maanantai 18. toukokuuta 2026

Lämmin päivä - linnut konsertoivat - oma oleminen on aika pliisua olemista

 


Metsäkävelyllä nautimme koiran kanssa ihanan kesäisestä säästä. Metsä tuoksuu nyt ihanasti alkukesän luonnolta, raikkaalta ja vahvalta. Kaikki on vielä tuoretta, hentoa ja pehmeää ennen kuin lehdet, maakasvusto ja oksat voimistuvat. Vaahteran lehdetkin ovat ihan suloisia, ei vielä kovia niin kuin jo parin viikon päästä. Sadetta pitäisi vaan saada mutta sitä varmasti tulee lähipäivinä.

Voikukkia on jo joka nurkalla mutta hyönteisiä elikkä pörriäisiä aika vähän. 


Metsäkorte on esihistoriallisen näköinen kasvi, kuin pieni puu suoraan dinosaurusten maailmasta....







Nokkoset ovat nyt puhtaita ja sopivia kerättäväksi. Eilen keräsin pussillisen, tänään jätin ne rauhaan. Nokkosperhosia en muuten ole vielä tänä vuonna nähnyt. 


Nyt ei kirjottelu onnistu, ei yhtää innosta

Miulla oli ajatus, että kirjottelisin jotain joka päivä - mitä mieleen juolahtaa mutta nyt taitaa olla nii, et mieleen ei juolahda yhtikäs yhtään mitää. Ei irtoa, yksinkertaisesti. Yritetellään uuvestaan joku toine päivä. Huominen on jo myyty - menen hoitamaan asiakasta aamulla - leskirouvaa, joka tarvitsee apua päivittäisiin asioihin. Käyn siellä aina tiistaisin ja joskus muulloinkin - puolen tunnin ajomatkan päässä asustelee. Sitten menen sen jälkeen tarjoilemaan ja myymään kahvia ja muuta hyvää opiskelijatapahtumaan. Sieltä kun tulen, oolen toen näköisesti nälkäinen ja hurjan väsynyt. 

Keskiviikkonakin on allakassa kolme tapaamista ja hommia. Torstaina lähen taas viipottamaan autolla kohti itärajaa. Että tällasta on meikäläisellä, koiran kanssa asun ja puuhaan. Jos nyt puuhaan ja mitä nyt teenkää. Kuka sitä tietää, kuka välittää. 

Miten hitossa tää teksti keskittyy näin vaik mie oon laittanut vasemman reunan suoraksi. Ja komennot on ruotsiks vaik oon valinnu suomen. 


Ei tuu mittää täst. Ehä tätä jaksa kattoo Erkkikää. Erkin päivä muute on tänää,












sunnuntai 17. toukokuuta 2026

Istun ja odottelen. Tuomi tuoksuu.

 


Istun melkein autiossa lapsuudenkodin ruokahuoneessa, pöydän ääressä joka on myytävänä mutta on vielä tässä. Yläpuolella on tuo kuvassa oleva kattokruunu jonka haluaisin itselleni mutta en vielä ole keksinyt, miten se on mahdollista. Koko hökötys eli kattokruunu on huisin painava ja se on ollut samassa kohdassa katossa jo yli 60 vuotta - miten sen saa tuosta ehjänä pois ja sitten vietyä paikoilleen sinne, minne sen haluaisin? Siinä todella iso pulma. Ratkaisematon pulma.

Olen siis täällä autioituneessa lapsuudenkodissa koiran kanssa. Koira nukkuu pienen maton päällä eteisessä, kohta päästään toivottavasti lähtemään ajamaan kotia kohti.  

Tämä vanha koti eli asunto on myynnissä mutta täällä on vielä muutamia tavaroita ja huonekaluja jotka pitäisi saada pois. Esimerkiksi tämä vanha ruokapöytä, jota kävi yksi pariskunta pari tuntia sitten katsomassa - hyvä pöytä mutta meille liian korkea, sanoivat. 

Jahas, vai niin, ajattelin itse. "Kiitos käynnistä ja kiinnostuksesta."

Nyt odottelen jotakuta, joka on kiinnostunut vanhasta tuolisängystä - vuodesohvan tuoliversiosta. Lupasi tulla tänään ostamaan sen mutta ei vielä kuulu, ei näy ihmistä. Odottelen tässä tunnin verran, sitten nostetaan kytkin, että ollaan ennen puoltayötä kotona.

Eilen kävin siskon kanssa maalla. Keräsin pussillisen nokkosia - niitä voi kuivata ja tehdä piirakkaa, keittoa tai pestoa. Tai mitä nyt huvittaa! Otin myös yhden juurakon lipstikkaa ja ruohosipulia mukaan.

On ihana kevään aika. Luonto on herännyt tänä vuonna ajoissa. Saimaan pinta on matalalla, vesi on paennut jonnekin. 

Eilen katselin puolinukuksissa euroviisuja. Linda ja Pete esiintyivät hienosti - tykkään kyllä Liekinheitin-kappaleesta. Jäivät kuudenneksi kaiken sen sairaalloisen hypetyksen jälkeen, mitä kaikissa mahdollisissa medioissa on ollut viime viikot. Ärsyttää - tämä toistuu vuodesta toiseen: Media hehkuttaa, että tänä vuonna Suomi voittaa - mutta eipä sitten voitakaan. Israel tulee aina hyville sijoille koska he osaavat masinoida porukat eri maissa äänestämään omaa kappalettaan, olipa se minkälainen hyvänsä. 

Ei pitäisi seurata kaikkea mitä kirjoitetaan ja puhutaan, niin ei tarvitsisi ärsyyntyä kaikesta.

-------------------------------

Tämä sivusto on ollut minulla tauolla monta vuotta - vain pari juttua on tullut laitettua niin, että sivusto vielä muistaa minut. Kiva, kun joku muistaa 😏Mutta jostain syystä koko sivusta on muuttunut ruotsinkieliseksi jostain meikäläiselle tuntemattomasta syystä. Selvitäänhän tästä toki näinkin. Heijaa vaan.

Loppuun vielä kuva orvokeista, noista ihanista. 








maanantai 12. tammikuuta 2026

Talven selkä ja luminen metsä


Talven kylmää kautta eletään - ja sekös on kiva, että on lunta, vihdoin! Syksy oli kuin pitkä lokakuu - musta ja märkä. Nyt on oikein kiva keli ja metsässä kiva kulkea koirulin kanssa ja vaikka yksinkin. Pimeälläkin näkee hyvin metsässä kun valkoinen lumi valaisee.

Tammikuu on monella uusien lupausten ja tekemisten aika. Itse olen jättänyt lupaukset tekemättä - tietenkin on hyvä aina jotakin uutta suunnitella ja aloitella mutta lupauksia sinne tänne en tee, että ei sitten tarvitse niitä stressata ja miettiä. 

Sen kyllä olen itsellekin selventänyt, että käyn noissa vapaaehtoishommissa niin usein kun voin  - eli ruuanjakelussa viikoittain ja vihreissä sisarissa ainakin pari kertaa kuussa (eilen viimeksi). Käyn myös auttamassa vanhaa rouvaa lähikunnassa viikoittain ainakin kesän korvalle.

Mutta tänään menen piirustuskurssille ja sepä on hauskaa! Lähden puolen tunnin päästä - saas nähdä, mitä se antaa! Kynät ja paperit on jo pakattu laukkuun ja koira ulkoilutettu, kahvit juotu. Kiva!

Äsken käytiin tosiaan metsässä koirulin kanssa. Kahlailtiin lumessa ja käveltiin myös polkuja pitkin. Jäniksen elikkäs rusakon jälkiä katselin, kuuntelin joitain lintuja. Metsän reunassa oli pari poikaa parantelemassa lumilinnaa - hieno linna onkin, monta sisäänkäyntiä!

Muutama päivä sitten oli niin tosi kylmää, että monet pikkulinnut on varmasti kuolleet, ikävä kyllä. Käyn tänään hakemassa vähän lisää linnuille apetta kun menen kohta kurssille - ennätän varmasti. Parina päivänä olen antanut vain kauraryynejä ja leipää kun en ole muuta keksinyt. Rusinoitakaan ei ollut kotona.