Kirpparilöytöjä ja kivijalkakaupan laatutuotteita

 Pari riviä tänne ihan huvin vuoksi - eihän miulla mitään asiaa varsinaisesti ole. 

Kävin ostamassa eilen vitosella (!) piennen hyllykön jonka laitoin kämpän keittiöön - ruskea, puun värinen hyllykkö jossa on kolme hyllyä ja siinä päälläkin voi pitää asioita. Ihan ok - ja viisi euroa on halpa. Torin kautta löytyi ihan tästä lähimaastosta. Kiva!

Sitten ostin vanhimmalle lapsoselle - joka on jo tietenkin aikuinen - kangaskaupasta pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa. Kangas on hyvää, paksuhkoa puuvillaa ja siinä on kiva kuviointi. Kauppa on sen itse ommellut - tällä lailla sain tuettua kivijalkakauppaa isojen ketjujen sijaan. Neljäkymppiä maksoi tämä ostos.

Keskimmäinen - myös jo aikuistunut lapsi toivoi leikkuulautaa lahjaksi. Posliinista toivoi, sipulin ja kalan ja muun "haisevan" leikkaamiseen. Kas, sellainen löytyi myös Torista, kilometrin päästä. Materiaalina valkoharmaa marmori, ei siis posliini.  Toivottavasti toimii. Kaksi "tarjoilualustaa" sain kympillä ja olen taas huisin tyytyväinen. 

Omat rahat ovat nyt tosi tiukalla - hassasin kuukauden alussa ostamalla talvitakin ja se sai oman kassatilanteen piipittämään ankarasti. Muitakin isoja juttuja tässä huonossa rahatilanteessa vaikuttaa. Onhan tässä kaksi lainaa vielä pari vuotta maksettavana. Sitten helpottaa enkä joudu toivottavasti uutta lainaa ottamaan. 

Autohan se maksaa - toivottavasti selvitään sen kanssa kavereina vielä. Niin ja tietenkin asuntoon liittyy aina riskejä - kylppäriremontti on kohta pakko tehdä. 😕

Kissan kehräys kuulemma alentaa verenpainetta ja häivyttää stressiä. Laitan oheen kuvan kisusta - ehkä sen katsominen auttaa, jos stressi kiusaa... 

Nyt ei ole vihreitä lehtiä puissa niin kuin oli kuvaa otettaessa. Nyt on sumuinen sää ja eilen vielä lumivalkoisena oleva maisema on aivan toinen - ei lunta.

Adventtiaika - rahapula ja rahan meno piinaa

Pääsinpä taas sisään tänne kun oikein yritin muistella salasanoja. Haluaisin säästää tämän pitkän aikaa sitten aloitetun sivuston ihan omaksi ilokseni ja mietin, miten sen saisi tallennettua tai jotenkin kopioitua. Hmm - pitänee kysyä tekoälyltä!

Eilen oli ensimmäinen adventti. Vettä satoi, oli aika mälsä sää kaiken kaikkiaan vaikka yritänkin ajatella, että kaikki säät ovat hyviä ja kuuluvat luonnon kiertoon ja ovat tarpeellisia. Silti kaipaan pikkupakkasta ja lunta nyt valaisemaan syksyä.

Maksoin äsken jälkiveroja. Lisäksi sain parkkisakot maailman tyhmimmästä syystä: olin unohtanut laittaa parkkikiekon ikkunaan ja se maksaa nyt sitten minulla 60 euroa. Kyllä ottaa päähän, PRRRKKKLE.

Verot ja sakot. Hitsi - ilman niitä olisi ollut helpompi suunnata joulua kohti mutta nyt on pakko elää suu supussa. Toka ero jälkiverosta lankeaa maksuun helmikuun alussa - makselen sitä, kuten tätä ensimmäistäkin erää, pienempinä summina. Tuskin saan kaikkea maksettua helmikuuhun mennessä mutta sitten pyydän lisää maksuaikaa - vielä ei kannata pyytää, muuten alkaa luottoprosentti juosta heti - se on muistaakseni 11% tai jotain sen suuruista.😰

Raha - siitä tuntuu aina olevan puutetta. Lottoaminen ja muut rahapelit ei siinä auta, senkin olen kokeillut. 

Syksyn aikana olen käynyt kutomassa muutaman maton. Ensin olen repinyt vanhoja, hiutuneita lakanoita kuteiksi ja sitten kutonut ne. 

Tämä kuvan keittiön matto on nyt hyvä, olen tyytyväinen tähän mustaan loimeen ja siihen saatuihin pariin tummaan lakanaan jotka revin kuteiksi. Edellisestä matosta, jonka kudoin pari kuukautta sitten, tuli liian kapea ja annoin sen pois toiseen kotiin jonne se sopiikin hyvin. Arvasin jo kutomista aloittaessa, että matto on tuohon liian kapea (80 cm) mutta koska muita kangaspuitta ei ollut saatavilla ja olin varannut kudonta-ajan noille päiville, tein maton kuitenkin.

Tähän kuvan mattoon tein 27 sentin värilohkojen väliin vanhasta, oman vaarin mummille repimistä tosi hiutuneista valkoisista kuteista ja punaisista ja vihreistä trikookuteista väliraitoja. Matosta tuli kyllä nyt ihan oman mummin kymmeniä vuosia sitten kutomien pitkien tuvan mattojen näköinen - tosin lyhyempi - tämä on noin 210 cm pitkä, mummin matot useita metrejä pitkät, isoon tupaan sopivat. 

Oikein hämmästyin tätä - vaikuttaako lapsuuden matot ja mummin käsityö omaan tekemiseen alitajuisesti? Hmm. 

Ennen joulua käyn vielä tekemässä maton siskolle ja ehkä myös pienen maton tähän kirjoituspöydän alle - jalat kaipaavat lämmintä alleen näin talvikylmällä! 😊

Lukeminen koukuttaa ja on kivaa

Sujata Massey, Robert van Gulik, Haruki Murakami, Tarquin Hall, Gabriel Garcia Marques, Elisabeth Marshall Thomas. Siinäpä lista kirjailijoita, joilta kultakin on yksi kirja tässä keittiön pöydällä, joko luennassa tai odottamassa lukemista. Juuri nyt luen noista kolmea. Kaikki ovat mielenkiintoisa ja kivoja luettavia – ja sekava lista osoittaa, kuinka kirjava lukija olen. 

Sängyn vieressä on vielä pari kirjaa. Niistä Leo Tolstoin Ylösnousemus on meneillään – ei todellakaan kevyttä luettavaa ennen nukahtamista, päinvastoin, mutta sitäkin opettavaisempaa. Tulee mietityttyä paljon nyky-Venäjää, kun lukee vanhoja venäläisiä kirjoja. Uusia en ole juuri lukenutkaan – en tiedä nykyvenäläisistä kirjoista yhtään mitään. En myöskään osaa venäjää.

Osa kirjoista on kirjastosta, loput omia. Oma on tuo Tolstoikin.

Ai niin, onhan tuossa vieressä tietenkin vielä Rhonda Byrnen Salaisuus/Secret ja isovanhempien vanha Eino Kaila: Syvähenkinen elämä. Viimeksi mainittua en ole vielä ollenkaan lukenut ja Byrnen kirjaa yritän saada haltuun, että saisin sen oppeja toteuttamalla joitakin toiveita toteutumaan. Katsotaan! 😊

Lukemien on kivaa! Olen aina ollut lukijatyyppi, jo lapsesta alkaen. Pieniä elämän pakottamia taukoja lukuun ottamatta on lukeminen jatkunut enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Kodin ja kirjaston lasten ja nuorten kirjoista lähti lukuinnostus jo silloin muinoin liikkeelle. Siitä sitten siirryin lasten hyllyistä oli hyvä siirtyä muualle hyllystöihin luonto- ja maantietokirjoihin ja "Melkein aikuisille" hyllyyn.  

Luonto- ja eläinkirjoihin tartuinkin oikein tiukasti - kirjat Elsa-leijonasta luin monta kertaa ja muistan ne vieläkin ihanina tarinoina. Matka jatkui erilaisiin elämänkertoihin, romaaneihin ja dekkareihin – koulu- ja opiskelukirjojen lisäksi, jotka sinällään eivät aina kamalasti kiinnostaneet. 

Kun Asterixit alkoivat ilmestymään, luettiin ne tuoreeltaan: koko perhe ne luki vuorotellen, innoissaan. Aku Ankka tuli myös tietenkin kotiin. Koululainen ja Suosikki niin ikään. 

Lukeminen on vain niin koukuttavan kivaa!

Hei - tämähän toimii vielä!

Muistin kuin muistinkin vanhan salasanan tänne - vanhaan blogiin, jota pidin viimeksi melkein viisi vuotta sitten. No, myönnän - salasanaa piti kyllä etsiä vanhoista kalentereista koska sekä sähköposti, että tietokone, että kaikki muukin mahdollinen on ehtinyt vuosien aikana muuttua.

Nyt kokeilen ihan omaksi ilokseni, vieläkö pelittää! Ja täällä sitä ollaan. :-)

Viiteen menneeseen vuoteen on mahtunut tosi, tosi paljon kaikkea - ei niistä nyt tässä mitään. Hengissä yhä, samoin koirakaveri tuossa vieressä.

Kokeilen ja mietin, joko viitsin tänne vielä sanoja kirjoitella ja mietteitä pohdiskella. Omaksi ilokseenhan tätä tekee, ei mistään muusta syystä. 

Koirulin kanssa asustelen ja elelen. Se katselee ulos ikkunoista, pyytää lenkille. Käytiinkin tänään pitkällä, reilun tunnin kävelyllä. Aamulla siitä irtosi hillittömän iso ja lihava punkki - YÄK. Ihme, että en ollut sitä huomannut aikaisemmin. Itse se näytti, että hei katso - tuollainen putosi tuohon lattialle. Vein ällön ötökän vessan pönttöön.

Huomenna on äitien päivä. Pihalla kukkivat kevätesikot ja metsissä valko- ja sinivuokot. Linnut laulavat ja toivottavasti kaikilla olisi hyvä mieli.