Konsertista ja laihdutuksesta - vastoinkäymisiä voitettavana

Hopealehti, tänään hankittu

T-paitoja, tyynyliinoja, farkkuja, mekkoja, pyjamia..... kaksi tuntia pyykinsilittämistä. Huokaus... Sen siitä saa kun antaa silitetävien pinon kasva pesu toisensa perään! Pyykkiä tulee paljon, silittäminen on homman mälsin vaihe - kestää ja kestää.

Tänään on New Yorkin kaksoistornien tuhon 10-vuotispäivä. Aihe on kovasti esillä joka paikassa. Kaamea tapahtuma - jonka syistä, seurauksista ja ennenkaikkea tekijöistä ja heidän taustajoukoistaan jaksetaan puhua... silti,  näin uskon, julkiseen tietoon eivät oikeat syyt ja taustajoukot koskaan joudu. Niin paljon spekulaatita syistä ja syyllisistä löytyy lehdistä ja netistä ja kuuntelemalla ihmisten ajatuksia ja pohdintoja. Oliko se islamistien hyökkäs vai tekikö USA sen itse, saadaksen syyn hyökätä Iraqiin? Tällaisestakin puhutaan paljon; tarve käydä sotaa aina jossain pään maailmaa on USA:lle tärkeää.

Maailma on kova paikka ja likainen peli jyllää ja vaikuttaa ihmisten elämään eri puolilla maailmaa, tavalla tai toisella. Valtapeli on peli jota pelataan pienimmistä yhteisöistä suurimpaan maailmanmahtiin. Näin on aina ollut, näin on oleva. Isojen peliä jossa pienet kärsivät eniten.

Pieni maailman hiekkalaatikon hiekanjyvänen kuten tämä täti tässä, täällä omassa pikkumaailmassaan voi silti elellä ja puuhailla omiaan, rakennella omia ajatuskudelmiaan ja mietiskellä. Se ei ketään haittaa, ei kiusaa. No, ei toki autakaan.

Junat kulkevat nyky-Suomessa vähän milloin sattuu

Siirrytäänpä toisiin sfääreihin - kaukomailta kotinurkille. Viime viikko oli työläs, aika rankkakin. Töissä ei ole kovin kivaa nyt. Ei ollenkaan. Paljon hommia, ihmisten mieli askartelee YT-neuvotteluissa ja tulevissa irtisanomisissa. Pomoilla pinna kireänä. Itselläni on paljon hommia, saan vain osan tehtyä mutta ei voi mitän. Sanovat sitten irti minutkin jos ei riitä.

Perjantaina lähdin kaverin kanssa Lahteen jossa on meneillään Sibelius-festivaali. Tarkoitus oli sinne junalla matkata - mutta kas, VR:llä oli sähkövika rataverkkonsa jossain paikassa ja junat olivat reippaasti myöhässä. VR ei kuitenkaan kertonut kuinka paljon junat myöhästelevät - junien saapumisaikaa vain siirrettiin infotauluilla 10-15 minuuttia kerrallaan eteenpäin. Asema oli kiinni joten odoteltiin pienessä tihkusaateessa laiturilla junien lähtöä.

Sirkuslaisia
keskuudessamme

Kun lähtöaika alkoi olla jo ihan kriittinen ja riski myöhästyä konsertista näytti jo todennäköiseltä alkoi kaveri näyttää huolestuneelta ja totesi, että nyt mennään autolla. Hän ei itse aja autoa joten ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut tarjolla: mentiin parkkipaikalle, astuttiin minun autooni ja polkaisin auton tielle.

Lahteen siis - jota kaupunkia en ollenkaan tunne ja jossa en ole käynyt kun joskus lukiolaisena noin sata vuotta sitten. Onhan teissä viitat ja niinpä suuntasin auton moottoritielle ja painoin kaaasun pohjaan.

Ärsytti. Junalippu oli maksettu, nyt menin tankkaamaan bensaa ja "sain" ajaa autolla sen sijaan, että olisin istunut mukavasti junassa ja katsonut kuinka maisemat vilistävät silmien editse.... Olin oikeasti odottanut junamatakaa! Nyt mentiin autolla kamalalla stressillä nopeusrajoituksia hipoena, hitaampia ohitellen Lahteen - jonne saavuimme 9 minuuttia ennen konsertin alkua! Puh ja huh. Perillä päästin kaverin autosta ulos, pyysin menemään sisään ja vaikka ihan omlle paikalleen - parempi jos edes yksi pääsee sisään kuin että molemmat jäävät salin ulkopuolelle. Itse läksin etsimään autopaikkaa. Onneksi se löytyi suht nopsaan ja ehdin vielä nopeasti vessaankin ennenkuin kello kilkatti ja kutsui sisään saliin.

Tekisi mieli vaatia VR:ltä maksetut mutta käyttämättä jääneet liput takaisin. Siitä tuskin mitään kostuu; ei valtion virasto moista maksa, sanoo varmasti vaan, että olisitte lähteneet matkaan aikaisemmin.

Voisihan sitä yrittää tietenkin.

Kukkalaatikko syksyn tunnelmin.

Onpa hieno konserttitalo muuten! Suuri - mutta kotoisan ja lämpimän oloinen!  Istuttiin kakkosparvella täydessä salisa ja nähtiin hienosti alas lavalle jossa orkesteri soitti. Sibeliusta -tietenkin.Sinfonia nro 3 C-duuri op 52 ja tauon jälkeen sinfonia nro 4 a-molli op 63. Ja niiden välissä se herkku jota oikeasti tultiin suuremmin kuulemaan ja kokemaan, nauttimaan täysillä: Sibeliuksen viulukonsertto, Elina Vähälän soittamana. Okko Kamu johti ja Lahden sinfonikot soittivat.

Hieno se oli taas kuulla, tämä iki-ihana viulukonsertto. Elina Vähälä soittaa sen hienosti, tietenkin. Jostain syystä se ei kuitenkaan suonut niin mahtavia fiiliksiä kuin monasti muutoin. Syynä voi olla oma olotila kiireen ja hösellyksen jälkeen. Hieno se oli ilman muuta - kakkososassa tulvahtivat kyyneleet silmiin. (Outo näkymä omasta kuolinvuoteesta tupsahti silmien eteen! Kuka ymmärtäisi näitä juttuja...)

Kolmas sinfis sai myös liikuttumaan; tuli jännä tunne... Vasket eivät tuntuneet oikein mukavilta tässä tämänkertaisessa viulukonsertossa - kuin ampianen olisi tullut surisemaan vasempaan korvaan; se ei tuntutunut ihan kivalta. Mikähän niissä - tuon tason orkesteri? Kaverikin siitä mainitsi - surina ei ollut vain omassa korvassa!

Asteri asuu nyt meillä - syyskukat viimein istutettu

Kotona takaisin vasta puoliltaöin. Siinä välissä käytiin yhdellä lasillisella lähipubissa- siitä onkin aikaa kun viimeksi!!! Lasi viiniä minulle vain, kiitos. Autokin piti ajaa kotiin.

Kehäkukkia kaipaan! Huomasin sen, kun näin jossain kehäkukkia ja muistin, että en ollut laittanut keväällä ostamiani siemeniä maahan ollenkaan tänä uonna.Olen laittanut niitä aina "salaa" pihalle - taloyhtiö ja varsinkin täällä asuva eräs rouva joka vartio piha-alueiden istutuksia ja roskiskatosta kuin omiaan, on ne kieltänyt. Siitä huoölimatta olen laittanut sitä ja tätä kasvamaan pihaan - muuten siellä kasvaa vain saviheinää, ohdaketta, nokkosta  ja muuta rikkaruohoa kun taloyhtiöllä ei ole ollut varaa laittaa pihaistutksia. Huoh. Nyt jäivär syyskesän ilahduttajat, oranssit krassit ja kehäkukat laittamatta. Harmi!

Tänään tein ruokaa kaikille kolmelle lapselle - sian sisäfilettä, keitettyä kukkakaalia, keitettyjä perunoita ja hyvää kreikkalaistyyppistä salaattia. Jälkiruuaksi suklaavanukasta ja kermavaahtoa. Mukava, kun kaikki olivat paikalla - vaikka keskimmäinen lapsonen oli kiiressä kaverinsa luo - hän oli aamupäivän töissä kioskissa, samoin eilisen iltapäivän ja illan. Nyt oli kiire kaverin kainaloon! Åikkukissakin on taas meillä, jää viikoksi oljamiin.

Ruuasta vielä loppuun sen verran, että Herbalife dieetti ottaa hiukan lujille. Minulla ei ole koskaan ollut ruuansulatusongelmia; käyn vessassa normaalisti useamman kerrran päivässä ja vatsa on aina toiminut "kuin junan vessa" Nyt - varsinkin viime torstain jälkeen jolloin otin käyttöön extra-kuitutabletit (joita pitää syödä kolmasti päivässä) ja yrttijuoman niin ikään ahkerasti juotavaksi, maha ei meinaa toimia ollenkaan. Aivan merkillistä; syön extra-kuituja ja maha tekee tenän, ummetus on todellinen ja tuntuu kurjalta! Olen varmaan erityistapaus, tai siten tabletit ovat jotenkin omituisia, tai tuotteet kaiken  kaikkiaan. Juon paljon vettä ja yrttiteetä, silti on oma systeemi ihan jumissa.... Ei kai ihminen voi laihtua jos laihdutusvalmisteet joiden pitäisi puhdistaa keho ja aikaansaada suolen puhdistus ja tyhjentyminen, saakin aivan täysin päinvastaisen reaktion aikaiseksi!

Jatkan Herbalife-kokeilua vielä viikon-kaksi. Sitten teen päätöksen mitä teen tämän kalliin ja kovasti markkinoidun tuotteen ja kokonaisuuden kanssa. Jos nyt en turpoa muodottomaksi näiden ilmavaivojen ja ummetuksen seurauksena ennen sitä! Tähän mennessä en ole laihtunut juuri ollenkaan. Mutta en ole tietenkään syönyt heidän tuotteitaan kuin reilun viikon vasta, toissa perjantaista. Ei ehkä pitäisi hötkyillä näin.

Täysikuun aika. Susien ulvontaa ei vain kuulu...

Herbalife ja sienimetsä: lisää poweria kehiin!



Matkalla valtatiellä

Olen viidettä päivää Herbalifen pirtelökoukussa - tavoitteena on saada painoa alas ja elämänvirtaa paremmaksi - oloa pirteämmäksi, yksinkertaisesti!

Horsman syksy.

Eroa entiseen vointiin ja olemukseen en huomaa vielä yhtään mistään. No - pari viikkoa täytyy varmasti kulua ennenkuin mitään huomaakaan - siis muuta kuin nälän! Toisin kuin olisi naivisti voinut kuvitella kun kävi kuuntelemassa Herbalife "herätysliikkeen" jäseniä jotka tulivat todistamaan seurakunnan eteen kuin uskonnollisessa herätyskokouksessa ikään muutosta entiseen surkeaan elämään: "Ennen olin lihava, huonoihoinen ja aina väsynyt sohvaperuna, söin huonosti mutta paljon, kävin vessassa vain kerran viikossa ja oloni oli surkea. Nyt kun olen alkanut käyttää Herbalifea. olen laihtunut 13 kiloa, iho on kirkas ja vointi kuin nuorella varsalla. Vessassa käyn nyt päivittäin ja koko elämä on muuttunut aivan toiseksi! Koko perheeni käyttää nyt pirtelöitä ja vitamiineja ja niin astmat kuin atooppiset ihottumat ovat jääneet taakse. Tosin ne palaavat heti kun ruokavalio muuttuu - joten meillä ei syödä juuri muuta kuin Herbalifeä! Juhlissakin tarjoilen meidän ihanaa tomaattikeittoa ja kaikki tykkäävät." 

Menee hiukan uskottavuus tuollaista ihmettä kuunnellessa! Tuntuu jotenkin falskilta... Mutta - who knows - ehkä minusta tulee samanlainen! Ehkä tuotteet ovat noin valtavan ihmeellisiä! Kuulin mukana olevista kymmenistä lääketieteen ja muiden alojen tohtoreista ja Nobel-palkinnon saajista jotka ovat sitoutuneet Herbalifeen ja tekevät siellä tutkimusta joten kai siinä taustalla on paljon tietoa ja faktaa oihin nojata.

Voihan olla, että en laihdu enkä piristy ollenkaan - sepä olisi kurjaa! Jos jäänkin läskimahaksi loppuiäkseni! Katsotaan, katsotaan!


Sininen järvi, tuttu saari. Pari purjevenettä. Kaunista...

Minut on Herbalifen toimistolla nyt punnittu ja analysoitu ja ylipainoiseksi todettu. Tavoitteena on nyt liikkua jollain lailla vähintäin joka toinen päivä ja syödä terveellisemmin eli nauttia HerbaLifen soija-pirtelö yhden tai kaksi kertaa päivässä. Pirtelöillä korvataan yksi ateria/pirtelö. Tästä seuraa parempi olo ja laihtuminen.

Tuotteet ovat suhteellisen kalliita - vaikka toisin siellä väitettiin. Myyjien mielestä yksi annos on hinnaltan vain yhden pullakahvin hintainen mutta paljon terveellisempi. "Kuusi-seitsemän euroa ei ole mitään, kuinka helposti me maksamme kuusi euroa sinne ja tänne edes huomaamatta. nyt tällä rahalla saa terveyttä ja hyvinvointia!" 6-7 euroa on siis eli tämä on pirtelön ja kuitu- ja vitamiinitabletin hinta. Kaksi niitä päivässä vie 12-14 euroa joka yksnhuoltajalle on tosi paljon rahaa - vain omaan syömiseen! Äiti ajattelee tietenkin lasten ruokailun kautta - ja syö samaa ruokaa kuin he. Kallista se minulle on, oli miten oli!

Itse en juuri koskaan käy tuollaisilla pullakahveilla joten vertaus on siltäkin osin täysin keinotekoinen.

Punakaneleita puun alla

No - nyt olen kuitenkin sitoutunut tähän ohjelmaan ja toive on saada painosta pois 10 kg vuoden aikana eli noin kilo kuukaudessa. Vaatekoossa haluan saavuttaa uudelleen entisen vaaatekoon 36 kun nyt mahdun nihkeästi kokoon 40. Samalla yritän saada lihaksia läskin sijaan käsivarsiin ja jalkoihin. Mahan haluan ylipäätään pienemmäksi. Onhan tuossa tavoitetta kerrakseen! Ensi syyskuussa olisin timmissä kunnossa siis...

Peltojen ohi, halki syysmaisemien
vei tie.

Viikonloppuna kävin maalla. Lauantaina tien päälle ja dekkari äänikirjana auton CD-soittimeen; mukavasti meni! Minulla on nyt kuunneltavana kirjastosta löydetty uudehko levy ruotsinkielisenä: P. D. James, Patienten. Tämä on jo 14. kirja Adam Dalgliesh -nimisestä Lontoon poliisista mutta minulle uusi tuttavuus. Kirja alkoi niin rauhaisasti ja tuntui että se ei pääse asiaan ollenkaan - meinasin jättää sen kesken. Onneksi en jättänyt; nyt kun olen jo viimeisessä kolmanneksessa sen kanssa, tuntuu mukavalta sitä kuunnella. Hienosti kehitelty juoni, paljon ihmis- ja ympäristökuvausta; välillä tuntuu, että on katsomassa brittiläistä TV-sarjaa kun kuvaukset ovat niin tarkkoja.

Hämmästyttävintä on, että kirjailija on jo pitkälti yli 90-vuotias - syntynyt 3.9.1920! Tämä kirja on ilmestynyt englanniksi vuonna 2008. Wow! Ei toivottavasti jää viimeiseksi tuttavuudeksi tältä rautaiselta rouvalta joka julkaisi ensimmäisen kirjan 40-vuotiaana

Aurinko paistaa
alkusyksyn krasseihin

Viikonloppu meni leppoisan mukavasti. Haikeus kotona käymisestä ei vähene, päinvastoin. Elämä tuntuu koko ajan hauraammalta asialta... Ymmärtää, nähdä.  Samalla kun näkee elämän olevan vahvaa ja sykkivää joka puolella ympärillä, näkee myös kuinka haurasta ja katoavaista se on. Vahva ja sitkeä voi hiipua ja kuolla pois hetkessä, yllättäen. Äiti miettii poismenoaan paljon, melkein kaikessa tekemisessään. Jättää jäähyväisiä, miettii miten asia järjestyy hänen lähdettyään, kuinka me lapset saamme asiat hoidettua, mitä teemme sille ja tälle asialle, mihin viemme kaikki tavarat jne. Miettii, että on jättänyt asioita mahdollsimman hyvään kuntoon - talon katto on laitettu, kaivon vesipumppu toimii, navettarakemmuksen sähköt on korjattu... "Kaikki jää hyvään kuntoon. Teette sitä mitä teettekin".

Yritän olla asiaa ajattelematta. Elämä menee kuin on mennäkseen. Haikeus on vaikeaa, jatkuvaa jäähyväistä...Ajatuksia ja tunnelmia jotka syntyvät ja pulpahtelevat pintaan.

Aika - mitä se on? Elämä - miksi se on sellaista kuin on...?

Maalla oltiin, nautittiin kauniista päivästä. Muutama hepokatti ja heinäsirkka vielä siritteli. Kävin etsimässä sieniä; paljoa ei löytynyt. Tatit ovat lopussa; suuria lehmän tatteja oli paljon, muutenkin tatit olivat valtaisia ja toukkien valtaamia. Punikkitatteja oli joitain, herkkutatteja vain pari ehjää. Kanttarelleja ja kääpiä muutamia.

Lankaa - pehmeää ja kaunista! Hauskoja tiploja siinä...

Näin suuren mustan kyyn metsässä! Tosin vain peräpään kun se vilkkaasti luikahti metsäpolulta pensaaseen. Kulin sen kohistelevan pensaassa jo kun kuljin polkua ensimmäisellä kerralla metsään päin - luulin silloin, että pensaassa on joku jyrsijä tai keskikokounen lintu. Kun tulin takaisin, kyy lähti lämpimältä auringonpaisteiselta polun kohdalta pensaan suojaan piiloon. Vähän säpsähdin kun näin otuksen paksun häntäpään ja taisin lausua hämmästyksen ääneen metsässä. Musta käärme on aika harvinainen, olen ymmärtänyt! En ole sellaista itse koskaan aiemmin nähnyt.

Söin metsässä viimeisä makeita mustikoita, muutaman kourallisen vadelmia ja jonkin verran puolukoita. Aikaa ei ollut paljoa; reilssa tunnissa ei suuren suuria saaliita kerätä. Pitäisi lähteä yksin vaeltamaan ja etsimään ajan kanssa - sitten voisi löytyä paremmin satoa! Tai jos olisi kaveri jonka kanssa vaeltaa metsässä, syödä välillä vaikka eväitä; olisipa hauskaa!

Leivoin äidille pullaa pakastimeen. Teen sen muutaman kerran vuodessa ja hän pakastaa pullat pieniin pusseihin joita syö itse kahvin kanssa ja tarjoilee muille. Pullasta tuli hyvää - maistoin puolikkaan! Äiti teki ruuat - sipulipihvit lauantaiksi ja kinkkukastiketta ja pastaa sunnuntaiksi. Tein rahkaherkkua sunnuntain jälkiruuaksi.


Aloitin uuden neuleen - villatakin kirjavasta, nypyläisestä uudesta Silmu-langasta. Ostin langat matkalla - Novitan lankamallisto oli vain saatavilla ja sieltä löytyi mustaa resorilankaa ja nypyläistä lankaa villatakin muihin osiin. Kiva neuloa taas, tosi ihanaa!

Aika meni nopeasti ja nyt ollaankin jo tiistai-illassa jälleen! Tänään siivoan torvisieniä ja suunnittelen keittoa tai jotain muuta hyvää niistä!

Mustia herkkuja. Keitoksi tai soseeksi. Piirakkaan tai risottoon.

Rasvaprosentti - totuus valkeni

Uutukaiset juoksutossut. Toivottavasti kuluvat juosten - vaikka en maratonille aiokaan!

Menin töiden jälkeen ruokakauppaan - samassa kiinteistössä K-kaupan kanssa on saman ketjun urheiluliike. Menin sinne katsomaan juoksutossuja; töissä kuulin puhuttavan juoksukoulusta joka alkaa parin viikon päästä. Ajattelin kokeilla, josko saisin itseni liikkeelle sen avulla!

Urheiluliikkeen kassan vieressä seisoskeli naisihminen pienen pöydän äärellä ja pöydällä oli lappu "Ilmainen rasvamittaus". Menin siihen ja kyselin, miten moinen suoritetaan. Nainen kyseli kaikenlaista ja naputteli vastaukset pieneen kojeeseen - pituus, paino, ikä, mitä syön jne. Kerroin hänelle sen mitä tiesin - painoani en kunnolla tiedä, kuutosella se alkaa, luulisin. Siitä on jo aikaa, kun se viitosella alkoi!

Vitsaisilin naiselle, että nyt tulee varmasti isot luvut ulos mittarista. Hän sanoi, että ei varmaan "sinähän olet hoikka". Hän itse oli pieni ja tukevan oloinen, joten naurahdin hänelle.

Sitten sain käteeni mittarin jota piti pidellä kädet suorana edessä. Ja kas niin, pieni laite kertoi rasvaprosentin: 34.9. "Ohhoh, antoipa se ison lukeman" sanoi nainenkin lukemasta. "Mutta BMI on ihan normaali, hän jatkoi. BMI on painoindeksi ja se oli 23.2.

Huh huh! Minussa on yli kolmannes rasvaa - mutta painoindeksi on normaali. Hmmm? Kuinka painoindeksi voi olla normaali jos rasvaprosentti on noin korkea? Eivätkö nämä kaksi kulje käsi kädessä?

Nainen kertoi, että jos alan käyttää Herbalifen tuotteita, arvoni normalisoituvat ja oloni kevenee. Hän itse on kuulemma käyttänyt Herbalifea jo vuosia ja tuntee olonsa hyväksi. Nyt on pakko sanoa, että hän ei ainakaan kovin laihaan kuntoon ole tuotteilla päässyt - mutta en tiedä tietenkään mistä tilanteesta hän on liikkeelle lähtenyt! Hän toki kauppasi omia tuotteitaan - tarkoitushakuista. Tai markkinointia!

Aamupala. Ilman mitään makeaa sen olla pitää!

Joka tapauksessa - jos ihmisessä on yli kolmasosa rasvaa, on se kamalan paljon! Naisessa pitää olla rasvaa tietyissä paikoissa - mutta ei tuota määrää! En ole pitänyt tähän mennessä itseäni varsinaisesti lihavana vaikka kiloja toki ylimääräisiä onkin. Mutta kyllä lukema sai minut entistä päättäväisemmin kenkäostoksille ja ilmoittautumaan juoksukouluun! Nyt on pakko tehdä jotaikin, muuten on tulevaisuus pelkkää läskin sisässä pyörimistä!

Mustan-violetit Asics-juoksutossut tuntuvat tosi hyvältä - kevyet ja mukavan tuntuiset. Ovat minulle tuntematon merkki - mutta mitäpä minä juoksuasioista tietäisinkään? Onhan minulla ollut Karhut, Niket ja jotkut harmaat kamalan rumat ja jalkaa monesta kohdasta puristavat ja hiertävät juoksutossut - mutta viimeksi juoksin yli vuosi sitten ja siitä, kun olen juossut yhtään säännöllisemmin on jo monen monta vuotta.

Kävin aloituslenkillä illalla - sujautin askelmittarin rintsikoihin, otin kännykän käteen ja sukelsin ulos pimeään iltaan - sadekin oli lakannut ja tossut tuntuivat hyviltä. Kunto tuntui surkealta - juoksin pätkän ja kävelin toisen. Pienen pieni parin kilometrin pyrähdys oli tämä aloitukseni - tavoiteena on tehdä ainakin neljä pyrähdystä viikossa!

Ja tavoitteena on saada rasvaa mahan seudulta pois! Ihan ilman mitään Herbalifea! Jospa voin mitata itseni sitten jossain uudelleen!

Kävin etsimässä tietoa rasvaprosentista - ja näin kerrotaan: Naisen rasvaprosentin ihannearvona pidetään 22. On siihen siis vielä matkaa - 34.9 kun on lähtötaso.