taikiina vuokiin

Paista kypsäksi.
Aseta kunkin kypsän tortun päälle nokare hilloa. Kerrotaan, että Fredrika Runeberg on luultavasti käyttänyt omenahilloa torttujen päällä. Kokeilin tännä vuonna itse osalle torttuja omenahilloa mutta myönnettävä on: vaapukka on parempaa! Kaupan ja leipomoiden leivoksissa on säännönmukaisesti vadelmasilmä.

Omatekoinen vadelmahillo on toki paras silmä leivonnaiselle!

Hillosilmät leivonnaisten päälle.
Vadelmaa tai omenaa
Valmista tämän jälkeen valkoinen tomusokerirengas: Noin 2 dl pölysokeria laitetaan muovipussiin. Joukkoon tiputellaan sitruunamehua sen verran, että massasta saadaan puristeltua sen verran löysää, että se on helppo pursottaa saksilla leikatusta pussin kulmasta hillonokareen ympärille.

Halutessaan valmiit tortut voi kostuttaa punssilla tai brandilla. Omiin leivonnaisiini kostutus ei ole koskaan kuulunut, mutta monen mielestä alkoholitujaus kuuluu mukaan. Voi punssin toki juoda pikaristakin; luulisin itse maun olevan näin makoisin. 

Hyvää Runebergin päivää  tai mitä muuta päivää hyvänsä; nautitaan tortut hyvän kahvin kera mielellään iloisessa ja keskustelevassa kahviseurassa. Mmmmm.
Eh, voilà! S'il vous plaît.





 

Suomen kalliit kirjat ja kaikki muu

Suomessa ruoka on kallista. Niinkuin melkein kaikki muukin.
Suomi on EUssa ja meillä on sama valuutta monen muun EU-maan kanssa. Silti meillä on moni asia kalliimpaa kuin muissa maissa. Tämän huomaa aina kun matkustelee tai katselee muiden maiden sivustoja, lukee lehtiä.

Ruoka, vaatteet, asunnot, tavara ylipäätään on Suomessa kalliimpaa kuin lähimaissa. Palkat meillä ovat toimihenkilöillä matalammat kuin Euroopassa keskimäärin, työntekijöiden palkat ovat samassa tai hiukan paremmat. Olemme tasa-arvoinen maa, sanotaan.

Törmäsin asiaan kun lähdin itse tilamaan uutta Tomi Ahosen kirjaa "Communities dominate brands" josta luin viime viikolla nettilehdistä. Kirja maksaa Englannissa alle 30 puntaa, postimaksujen kanssa hinnaksi tulee Suomeen tilattuna noin 40 euroa. Sekin on mielestäni kirjasta tosi paljon rahaa - mutta tämä kirja myydään luultavasti yrityksille ja silloin hinnalla ei ole niin suurta merkitystä. Toisaalta tämänkaltaista kirjaa lukevat varmaan ihmiset joilla ei ole ihan valtavan huono rahatilanne, pääsääntöisesti. Meikäläinen on poikkeus joka vahvistaa säännön.

Itse mietin monta päivää ja päätin, että haluan kirjan lukea. Soitin tänään suomalaisiin kirjakauppoihin ja kyselin hintaa ja saatavuutta.

Kirjaa ei ole sen koommin Suomalaisessa kirjakaupassa kuin Akateemisessakaan. Outoa sinällään - vai onko? Kumpikin kirjakauppa tarjosi palvelujaan ja olisi kyllä mielellään kirjan minulle tilannut. Hintako? No, se on 82,50!!! Siis yli 80 euroa - huh.

Uskomatonta, aivan hämmästyttävää! Kirjan hinta tuplaantuu jos sen hankkii kirjakaupasta, verrattuna nettikirjakauppaan. Ja kirjaa saa silloinkin odottaa kolme viikkoa.

Tilasin aamulla kirjan nettikirjakaupasta ja olisin saanut kaksi kirjaa tuolla hinnalla. Saan sen myös ilman postimaksua koska tilaan noin suurella summalla rahaa! Ja kirja tulee postiin 3 päivän päästä - maksun saan maksaa yhdessä tai kymmenessä erässä.

Miten se voi noin mennä? Miksi kirjakaupalle tulee kirja kolmessa viikossa kun sen saa kuluttajana parissa päivässä ja puolta halvemmalla - ihan laillisesta nettikirjakaupasta?

Miksi kirjakaupat ajavat itsensä alas tuolla tavalla? Sääli jos ne katoavat kohta kokonaan; paikallisessa kirjakaupassa myydään jo nyt enemmän leluja, makeisia ja kaikenlaista askartelu- ja koriste-esinettä kuin kirjoja. Eikä siellä koskaan ole muuta kuin listahittikirjoja myynnissä.
                                                                                                                                         S

perjantai 10. helmikuuta 2012

Yt-neuvottelut, työnhaku ja Suomen alasajo


Rikki meni, mieluinen kynttilänjalka kun tuli oli liian kuuma.
Rikki meinaa mennä moni ihminenkin näinä aikoina kun tulevaisuuden näkymät katoavat
Ei ole tullut mukavia uutisia vastaan hetkeen - ei SUomesta, Euroopasta, maailmalta kuin omalta työpaikaltakaan. Eilen oli Suomessa murheellisten uutisten suuri päivä, tänään oli iltapäivälehtien pääsivut mustat: Nokia irtisanoo kaksi kolmannesta Salon tehtaan porukasta. Suomen varuskunnat lopetetaan suurelta osin. Kuintauudistus laittaa Suomen sisäisen kartan uusiksi - maaseudulla ja kaupunkien keskustojen ulkopuolella asuville tulee elämä entista vaikeammaksi. Yritykset - suuret ja keskisuuret, kohta jo pienetkin varmaan - siirtävät tuotantoaan pois Suomesta.

Kaupungin tunnelmaa iltapäivällä
Suomi ei ole enää tärkeä edes suomalaisille, siltä vaikuttaa. Ainakaan poliittisille päättäjille. Yritysjohto ei tietenkään ajattel maan parasta vaan oman yrityksensä ja osakkenomistajien parasta; se on yritysten tehtävä.
Joku poliitikko tuossa tokaisi joku aika sitten - liekö ollut Vasemmistoliiton Arhinmäki; en ole varma - että ei Suomi tarvitse maanpuolustusta; Suomessa ei ole mitään joka kiinnostaisi mitään muuta maata, ei tänne kukaan vapaaehtoisesti tule! Turha laittaa niin paljon rahaa maanpuolustukseen. Uskomatonta!

Suomessa ei ole rahaa enää mihinkää, kaikesta pitää karsia. Paitsi sosiaalisektorista. Sosiaalisektorille pitäisi saada koko ajan enemmän että saadaan "palvelut taattua". Miksikähöän ei katsota miten ne palvelut saataisiin tehtyä järkevästi ja tutkittaisi, tarvitaanko kaikkia tukia ja apuja, järjetöntä määrää kaikkea hyvää yleisestä kukkarosta.... Tämän tästä kuulee, mitä kaikkea maksetaan kuntien sosiaalibudjeteista kun vain osaa käydä pyytämässä! Miksi? Kuulin eronneen perheen lapsesta joka on saanut ratsastusleirejä ja kesäleirejä, vuosittaisia ratsastuskursseja yms vuosien ajan. Hänellä on isä joka haluaisi hoitaa lapsen kokonaan mutta koska äidillä on mielen sairaus, skitsofrenia, ei lasta anneta isälle että ei äiti ei suuttuisi joten hänet on sijoitettu sijaiskotiin. Isän luo hän pääsee joka toinen viikonloppu. Koko rakennelma on niin omituinen - ja kallis - että ei voi kun päätä pyöritellä kun siitä uutisia kuulee...

Surullista. Niin surullista. Meillä on varmaan tässä maassa juuri sellaiset päättäjät ja poliitikot jotka me ansaitsemme. Emmekä me nyt parempaa ansaitse. Turmioon tunnumme menevän - ja omaa syytämme se tietenkin on, pitkälti! Tässä maassa ei kannata tehdä enää mitään, tätä ei kannata edes puolustaa. Kaikki vaan työttömäksi - sitten maksetaan työttömyyskorvauksia ja sosiaalitukia melkein koko kansalle. Ai mistä ne rahat tulevat - no, poliitikot ne jostain haalivat!

Pakastettu maa... Kuka tänne haluaisi?
Oma tilanne on tuntunut yhtälailla vaikealta - olin alkuviikon aivan maassa, välillä kuin tahmaisessa tervassa josta ei irti pääse - välillä hysteerisen oloinen kun aloin ajatella tarkemmin mitä työttömyys tarkoittaa ihmiselle jolla on velkaa asunnosta ja kaikesta, lapsia ja kohta ei työtä... Sitten olen päättänyt, PÄÄTTÄNYT, että en jää odottelemaan synkkää aikaa kun minut ja perhe heitetään rahattomana kodista pellolle jne... Olen ryhtynyt toimeen ja kirjoitan hakemuksia ja lähettelen CV:itäni minne keksinkin... Rekrytointiyrityksiin, omaan ammattiliittoon josta olen pyytänyt apua (ja sainkin ajan parin viikon päähän; meikäläisiä on nyt paljon liikkeellä!) Eilen kirjoitin yhden hakemuksen ja tänään oli tarkoitus tehdä toinen - mutta sen jätin tekemättä kun en oikeasti usko olevani hyvä hakija hommaan jonka kaltaista en ole ikinä tehnyt ja joka on luultavasti nuorelle vastavalmistuneelle sopivin...

Olen yrittänyt satsata tunnin-pari joka päivä työnhakuun liittyviin asioihin. Kirjoittaa hakemuksia, putsata CV:tä, etsiä avoimia työpaikkoja, hankkia nimiä LinkedIN-profiiliin. Tänään avasin uuden sähköpostin jota alan käyttää työsähköpostin sijaan kun haen töitä. Viikonloppuna teen pari hakemuspohjaa ja viilaan vielä CV:tä paremmaksi. Teen sekä suomen- että englanninkieliset versiot. Luen niitä oppaita soveltuvuustesteistä jotka hankin kun epäonnistuin vuodenvaihteessa paikan saamisessa. Täytyy osata vastava mahdollisimman SOPIVASTI! Sitä tosin eivät oppaat opeta - se strategia täytyy  tehdä ennen seuraavaa koettelemusta. Jos sellainen vielä tulee!

Olen ilmoittautunut kolmelle eri lyhytkurssille jotka löysin ammattiliiton sivuilta - hiukan lisää peruosaamista työkalujen kanssa on luvassa! Hinta on kohtuullinen - alle 50 euroa - ja kurssit ovat hiihtolomalla. Siinä menee hiihtolomasta iso siivu, mutta nyt on tärkeä satsata työnhakuun ja levätä joskus myöhemmin! Parempi yrittää nyt kun vielä on työpaikka josta käsin voi hakea uutta - työttömänä on huonompi esittää tehokasta huippuosaajaa!

Olen myös käynyt venäjän kielikurssilla ja sitten menin myös improvisaatioryhmään - kun esiintymisharjoituskurssi oli niin kallis! Löysin myös seminaarin joka oli mielenkiintoinen - ja ilmainen! Se piristi todellakin! Oli hienoa nähdä positiivisia ihmisiä!

Seminaari meneillään.

Työilmapiiri omalla työpaikalla on huono. Yritetään olla kuin kaikki olisi ihan normaalia - vaikka ei ole. Jotkut ovat kireitä, toiset ilkeitä. Kireyttä ja stressiä paljon ilmassa - ilmapiiri on ihan toinen kuin ennen, vaikka tilanne on ollut heikohko jo pitkään. Itse olen jo kypsynyt siihen ajatukseen, että nyt tämä firma on nähty ja koettu loppuun - nyt olisin halukas vaihtamaan maisemaa jo mahdollisimman pian! Olen henkisesti valmis lähtemään ja haluan sen tehdä. Mutta mihin?

Tänään on ollut ihan  hyvä päivä, loppujen lopuksi. Sain aika paljon työnhakuasioita hoidettua. Vielä pitäisi päästä satsamaan omaan fysiikkaan. Pää ja niska ovat jumissa ja kipeät; istun 11-14 tuntia vuorokaudessa läppärin ääressä. Nykyisin ei ole enää muita kokouksia kuin tietokoneen äärellä - ketään ei tavata enää kasvokkain; kaikki istuvat oman pöydän ääressä ja kokoustavat virtuaalisesti tietokoneen kautta. Virtuaalimaalima ei ole kovin sosiaalinen, kuitenkaan... Sitten vielä kun työnhaku ja kaikki siihen liittyväkin tapahtuu niska kyyryssä tietokoneen äärellä, lkaa kroppa oireilla...  
S

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Valitaan presidentti Runebergin päivänä

Kuusen ali ja kylttejä seuraten vaalipaikalle!
Liput liehuvat kovassa pakkasessa ympäri Suomen. Jos liehuvat - tuulta ei juurikaan ole ja se on hyvä - reippaasti yli 20 asteen pakkasessa ei tuuli ole tosiaankaan kiva! Meinaavat posket ja otsa jäätyä ilman tuultakin.

Kahvia ja torttua
Tänään liputetaan kahdesta syystä: on Runebergin päivä ja presidentinvaalien toisen kierroksen äänestyspäivä. Meillä on vielä kolmaskin liputuksen syy: vanhimman lapsen syntymäpäivä.

Syntymäpäivää juhlittiin syömällä uunilohta ja perunamuusia sekä höyrykeitettyjä parsakaaleja. Jälkiruuaksi syötiin eilen leivottuja Runebergin leivoksia - omalla reseptillä jolla ei tunnu olevan paljoakaan tekemistä kaupan märkien tötteröleivonnaisten kanssa. Omat leivonnaiset ovat muffins-maisia mutta silloin kun näitä aloin leipoa 80-luvulla, muffinssit eivät olleet yleinen leivonnainen, ainakaan niinkuin nykyään. Tänä vuonna tein ensi kertaa osan leivonnaisista omenahillosilmällä - joka paikasta saa näet lukea, että Fredrika Runeberg saattoi käyttää omenahilloa leivonnaisissaan. Nyt TIEDÄN että vaapukka eli vadelma on parempaa! Mutta hyvä kun kokeilin, muuten en tietäisi, ainakaan varmuudella.
Tämä merkki on nähnyt jo monet vaalit.
Kävin äänestämässä yhden lapsen kanssa - pienin ei halunnut mukaan kylmään ilmaan. Äänestyslippu oli tänään toisen värinen kuin ensimmäisellä kierroksella - ruskehtava. Kaksi viikkoa sitten se oli valkoinen. Eivät ainakaan sekoa vahingossa tai tahallaan lippuset nyt - ehdokkaillahan on samat numerot joten äänestyslippusten pitää olla eri väriset!

Aamupäivän mittarilukemat.
Sisällä tarvitaan villasukat ja pusero,
ulkona huopikkaat ja paksut vaatteet
Aamupäivällä joskus kymmenen kieppeillä ulkona oli -26 astetta. Jossain päin Suomea oli yöllä ollut yli -40 astetta mittarissa yöllä, Itä-Suomen ja Lapin kunnissa on tosissaan ollut tosi hyytävä sää. HRRR...

Eurooppaa koettelee kylmä - ihmisiä joilla ei ole kotia tai lämmitystä kuolee joka puolella Eurooppaa. Varmaan monet kuolleet löytyvät vasta ajan kanssa, nyt löytyvät vain ne jotka ovat kuolleet puistoihin ja kadun varsiin.

Kävin äsken katsomassa mitä iltapäivälehdet kirjoittavat. Siellä osui silmään taas kerran uutisoinnin suuri kukkanen: Sauli Niinistö ei kerro ketä äänesti. Kas, kas, vai ei kerro. Vaikea se onkin arvata!

Voi kun joskus ymmärtäisin tällaisen uutisoinnin tarkoituksen... Ja ymmärtäisin, ovatko kaikki journalistit ihan täydellä pakalla liikkeellä - vai enkö vain itse ymmärrä asiaan liittyvää huumoria/piikkiä/kritiikkiä - or what ever...

Voihan sitä joku varmasti ihan  tosissaan miettiä, ketä vaalien toinen presidenttiehdokas äänestää - ehkä hän äänestää vastapuolta, ihan vaikka kohteliaisuudesta! Tai ehkä hän äänestää tyhjää....

No antaa olla. Iltapäivälehdet ovat kansakunnan onnettomuuksien tulkkeja ja kaikkien epämiellyttävien ja herkkien asioiden julkituojia, keskustelun avaajia ja varmasti kaikin puolin monen elämää monella lailla viihdyttäviä instansseja. Lehden aina kärkkäät edustajat haluavat jotain räväkkää uutisoitavaa ja mielellään pieniä skandaalinpoikasia sivuilleen että lehteä myytäisiin aina vain enemmän, että mainostajat mainostaisisvat paljon nykyistä enemmän...

No - miksi kritisoin? Käynhän itsekin noilla sivuilla monta kertaa viikossa.

Äänestyskopissa
 Tässä nyt odottelen noin tunnin päästä alkavaa jännitysnäytelmää: kenestä tulee Suomen seuraava presidentti - kuka asuu Mäntyniemessä seuraavat 6 vuotta? Miespari vai aviopari? Nyt näyttää jokseenkin selvältä, että sinne muuttavat Sauli Niinistö ja Jenni Haukio sekä heidän pieni mustavalkoinen buldogin tyyppinen koiransa - mutta mikäänhän ei ole selvää ennenkuin kaikki äänet on laskettu.

Miksiköhän muuten presidenteillä on aina kissa tai koira? Tuoko se inhimillisyyttä ja sympatiaa muuten niin etäiseen viranhaltijaan ja henkilöihin? Ehkäpö näin on. Obamallakin on koira, joku kiharakarvainen paimenkoira. Edellisellä presidentilläkin oli - ja Clintoneilla oli Chelsea-tytär ja jompikumpi eläin. Tarja Halosella oli kaksi kissaa alussa ja nyt on toinen niistä kuollut. Rontti-niminen?

Jospa joku muuttaisi Mäntyniemeen marsujen tai hamstereiden kanssa? Tai akvaarion..?

Kattellaan. Menen keittämään lämmintä teetä ja vetämään vielä yhden pusakan päälle. Viluttaa vähän täällä sisälläkin. Ranteet ovat kylmät, sanoin selkä... Sitten seuraan äänten laskentaa ja katson kuinka media villiintyy kohta Hasviston ja Niinistön tilanteesta. Kuunnellaan mitä hauskaa heiltä nyt kysytään - kaikki on jo kysytty miljoona kertaa mutta tänään voi taas toki kysyä miltä tuntuu eri tavoin, molemmilta sekä puolisoilta. Tätä kannattaa seurata, totisesti!

Talviset kukat ikkunassa. Makuuhuoneessa on hiukan viileää!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Illan tullen, viinilasin ääressä


Kello käy puoltayötä. Istun tässä keittiön pöydän ääressä viinilasin kanssa. Ihanaa, että on perjantai ja viikonloppu alkamassa.

Eläimet, nuo rakkaat karvakasatChinchilla on vapaana häkistään ja juoksentelee ympäriinsä, marsut kiljuvat jotain herkkuja itselleen. Kissakin sai vähän yöpalaa kun pyyteli niin kovasti. Siinä minmulla on seuraa - neljä karvaista urosta vaatimassa osaansa ja herkkuja! Annoin kissalle vähän pussiruokaa, poikkeuksellisesti. Eläinten teollisuusruoka haisee kamalalta; yritän välttää sitä mahdollisimman paljon.
Lapsi on nukahtanut kerrossänkyynsä. Hänellä on huomenna jääkiekkomatsi parin kunnan päässä, vajaan tunnin ajomatkan takana - lähellä omaa työpaikkaani. Kolme peliä niinkuin tapana on. Aamu aloitetaan siis puurolla, ruisleivällä ja karjalanpiirakalla. Ja vitamiinilla - lapsi ei syö ollenkaan vihanneksi mikä on tosi hankalaa... Nyt niitä ei tosin voi oikein pakkasella edes kotiin kantaa- ja rahatkin on lopou pariksi viikoksi eteenpäin joten syödään mitä kaapeista saadaan kaavittua.

Pakkas-säässä nyt ja enneKävin kahdeksan tietämillä tunnin kävelyllä. Parikymmentä astetta pakkasta - vastaan tuli teinejä joista yhdellä oli Reino-aamutossut jalassa, siis ulkona lumessa! Yhdellä tytöllä oli tiukat pillifarkut joiden alla ei takuulla ollut mitään lämmittävää, niin pinkeät ne olivat. Jalassa tiukat korkeakorkoiset keinonahkasaappaat ja päässä poninhäntä ilman pipoa ja kaula paljaana, samoin kädet paljaina. Tuli tätimäinen olo; pitäisi olla enemmän päällä, ajattelin.

Noin kai sitä suunnilleen itsekin kulki aikoinaan... tupakalla käytiin ja kipristeltiin kylmästä tiukoissa ja liian vähissä vaatteissa. Oli hirveän kylmä mutta oltiin kaikki tytöt kippurassa ja imettiin tupakkaa - ja oltiin makeita...Kai se ikäänkuin kuuluu kuvioihin, aina vaan, että ollaan epäjärkeviä ja tehdöään vastoin aikuisten toiveita. Nuorena se on ihan jees... Katkenneet verisuonet pohkeissa on siitä ajasta muistona, kaverilla ikuiset virtsatietulehdukset.

Perhe ja läheiset - ja kaikenkarvaiset hyväksikäyttäjätOmat nuoret, isot lapset,  ovat yhdessä tänä iltana. Viettävät keskenään ja muutaman kaverin kanssa vanhimman lapsen syntymäpäivää; tämä Runeberginpäivän lapseni on nyt ensi kertaa omassa kämpässään ja omassa elämässään syntymäpäivänään. Kiva kun sisarukset pitävät yhteyttä, se on minusta tosi hienoa, toivottavasti ovat toisilleen tukena läpi elämän. Itse olen aika etäinen omien sisarusteni kanssa - heillä on omat elämänsä ja tuntuu aina vieraalta soitella. Tuntuu, että häiritsee. Eivät hekään juuri koskaan soittele - jollei ole jotain erityistä asiaa vaikka äitiin liittyen, tai metsäasioita.

Toinen veli kyllä soitteli tänään ja jutteli; anhempi veli asuu yksin ja on sosiaalisn ja soitetlee meille muille, haluaa pitää yhtä. Hän oli saanut äidiltä - joka on tietotoimisto meidän asioiden suhteen - kuulla, että mies jonka poika törmäsi minun autooni syysluussa on nyt alkanut vaatia korvausta oman autonsa maalauskuluihin. Se on uskomatonta - mutta totta. 18-vuotias poika joka oli saanut kortin vastikään peruutti suoraan minun autooni josta meni takaovi ihan lyttyyn. Poika tunnusti paikan päällä oman mokansa - mutta muutti sitten myöhemmin kertomustaan ja väitti, että olimme molemmat peruuttaneet samaan aikaan toistemme päälle. Kun mukana ei ollut poliisia eikä puolueetonta todistajaa, meni auton remonttilasku puoliksi. Takaovi piti vaihtaa ja sehän on kallista, sellainen. Minun piti maksaa omavastuuta ja sijaisauto yli viikoksi: 500 euroa ja loppumaksu vähensi auton vakuutuksen bonuksia huomattavasti. Homma tuli kalliiksi - ja tuntuu valtavan epäoikeudenmukaiselta. Toinen töpeksii ja itse sitten maksaa.

Nyt sitten pojan isä soitteli noin viikko sitten. Ajattelin, että pyytelee anteeksi - mutta ehei. Hän harmitteli, kun olin laittanut maksun vakuutuksen kautta enkä maksanut käteisellä. Olisi tullut halvemmaksi, sanoi. Hänelle, tietenkin; hänen mielestään varmaan minun olisi pitänyt maksaa koko hela hoito.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin koko miehestä. Hän sitten kertoi myös, että hänen autostaan - siitä volkkarista jonka takaosan katsoin tarkkaan pojan törmäyksen jälkeen eikä siihen ollut mitään tullut. Törmäsi golfin puskurilla vauhdilla omaan takaoveeni ja säilyi itse ihan kunnossa. Nyt isä selitti että heidän autostaan oli maali mennyt pilalle törmäyksessä. Sanoin, että emme huomanneet sellaista ollenkaan kolaripaikalla eikä poikakaan sitä huomannut. "No kyllä siihen tuli vahinkoa. Nämä nykyautot on sellaisa, että ne ei kestä mitään töyssyjä" oli vastaus. Hän sitten sanoi, että hän lähettää puolet maalausliikkeen laskusta minulle maksettavaksi. Olin äimän käkenä puhelimessa - olin autossa ajamassa juuri tunneliin ja puhelu lopetettiin. Nyt sitten odeottelen häneltä laskua jota en aio maksaa.

En ymmärrä millä perusteella äijä oikeasti luulee olevnsa oikeutettu saamaan minulta auton maalauskulut katettua - hänen autoonsa ei oikeasti tullut mitään merkkejä kolarista.  Ja aikaa on kulunut puoli vuotta ja hän heräsi asiaan nyt.

No, tästä asiasta veli siis soitti ja naureskeli, että et kai aio maksaa. No en, tietenkään. Veljien mielestä äijä yrittää lypsää minulta rahaa kun olen niin helposti huijattava - ja sitä pelkäävät muutkin sukulaiset! No, minulla ei ole rahaa vaikka haluaisin; tätä en tietenkään halua maksaa. Haluan vain varmistaa, että teen oikein - ei kai mikään lakipykälä voi velvoittaa minua maksamaan tuollaista?

Ajattelin kyllä, että jos hän pystyy aukottomasti todistamaan, että autossa on töyssystä tullut kolhuja, olisi se hyvä kuulla! Täytyy kuitenkin muistaa, että vahingontekijä oli 100 prosenttisesti hänen oma poikansa! Juttelin asiasta äidin kanssa joka oli autossa kun kolari tapahtui. Nyt äiti on kertonut asian muille lapsilleen eli sisaruksille jotka kaikki ovat sitä mieltä, että "tietenkin Janika maksaa sen ääliön laskun, haluaa olla kiltti ja on hölmö". Pitävät minua lähtökohtaisesti huijattavana hölmönä - se ärsyttää joka kerta älyttömästi. Olen heidän silmissään sinisilmäinen ja  naivi nainen jota miehet mennen tullen käyttävät tavalla tai toisella hyväkseen.

No, myönnetään - totuus ei liene kaukana - silti se tuntuu joka kerta yhtä kurjalta. Kukaan ei halua olla hölmö, tyhmä tai muuten naurettava. Silti toki ymmärrän, että monet (kaikki?) näkevät minut hölmönä tietenkin, naivina naisena.

Siksi nytkin istun eläinten kanssa yksin perjantai-iltana kirjoittamassa viinihuurussa ällöä itsesäälitekstiä enkä ole muiden reippaiden ihmisten tapaan ystävien ja rakkaiden kanssa viettämässä mukavaa iltaa. Tai vaan nukkumassa.

Yksinäisyys painaa
Viime viikon rankkojen kokemusten jälkeen tuntuu autiolta koko elämä. Kaikki loppuu aikanaan - ja sitä ennen loppuu moni muu asia. Kaipaan kaveria jonka kanssa voisi jutella ja vaihta ajatuksia . Vaikea keksiä miten tätä asiaa voisi parantaa - mutta eikähän nämä ajatukset taas jotenkin saa karkoitettua mielestä.
Lintujen ruokapöytä
Olen juonut kaksi lasia pönttöviiniä. Pää humisee ja teksti jota suollan on typerää... Annan sen tulla vain tähän - kohta menen nukkumaan.

Ulkona paukkuu pakkanen ja pakkasennätyksiä lyödään tälläkin hetkellä. Juttelin aikaisemmin tänään työkaverille Vilnaan Liettuaan jossa oli silloin -30 astetta , aamupäivällä. Koulut ovat kuulemma kiinni. Vesiputket halkeilevat ja elämä on teodella hankalaa kun yhteiskuntaa ei ole suunniteltu tälalisiin säihin. Euroopassa on kuollut jo yli 200 ihmistä kylmyyteen ja lisää kuolee varmasti. Kaikilla ei ole kotia tai koti on kylmä. Kaikilla ei ole varaa lämmitykseen. Maailma on monelle tosi rankka paikka.

Oma makuuhuone on viileä, 15-17 astetta mutta onhan minulla peittoja ja vaatteita. Ei voi mitenkään valittaa!

Naistenlehden jututTuhlasin tänään kaupassa rahaa uuteen lehteen, Kotilieteen. Se oli tarjouksessa, 3,90€. Lueskelin sitä ja bongailin sivuilta kaikenlaista. Monia asioita kun miettii oman elämänsä kautta, tuntuu ihan ufolta miten monet elävät, mitä mietiskelevät... Olen vieraantunut tavallisesta perhe-elämästä joten mietin tätäkin asiaa: Näyttelijä kertoo omasta elämästään palstalla "Tänään kotona" ja sanoo "Parhaat aamut ovat kiireettömiä, rakkaimpien kanssa vietettyjä. Käymme usein läpi mitä unia olemme nähneet."

Huh huh. Työikäinen ihminen elelee rauhaisaa elämää kuin lomalla! Aamuja jossa jutellaan unista, ollaan leppoisasti!!! Tämä naisnäyttelijä seurustelee maanviljelijä-metsurin kanssa joten heillä on ilmeisesti molemmilla aamut vapaina toinen toiselleen. Niillä maanviljelijöillä jotka itse tunnen ja olen tuntenut, on aamusta saakka kova tohina päällä.

....oispa mies, oispa vaikka metsuri-maanviljelijä minullakin. Oispa se ihanaa - jos olisi kiva mies joka ei lyö, petä, kiusaa tai vie rahoja!

Suomalainen sänkyelämäLehdessä oli myös juttu suomalaisesta sänkyelämästä - siis seksistä. Jutussa kerrotiin että suomalaiset harrastavat vähemmän seksiä nyt kuin 10 vuotta sitten. Juu, näin on meikäläiselläkin, aivan ehdottomasti. On sitä tosiaan radikaalisti vähemmän - ja se on mälsää se.

Jutussa oli kahden viikon seksipäiväkirjat kolmelta henkilöltä. Aika pientä vipinää heillä oli sillä saralla - mutta tuntuivat muutoin ihan tyytyväisiltä elämäänsä. Kerran, pari parhaimmillaan ovat "sillai". Mutta ei se mitään, johtuu elämäntilanteesta. Yksi ei saanut aikaiseksi miehensä kanssa yhtään seksikertaa.

Näin seksielämän outsiderina sitä ajattelee, että muut elävät viriiliä ja ihanaa seksin täyttämää elämää kun siihen on mahdollisuus vaikka millä mitalla. Mutta elinpä itsekin melkein seksitöntä avioiliittoa pitkään joten kai se voi olla niin monilla nykyäänkin.... Itse kyllä mieluusti olisin suhteessa miehen kanssa, ihan aasta ööhön - haluaisin elää tasapuolisessa kumppani tai jopa aviosuhteessa mukavan miehen kanssa; unelma jonka jaan varmasti 98 prosentin kanssa kaikista naisista!

En oikeastaan tiedä miksi seksipäiväkirjaa pitäisi pitää, mutta voinkin alkaa laittaa S-kirjaimen muistiin aina kun seksiä tippuu omalle kohdalle - silleen tosimielellä! Flirtistä voi kirjoittaa F-kirjaimen! Katsotaan sitten vuoden päästä, tuliko kirjaimia yhtään.

Nyt ajetaan chinchilla häkkiin, sitten nukkumaan, kissan kanssa kolmen peiton alle!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Talven ilot ja kirot

Tämä päivä on ollut kaamea liiknteessä. Kello käy vasta viittä ja minä jo täällä kirjoitan - ja liikennekaaos on vielä täysillä päällä. Pakkasta liki 20 astetta ja pieni hentoinen lumisade päällä aamuyötä saakka, yhä vielä sataa. Lumi on kevyttä eikä sitä tule paljon - mutta koska meillä on jo ennestään muutaman kymemen sentin lumipeite ja koska lumi on kevyttä, vaikeuttaa se liikennettä valtavasti. Lahdentiellä on kuulemma jopa yli sadan auton ketjukolari. Samanlaiseen rysäykseen meinasin ajaa pari vuotta sitten kun oli myös aivan kaamea ajosää. Selvisin silloin kun käännyin kesken ajon kotia kohti - viime tingassa koska puolen tunnin päästä autot olivat aivan rytyssä tiellä eikä mihinkään suuntaan päässyt.

Lähimaisemaa talvisäässä
Talvisää voi olla autoilijalle vaikea ja kirous jopa suorastaan, niinkuin tänään - toisaalta liikenteessä tietenkin voi itsekin yrittää liikkua riskejä minimoiden; ei se niin kamalan vaikeaa ole. Mutta jos on joutunut keskelle kaaosta, ei siinä enää juuri ole paljon tekemistä! Talvisää on myös ollut kaunista kauniimpi viime aikoina! Sanoin kuvaamattoman kaunis, jopa. Kuin keskellä ihanaa postikorttia saisi elellä!

Tämä on ollut kamala viikko töissä. Olen hengissä vaikka hetkittäin en olisi uskonut... Tiedän nyt, että työpäiväni ovat vähissä ja että irtisanomislappu on kohta kädessä - toivottavasti vasta kevään koittaessa - en vielä tiedä tarkkaan. En ole ainut joka sää lähteä firmasta - meitä on suuret laumat.

Olen nolannut itseni totaalisesti ja hävettää kirjoittaakin: itkin henkilöstöihmisen kanssa käydyssä keskustelussa... Hermot ovat pinnalla - ja minähän nyt olen tällainen hölmö ja naurettavan herkkä tapaus. Hävetti silloin ja hävettää nytkin vielä kun muistan... HR tuntui nauttivan tilanteesta ja toisit toistamasta päästyään samaa asiaa ja katsoi kuinka siinä leuka vapisten yritin pitää pokkaa... Tuntui uskovan, että en ymmärrä mitään - vai kiusasiko tahallaan? Ei itse osoittanut ollenkaan mitään empatiaa, kaatoi vaan lisää syyllisyyttä päälle... Toki se on tavallaan henkilöstöpäällikömn roolikin; mutta en kuitenkaan ole tehnyt mitään pahaa...

Puu, kuu ja auringon valo
Noloa, niin noloa! Miten se itkeminen oikein voikaan olla niin hävettävää - se osoittaa, että ei pysty hallitsemaan itseään ja on järkevyyden vastakohta. Täytyy olla ihan kuin "ei mitään" jatkossa työpaikalla. Mutta kohtahan minä sieltä häviän - ei tarvitse hävetä tuota asiaa sitten enää.

Yritän niolla haavojani viikonloppuna, yritän etsiä työpaikkoja joihin voisin hakea. yritän kursia elämän lankoja jotenkin kasaan - nut koko pakka alkaa olla pahasti levällään. Kunhan tässä nukun yön yli ja toisenkin ja katson mitä mahdollisuuksia vielä voisi keski-ikäiselle naiselle löytyä - niin ehkä vielä jotakin näkyy jossain horisontissa!

Olen jo viilannut CV:tä, tehnyt uuden hakemuspohjan englanniksi. Suomeksi vielä väsään ne. Sitten alajn lähetellä niitä sopiviksi katsomiini paikkoihin. Parempi olisi saada töitä vielä kun on työnantajan leivissä ja lähettää meilejä työnantajan meiliboksista. Työttömänä on kaikin puolin hakalampi toimia - henkisestikin.
-----------------------------------

Lihapullia vai pikkuisia jauhelihapihvejä? Poromöhkäleitä!

Pakasti meni siis rikki viikko sitten. Kaikki ruoka suli - korjaaja kävi vasta eilen. Maksoi 300 euroa. Piirikortti oli mennyt hajalle, kertoi mies. Ahah, vai niin sanoin minä ja maksoin velaksi. En itkenyt kyllä, se on sanottava. Ruokaa on mennyt roskiin jonkin verran, se itkettää vaikka ei kyyneleitä valuttaisikaan. Jätskit menivät roskiin, pari isoa pussia muffinsseja ja marjoja vaikka kuinka paljon. Lihaa jota on säästelty on nyt sitten syöty... Eiöen illalla, tai oikeastaan yöllä, töiden jälkeen yhdentoista korvilla, tein poronlihapullia. tai oikeastaan sellaisia lättäniä pikkupihvin ja lihapullan välimuotoja tein. 52 kappaletta. Syödään niitä tänään ja huomenna, kaikki lapset tulevat syömään. Muusia teen niiden kanssa, ja kermakastiketta.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Uutisia laman alle matkaavasta maasta

Kukka työttömille ja uhan alla oleville
Aamun sanomalehdessä oli vasemmalla aukiolla kaksi presidenttiehdokasta suuren ihmislauman keskellä. Jälleen yksi vaaliväittely oli siinä alkamassa. Oikealla aukeaman puolella oli yhtälailla suuret kuvat ja uutinen suuresta yrityksestä joka irtisanoo tuhansia ihmisiä. YT-neuvotteluja käydään tässä maassa tälläkin hetkellä tuhansista ja taas tuhansista työpaikoista - eli ihmisten kohtaloista. Presidenttikandidaattien ei tarvitse vastailla kurjiin kysymyksiin irtasanovien yritysten poispotkittavien ihmisten kohtalosta; se on sisäpolitiikkaa ja jokaisen oma asia se hoitaa... Työvoimatoimiston sanotaan auttavan, samaten työterveys hoitaa.

Presidentin tehtäviin kuuluvat suhteen ulkovaltoihin ja sen asian selvittämiseen on kampanjassakin panostettu. Vaikka toki herroilta kysytään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. En itse ole kuullut mitä mieltä he ovat suurten yritysten YT-neuvotteluista ja suuresta määrästä työttömiä joita nyt syntyy. Eipä heiltä asiaan voi lääkettä tullakaan, miten voisi. Kun itse kuuluu tähän suureen irtisanottavien suomalaisten ryhmään joka etsii kiihkeästi työtä, ei voi välttyä miettimästä yhtäläisyyksiä presidentin korkeaan ja arvostettuun virkaan pyrkivien ja meidän tavallisten ihmisten työnhauan välillä. Niinistöstä tulee presidentti, se on varmasti kaikille aika varma asi. Kumpi hyvänsä näistä kahdesta olisi toki ihan hyvä presidentti, se on niinikään tullut selväksi.

Haavisto jatkaa kansanedustajana hyväpalkkaista työtään jatkossa - maa palaa aika lailla normaaliin päiväjärjestykseen tämän asian osalta. Tätä aikaa alkaakin jo tässä odotella aika kovasti!

Auta meitä, autathan
Nyt pitäisi alkaa tehdä työtä maan hyväksi sen sijaan että puhutaan leppoisia ja annetaan katteettomia ja katteelisia lupauksia.

Maa ja Eurooppa ovat matkalla lamaan ja kaikki jotka sinne maahan repsahtavat, sen kyllä tavalla tai toisella tuntevat. Meitä on paljon! Tänään uutisoitiin siitä, kuinka kymmeniätuhansia nuoria on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Työttömien määrä kasvaa. Euroopan kriisi on pahempi kuin suomalaiset ymmärtävät - pääsääntöisesti. Tämä kriisi on myös vaikea ja siinä on niin paljon poliittisia intohimoja puolin ja toisin, että asiaa on vaikea järkevästi hoitaa. Niinpä asia hoituu kompromiisimaisesti eli se kestää, kärjistyy - ja kaatuu syliin jollain lailla.

Koska maanosaa ja maita ei voi hävittää maan päältä niinkuin firmoja konkurssiin ja pala palalta myymällä pois, ollaan ison ongelman juurella. Ja se maksaa. Paljon. Kaikille.

Rikkaat selviävät rikkautensa turvin.Rikkaat kreikkalaiset ja portugallaiset ovat keränneet rahansa ja meenneet niiden kanssa muualle.

Elämä koettelee. Aina se niin tekee - milloin missäkin muodossa.