Metsäkävelyllä nautimme koiran kanssa ihanan kesäisestä säästä. Metsä tuoksuu nyt ihanasti alkukesän luonnolta, raikkaalta ja vahvalta. Kaikki on vielä tuoretta, hentoa ja pehmeää ennen kuin lehdet, maakasvusto ja oksat voimistuvat. Vaahteran lehdetkin ovat ihan suloisia, ei vielä kovia niin kuin jo parin viikon päästä. Sadetta pitäisi vaan saada mutta sitä varmasti tulee lähipäivinä.
Voikukkia on jo joka nurkalla mutta hyönteisiä elikkä pörriäisiä aika vähän.
Metsäkorte on esihistoriallisen näköinen kasvi, kuin pieni puu suoraan dinosaurusten maailmasta....
Nokkoset ovat nyt puhtaita ja sopivia kerättäväksi. Eilen keräsin pussillisen, tänään jätin ne rauhaan. Nokkosperhosia en muuten ole vielä tänä vuonna nähnyt.
Nyt ei kirjottelu onnistu, ei yhtää innosta
Miulla oli ajatus, että kirjottelisin jotain joka päivä - mitä mieleen juolahtaa mutta nyt taitaa olla nii, et mieleen ei juolahda yhtikäs yhtään mitää. Ei irtoa, yksinkertaisesti. Yritetellään uuvestaan joku toine päivä. Huominen on jo myyty - menen hoitamaan asiakasta aamulla - leskirouvaa, joka tarvitsee apua päivittäisiin asioihin. Käyn siellä aina tiistaisin ja joskus muulloinkin - puolen tunnin ajomatkan päässä asustelee. Sitten menen sen jälkeen tarjoilemaan ja myymään kahvia ja muuta hyvää opiskelijatapahtumaan. Sieltä kun tulen, oolen toen näköisesti nälkäinen ja hurjan väsynyt. Keskiviikkonakin on allakassa kolme tapaamista ja hommia. Torstaina lähen taas viipottamaan autolla kohti itärajaa. Että tällasta on meikäläisellä, koiran kanssa asun ja puuhaan. Jos nyt puuhaan ja mitä nyt teenkää. Kuka sitä tietää, kuka välittää.
Miten hitossa tää teksti keskittyy näin vaik mie oon laittanut vasemman reunan suoraksi. Ja komennot on ruotsiks vaik oon valinnu suomen.
Ei tuu mittää täst. Ehä tätä jaksa kattoo Erkkikää. Erkin päivä muute on tänää,
