Talven selkä ja luminen metsä

Talven kylmää kautta eletään - ja sekös on kiva, että on lunta, vihdoin! Syksy oli kuin pitkä lokakuu - musta ja märkä. Nyt on oikein kiva keli ja metsässä kiva kulkea koirulin kanssa ja vaikka yksinkin. Pimeälläkin näkee hyvin metsässä kun valkoinen lumi valaisee.

Tammikuu on monella uusien lupausten ja tekemisten aika. Itse olen jättänyt lupaukset tekemättä - tietenkin on hyvä aina jotakin uutta suunnitella ja aloitella mutta lupauksia sinne tänne en tee, että ei sitten tarvitse niitä stressata ja miettiä. 

Sen kyllä olen itsellekin selventänyt, että käyn noissa vapaaehtoishommissa niin usein kun voin  - eli ruuanjakelussa viikoittain ja vihreissä sisarissa ainakin pari kertaa kuussa (eilen viimeksi). Käyn myös auttamassa vanhaa rouvaa lähikunnassa viikoittain ainakin kesän korvalle.

Mutta tänään menen piirustuskurssille ja sepä on hauskaa! Lähden puolen tunnin päästä - saas nähdä, mitä se antaa! Kynät ja paperit on jo pakattu laukkuun ja koira ulkoilutettu, kahvit juotu. Kiva!

Äsken käytiin tosiaan metsässä koirulin kanssa. Kahlailtiin lumessa ja käveltiin myös polkuja pitkin. Jäniksen elikkäs rusakon jälkiä katselin, kuuntelin joitain lintuja. Metsän reunassa oli pari poikaa parantelemassa lumilinnaa - hieno linna onkin, monta sisäänkäyntiä!

Muutama päivä sitten oli niin tosi kylmää, että monet pikkulinnut on varmasti kuolleet, ikävä kyllä. Käyn tänään hakemassa vähän lisää linnuille apetta kun menen kohta kurssille - ennätän varmasti. Parina päivänä olen antanut vain kauraryynejä ja leipää kun en ole muuta keksinyt. Rusinoitakaan ei ollut kotona.

Kirpparilöytöjä ja kivijalkakaupan laatutuotteita

 Pari riviä tänne ihan huvin vuoksi - eihän miulla mitään asiaa varsinaisesti ole. 

Kävin ostamassa eilen vitosella (!) piennen hyllykön jonka laitoin kämpän keittiöön - ruskea, puun värinen hyllykkö jossa on kolme hyllyä ja siinä päälläkin voi pitää asioita. Ihan ok - ja viisi euroa on halpa. Torin kautta löytyi ihan tästä lähimaastosta. Kiva!

Sitten ostin vanhimmalle lapsoselle - joka on jo tietenkin aikuinen - kangaskaupasta pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa. Kangas on hyvää, paksuhkoa puuvillaa ja siinä on kiva kuviointi. Kauppa on sen itse ommellut - tällä lailla sain tuettua kivijalkakauppaa isojen ketjujen sijaan. Neljäkymppiä maksoi tämä ostos.

Keskimmäinen - myös jo aikuistunut lapsi toivoi leikkuulautaa lahjaksi. Posliinista toivoi, sipulin ja kalan ja muun "haisevan" leikkaamiseen. Kas, sellainen löytyi myös Torista, kilometrin päästä. Materiaalina valkoharmaa marmori, ei siis posliini.  Toivottavasti toimii. Kaksi "tarjoilualustaa" sain kympillä ja olen taas huisin tyytyväinen. 

Omat rahat ovat nyt tosi tiukalla - hassasin kuukauden alussa ostamalla talvitakin ja se sai oman kassatilanteen piipittämään ankarasti. Muitakin isoja juttuja tässä huonossa rahatilanteessa vaikuttaa. Onhan tässä kaksi lainaa vielä pari vuotta maksettavana. Sitten helpottaa enkä joudu toivottavasti uutta lainaa ottamaan. 

Autohan se maksaa - toivottavasti selvitään sen kanssa kavereina vielä. Niin ja tietenkin asuntoon liittyy aina riskejä - kylppäriremontti on kohta pakko tehdä. 😕

Kissan kehräys kuulemma alentaa verenpainetta ja häivyttää stressiä. Laitan oheen kuvan kisusta - ehkä sen katsominen auttaa, jos stressi kiusaa... 

Nyt ei ole vihreitä lehtiä puissa niin kuin oli kuvaa otettaessa. Nyt on sumuinen sää ja eilen vielä lumivalkoisena oleva maisema on aivan toinen - ei lunta.

Adventtiaika - rahapula ja rahan meno piinaa

Pääsinpä taas sisään tänne kun oikein yritin muistella salasanoja. Haluaisin säästää tämän pitkän aikaa sitten aloitetun sivuston ihan omaksi ilokseni ja mietin, miten sen saisi tallennettua tai jotenkin kopioitua. Hmm - pitänee kysyä tekoälyltä!

Eilen oli ensimmäinen adventti. Vettä satoi, oli aika mälsä sää kaiken kaikkiaan vaikka yritänkin ajatella, että kaikki säät ovat hyviä ja kuuluvat luonnon kiertoon ja ovat tarpeellisia. Silti kaipaan pikkupakkasta ja lunta nyt valaisemaan syksyä.

Maksoin äsken jälkiveroja. Lisäksi sain parkkisakot maailman tyhmimmästä syystä: olin unohtanut laittaa parkkikiekon ikkunaan ja se maksaa nyt sitten minulla 60 euroa. Kyllä ottaa päähän, PRRRKKKLE.

Verot ja sakot. Hitsi - ilman niitä olisi ollut helpompi suunnata joulua kohti mutta nyt on pakko elää suu supussa. Toka ero jälkiverosta lankeaa maksuun helmikuun alussa - makselen sitä, kuten tätä ensimmäistäkin erää, pienempinä summina. Tuskin saan kaikkea maksettua helmikuuhun mennessä mutta sitten pyydän lisää maksuaikaa - vielä ei kannata pyytää, muuten alkaa luottoprosentti juosta heti - se on muistaakseni 11% tai jotain sen suuruista.😰

Raha - siitä tuntuu aina olevan puutetta. Lottoaminen ja muut rahapelit ei siinä auta, senkin olen kokeillut. 

Syksyn aikana olen käynyt kutomassa muutaman maton. Ensin olen repinyt vanhoja, hiutuneita lakanoita kuteiksi ja sitten kutonut ne. 

Tämä kuvan keittiön matto on nyt hyvä, olen tyytyväinen tähän mustaan loimeen ja siihen saatuihin pariin tummaan lakanaan jotka revin kuteiksi. Edellisestä matosta, jonka kudoin pari kuukautta sitten, tuli liian kapea ja annoin sen pois toiseen kotiin jonne se sopiikin hyvin. Arvasin jo kutomista aloittaessa, että matto on tuohon liian kapea (80 cm) mutta koska muita kangaspuitta ei ollut saatavilla ja olin varannut kudonta-ajan noille päiville, tein maton kuitenkin.

Tähän kuvan mattoon tein 27 sentin värilohkojen väliin vanhasta, oman vaarin mummille repimistä tosi hiutuneista valkoisista kuteista ja punaisista ja vihreistä trikookuteista väliraitoja. Matosta tuli kyllä nyt ihan oman mummin kymmeniä vuosia sitten kutomien pitkien tuvan mattojen näköinen - tosin lyhyempi - tämä on noin 210 cm pitkä, mummin matot useita metrejä pitkät, isoon tupaan sopivat. 

Oikein hämmästyin tätä - vaikuttaako lapsuuden matot ja mummin käsityö omaan tekemiseen alitajuisesti? Hmm. 

Ennen joulua käyn vielä tekemässä maton siskolle ja ehkä myös pienen maton tähän kirjoituspöydän alle - jalat kaipaavat lämmintä alleen näin talvikylmällä! 😊

Lukeminen koukuttaa ja on kivaa

Sujata Massey, Robert van Gulik, Haruki Murakami, Tarquin Hall, Gabriel Garcia Marques, Elisabeth Marshall Thomas. Siinäpä lista kirjailijoita, joilta kultakin on yksi kirja tässä keittiön pöydällä, joko luennassa tai odottamassa lukemista. Juuri nyt luen noista kolmea. Kaikki ovat mielenkiintoisa ja kivoja luettavia – ja sekava lista osoittaa, kuinka kirjava lukija olen. 

Sängyn vieressä on vielä pari kirjaa. Niistä Leo Tolstoin Ylösnousemus on meneillään – ei todellakaan kevyttä luettavaa ennen nukahtamista, päinvastoin, mutta sitäkin opettavaisempaa. Tulee mietityttyä paljon nyky-Venäjää, kun lukee vanhoja venäläisiä kirjoja. Uusia en ole juuri lukenutkaan – en tiedä nykyvenäläisistä kirjoista yhtään mitään. En myöskään osaa venäjää.

Osa kirjoista on kirjastosta, loput omia. Oma on tuo Tolstoikin.

Ai niin, onhan tuossa vieressä tietenkin vielä Rhonda Byrnen Salaisuus/Secret ja isovanhempien vanha Eino Kaila: Syvähenkinen elämä. Viimeksi mainittua en ole vielä ollenkaan lukenut ja Byrnen kirjaa yritän saada haltuun, että saisin sen oppeja toteuttamalla joitakin toiveita toteutumaan. Katsotaan! 😊

Lukemien on kivaa! Olen aina ollut lukijatyyppi, jo lapsesta alkaen. Pieniä elämän pakottamia taukoja lukuun ottamatta on lukeminen jatkunut enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Kodin ja kirjaston lasten ja nuorten kirjoista lähti lukuinnostus jo silloin muinoin liikkeelle. Siitä sitten siirryin lasten hyllyistä oli hyvä siirtyä muualle hyllystöihin luonto- ja maantietokirjoihin ja "Melkein aikuisille" hyllyyn.  

Luonto- ja eläinkirjoihin tartuinkin oikein tiukasti - kirjat Elsa-leijonasta luin monta kertaa ja muistan ne vieläkin ihanina tarinoina. Matka jatkui erilaisiin elämänkertoihin, romaaneihin ja dekkareihin – koulu- ja opiskelukirjojen lisäksi, jotka sinällään eivät aina kamalasti kiinnostaneet. 

Kun Asterixit alkoivat ilmestymään, luettiin ne tuoreeltaan: koko perhe ne luki vuorotellen, innoissaan. Aku Ankka tuli myös tietenkin kotiin. Koululainen ja Suosikki niin ikään. 

Lukeminen on vain niin koukuttavan kivaa!

Hei - tämähän toimii vielä!

Muistin kuin muistinkin vanhan salasanan tänne - vanhaan blogiin, jota pidin viimeksi melkein viisi vuotta sitten. No, myönnän - salasanaa piti kyllä etsiä vanhoista kalentereista koska sekä sähköposti, että tietokone, että kaikki muukin mahdollinen on ehtinyt vuosien aikana muuttua.

Nyt kokeilen ihan omaksi ilokseni, vieläkö pelittää! Ja täällä sitä ollaan. :-)

Viiteen menneeseen vuoteen on mahtunut tosi, tosi paljon kaikkea - ei niistä nyt tässä mitään. Hengissä yhä, samoin koirakaveri tuossa vieressä.

Kokeilen ja mietin, joko viitsin tänne vielä sanoja kirjoitella ja mietteitä pohdiskella. Omaksi ilokseenhan tätä tekee, ei mistään muusta syystä. 

Koirulin kanssa asustelen ja elelen. Se katselee ulos ikkunoista, pyytää lenkille. Käytiinkin tänään pitkällä, reilun tunnin kävelyllä. Aamulla siitä irtosi hillittömän iso ja lihava punkki - YÄK. Ihme, että en ollut sitä huomannut aikaisemmin. Itse se näytti, että hei katso - tuollainen putosi tuohon lattialle. Vein ällön ötökän vessan pönttöön.

Huomenna on äitien päivä. Pihalla kukkivat kevätesikot ja metsissä valko- ja sinivuokot. Linnut laulavat ja toivottavasti kaikilla olisi hyvä mieli.

Kasvomaski hankittu. Työhaastattelussa käyty

Siinä ne odottavat  käyttöä,
maskit.

Kävin eilen kaupungilla. Kävin katselemassa kasvomaskeja apteekissa ja Prismassa koska niiden käyttöön on tulossa uusia suosituksia. Todennäköisesti käyttöön tulee pakotteita joten sellaisia pitää hankkia itsellekin. 

Prismassa oli erilaisia malleja, ainakin kiinalaisia ja yksi suomalainen. Pari muutakin, kertakäyttöisiä. AIka kalliita ovat. Suomalainen puuvillainen maksoi yli kympin, kiinalaiset kertakäyttöiset maksoivat noin 8 euroa. Paketissa on 5 suojainta.

Ostin sitten Prisman kiinalaisen paketin. Ehkä hölmö ostos, tiedä häntä. En ole vielä sitä kokeillut ja toivon, että kangas, jonka läpi on hengitettävä, on sellaista, että sen kautta ei tule hengittäneeksi muuta inhaa - mikromuovia tai jotain muuta kemiallista. Kuka tietää? 

Kiinassa ei tällaisiin terveellisyys- tai ekologisiin asioihin näytetä kiinnitettävän huomiota. Kaupan vain on käytävä.  Jotenkin tuntuu, että huijausta on joka puolella. 

Kaupat haalivat näillä nyt rahaa sen, minkä ehtivät. Itselleni nämä tuntuvat kalliilta; raha on pois ruuasta tai jostain muusta tärkeästä - mutta ehkä nämäkin sitten ovat tärkeitä...

Suojaimet ovat kuulemma melkein loppu monista kaupoista. Näin on tänään uutisoitu. Apteeekissa ja Prismassa oli eilen vielä niitä aika paljon. Hmm? Voi olla myyntikikka sanoa, että ovat loppu niin ihmiset tulevat hamstraamaan kaikki, miitä löytyy.

"Meillä on Sokoksella vain yksi kasvosuoja enää jäljellä. Kannttaa ostaa!"

Sokoksen viimeinen kappale

Kävin sitten vielä Sokoksella kysymässä, minkälaisia suojia heillä on. Ihan kiinnostuneena, kun oli aikaa. Kuulemma koko Sokoksessa on (eilen iltapäivällä siis)  jäljellä vain yksi kankainen suojain, kaikki muut on myyty eikä Keskusvarastollakaan ole yhtään jäljellä. No, uskoin - ja ostin sen viimeisen. Musta, maksoi 12 euroa. Maailman paras myyntikikka: Tämä on viimeinen, enempää meillä ei ole.. 

Jälkeenpäin tuli mieleen, että minua on usein sanottu sinisilmäiseksi hölmöksi. Joopa joo! Tuli sekin todistettua.

Kuinka paljon saastetta tulee kasvosuojista?

Kertakäyttöinen on sitten ihan oikeasti kertakäyttöinen eli sitä voi käyttää vain esimerkiksi töihin mennessä ja palatessa on jo otettava toinen käyttöön. Jos sadat tuhannet kansalaiset käyttävät suojamaskeva päivittäin, tulee maskeista roskaa aivan valtavasti. Sen lisäksi tulee käyttö myös kalliiksi - kymmeniä euroja kuukaudessa, vähintäin jokaiselle työssäkävijälle jos kulkee julkisilla välineillä tai käy esimerkiksi kauppakeskuksissa. Kauppias hymyilee leveästi!

Muovipussissa kertakäyttöisiä
liinoja muovirenksuin.
Ekologista?

Olen nyt siis joka tapauksessa varautunut mahdolliseen maskipakkoon. Rahaa meni pari kymppiä. Käyttöön otan ne, kun pakko on. Eihän noilla voi harjoitellakaan - kertakäyttöinen menee siinä samassa käyttökelvottomaksi ja kankainen pitää keittää heti. 

Mietityttää, kuinka helppo on hengittää tuollaisen kankaan läpi ja haiseeko se itsessään - noiden mikromuovi- ym mietteiden lisäksi. ja tietenkin kiinnostaa, kuinka paljon tästä saa suojaa, jos lähistöllä on joku, jolla on tartunta. tai suojaako tämä, jos minulla sattuisi tietämättäni olemaan tartunta.

Rahanmeno näihin tietenkin harmittaa - kun sitä on työttömällä muutenkin vähän. Rahat on vähissä enkä ehkä tarvitse noita kuitenkaan. Ruokaan, sähkölaskuun tai vaikka vitamiineihin olisin voinut rahat käyttää mieluummin.

Työhaastetelussa neljä haastattelijaa ja koetehtävä

Kävin tänään työhaastattelussa. Neljä haastattelijaa, alussa piti tehdä esitehtävä ja tehtävän jälkeen oli tunnin haastattelu jossa neljä henkilöä vuorotellen esitti kysymyksiä. Olin oma itseni - en tiedä omalla kohdallani, kuinka järkevää se on. Muuten en osaa olla - vastailin kysymyksiin, olettamuksiin ja selittelin, miksi olin työtä hakenut, mitkä ovat omat hyvät ja ei-niin-hyvät puolet. Vaikea sanoa, menikö hyvin. Sen huomasin, että kun sinne alkuiltapäivästä tulin, oli haastattelussa ollut jo useampi henkilö koska tehtäväpapereita esitehtävästä oli jo pinossa useita. Kun läksin, ohjattiin huoneeseen noin 25-vuotias sievä nuori nainen. Yksi - nolla hänelle. 

Maustekakku ja maistiaiset

No, voi hyvin olla, että joku muu valitaan - joko nuori tai vanha, mies tai nainen. Sopivin saa paikan, näin se on ja näin pitää toki ollakin. 

Toivon, että valinta osuu minuun mutta saa nähdä. Viikon sisään pitäisi tiedon tulle - jollei jotain yllättäväää tapahdu, sanoivat. Mitähän se voisi olla? Tuo lause haiskahti siltä, että katsovat vielä parempia ehdokkaita. 

Unohdan asian nyt, yritän aktiivisesti unohtaa, että ei tule huono mieli. Haen vaikka vielä tänään yhtä työpaikkaa jälleen niin  saan tuon hakuprosessin pois mielestä. 

Otan itse jokaisen haun sillä lailla tosissaan, että oikeasti tuntuu siltä, että tämä on se työ, johon haluan! Sitten tuntuu tosi mälsältä, jos en onnistu. 

Viime viikolla kävin haastattelussa joka myös meni omasta mielestäni hyvin. Kaksi haastattelijaa kyseli tunnin ajan kaikenlaista, ummet ja lammet. Seuraavana päivänä kuulin, että en saanut työtä. 

Kyynel.

Tänään haastattelusta kotiin tultua leivoin maustekakun jonka otan päiväkahville mukaan maalle huomenna. Sitten menen metsään! Kerään marjoja, keitän hilloa ja mehua. Olen luonnossa kunnes tulen taas takaisin ja menen seuraavaan haastatteluun! 

Viikon päästä on ryhmähaastattelu ihan toisenlaiseen työhön.. Uskon vakaasti, että jotain työtä vielä löytyy meikäläiselle! Jollei tämä työ, niin sitten joku muu. Kun vain jaksaa hakea!

Politiikan ihmeellinen maailma

Mustikoita nautitaan tuvan pöydän ääressä ja ihmetellään politiikan
kuvioita ja maailman menoa

Seuraan uutisisa, Suomen ja maailman tapahtumia netistä, uutisista ja satunnaisesti myös paikallislehdistä ja Helsingin Sanomista. Viimeksi mainittua tilailen, kun raaskin maksaa tarjouksen viikonlopuiksi. Edellinen neljän kuukauden jakso päätttyi viime viikolla enkä nyt työttömänä pysty lehteä tilaamaan. Kirjastossa voi tietenkin käydä lehtiä lukemassa, Koronakin on jo siinä tilanteessa, että lehtilukusalit on auki ja siellä voi lueskella uutisia vaikka kuinka ahkerasti.

Pikkurouva
poliitikko

Politiikka on toisaalta mielenkiintoista seurattavaa - toisaalta todella raivostuttavaa ja ennalta arvattavaa. Samat kuviot ja lauseet toistuvat vuodesta ja vaalikaudesta toiseen, lupauksia annetaan ja sitten ne unohdetaan ja omaa etua ajetaan joskus peitellymmin, joskin avoimemmin. Valtaan rakastutaan kerta toisensa jälkeen. Ajankohtais-ohjelmissa toimittajat kyselevät aina samat kysymykset ja poliitikot vastaavat itselleen sopivasti mitä haluavat; useinkaan ei kysymyksiin vaan kertomalla omia, itselle tärkeitä asioita. Huoh.

Annika Saarikko, Suomen pelastaja

Nyt oma pulssi ja ärsytys nousee reippaasti huippulukemiin kun katson Annika Saarikon nostamista keisarinnaksi valtakunnan politiikan huipulle. Kuvio on sama kuin monen "Suuren Lupauksen" nostaminen on ollut aikaisemmin. Ei onnistunut Sipilä, ei Kulmuni ja  onhan noita  esimerkkejä siinä puolueessa - niinkuin muissakin - rutkasti. Silti se tuleva uusi on aina jotenkin erilainen muka, mahtava ja puolueen nousun takaava. Nyt tuntuu sekä puolue, että äikkäriltä palaava rouva itse saavansa maan asiat  kuntoon ja puolueen kannatuksen nousemaan tuosta noin vaan, omilla kyvyillä ja omalla mahtavalla persoonalla. Onnea matkaan - ole rehellinen ja aito, tee työtä ja jätä naistenlehtijulkisuus! Älä viekstele ja pelaa ikävää poliitikkopeliä. 

Voi kukkuluuruu vaan! Saas nähdä, miten tuossa käy. Ja ketä syytetään, kun se ei sitten onnistukaan. Itse ei poliitikko yleensä ole syyllinen mihinkään.

Kokoa on uudella äitipoliitikolla enemmän kuin edeltäjällään. Onko osaamista ja pondusta kokoa vastaava määrä? Toivottavasti; maa tarvitsee oikeasti järkeviä otteita ja muutakin, kuin oman itsensä nostamista. 

Selvähän on, että Saarikko valitaan, on häntä tuohon pedattu jo niin aktiivisesti.

Onnea vaan, rouva Saarikko!

Otetaan lisää kahvia ja katsotaan kukkia, nautitaan kesästä.
Politiikka menköön omia  latujaan - niinkuin se meneekin