Adventtiaika - rahapula ja rahan meno piinaa

Pääsinpä taas sisään tänne kun oikein yritin muistella salasanoja. Haluaisin säästää tämän pitkän aikaa sitten aloitetun sivuston ihan omaksi ilokseni ja mietin, miten sen saisi tallennettua tai jotenkin kopioitua. Hmm - pitänee kysyä tekoälyltä!

Eilen oli ensimmäinen adventti. Vettä satoi, oli aika mälsä sää kaiken kaikkiaan vaikka yritänkin ajatella, että kaikki säät ovat hyviä ja kuuluvat luonnon kiertoon ja ovat tarpeellisia. Silti kaipaan pikkupakkasta ja lunta nyt valaisemaan syksyä.

Maksoin äsken jälkiveroja. Lisäksi sain parkkisakot maailman tyhmimmästä syystä: olin unohtanut laittaa parkkikiekon ikkunaan ja se maksaa nyt sitten minulla 60 euroa. Kyllä ottaa päähän, PRRRKKKLE.

Verot ja sakot. Hitsi - ilman niitä olisi ollut helpompi suunnata joulua kohti mutta nyt on pakko elää suu supussa. Toka ero jälkiverosta lankeaa maksuun helmikuun alussa - makselen sitä, kuten tätä ensimmäistäkin erää, pienempinä summina. Tuskin saan kaikkea maksettua helmikuuhun mennessä mutta sitten pyydän lisää maksuaikaa - vielä ei kannata pyytää, muuten alkaa luottoprosentti juosta heti - se on muistaakseni 11% tai jotain sen suuruista.😰

Raha - siitä tuntuu aina olevan puutetta. Lottoaminen ja muut rahapelit ei siinä auta, senkin olen kokeillut. 

Syksyn aikana olen käynyt kutomassa muutaman maton. Ensin olen repinyt vanhoja, hiutuneita lakanoita kuteiksi ja sitten kutonut ne. 

Tämä kuvan keittiön matto on nyt hyvä, olen tyytyväinen tähän mustaan loimeen ja siihen saatuihin pariin tummaan lakanaan jotka revin kuteiksi. Edellisestä matosta, jonka kudoin pari kuukautta sitten, tuli liian kapea ja annoin sen pois toiseen kotiin jonne se sopiikin hyvin. Arvasin jo kutomista aloittaessa, että matto on tuohon liian kapea (80 cm) mutta koska muita kangaspuitta ei ollut saatavilla ja olin varannut kudonta-ajan noille päiville, tein maton kuitenkin.

Tähän kuvan mattoon tein 27 sentin värilohkojen väliin vanhasta, oman vaarin mummille repimistä tosi hiutuneista valkoisista kuteista ja punaisista ja vihreistä trikookuteista väliraitoja. Matosta tuli kyllä nyt ihan oman mummin kymmeniä vuosia sitten kutomien pitkien tuvan mattojen näköinen - tosin lyhyempi - tämä on noin 210 cm pitkä, mummin matot useita metrejä pitkät, isoon tupaan sopivat. 

Oikein hämmästyin tätä - vaikuttaako lapsuuden matot ja mummin käsityö omaan tekemiseen alitajuisesti? Hmm. 

Ennen joulua käyn vielä tekemässä maton siskolle ja ehkä myös pienen maton tähän kirjoituspöydän alle - jalat kaipaavat lämmintä alleen näin talvikylmällä! 😊