sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Laina-auton ratissa

Tuu leikkimään!
Kaikki se lumi joka satoi viime viikolla on nyt poissa. Vettä on satanut joka päivä koko viikon ajan - siis silkkaa vettä tulee taivalta tippuen tai lorottaen. Vettä sataa niin paljon, että tulvavaara on suuri monin paikoin. Viime vuonnakin satoi paljon - mutta koska oli pakkasta, saimme valkoiset ja talviset kinokset tulvien ja vesilammikoiden sijaan.

Pilvet roikkuvat matalalla eikä valoisaa aikaa juurikaan ole edesä päivällä... Kynttilöillä, tuikuilla ja muilla valojärjestelyillä voi rakentaa tunnelmaa ja toivoa, että lunta tulisi pian sen verran, että maailma muuttuisi hiukan valoisammaksi.´

Joulu tulee hiljalleen.
Valot syttyvät pimeyteen
Kävin muutaman kilometrin päässä kaupassa pari tuntia sitten - hammastahna ja kissanhiekka muun muassa olivat lopussa. Pikku-kissa käy ahkerasti laatikolla ja haju vessassa ei ole kovinkaan miellyttävä, yhh... Autolla menin vaikka ajattelin kävellä - sateessa ei huvittanut kävellä.... Autona minulla on nyt autokorjaamon laina-auto. Harmaa pari vuotta vanha Corolla automaattivaihteilla on erikoinen tuttavuus - vaihteet vaihtuvat automaattisesti ja autossa istuva on kuin soutuveneessä kun auton uumenissa joku näkymätön rakennelma vaihtaa vaihteet ja tekee sen omituisen jäykästi. En ole aikaisemmin ajanut tällaisilla vaihteilla ja koko ajan on tunne, että pitäisi alkaa itse vaihtamaan kun auton oma suysteemi on noin jäykkä - tuntuu siltä, kuin auto vaihtaisi kaikki vaihteet ikäänkuin liian myöhään jolloin auto aina hiljentää vauhtia kun vaihto isompaan tapahtuu. Tosiaan kuin istuisi kyydissä kun joku soutaa - pää nuokkuu vetojen tahdissa. Tai ikäänkuin auto läähättäisi. Uhh. Tuollaisia automaattivaihteita en koskaan halua itselleni. Aika paljon menee tällä autolla bensaakin.
Toivottasti saan oman autoni takaisin pian! Se on ollut huollossa jo viikon - koko vasen takaovi vaihdetaan uuteen ja se maksaa kuulemma 2500 euroa. Kamalaa! Naispuolinen tuttava totesi minulle, että jos olisin mies, hinta olisi varmasti puolet tuosta. Naisia kuulemma aina vedetään rankasti höplästä auto- ja muissa "miespaikoissa". Voi olla totta - mutta kuka olisi se mies joka nämäkin hommat meikäläiselle tekisi??? Toisaalta - naiset ajavat paljon aitoa ja kai sitten käyvät korjaamolla ja huollattavat autojaa siinä kuin miehetkin niin miten se voi maksaa paljon enemmän meikäläisille?

No - ihan helposti varmaan. Mistäs sen oikean hinnan voisi tarkistaa...?

Mitä tulee muuten "miesten" asioihin - törmäsin äsken kaupassa käydessäni hieman huvittavaan asiaan. Noin 50-60-vuotias naine kuli Tarjoustalon käytävillä hehkulamppu kädessään ja myyjän nähdessään kysyi, onko myyjä kovin kiireinen - hänellä kun on tällaista miesten asiaa - mies ei päässyt kauppaan mukaan ja nyt hänen, naisen, pitää hoitaa miesten työ: "onko teillä tällaisia lamppuja?" Hän näytti myyjälle aivan tavallista kapeakantaista hehkulamppua, 40 wattista. "Onhan meillä tuollaisia" vastasi myyjä johon naisasiakas vielä kertasi "sen täytyy olla ihan samanlainen, katsokaa tarkkaan kun nämä on miesten asioita enkä ole tällaisia tottunut tekemään". Voi Kiesus, kyllä naisetkin osaavat heittäytyä typerän avuttomiksi; vaikutti jotenkin säälittävältä - nainen oli tavallaan ylpeä, että hänellä on mies joka hoitaa miesten hommat - mutta on nyt joutunut syystä tai toisesta hoitamaan näin vaikean asian kuin lampun oston - ja sitä nyt kuulutti äänekkäästi hyllyjen välissä! kiusallista - miksi naiset tekeytyvät noin tyhmiksi; myyjä oli nainen ja ympärillä oli asiakkaina pelkkiä naisia.

Kaupassa oli sillä hetkellä pari miestä ja molemmat haisivat vanhalle viinalle ja toinen lisäksi pesemättömille alusvaatteille ja muutenkin likaiselle olemukselle. Siirryin toiseen kassajonoon kun hän seisoi huojuen ja lemahdellen edessäni. Aika kiva olla ilman miestä, toisaalta, ajattelin siinä.

Taatelikakkuja. Menossa myyntiin joulubasaariin. Pienin syödään itse.
Syy auton oven vaihtoon on niin tylsä ja kurja kuin olla voi: nuori, vasta kortin saanut mies peruutti minun autooni. Ei katsonut peruutuspeilistä vai mikä lie syynä - laittoi volkkarinsa pakin päälle ja painoi reippaasti kaasua. Jysäytti vasempaan takaoveen niin, että ovi meni lyttyyn. Itse seison hänen takanaa juuri liikkeelle lähdössä, äiti kyydissä. Paikanpäällä mies myönsi töppäilynsä mutta kun oli puhunut vanhempiensa kanssa - auto oli isän omistama ja äidillä käytössä, nyt pojalla lainassa - kielsi syyllisyytensä. Lausunnon saamiseen häneltä meni yli kuukausi; ennen miehen lausuntoa vakuutusyhtiö ei suostunut tekemään mitään. Ylipäätään vakuutusyhtiö oli hyvin nuiva ja epäystävällinen kun oli korausasia kyseessä; ensi kertaa huomasin kuinka vastahakoista heidän toimintansa oli. Lupasivat soittaa - koskaan eivät soittaneet. Minä soitin puolen tusinaa kertaa ja sain aina odottaa pitkät ajat ennenkuin kukaan viitsi asiaa hoitaa.
Teki mieli soittaa kuluttajaliittoon ja valittaa, kysellä onko vakuutusasiakas vain maksaessaan mieluinen kontakti ja voisiko asiaan mitenkään vaikuttaa. En sitten viitsinyt, en usko että asiaan voi vaikuttaa...

Lopputulema oli, että vahinko maksetaan puoliksi. Ottaa niin paljon päähän että vaikea sanoakaan. Ensin uskoin kaveriin. Sitten maksan ison rahan kun hän pyörsi puheensa. Poliisia ei kutsuttu paikalle kun asia oli niin selvä. Hmmph.

Ei siitä enempää. Kai tästäkin jotain oppii... Katkera juttu. Joutuu maksamaan kun toinen, ventovieras särkee oman auton.

Ei pidä katkeroitua kuitenkaan....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti