torstai 14. helmikuuta 2013

Jeffrey Archer: Miljoonan dollarin petos

Kirjastossa käydessä tarttuu mukaan yleensä aina muutama kirja. Kun kirjastossa käy usein, tulee kotiin niin paljon kirjoja, että ei niitä kaikkia sitten kuitenkaan saa luettua.

Jos kirjoja vertaa vaikkapa ruokaan, tulee kirjaston hyllyistä helposti poimittua kirjallisuuden hyödyllisiä ja terveellisiä salaatinkeriä, paprikoita ja suolattomia ja rasvattomia juustoja. Siis sellaisi jotka eivät maistu hyvälle - tai ylipäätään miltään - mutta joilla on tervehdyttävä maine. Terveelliset kirjat ovat usein sellaisia, jotka pitäisi syystä tai toisesta lukea, esimerkiksi sen firman työhistoriikki jossa on töissä tai sellainen dokumentti, tai opas, oppikirja tai elämänkerta jonka lukemalla on parempi ja osaavampi töissä.

Tällaisia työ-osaamiseen liittyviä kirjoja olen onnistunut viimeisten kuukausien aikana lainaamaan kirjastosta lukuisia - nytkin niitä on neljä tuossa ihan vieressä. Lainattu viikko sitten, vielä koskemattomina ne tuossa odottavat lukijaansa. Turhaanko? Hmm, saa nähdä... Usein käy niin, että kun ne ovat olleet odottamassa lukijaansa hyllyssä neljä viikkoa, tulee kirjastosta muistutus, että kirjat pitäisi palauttaa. Niihin ei ole usein koskettukaan – mutta  koska huono omatunto alkaa välittömästi kolkuttaa, pidennän tässä vaiheessa lainaa vielä yhdellä kuukaudella. Ja päätän lukea kirjat heti kohta. Aloitan huomenna, lupaan itselleni.... En tietenkään aloita, ehkä selaan yhtä viidestä opuksesta, katson joitain diagrammeja ja käyriä parantuneista tuloksista – ja palautan kirjat kun olen uudistanut lainat neljä kertaa.

Sitten on niitä kirjoja, jotka napataan mukaan vain herkuttelumielessä. Omia kirjallisuuden Sinisiä Fazereita ovat erilaiset politiikan ja talouselämän dekkarit – jos niitä noin voi kuvata. Siis Jeffrey Archerit ja muut tähän lajiin kuuluvat kirjat. Kaikkein parasta on, jos ne saa lainaksi ruotsinkielisinä! Nam!!! Nämä kirjat tulee luettua hetkessä ja hiukkasen salaa – ne ovat keveitä ja nopsaan ahmittuja  - ja lopussa niiden nauttimisesta tulee jotenkin ähky olo... Vähän sellainen keinotekoinen olo ja tuntuu, että tarina oli jotenkin hiukan löperö tai liiotellun falski kuitenkin. Mutta ensi viikolla uusi levyllinen samaa Archer-suklaata tai muuta saman hyllyn tavaraa maistuisi taas hyvinkin.

Miljoonan dollarin petoksessa tarina on simppeli – Entinen köyhä poika, puolalaisten siirtolaisten orvoksi jäävä poika Harvey Metcalf kasvaa kadun likaisten oppien ja rahan vainunsa ohjaamana miljonääriksi, talloen matkallaan miljoonakerhoon paljon ihmisiä jalkoihinsa. Hän kasvattaa omaisuuttaan likaisin, epärehellisin keinoin. Hän on sivistymätön katujen kasvatti joka osaa tehdä rahaa - ja on siitä ylpeä. Yhden tällaisen huijauksen tehtyään, petetyksi tulleet neljä miestä päättävät kostaa – ja hankkia takaisin heiltä huijatut rahat, miljoona dollaria. Ei penniäkään enempää, eikä vähempää. Tämä lause toistuu kirjassausein; se on kirjan alkuperäinen nimikin: Not a penny more, not a penny less. Tämä olisi ollut suomenkielisellekin kirjalle paljon parempi nimi – mutta jostain syystä Suomessa annetaan krjoille usein käännösvaiheessa alkuperäistä huonompi nimi. Se joskus kyllä ärsyttää!

Tietenkin kirjassa on yksi aito ja kaunis rakkaustarina. Archerilla useimmiten on.

Kirjan tarina pn pitkälti ennalta arvattavissa – mutta silti viihdyttävä. Siinä on mukavaa huumoria. Keveyttä ja kepeyttä. Kirja on kirjoitettu jo 1976 eli kirjassa eletään 70-lukua. Maailma on muuttunut paljon ajoista jolloin ei ollut vielä kännyköitä, jotka olisivat tämänkin kirjan juoneen vaikuttaneet aika lailla.
 
Kirja on tyypillinen Archer tarinan kuljetuksessaan; aika lailla samankaltaisia kohtia on tullut luettua jo monessa hänen kirjassaan. Tämä ei ole kirjailijan parhaimmistoa, mutta hauska se oli kuitenkin mutustella läpi! Pääsi ikäänkuin käymään Monte Carlossa, Oxfordissa ja Lontoossakin. Alussa vietettiin aikaa New Yorkissa.

Sääli, kun Archerin uusia kirjoja ei tunnu saavan millään kielellä kirjastoista. Hän on yhä hyvin tuottelias ja kirjoja ilmestyy melkein yksi vuodessa. Uusimpia ei ole enää käännettykään - mutta voihan ne tietenkin tilata netistä englanninkielisenä, vaikka pokkarina.

1 kommentti:

  1. Itse olen aina digannut Jeffreyn kirjoista. Nykyään kirjojen maailma on ihqun retroa. 8sarilla ne potkivat nuoren ahneen pojan tajuntaan kuin tajuntaa laajentavat aineet ikään.

    Jeffreyn parissa kirjassa on hyvinkin vahvat naishahmot ja jos mikä on plussaa.

    Archeria kannattaa ehdottomasti kokeilla ja kirpparilla Jeffreytä tulee tasaisesti vastaan hurjalla euron kappale hinnalla.

    Hieno blogi, että jatka samaan tahtiin.

    " salainen ihailija, mutta ei kuitenkaan stalkkeri"

    VastaaPoista