Käsitöitä neulalla, koneella ja puikoilla. Työttömyyspohdintoja

Tuleva penaali - toivottavasti. Kangas ja vetskari ainakin hyvää laatua.
Ompelu vain puuttuu...

Nuorella alkaa koulu jälleen tällä viikolla. Sinne pitää hankkia sitä sun tätä, ihan pakko saada... Reppu, mieluusti Fjällräven. Se maksaa piirun vaille satasen, hitsi vie! Kalenteri. Uusi penaali joka on tilattu äidiltä. Kangas ja vetoketju käytiin jo ostamassa kangaskaupasta parisen viikkoa sitten. Pussukka ei ole vielä valmis; tämän vuorokauden puolella sen pitää syntyä! Tällä äidillä on nyt aika lailla rimakauhua pussukan ompelun kanssa: kangas on paksua gobeliinia ja omat vetoketjun ompelutaidot ovat ruostuneet - sen tästä asiasta muistan, että siistin vetoketjun aikaan saaminen on haastavaa.

Uuuh. Kohta aloitan! Ompelukone on jo esillä...

Sen sijaan olen neuloskellut - tänään sekä jo parina aikaisempana päivänä, monta vuotta vanhaa, kesken jäänyttä neuletta. Aloitin puseron kun olin ostanut edullisia alennus-lankoja, eurolla kappale (hinta on vielä näkyvillä vyyhdeissä). Langat ovat  aloituksen jälkeen majailleet ja vieneet tilaa vuosien ajan pahvilaatikoissa joita on monta. Niissä on lankoja ja useampi keskeneräinen neule.... Pari viikkoa sitten sain valmiiksi toisen kesken jääneen neuleen - tai oikeastaan ostetut langat joita ei oltu vielä ollenkaan aloitettu. Sain neulepuseron tehtyä ja siihen myös kaulaliinan koska lankaa jäi sen verran jäljelle. Ihan kiva, tuli ihka käyttökelpoinen neule syksyyn! Tai no, ehkä niillä ei täällä kotona juurikaan mitään tee - mutta ehkäpä saan työpaikan,  jossa sitä voi pitää!

Lanka on  vaaleaa jossa paksuja mullukoita ja kimalletta

Nyt sitten tämä keltainen, kultakimalletta sisältävä neule. Sitten sieltä laatikoista löytyy vielä vihreä neule jonka aloitin viime talvena. Pari vuotta vanha kuparinruskea on myös odottamassa tekijäänsä- Ja onhan siellä vielä myös parit kirjosukat ja lapaset....

Työttömyydestä taas sananen
Yritän saada ylläpidettyä innon keskeneräisten asioiden loppuun saattamisessa. Aikaa pitäisi olla   kun työtä ei näy taivaanrannassa. Työstä puheen ollen voi ihmetellä taas poliitikkojen puheita, joista kuultaa läpi ajatus, että työtön ei ottaisi vastaan työtä kun sitä hänelle tarjotaan. Huokausten huokaus. Pitäisiköhän mennä valtiovarainministeri Petteri Orpolle ja muillekin päättäjille selittämään, että olen hakenut satoja työpaikkoja enkä niistä mitään vielä saanut - kukaan ei ole mitään ikinä tarjonnut eikä työvoimatoimisto ole tipan vertaa kiinnostunut minusta - edes pyydettäessä ei sieltä keskusteluaikaa saa. hain männä viikolla työvoimakoulutukseen mutta sain hylkäävän lausunnon heti paluupostissa. Ihan oikeassa postissa vielä; paperiposti on tuossa antiikkisessa byroossa vieläkin käytössä.

No tuskinpa tilanteen oikea laita ketään kiinnostaa; tuntuu, että politiikka on kaikilta osin pelkkää mielikuvan luontia, vailla oikealla tavalla asioihin puuttumista. Mielikuvat ohjaavat - niin myös muualla maailmassa. Maailman menoa kun seuraa median kautta, huomaa vaikkapa Turkin, Venäjän toimia ja USA:n presidenttipeliä seuratessa, miten mielikuvien luonti saa aikaan ihmeellisiä asioita - vaikka sanotut asiat olisivat kuinka päättömiä ja uskomattomia, silti ne toteutetaan ja ihmismassat hurraavat niille.

Olen tässä vuosien saatossa nähnyt kuinka käsittämättömän ammattitaidoton ja onneton on tuo TE-toimisto, valtion virasto joka maksaa meille veronmaksajille maltaita. Siellä on vanhahkoa porukkaa töissä joilla ei tunnu olevan työmarkkinoista tietoa kuin ohuiksi pitimiksi, huono käsitys tämän päivän työelämästä ja digitaalisuudesta ei juuri hajua; usein siellä käydessäni tunnen, että itselläni on paljon enemmän tietoa  avoimista paikoista, yrityksistä ja työnhausta. Verenpaine nousee korkeuksiin, kun ajattelenkin tuota paikkaa. Rauhaisan uneliaassa ilmapiirissä siellä istutaan ja liikutaan kuin hiipien. Toimisto on jämähtänyt jonnekin 70- 80-luvuille. Ihme, että siellä  ei lapiohommia suoraan ehdotella kaikille.

Rahkasammal. Luonnon kokolattiamatto. 

Presidenttikampanja meillä ja muualla

Jouluruusu, ihanainen

Presidenttipeli on kohta loppuhuipennuksessaan koto-Suomessa. Ennakkosuosikki Niinistö on tehty jo kampanjassaan niin kliiniseksi että hän alkaa olla supertylsä. Ja sehän näkyy gallupeissakin. Kaikki se hauska ja inhimillinen - tai se pilke mikä hänellä joskus silmäkulmassa oli vielä muutama vuosi sitten - on tyystin poissa. Sääli. Sitä tässä mietin, että onko tylsyys kampanjaorganisaation vahinko kun ehdokasta on pitänyt mallata kaikille sopivaksi - vai onko hän yksinkertaisesti tullut vanhaksi ja rauhalliseksi josta kaikki se puolivilli josta niin paljon puhuttiin, on tyystin putsautunut pois..? Kukapa sen tietää; luultavasti molemmilla asioilla on tähän oma vaikutuksensa. Yli 60 vuotias mies jolla nuori vaimo kyljessä ei ole sama kuin alle 50-vuotias sinkkumies kaupungin terasseilla naisia ja kavereita jututtamassa, kaljalasin ja tupakin kanssa. Kumpi sitten on kiinnostavampi ihminen ja keskustelukumppani on ihan selvä! Viriili mies on toista kun rauhaa rakastava kirjoihin uppoutunut "valtiomies" - mutta jälkimmäisen uskotaan olevan uskottavampi ja näin varmasti onkin ainakin Kokoomuksen vanhemman väen keskuudessa; sehän Niinistön ydinkannattajajoukko onkin.

Aktiivinen ja oman tien kulkija jolla on älyn lisäksi huumoria ja supliikkia on useimmiten kiinnostava ja innostaa ihmisiä mukaansa. Obama ja Timo Soini siitä hyviä esimerkkejä. Ja Niinistö kuusi-kymmenen vuotta sitten ennenkuin kaikki meni liian vakavaksi ja laskelmoiduksi.

Lapsi neuloi käärmeen.
Äiti lapasia: kahdella värillä,
parina toisissa valkoinen, toisissa vihreä.

Muut presidenttikandidaatit ovat sitten omalla tavallaan hyviä ja huonoja; kuka nyt mitäkin asiaa esiin tuo ja omista/puolueensa imagon takia kampanjoivat. Kristillisten ja Vasemmiston ehdokkaat nostavat omaa ja puolueen imagoa ja parantavat mahdollisuuksiaan seuraavissa vaaleissa. Kukaan ei kuvittelekaan, että he nousisivat mihinkään suuriin ja kummoisiin tuloksiin; tarkoitus kampanjoinnille on ihan toinen. Biaudet on niin epä-presidenttimäinen, että häntä on ihan kiva seurata jo senkin takia - mutta häntä en äänestä vaikka kaksikielisyyttä vahvasti kannatankin.

Tosissaan taitavat olla Niinistön lisäksi vain Väyrynen ja Haavisto, ihan oikeasti. Lipponen on jo ikänsä takia ulkona kisasta ja on niin lupsakan rauhainen, että kisa vaikuttaa vain mukavalta viihdykkeeltä arjen keskellä. Koko sos dem puolue on muutenkin nuhjuisessa tilassa vaikka puheenjohtaja reissaa suittuna ja kammattuna Euroopassa pää kolmantena jalkana. Ei luo uskottavuutta, ei sitten mitenkään. Soini kampanjoi vaikka ei oikeasti halua edes voittaa - eikä hän toki voitakaan.

Näin työnhakijana on toki mielenkiintoista seurata työpaikkahaastatteluja ja kandidaattien selviämistä kaikenkarvaisista kysymyksistä ja kommenteista! Haastattelijat jotka yrittävät kaivaa jotakin nihkeää esiin jokaisesta ovat usein NIIN ärrrsyttäviä! Ja sitten tehdään typeriä otsikoita vaikkapa Arhinmäen tatuoinneista - joita hän ei halua näyttää. Taikka samaisen miehen tulevasta vauvasta ja isyyslomasta. Kiesus!

Hih - rouva puheenjohtaja ja finanssiministeri Jutta Urpilainen on valittu vuoden karikatyypiksi; aika mahtavia ovat olleetkin hänestä tehdyt pilakuvat kyllä! Hänellä on vahvat piirteet ja olemus josta on helppo vääntää karikatyyriä! Ja nämä piirteethän vain paranevat iän myötä.

Venäjällä ja USAssa alkavat pian omat vaalikampanjat joten saadaan elää vaalihuumassa tässä monta kuukautta vielä.

Olen tänään tehnyt hakuja työpaikkoihinn; laitoin jopa maksullisen vuoden työpaikkahaun kansainvälisille sivustoille. Töissä on nyt rauhaisampaa - selvisin muutaman asian tekemisellä tänään ja päivittelin nettiprofiiliani.

Onkohan se järkevää ollenkaan? No, aika näyttää. Joillakin on yli 500 kontaktia LinkedIN:ssä. Olen itse vasta aloittanut ja kontakteja on alle sata. Twitteriin en ole vielä mennyt; se lienee seuraava mihin voisi satsata. Tämä blogi ei avaudu työnantajille joten tätä ei lasketa - on vain tosi hauska harrastus.

Tänään kehitän vielä itseäni lukemalla Mooren kirjaa Dealing with Darwin ja psykotestikirjaa sekä pari ruotsalaista talouslehteä.

Sitten neulon yhden sukan loppuun vielä.... Kävelemässä käyn kun koko päivä on mennyt tietokoneen ääressä.

Ennen joulua istuskelin neulomassa sohvan nurkassa ja kuuntelin radiota. Siellä oli pitkä Marjatta Leppäsen haastattelu. Hän siinä kertoi omasta elämästään, näyttelijän ja laulajan työstään ja haastattelija pani parastaan kehuakseen tämän henkilön suuruutta kaikilla elämän saroilla, erinäisistä elämänvaikeuksista huolimatta.

Voiteita kympillä halpakaupasta.
Toimivat ihan!

Yksi kohta keskustelussa muun muassa jäi mieleen; Leppänen kertoi omaavansa hyvän ihon mutta käyttävänsä vain ja ainoastaan hyviä (lue: kalliita) kosmetiikkatuotteita ihollaan. Siitä hän on aina pitänyt huolen - onhan iho hänen työvälineensä - en muista sanoiko hän noin mutta se mielikuva jäi.

Itse olin samana päivänä käynyt ostamassa ihonhoitotuotteita - kympillä tuon kuvassa olevan Nivea-paketin. Itsekin pidän kovasti hienoista voiteista ja olen niitä joskus käyttänytkin; silloin kun olin vielä naimisissa ja parisuhteessa ja eikä kaikkia perheen menoja tarvinnut yksin maksaa. Ah, silloin minulla oli kauniita vaatteita kenkiä ja meikkejäkin! Ja ovathan ne Chanellin ja Lancomen voiteet ihanan tuntuisia ja tuoksuivat hyvälle! Tuoksu on tärkeä! En tiedä - tietääkö oikeasti kukaan - auttavatko ne pitämään ketään heleämpänä ja nuorempana, mutta ne antavat ihanan luksusmaisen tunteen! Edes maailman rikkaimmat naiset eivät säästy rypyiltä ja vanhenemiselta mutta mielikuva ja tunnehan meitä ihmisiä ohjaa!

Minä sivelen Nivean voiteita kasvoille ja Bepanthenia huulille - ja uskon niiden auttavan ainakin pahimpaan ihon kuivuuteen!

Syksyn sateet ovat täällä

Ehdin aamulla töihin ennen sateita jotka alkoivat joskus yhdeksän paikkeilla. Tulin jo kahdeksaksi ottamaan pari kuvaa parhaasta myyntitiimistä; aamukahvin ja karjalanpiirakan lisäksi saivat siitä hyvästä kiertävän pokaalin (joka on täynnä Dumle-makeisia) omaan nurkkaukseensa. Sitä on kiva näytellä muiden tiimien vähemmän myyneille jäsenille - ja kuittailla aina sopivat tilaisuuden tullen aiheesta!

Olen aivan rättipoikkiväsynyt; työpäivä venyi 11 tuntiseksi ja sen jälkeen kävin metsästämässä mehupulloja mustaviinimarjalehtimehua varten jota sitten pullottelin ruuan jälkeen. Ei ole suurta intoa paljoa kirjoitella - työasiat ovat joka tapauksessa päällimmäisenä mielessä. Lsten koulu ja harrastukset ovat kännissä normaalisti, samoin muu elämä on heilahtanut koulu-työ-kuvioon. Samoin väsymys on täällä!

Töiden lisäksi on mielessä ollut kovasti täti ja hänen elämänsä, maailmansa. Hänen huonontunut kuntonsa ja sairautensa, korkea ikänsä ovat mielessä. Jospa lähettäisimme hänelle kortin myöhemmin viikolla!

Uutiset tältä päivältä ovat mitä ovat - isohkoja lento- ja bussionnettomuuksia maailmalta - kymmeniä kuollut Kiinassa ja Filippiineillä. Suomen sikainfluenssarokotteen väitetyt sivuvaikutukset - monilla lapsilla on ilmennyt narkolepsiaa rokotuksen antamisen jälkeen. Huh. Meillä vanhin ja nuorin saivat rokotteen - en ole huomannut heillä mitään erityistä. itse en sitä ottanut; ajattelen usein öääkkeistä ja sairauksista, että niitä tulee ja menee - on hyvä monasti osa taudeista sairastaa eikä syödä niin valtavasti lääkkeitä. En ole lapsillekaan juuri koskaan mitään lääkkeitä antanut; flunssat on sairastettu kun niiä on tullut, samoin muut taudit. Antibiootteja olemme koko neljän hengen perhe syöneet ehkä 10 kuuria yhteensä. Ymmärrän tietenkin, että jos on jotain vakavaa, täytyyy se hoitaa. Onneksi meillä ei ole tähän mennessä ollut. Toivottavasti ei tule narkolepsiaakaan!

Politiikka on syljettävän inhaa seurattavaa usein. Yksi puolue keksii alkaa inhota maahanmuuttajia ja kun siitä saa huomiota ja hurraa-huutoja, toiset seuraavat perässä - mutta väittävät että eivät seuraa. Sitten kun ei pärjätä muutoin huomiontavoittelussa, nostetaan esiin presidenttikortti. Nyt ovat sosdemarit keksineet äänestää kuka heillä olisi paras presidenttiehdokas - ja kaikki mediat menevät lankaan, uutisoivat suuresti tätä epä-uutista... Niinkuin sillä mitään merkitystö olisi nyt kuka olisi mistäkin puolueesta hyvä presidenttiehdokas parin vuoden päästä - pienessä maassa jossa presidentin valta kapenee kapenemistaa... En vain voi ymmärtää miten median mielestä ehdokkuudella spekulointi jo on noin merkittävä asia, että se menee yhdeksi tärkeimmistä uutisista kaikilla kanavilla tänään - ovatko lehdisön edustajat väsyneitä tai sairasvuoteella ja ottavat helpon kopin kun se heille jeitetään? Suomen pressa on seremoniamestari - yhdessä pienessä EU-maaassa jonka asiat päätetään ihan muualla kuin presidentin pöydän ääressä.

Kaipa tällekin spektaakkelille jokin syy jossain taustalla lienee... Ja toisaalta - ehkä ihmiset tykkäävät tällaisesta uutisoinnista. Pitäähän moni myös Big Brother-ohjelmasta; sitä seurataan tosi paljon - tänään näin mainoksen uudesta puhelimesta jolla voi seurata reaaliajassa mitä tässä tosi-TV-sarjassa tapahtuu! Kohta alkavat iltapäivien lööpit täyttyä jälleen asioista joita siellä talossa tapahtuu - kuka joi liikaa, kuka löi ketä ja kuka nai ketä... Toinen aivan taattu uutisointiaihe alkaa myös pian: tanssii tähtien kanssa-ohjelma jonka kilpailijoita seurataan silmä ja korva tarkkana ja kilpailijoiden elämä nostetaan lehtien kautta koko kansan iloksi ja kiusaksi! Uhh.

Lehdet kirojittavat TV-ohjelmista - ja TV-ohjelmat saavat paljon mainostajia kun katsojia on paljon. Telkkari ja lehdistö nostavat omituista buumia epä-asioista ja koko kansan seuraa melkeinpä pakkoseurannalla mitä näissä ohjelmissa tapahtuu... Leipää ja sirkushuvia kansalle - näin pysyvät isot asiat poissa mielestä kun voi miettiä kaikkea sitä mitä taloon filmattavaksi tulleet ihmiset tekevät ja sanovat tai oliko oikeudenmukaista kun se ja se putosi tanssikisasta...

Hoh hoijaa - nyt olen valittanut monen päivän edestä. Lopetetaan se. Ihan samantien!

Vielä pari kuvaa viikonlopulta, sieltä jostain muualta kuin päivänpolitikasta, telkkariohjelmista tai työmaalta - maaseudun seesteisestä ilmapiiristä!