Simaa ja munkkeja, jujutsua ja alkusammutusta

Kaikki kaapista löytyneet pullot otettiin
simakäyttöön. Ei kahta samanlaista!

Laitoin siman tekeytymään pari iltaa sitten. Hiivaa laitoin pienen kynnen kokoisen palan - niinkuin aina ennenkin - vielä kädenlämpöiseen nesteeseen. Ei tapahtunut mitään vuorokauteen joten eilen illalla laitoin sekaan toisen nokareen. Pullotin nesteen tänään ja toivon, että huomenna siinä on edes hitusesti hönkää! Munkkien paistaminen on vielä epävarmaa - lapsi haluaa munkkeja mutta jos hän on ainut munkinsyöjä kotona, en oikein viitsisi... Katsellaan! Nyt on hiivaakin kotona, munkinpaistorasvaa vaan pitäisi ostaa. Tai sitten ostan muutaman munkin, Amicalta. Kaupasta saa tehtaanmakuisia munkkeja, niitä en halua. Enkä donitseja!

Vappu on sinällään kiva juhla - mutta yksin vapun vietto on kuitenkin aika höhlää.

Tänään on satanut koko päivän. Koiran kanssa on käyty pienillä kävelyillä - kävelyjen jälkeen on pesty karvajalkoja joihin tarttuu mukaan vaikka ihan mitä oksista multaan ja hiekkaan. Koira uikuttaa nyt taas ulos tuossa vieressä,  tönii kuonolla ja tökkii tassulla. Kai sse on kohta  taas  lähdettävä! Tuo hurtta ei huonosta säästä välitä - ulos on kiva mennä oli sää mikä hyvänsä.

Pihalla kävi taas tänään tepastelemassa sepelkyyhky. Välillä se huhuilee oksalla, päivisin käy tepastelemassa tuossa pihalla. Kiva sitäkin on katsella, isompi on kui  katupulut. Peippo on nähty jo monta kertaa, mustarastaat ja varikset ovat pesäpuuhissa ja varpusilla kai jo onkin poikaset jo. Sinitiainen pesii myös lähistöllä.

Lapsi on aloittanut uuden harrastuksen - jujutsun. Käy treenaamassa pari kertaa viikossa, siellä on nytkin harjoituksissa. Hyvähän on, että on harrastus mutta ei ole ilmaista tuokaan, tosiaan. Pyytää jo rahaa vyökokeeseen ja passiin. Pukukin pitää varmaan pian hankkia.

Huoh. Miksi kaikki maksaa aina niin paljon...? Miksi minulla ei ole enemmän rahaa...=




Kävin itsekin viikonloppuna kurssittautumassa. Alkusammutusta, tulipalon tukahduttamista ja sammuttamista opeteltiin, muun muassa. Meillä on sammutuspeitto kotona vaan ei vaahtosammutinta, sellaista punaista sammutinta. Sammutuspeittokin pitäisi varmasti ottaa esiin lankalaatikon uumenista. Sitä ei hädän tulle saa esiin nopeasti, vaikka kuinka yrittäisi!

Ja pitää kai ne palovaroittimetkin taas hankkia; hermostuin muutamavuosi sitten hälyttimen jatkuvan piippailuun ja heitin koko laitteen huitsin nevadaan... tai varaston perukoille, pois kitisemästä!

Iloista vappua kaikille! Trööt!!!

Vapun ajan pohdintoja työstä ja elämästä

Puiston nurmikko täyttyi kuohuviinipulloista.

Vappu tuo kesän. Kuulemma. Lumi onkin jo melkein poissa - vain rakennusten pohjoispuolilla ja takapihoilla on vielä kasoja - niinkuin täällä meillä on pyykinkuivauspaikka vielä lumikinoksen vallassa - mutta eiköhän tuokin lumi pian haihdu ilmaan. sitten voi taas viedä lakanat ulos kuivumaan ja saamaan hyvää tuoksua!

Juhlijoita vilpoisassa ilmassa

Osta pallo!

Mustarastaat ja räkättirastaat tepastelevat pihalla, peipponenkin siinä astelee ja talitintit tulevat vielä laumana tarkastamaan lintulaudan ja sen ympäriston tilanteen pari kertaa päivässä. Pihalla krookukset kukkivat - olen iloinen, että kukaan talon muista asukkaista ei ole niitä vielä kskonut pois. Asun oudossa taloyhtiössä - parin talon asukasperhettä pitävät sellaista jöötä täällä, että välillä karmaisee. He vetävät kasvit juurineen maasta enkä itse ymmärrä miksi. Olen istuttanut tosi upeita liljoja ja iiriksiä, krookuksia ja laatikoissa olevat orvokit oat siementäneet suuren alueen täyttee erivärisiä orvokkeja - ne on kaivettu joka kesä pois silloin kun olen ollut poissa kotoa. Samaten omalle piha-alueelle istuttamani kuusen taimet. Nyt olen odotellut, että krookukset nyhdetään pois - ovat onneksi saaneet olla paikoillaan. Ehkä siksi, kun olen ollut kotona.

No - kevät ja kohta jo kesä on täällä. Vaikka olisi kuinka pottumaiset naapurit ja huono taloustilanne niin kesä tulee, aurinko paistaa ja ruoho viheriöi!



Omat krookukseni, ihanat!

Vappu oli meni - kävimme katselemassa hulinaa lapsen kanssa - joimme simaa ja söimme munkkeja. Sillit, oluet ja kuoharit eivät meillä kuluneet, ehkä joskus tulevaisuudessa vielä! Isot lapset juhlivat omissa porukoissaan; he ovat nyt poissa kotoa ja olo on hiukan tyhjä. On  outoa, että huoneisiin ei tule enää ketään; ovi ei kolahda yöllä eikä keittiöön syty valo, jääkaapista ei häviä maito ja ruoka. Olen nuorimmaisen kanssa täällä kaksin - ja olen iloinen että hän on vielä kotona.

Lasten muutto kotoa on uudenlaisen elämän alku; katsotaan, kuinka osaan sen elää ja osaanko aloittaa jotakin uutta!

Kävin sekä maanataina että tiistaina työhaastatteluissa. Maanantain haastattelu meni niin hyvin, että he toivottivat minut saman tien tervetulleeksi töihin! Kolme haastattelijaa pöydän ympärillä esitteli toimintaa, kyseli ja haastatteli ja jutteli kanssani tunnin verran; työ  olisi todella mielenkiintoista; pääsisin jopa johtoryhmän työhön mukaan. Ainut - ja hyvin kurja yksityiskohta tässä työssä on se seikka, että puolen vuoden pestistä ei makseta yhtään palkkaa. Työt saisin aloitta vaikka heti - tai sitten heti kesälomakauden jälkeen elokuun puolivälissä. Olen maanantaina aloittamassa toisessa paikassa niin ikään puolen vuoden työjaksoa, ilman palkkaa senkin. Mietin, että voisin taktikoida niin, että olisin siinä ensimmäisessä paikassa kolme kuukautta, siirtyisin sitten siihen toiseen ja olisin siellä kuusi kuukautta. Oppisin näin kahden täysin erilaissen työn kulttuurin ja alan. Toinen on valtion hallintoa ja toinen kansainvälinen järjestö.

Näistäkin iloitsen: ruipelo pelargooni innostui kukkimaan,
orkideat aloittelevat kukkavanojen työstämisen ja kukkivat kohta

Tiistaina, vappuaattona olin haastattelussa palkalliseen puolen vuoden pätkätyöhön. Homma on superkiinnostava ja tunnen henkilön joka palkkaa itselleen alaista. Tästä työstä vastaus tulee vasta joskus viikkojen päästä - pesti alkaa heinäkuussa ja kestää vuoden loppuun. Tätä työtä toivon eniten itselleni - se on kiinnostava, minulla on kokemusta juuri tuon kaltaisesta työstä - ja siitä saa palkkaa! Haastattelu meni hyvin, siis omasta mielestäni. Olin ensimmäinen haastateltu; yhteensä kandidaatteja haastatellaan "noin 7". Olen jäänyt monta kertaa kakkoseksi, voi kun nyt saisin ensimmäisen palkinnon - työpaikan!

Palkka on tärkeä; nyt kun minulle tulee vain näitä tarjouksia töistä, jotka kyllä ovat sisällöltään hyvin haastavia ja paljon ammattitaitoa ja paneutumista vaativia, mutta ilman palkkaa tulee tunne, että tässä voisi tehdäkin töitä ilman palkkaa. Mutta sitten; eihän kukaan voiu nyky-yhteiskunnassa elää, jollei pysty maksamaan ruokakaupan laskua, asumista ja sähkölaskua sun muuta. Minulla on vielä yksi lapsikin huolletavana; saan hänestä lapsilisää mutta enhän mitenkään voi elää pelkässä lapsilisällä! Nyt jo olen saanut rahaa lainaksi ja lahjaksi; nekin pitää maksaa takaisin jotenkin, joskus - pian!

Symbolista: kuolemaantuomittu
kukoistaa kauniimpna kuin ikinä

Elämä on monimutkaista! Kunpa joku neuvoisi kuinka pitää tehdä - itse teen asioitani pohtimalla järkisyitä ja kokonaisuutta; nitä kannattaa tehdä mutta pääsenkö yhtään eteenpäin? Se on selvää, että kukaan ei minun elämääni auta eteenpäin jollen itse sitä tee; jos tarjoan itseäni ja omaa työpanosta ilmaiseksi, se otetaan vastaan ja hyödyn korjaa työnantaja. Itse saan kokemusta ja oppia - mutta johtaako se mihinkään?

Se jää vielä nähtäväksi. Tänään hoitelen asioita, katson luontoa ja olen iloinen, että minulla on koti ja ruokaa. Jos jotain olen viimeisen vuoden aikana oppinut, on olla iloinen siitä mitä juuri nyt on. Kun on koti ja ruokaa, omilla lapsilla asiat hyvin ja kaikki olemme terveitä - siinä on tosi paljon asioita joiden takia voi olla iloinen. Ihan vaan omassa mielessään, yksin ja tahollaan!

Vappu, tuo opiskelijoiden, työläisten ja kevään juhla

Vuoden 2012 vappupallo - kävelevä possu

Missä on ylioppilaslakkini? Se katosi muuton tuiskeessa ja avioeron mullistuksissa eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Vappuna sitä aina miettii - muulloin ei lakki tule mieleen. En tosin ole vappujuhlissakaan käynyt enää sittemmin - mutta olisihan lakki silti kiva joskus vielä päähän laittaa...

Vasta työttömäksi jääneenä voisi kuvitella, että kuuntelisin kädet nyrkissä ja silmät viiruina poliittisia palopuheita - mutta enpä sitä tehnyt. Olen kyynistynyt ja luulen poliitikkojen puhuvan vain seuraavia vaaleja miettien ja uusia äänestäjiä kalastellakseen. Tänä vuonna puheissa on kyllä vilahdellut asioita joiden esiinottamista kannatan erityisellä lämmöllä: jotkut polittiset puhujat ottivat esiin ahneuden ja epätasa-arvon, kylmän pelkkään rahaan tuleutuvan yhteiskunnan joka johtaa turmioon monien ihmisten ja perheiden kohdalla. Björn Wahlroos on tuonut keskusteluun jälleen kapitalismin ihanuuden, kirjoitettuaan uuden kirjan joka on saanut valtavasti palstatilaa mediassa. Kuinka maailmaa taas pitäkään kehittää ja kenen etua ajaa; mikä on oikein ja tarvitseeko köyhiä auttaa vai ovatko apua tarvitsevat oikeast he jotka ovat rikkaita ja "kustantavat köyhempien elämisen saamatta siitä mitään vastineeksi"...

Ajankohtaista asiaa - viikonlopun lehdet

Itseäni maailmassa huolestuttavat ympäristöasiat; Suomessa jossa olisi luullut - ainakin naivin sinisilmäinen ihminen - luonnon huolehtimisen olevan koko maalle ja viranomaisille, valtiovallalle ja kunnille - tärkeä asia josta huolehditaan. Mutta näin ei olekaan, ei ilmeisesti oikein minkään puolueen kannalta. Niin kauan kun voi sanoa, että jonkin asian ansioista niin ja niin moni saa työtä, ei millään muulla ole merkitystä. Nyt moni ihminen saa töitä ja suuret kansainväliset kaivosyhtiöt investointeja ja rahaa omistajilleen - ei yht'äkkiä luonnolla olekaan mit'än arvoa. Raha menee ihan kaiken ohi - kun rahat on jonkin vuoden päästä tienattu ja kuskattu muille maille, on jäljellä raiskattu ja tuhottu maa.

Tämä asia ei mene itselläni mitenkään, ei millään lailla ymmärrykseen: kuinka poliitikot - Keskustasta ja Kokoomuksesta vasemmalle laidalle saakka - voivat olla noin lyhytnäköisiä ja itsekkään tyhmiä. Yksi entinen puhtailla, vihreillä arvoillaan tunnetuksi tullut ministeri jo kiemurteli koukussa jokunen vuosi sitten kun suku oli investoinut suuria summia Talvivaaraan. Ei siinä hänen mielestään mitään vikaa ole - poliitikot eivät tunnu ylipäätään ymmärtävän asioiden symboliarvioa ja mikään menee yli normaalin juridisen oikeuden on heille asia josta ei tarvitse puhua, ei selittää - paitsi jos siitä on heille kampanjoinnissaan itselle hyötyä.

Onneksi kaksi Europarlamentin jäsentä - Hassi ja Pietikäinen - kiinnittivät tähän asiaan huomiota. En tiedä saavatko he asiaan mitään muutosta; toivotttavasti. Ympäristöministerikin on asiaan puuttunut - mutta yltääkö hänkään kansainvälisten yritysten lobbausvoimalle mitään? Suomi on maa jolla ei ole merkitystä muille kuin suomalaisille ja täälläkin on paljon ihmisiä joille ympäristöarvoilla ei tipankaan väliä. Nyt kuolee muuttolintuja sadoin saastuneisiin vesiin. Se on surullista surullisempaa.

----

Simaakin tehtiin

Iloisempaa asiaa: lapsi sai eilen toivomansa vappupallon: kävelevän possun! Tänä vuonna käveleviä palloja oli yhdellä myyjällä - olivat tosi hienoja! Pingviini oli jo myyty joten hän sai possun - ja on iloinen!

Kävimme vappuaattona kävelemässä ja katselemassa alkavaa vappujuhlintaa - porukkaa oli paljon liikkeellä. Kävimme jätskillä ja söimme toastit tavaratalon kuppilassa! Kotiin ostimme kummallekin tippaleivän jotka nautimme illalla siman kanssa - simaan ei ollut tullut paljoa kuplia vielä, harmi kyllä.

Kohti aurinkoa! Ihanaiset valkovuokot

Kotiin tulimme jo ajoissa - en halua lapsen näkevän muiden lasten ja nuorten kännäämistä ja kuulla rivoja juttuja - mutta emme tietenkään välttyneet niiltä tyystin. Yli kuusikymppinen mies tuli haisevana ja kännissä selittämään kuinka vappu on hyvä juhla - "saa olla vaan ja parasta on kun saa dokata ja nussia, naida ja paneskella niin paljon kun huvittaa. Ja viinaa on kaapit täynnä, ei heti lopu". Ruma haiseva mies voisi upota omaan ällötykseensä;  oli kai niin onnessaan, että se piti tulla kertomaan kaikelle kansalle...YÄK YÄK.

Sitten oli näitä kännisiä teinejä joiden sanavaraston kantavin sana on vittu. Kaksi "suloista" ylimeikattua siiderihumalassa ollutta noin 17-18-vuotiasta tyttöä istua rojahtivat istumaan kassit kilisten viereen penkille ja kailottivat kännisiä juttujaan kovaan ääneen. Toinen korjaili meikkejään samalla kun selitti ongelmaansa: "vittu mulla on niin saatanan kusihätä perkele et mä en vittu tiedä mitä mä teen..." Tätä likka toisti kerta toisensa jälkeen, kaveri säesti vieressä lähinnä samaa alapään mielisanaa toistellen, jätti sitten pissaliisan odottamaan ja meni etsimään vessaa; kohta molemmat hävisivät jonnekin - ehkä vessaan. Huh huh.

Hauskaa oli siis monilla. Kunnon ryyppääminen on siis tosi makeeta, "ihanaa kun saa olla ihan luonnollinen ja oma ittensä - ja humalassa.......

Vappu ja kevään merkit. Nuput aukeavat

Vanhin lapsi on ollut viikon töissä pesulassa ja etsii kovasti asuntoa nyt itselleen. Selailee vuokrakämppiä - 700 euroa kuussa pienestä yksiöstä. Elämiseen jäisi vuokran jälkeen pari sataa - jos hän on täyspäivätyössä. Siitä kun vähentää matkalipun ja sähkön niin syömiseen, vaatteisiin ja kaikkeen elämiseen jää reilu satanen kuussa. Ja mitäpä sitten, jos pääsee opiskelemaan - ja palkkaa pitäisi saada niin paljon, että vuokran saa maksettua, ruokaakin? Jos täyspäviätyöllä saa ansaittua juuri ja juuri vuokran verran rahaa niin kuinka sitten jos opiskelee? Tämä äiti ei voi maksaa toisen asunnon maksuja enää - ei yhden naisen palkalla mitenkään voi, ei sitten millään kun ei meinaa itsekään pärjätä.


Ensimmäinen voikukka





 Katsotaan nyt, mitä löytyy. Hankalalta vaikuttaa.

Joitakin vuokra-asunto-ilmoituksia on muuten vain naisille - "vuokrataan naiselle". Hmm???

Vappu-viikonloppu ei ole enää juhlaviikonloppu meikäläiselle - nukun viikon kuolemaa lähentelevää väsymystä pois. Oma ylioppilaslakkikin on eron jälkeen hävinnyt jonnekin. Erossa hävisi paljon tavaraa kaiken kaikkiaan - sitä sun tätä huomasin muutaman vuoden aikana hävinneen. Lasten mukaan moni asia ja tavara on löytänyt tiensä isin kotiin. Tuskin nyt ylioppilalakki kuitenkaan! Muutoissa se varmasti on ajautunut jonnekin outoon paikkaan.
Olen viikonloppuna siivonnut ja putsannut sekö sisällä että ulkona. Haravaointihommia talon asukkaille oli taas tarjolla lauantaina. Sainkin ihan kiitettävän alueen siivottua ja nyt pihapiiri on kivan siisti.. Hankittiin myös delfiini-ilmapallo lapselle, samoin saippuakuplia. Syötiin nakkeja, juotiin simaa.

Tänään kävin lapsen kanssa katsomassa ranskalaisen Ocean elokuvan. Hieno, todella upeasti kuvattu filmi - mahtava luontodokumentti. Eläimiä ja meriluontoa upeimmilaan, kuvattu Jacques Cousteu mielessä, luulisin; ranskalainen filmi joka kertoo kuvin upeasta merestä, mahtavasta vedenalaisesta elämästä - puhetta oli hyvin vähän. Suomenkielistä puhetta, ruotsinkieliselä tekstillä. Olin dottanut ranskaa - mutta se olikin käännetty ja puhuttu suomeksi.

Aika hupaisa juttu kassaluukulla: Sanoin tytölle että ostan kasi lippua, yhden lasten lipun ja yhden aikuisten. Tyttö katsoi lasta ja kysyi kuinka vanha olet. "11" vastasi lapsi. "No voi harmi, raja on kymmenen. No - ensi kerralla voit huijata vähän ja seisoa polvet koukussa - pääset sitten puoleen hintaan." Kysyin, eikä hän voisi nyt ajatella, että lapsi on lapsi - mutta se ei kuulemma käy. 24 euroa siis maksoin. Kallista on elokuvissa käynti - vaikka ei ostaisi edes evästä sinne - suurin  osa ostaa näköjään ämpärillisen popcorneja ja kannullisen limua että jaksaa katsoa vahaan kahden tunnin elokuvan. Miksi ihmeessä elokuviin tullaan SYÖMÄÄN? Meidän takana joku lätsytti ja rouskutti naksuja ja limua ihan koko elokuvan ajan, tosi äänekkäästi. ÄRRsyttävää!

Ikkunan takana narsissi

Lapsi itki kun eläinten tappamista näytettiin, kerrottiin kuinka monta lajia ihminen on tappanut sukupuuttoon. Itsekin kärsin sen katsomisesta. Ylipäätään en kestä katsoa kuin suurella vaivalla ja tuskalla kiusaamista, tappamista, pahan tekoa. En halua katsoa uutisia joissa luonnonkatastrofi on päällä, missä viattomia tapetaan ja kiusataan. Uutisissa ja erilaisissa elokuvissa sellaisesta saa "nauttia" - ja tuntuu siltä, että monet nauttivatkin. Itse en pysty. Enkä tiedä miksi pitäisi.
Eläinten tappamista oli onneksi filmillä vain vähän. Maailman kauheutta on joka paikka muutenkin täynnä, toivoisin näkeväni kaunista luonnon kuvausta vaikka se ehkä onkin naivia ja tyhmää. maailma kun on, sanotaan, ruma ja paha. Minä olen naivi ja uskon muutakin olevan. Paljon kauneutta - mutta meitä ihmisä on liikaa, ihan liikaa. Maapallo kärsii; ihminen on niin itsekäs, niin lyhytnäköisesti vain omaa etuaan  ja lyhytnäköistä egon kohotusta etsivät otus, että maapallo kärsii siitä tosi paljon. Kohtuutta ei ole siinä, mitä maat ja kansat haluavat "meillä on siihen oikeus" ajattelulla. Talouden kasvu on se arvo jonka nimeen niin kovasti nyt vannotaan, että kaikki muu jää sen alle. Se on maentavaa, surullista. Jos vain voisi asian eteen jotain konkreettista tehdä, ja silti pystyä elämään ja hengittämään, tekisi! Mutta kaikki työ luonnon hyväksi tuntuu olevan vapaaaehtoispohjaista; millä sitten elää jos haluaa moista työtä tehdä? Siinäpä pulma!

Knoppar brister. Nuput poksahtavat auki ihan pian.

Olen opettanut kaikki lapset niin hyvin kuin mahdollista luontoa kunnioittaviksi ja luonnossa liikkumaan osaaviksi. Nuorin on sisäistänyt tämän parhaiten ja on luonnon ja eläinten puolustaja henkeen ja vereen. Hän on hyvä uimari ja partiolainen - haluaisi tulla WWF-työntekijäksi aikuisena ja pelastaa luontoa ja eläimiä...

Viikonlopun surullinen uutinen on ystävän tyttären kuolema. Hän ei jaksanut enää, tauti voitti - pitkä oli taistelu eikä tyttö jaksanut, ei pystynyt sitä vastaan taistelemaan. 



Muistoksi tästä elämästä
- hento on ihminenkin



Kun elänä kihisee ympärillä kevään kiihkeänä uudelleensyntymisen aikana, on tuskallista kuulla jonkun menettäneen oman lapsensa. Kuolemaa saa lukea ja kuulla päivittäin uutisista monia, moni, jopa kymmeniä kertoja päivässä. Liikenneonnettomuuksissa, hukkimisissa, ampumavälikohtauksissa ja erilaisisa riitatapauksissa ympäri Suomen. Muualla on itsemurhapommittajia, selkkauksia ja luonnonkatstrofeja - sodista puhumattakaan. Niihin jotenkin turtuu - niistä puhutaan koko ajan, liikaa... Sitten tulle tuttava joka menettää lapsensa, toinen jolta on isä kuollut. Se tuntuu omassakin sydämessä - kun näkee toisen lähes murtuvan  surunsa ääreen - menevän pieneksi ja katoavan soppeensa... Sitä tuskaa voi aavistaa, vain hän sen yksin kantaa. Isä, äiti, miesystävä, lähiystävät. Jokainen käsittelee kuoleman kosketusta omalla tavallaan surren, pohtien ja itkien. Kuoleman kosketus pysähdyttää - pitkäksi aikaa. Se jättää aina lähtemättömän jäljen. Kun se kosketus itselle lopulta joskus tulee, ei se varmasti ole niin kylmä kuin se läheisen lähtiessä tuntuu. Ja kun se lähimmäiselle tapahtuu, houkuttaa sen kosketus itseäkin, joskus vastustamattomasti. 

Sepelkyyhkypari huhuilee pihapiirissä

Pikkuisenikin sitä nyt miettii. Hän tapasi Marian muutaman kerran. Nyt hän pohtii kuolemaa, jo reilun kymmenen ikäisenä. Minulle pohdinta tuli vasta 16-vuotiaana. Sen muistan vieläkin, kuin se olisi juuri hetki sitten tapahtunut. Sen leijuvan tyhjyyden tunteen, kaikki ne kysymykset. Sen möykyn joka tuli vatsaan, päähän, sydämeen... Sen käsittämättömä oudon tunteen - kun ei ymmärrä vaikka tietääkin.

Mitä on kuolema?

Loppuun vielä keväinen Karin Boyen runo nuppijen aukeamisesta - kipeää se tekee, kuin syntymä. Tai synnytys.

Ja visst gör det ont Karin Boye

Ja visst gör det ont när knoppar brister.
Varför skulle annars våren tveka?
Varför skulle all vår heta längtan  
bindas i det frusna bitterbleka?
Höljet var ju knoppen hela vintern.
Vad är det för nytt, som tär och spränger?
Ja visst gör det ont när knoppar brister,
ont för det som växer
                              och det som stänger.

Ja nog är det svårt när droppar faller.
Skälvande av ängslan tungt de hänger,
klamrar sig vid kvisten, sväller, glider  -
tyngden drar dem neråt, hur de klänger.
Svårt att vara oviss, rädd och delad,
svårt att känna djupet dra och kalla,
ändå sitta kvar och bara darra  -
svårt att vilja stanna
                              och vilja falla.

Då, när det är värst och inget hjälper,
Brister som i jubel trädets knoppar.
Då, när ingen rädsla längre håller,
faller i ett glitter kvistens droppar
glömmer att de skrämdes av det nya
glömmer att de ängslades för färden  -
känner en sekund sin största trygghet,
vilar i den tillit
                              som skapar världen.