Työtä siivoamalla metsää. Susanna Kosken ehdotuksen ruodintaa

Tämä näkymä autosta metsään ei kaipaa työntekijää. Kaunis sellaisenaan.

Katsoin joku aika sitten television A-studion keskustelun jossa Kokoomuksen Susanna Koski keskusteli työttömyydestä ja työnsaannista studion pöydän äärellä jossa perinteisesti istuu kaksi henkilöä pöydän kummallakin puolella - vastakkaiset mielipiteet, juontaja keskellä - näinhän tämä ohjelma on suunniteltu. Tämä syyskuun lopulla tullut ohjelma on jäänyt mieleeni; en tiedä miksi se  tupsahtaa Susannan itsevarmalla ilmeellä ja sinällään älyttömällä kommentilla mieleen tämän tästä. Olen tietenkin samaa mieltä siitä, että maailma on tekemätöntä työtä täynnä - mutta tämän poliitikon ylimielinen kommentti tyyliin "menkää raivaamaan metsää jos muuta työtä ei löydy" rassaa. Rassaa, koska itsekin olen työtön - vaikka en nuori olekaan.

Keskustelu oli sinällään tyypillinen poliitikon ja "asianomaisen" eli tässä tapauksessa työttömän nuoren väliseksi tehty keskustelu. Studioon oli pyydetty nuori ja sanavalmis henkilö joka on työtön eikä ole löytänyt työtä vaikka on sitä kovasti etsinyt. Poliitikko oli tyylikkäänä ja edustavana oman viiteryhmänsä edustajana studiossa; poliitikolle "pääsy" asia-ohjelmaan keskustelemaan ajankohtaisesta asiasta on kullanarvoinen jutut poliitikon uran, näkyvyyden ja jatkomahdollisuuksien kannalta. Räväköitä mielipiteitä tältä poliitikolta on saatu - ja saadaan varmasti jatkossakin.

- Missä tahansa liikkuu ja katsoo ympärilleen, niin voi nähdä tekemätöntä työtä, mitä joku voisi tehdä. Riittää kun istuu autoon tai junaan ja katsoo metsään, kansanedustaja Koski loihe lausumaan.

- Ai risusavottaa? Kysyi Lauri Ihalainen pöydän toiselta puolelta

- Ei nyt ehkä siinä klassisessa mielessä, vastasi Koski.

Juontaja jan Andersson tiedusteli tässä vaiheessa, mitä Koski tarkoitti kommentillaan.

- Onhan siellä metsää hoidettavana vaikka millä mitalla. Metsänhoito on ihan kunniallista työtä. Vastasi Koski ja toi mieleen 30-luvun ruustinnan joka pitsimekossaan salissa istuessaan, kahvikuppi sormissaan osasi neuvoa kuinka torpparin perhe saisi enemmän ruokaa ja lämpöä suurelle perheelleen.

Haastatelu vaikutti omituiselta. Kosken kommentti tuli aivan tyhjästä - hän ei kertonut, miten sinne metsään voisi mennä hommiin, näyttipä metsä miltä hyvänsä. iso osa Suomen metsistä on valtion omistuksessa mutta osa yksityisellä, osa seurakunnilla. Pitäisikö nuorten rynnätä ominen vesureineen ja metsurin varusteineen nyt metsään raivaamaan? Ei kai sentään!

Tietenkin ihmisen pitäisi tehdä töitä ja selvitä palkallaan, maksaa veroja ja kasvattaa maan hyvinvointi - kuluttaa mahdollisimman paljon rahaa jotta tämä niin sanottu hyvinvointi vain kasvaisi. Tämä on fraasi johon moni uskoo ja joka on monen poliitikon puheiden taustalla.

Työtä nyt vain on oikeasti vaikea saada - vaikka lusmujakin ehkä on, heistä ainakin paljon puhutaan,

Palkaton työ on se ilmiö, jonka kanssa itse olen joutunut taistelemaan viimeiset vuodet. Työtä tarjotaan jatkuvasti - mutta ilman palkkaa. Menin taas sellaiseen paikkaan - että olisi jotakin tekemistä. Palkkaa ei tipu - mutta tällainen systeemi ei ole reilu. Moni poliitikko kannattaa tällaista koska se sopii esimerkiksi yrityksille hyvin; onhan hyvä työnantajalle, jos palkkaa ei tarvitse maksaa. Menee yski iso kuluerä pois - sellainen , josta kaikki koko ajan valittavat.Reilua ei ole, että yksi saa palkkkaa ja erilaisia etuja työpaikkalounaasta liikuntaseteleihin ja työterveyshoitoon, toinen tlee eväät kassissa töihin eikä saa muuta kuin ehkä kupin kahvia.

Yritykset luottavat, että työntekijä elää työttömyyskorvauksella ihan kivasti.

Mietin ja pohdin, onko Susanna Koski ja Kokoomus sitä mieltä, että nuoret voivat sännätä metsiin siivoamaan risuja ja ehkä tekemään isompaakin metsän raivausta - ja kuka siinä olisi ohjaamassa?

Saisiko kukaan heistä palkkaa? Ehkä ohjaaja - mutta entä nuoret? Ehkä tämä työ olisi sellaista, josta maksettaisiin se kuuden euron työpalkka? Mutta onhan sekin tietenkin parempi kuin ei mitään - ja vakuutus varmaan kuuluu kokonaisuuteen.

Tänne ei saa mennä vesurin kanssa!

Olen itse tehnyt metsätöitä suvun metsissä ja voin kertoa, että se ei ole ihan joka jampan työtä. Se on oikeasti raakaa työtä - pitää osata käyttää vesurista lähtien erilaisia työvälineitä, pitää painavia suojavarustuksia päällä ja hilata, nostaa työntää ja kaataa painavia puita, kulkea umpinaisissa ryteiköissä jne. Joskus voi jopa käärme luikerrella jalan ympärille!

Itse teen työtäni toimiston pöydän ääressä, tietokoneen ja puhelimen (oman) kanssa. Myyn ja teen koneella erilaista materiaalia, tapaan asiakkaita ja teen ylipäätään suhteellisen tylsää hommaa. En pääse metsään. Liekö tämä kunniallista työtä - en tiedä. Enkä viitsi Koskelta asiaa edes tiedustella. On varmasti sitä mieltä, että minun on oltava iloinen, kun joku huolii minut istumaan toimistoonsa!

Elämä se on niin hassua vaan. Tilulilu tilulililii...