Mitä tässä stressaamaan

Pyöräteline kerää lumen hauskasti

Lunta ei tänään - vielä - ole sadellut. Kohta taas alkaa ja kuulemma sataa koko huomisen. Toisaalla netissä mainittiin, että lumisateet ovat ohi "tällä erää".

Saahan nähdä. Lumikasat ovat jo niin massiivisia, että on vaikea keksiä minne sitä voi taas kohta lykkiä. Naapuri vahtii tikkana, että lumi ei mene heidän puolelleen....

Lepotauko. Ei hötkyillä.

Tänään oli lapsella viimeinen kitaratunti ja koulun joulujuhla. Kuskailin häntä, puuhailin kotona mitä puuhailin. Rauhallinen päivä.

Lahjat ja muu joulun pyhien suunnittelu on ihan kesken. Kirjoja ja pari yöpaitaa on hankittu. Ruokaa teen veljen perheelle mutta sitä ei lasketa. Hmmm---- mitä keksisi?

Mennään aattona sukuloimaan joten kun tulemme joulupäivänä kotiin, olisi hyvä olla jotakin hyvää tarjolla. Täytynee hankkia. Pitäydyn minimissään; lapset eivät pidä laatikoista eivätkä rosollista. Itse syön mieluusti kaikenlaista kalaa - mutta nyt kun olemme kotona muutaman päivän pienellä porukalla, enkä tiedä mitä teemme välipäivinä, on homman suunnittelu jäänyt tekemättä.

Ehtiihän tuon.

Vietetään kiva jouluaatto sukulaisilla, sitten on lapsillakin toivottavasti hyvä mieli. Se on tärkeintä. Lapselle lahjat ja herkuttelu ja leikki ovat tärkeitä.

Tämä sivusto toimii taas niin surkeasti - katkoo, katkoo - että lopettelen tähän.

Räntää, nyt sitä saa!

Paljon siitä varoiteltiin, peloteltiin sen tulevan ja syöksevän liikenteen kaaokseen. Kaikissa uutisissa ja uutis-sivuistoilla varoitettiin lumimyräkästä joka haittaa liikennettä... Varokaa, oi varokaa!

Ja niin se tuli. Märkä lumi eli räntäkeli. No, ei tunnu missään - miksi tästä piti taas näin meuhkata? Tämä tylsä säätyyppi kuuluu tähän maailman kolkkaan ja tähän vuodenaikaan. Mitä sitä sen kummemmin pelkäämään - vaikka ei se kiva olekaan, moinen märkä lumi.

Lumi yllätti ruusun

Plääh - tosi vetistä se tosiaan on. Tein ensimmäiset lumityöt kun ne nyt minun kontolleni osuivat. Painavaa ja vetistä se on - sekoittunut syksyn lehtiin joita kukaan ei ole pois haravoinut.

Lumitöitä tehdessä voi odotella USA:n vaalityuloksia jotka eivät ole ollenkaan selvät - kumpi vain voi voittaa. Loppujen lopuksi merkitys lienee enmmänkin symbolinen - voittaa kumpi hyvänsä niin ainakaan USA:n ulkopuolella tuskin valtavia mullistuksia siitä seuraa. Eurooppalaisena toivon Obaman voittoa - jotenkin olen ymmärtänyt, että amerikkalaiset jotka asuvat maansa ulkopuolella kannattavat demokraatteja ja täten tällä kierroksella Obamaa.

Eurooppalaiset kuulemma äänestäisivät 90 prosenttisesti Obamaa jos voisivat. Mutta USA ei ole Eurooppa ja heillä siellä, in the States,  on asioista eri näkemys jota muualla kasvanut ja asuva ei voi välttämättä ollenkaan ymmärtää. Sosiaalituet ja verovaroista toisten ihmisten avustaminen - Health care ja muu valtion kustantama apu köyhemmille - ei ole siellä asia jota kannatetaan. Jokaisen pitää mieluiten huolehtia itsestään. Toisista huolehtiminen on kommunismia ja täysin tuomittavaa useimpien repuplikaanien mielestä - aika mielenkiintoisia kommentteja tästä on näytetty TV:ssä ja netissä.

Abortti ja sen tukeminen ja vastustaminen näyttävät olevan yhä kuumia puheenaiheita USAssa ja presidentinvaaleissa - vaikka presidentti ei sitä asiaa maan tasolla mitenkään päätäkään. Itse olen miettinyt usein että jos nainen raiskataan ja hän tulee raskaaksi - hänen pitäisi sitten synnyttää lapsi ja hoitaa lapsi aikuiseksi rakastaen ja lapsi kunnon ihmiseksi kasvattaen... Raiskaaja ei tietenkään ole vastuussa. Naista pidetään vielä sitten usein "huonona naisena" ja häntä syyllistetään.... Ja jos oikein tarkkaan poliitikkojen sanoja tulkitaan niin eihän nainen sitten saa edes avustusta tämän lapsen kasvattamiseen....

Ei, ei. Eivät ole naisten oikeudet maailmassa aina kuten pitäisi.

Pomo sai hienon työn ja lumi muuttui rännäksi.

Lumet alkavat valua katoilta maahan, ja sehän onkin kovaa menoa se...

Meillä on nyt paljon erilaisia tilaisuuksia töissä joissa kerrotaan kuinka hieno firma tästä tuleekaan kunhan kaikki rönsyt on saatu karsittua pois ja organisaatio on jälleen kunnossa ja homma alkaa pelittää! Meitä ylimääräisiä rönsyjä pitää vain raahata perässä vielä muutamakin viikko koska lainsäädäntö vaaatii tiettyjä toimenpiteitä Suomessa ja monessa muussakin maassa - ihan tuosta noin vaan ei voi porukkaa panna pois vaikka se firmalle parasta olisikin.

Tänään yksi yläpuolellani istuvista johtajista halusi järjestää puhelun meille alaisille siltä varalta, että joku haluaisi purkaa sydäntään ja kysellä jotakin, miettiä kuinka menemme eteenpäin. Puhelu kesti puolisen tuntia - kysymyksiä ei tullut mainittavasti - meistä joka neljäs ja paikoin joka kolmas joutuu pian pihalle joten ihan kamalasti ei kysymyksiä tullut. Kaikki tietävät, että itse irtisanomisprosessista puhumattakaan nimistä ei voi vielä puhua. Ja mitä muuta me haluaisimme sitten kuulla? Esimiesten uusista vastuualueista?

Pomo itse kertoi iloisen hilpeästi, että hänelle oli tarjottu peräti kolmea työtä ja hän nyt sitten teki päätöksen - vaikka se tietenkin kolmen upean työn välillä ei helppoa ollutkaan. Hän saa johdettavakseen ison ja tärkeän ylsikön ja nyt hän on innosta soikeana odottamassa, että saa iskeä nyrket saveen ja aloittaa työt! Kunhan ensin....


Perjantaina avattu punaviinipullo.
Siitä voisi juoda lasillisen vielä -
liekö vielä hyvää, hmm.

Joskus tuntuu, että nimenomaan pomot ja keskijohto ovat niitä kamalampia ihmisiä. Ajattelemattomia ja omaan napaansa ehdottoman suurella ja upealla varmuudella tuijottavia. Joku aine nousee ylös päähän ja saa ihmisen käyttäytymään kuin kusipää ikään. I hate this person - today anyway. He elävät isojen pakkojensa ja hienojen titteleidensä maailmassa ja käsittelevät alaisiaan kuten alamaisia, tai kuten nyt palkollisten massaa on helppo tuolta korkeuksista käsitellä. Massana. Kertoilevat ulkomaanmatkoistaan ja mielikuvituksellisen hulppeista harrastuksistaan, purjehduksistaan - ja sitten toisessa lauseessa sanovat, että kustannuksia pitää karsia...

Saneerauksia ei useinkaan suunnata millään lailla johtoon joka on suurimmassa vastuussa myös firman epäonistuneista strategioista ja miinusmerkkisestä tuloksesta. Ehei, ei tietenkään. Ensimmäiseksi jaetaan johdon paikat siellä jo ennestään olevien kesken - ehkä otetaan mukaan yksi tai kaksi uutta potentiaalia ja samaten yksi tai kaksi siirtyy muualle "uusiin haasteisiin" - ja sitten aletaan rakentaa uutta, ketterämpää ja tehokkaampaa organisaatiota. Leikataan löysät ja turhat osat pois. Siirretään perushommat halpamaihin.

Olenko katkera? Kaipa hyvinkin. Ja kovin vihainen... Köyhä, vanha ja rumakin olen. En kukaan enkä mikään, oikeastaan.

Paska!

Jos menee alaspäin oma elämä niin menee lumikin katoilta--- hieno vertaus ja aasinsilta teemaan LUMI. Tuo kylmä ja kalsea luonnonelementti on kiusannut ihmisiä tänä(kin) talvena oikein kunnolla - ja nyt sitten olemme loskan keskellä liikenteessä, katoilta tulee vettä, lunta, jäätä.

Sitä tämmä on, elämä: kylmää kyytiä riittää.

Aloitin pienimuotoisen paaston tänään. Eilen oli laskiainen ja Mardi Gras - ainakin herkut pois ja pienempi määrä ruokaa voisi tehdä terää. Rahakin on kortilla niin veden ja teen juominen voi auttaa siihenkin vaivaan.

Talven ilot ja kirot

Tämä päivä on ollut kaamea liiknteessä. Kello käy vasta viittä ja minä jo täällä kirjoitan - ja liikennekaaos on vielä täysillä päällä. Pakkasta liki 20 astetta ja pieni hentoinen lumisade päällä aamuyötä saakka, yhä vielä sataa. Lumi on kevyttä eikä sitä tule paljon - mutta koska meillä on jo ennestään muutaman kymemen sentin lumipeite ja koska lumi on kevyttä, vaikeuttaa se liikennettä valtavasti. Lahdentiellä on kuulemma jopa yli sadan auton ketjukolari. Samanlaiseen rysäykseen meinasin ajaa pari vuotta sitten kun oli myös aivan kaamea ajosää. Selvisin silloin kun käännyin kesken ajon kotia kohti - viime tingassa koska puolen tunnin päästä autot olivat aivan rytyssä tiellä eikä mihinkään suuntaan päässyt.

Lähimaisemaa talvisäässä

Talvisää voi olla autoilijalle vaikea ja kirous jopa suorastaan, niinkuin tänään - toisaalta liikenteessä tietenkin voi itsekin yrittää liikkua riskejä minimoiden; ei se niin kamalan vaikeaa ole. Mutta jos on joutunut keskelle kaaosta, ei siinä enää juuri ole paljon tekemistä! Talvisää on myös ollut kaunista kauniimpi viime aikoina! Sanoin kuvaamattoman kaunis, jopa. Kuin keskellä ihanaa postikorttia saisi elellä!

Tämä on ollut kamala viikko töissä. Olen hengissä vaikka hetkittäin en olisi uskonut... Tiedän nyt, että työpäiväni ovat vähissä ja että irtisanomislappu on kohta kädessä - toivottavasti vasta kevään koittaessa - en vielä tiedä tarkkaan. En ole ainut joka sää lähteä firmasta - meitä on suuret laumat.

Olen nolannut itseni totaalisesti ja hävettää kirjoittaakin: itkin henkilöstöihmisen kanssa käydyssä keskustelussa... Hermot ovat pinnalla - ja minähän nyt olen tällainen hölmö ja naurettavan herkkä tapaus. Hävetti silloin ja hävettää nytkin vielä kun muistan... HR tuntui nauttivan tilanteesta ja toisit toistamasta päästyään samaa asiaa ja katsoi kuinka siinä leuka vapisten yritin pitää pokkaa... Tuntui uskovan, että en ymmärrä mitään - vai kiusasiko tahallaan? Ei itse osoittanut ollenkaan mitään empatiaa, kaatoi vaan lisää syyllisyyttä päälle... Toki se on tavallaan henkilöstöpäällikömn roolikin; mutta en kuitenkaan ole tehnyt mitään pahaa...


Puu, kuu ja auringon valo

Noloa, niin noloa! Miten se itkeminen oikein voikaan olla niin hävettävää - se osoittaa, että ei pysty hallitsemaan itseään ja on järkevyyden vastakohta. Täytyy olla ihan kuin "ei mitään" jatkossa työpaikalla. Mutta kohtahan minä sieltä häviän - ei tarvitse hävetä tuota asiaa sitten enää.

Yritän niolla haavojani viikonloppuna, yritän etsiä työpaikkoja joihin voisin hakea. yritän kursia elämän lankoja jotenkin kasaan - nut koko pakka alkaa olla pahasti levällään. Kunhan tässä nukun yön yli ja toisenkin ja katson mitä mahdollisuuksia vielä voisi keski-ikäiselle naiselle löytyä - niin ehkä vielä jotakin näkyy jossain horisontissa!

Olen jo viilannut CV:tä, tehnyt uuden hakemuspohjan englanniksi. Suomeksi vielä väsään ne. Sitten alajn lähetellä niitä sopiviksi katsomiini paikkoihin. Parempi olisi saada töitä vielä kun on työnantajan leivissä ja lähettää meilejä työnantajan meiliboksista. Työttömänä on kaikin puolin hakalampi toimia - henkisestikin.
-----------------------------------


Lihapullia vai pikkuisia jauhelihapihvejä? Poromöhkäleitä!


Pakasti meni siis rikki viikko sitten. Kaikki ruoka suli - korjaaja kävi vasta eilen. Maksoi 300 euroa. Piirikortti oli mennyt hajalle, kertoi mies. Ahah, vai niin sanoin minä ja maksoin velaksi. En itkenyt kyllä, se on sanottava. Ruokaa on mennyt roskiin jonkin verran, se itkettää vaikka ei kyyneleitä valuttaisikaan. Jätskit menivät roskiin, pari isoa pussia muffinsseja ja marjoja vaikka kuinka paljon. Lihaa jota on säästelty on nyt sitten syöty... Eiöen illalla, tai oikeastaan yöllä, töiden jälkeen yhdentoista korvilla, tein poronlihapullia. tai oikeastaan sellaisia lättäniä pikkupihvin ja lihapullan välimuotoja tein. 52 kappaletta. Syödään niitä tänään ja huomenna, kaikki lapset tulevat syömään. Muusia teen niiden kanssa, ja kermakastiketta.

Talvinen pakkasviikonloppu



Talvinen aurinko utuisella taivaalla

Pakkaset ovat kiristyneet - yli 10-15 asteen pakkaset ja lumikinokset tekevät sään kirpakan raikkaaksi ja niin kauniiksi! Maisemat ovat upeat; taivas sininen ja puut ja pellot, tien vieret, talot - koko maailma - kuorrutettu valkoiseen paksuun peittoon.

On upea kulkea ulkona - imeä kaunista maisemaa sisuksiinsa ja saada kauneudesta voimaa tulevan viikon haasteisiin. Ensi viikko on työpaikalla tosi rankka; katsotaan miten siitä selvitään. Hengissä, toivottavasti!

En ole vielä käynyt hiihtämässä. Mutta pian pitäisi mennä! Katsoin pellon pientareilla ja jäällä risteilevää latuverkostoa tänään - ja voi kun teki mieli sinne lykkimään! Sukset ovat vielä varastossa ja monotkin kaapin uumenissa mutta eiköhän ne aika helposti sieltä esiin tule kun lähtee kaivelemaan.

Lapsi kyseli meille pulkkaa. Vanhat pulkat olivat menneet ihan vinkuraan ja rikki joten heitin ne viime keväänä roskiin - ne oli saatu vuosia aikaisemmin autokaupasta ja melkein loppuun ne oli käytetty. Lupailin uusien hankkimista - lapsella on rattikelkka Stiga,  mutta pari kunnon pulkkaa olisi kiva saada vaikka laskiaiseksi. Käyn katselemassa, kunhan tästä ehdin!

Sisällä pelataan jääkiekkoa....

Lauantaina vietin pari tuntia lapsen jääkiekko-ottelussa. En ulkona vaan jäähallissa. Välillä kävin ulkona raikkaassa säässä - ulkona pelattiin jalkapalloa keinonurmella joka on sulatettu kovassa pakkasessa lumettomaksi. Ei voi kun ihmetellä: ulkona pelataan sulatetulla maalla 15 asteen pakkasessa jalkapalloa ja sisällä hallissa keinojäällä jääkiekkoa. Kai tässä jokin järki on; sitä ei vaan äkkiseltään meikäläinen ihan ymmärrä...

Ulkona pelataan jalkapalloa.

No - lapsi teki maalin ja sai siitä kovasti huomiota. Hieno juttu!

Ei tässä muuta tänään. En viitsi sanoa sanaakaan presidentinvaalikiertueesta, en myöskään pakastimesta joka meni rikki ja ruuasta jota olen tehnyt että jotain pelastuisi tai siitä kuinka olen vienyt pakasteita pihalle.... Ehei, en sano. Sanon vaan että oli ihan mukava viikonloppu ja että ensi viikko on pelottava kun silloin tapahtuu paljon. Kuukausi vaihtuu keskiviikkona ja kaikki voi pian olla toisin!

Aatonaattona kerran, kun pakkanen kovasti maassa paukkui ja lumi peitti maan

Toivoa täynnä on tämä torstai: huomenna on jouluaatto ja luvassa on muutaman päivän ihana lepo! Jos joskus eläissäni olen lomaa ja lepoa odottanut niin se on nyt: tuntuu, että virtaa on jäljellä juuri ja juuri sen verran, että hommat saa tehtyä. Väsyttää aivan kamalasti. Nukahtelen paikkaan kuin paikkaan – töissäkin yritän tehdä hommat seisten pöydän ääressä etten nukahda – autolla ajo ja kokoukset ovat tuskallisen vaikeita paikkoja. 

Unta pitää saada tankattua ja pian! Ja sitten pitäisi saada pää irti kaikesta, joka siellä nyt kiertää. Työ huolestuttaa. Teen paljon, ihan tosissaan tosi paljon, hommia – ja taas kerran muutama päivä sitten sain huomata, että organisaatiouudistus on poistanut meikäläisen nimen kokonaan organisaatiokaavioista. Kysyin aiheesta esimieheltä sähköpostilla mutta hän ei siihen vastannut ollenkaan. Pyysi minua kuitenkin tuuraajakseen lomansa ajaksi; on poissa kaksi viikkoa. Mitä pitäisi ajatella? yritän olla ajattelematta yhtään mitään.

Lounas hallissa - tosi hyvä ruisasku

Heräsin varhain, tein jonkin verran hommia koneen äärellä ja läksin ennen puoltapäivää joulun ruokaostoksille. Menen pikkuisen kanssa mummilaan huomenissa ja olen luvannut tuoda ”herkkuja” eli äiti tekee perusruokaa – kinkkua, rosollia, perunat ja kaksi laatikkoa: lanttulaatikon ja imelletyn perunalaatikon. Minä siten tuon kalat eli kylmä- ja lämminsavulohta, graavisiikaa ja silliä. Kalat on tilattu lapsen luokan kautta suoraan kalasavustamolta. Tuoretta ja hyvää – ja edullisempaa kuin muualta! Menin siis kauppahalliin - mielipaikkaani josta saa kaikkea hyvää. Ostin sitten vähän maksapateeta ja hyviä makkaroita, hiukan oliivejakin. Myös ostin palan savukalkkunaa ja aladoobia. Nam.

Nyt on kukkaro tyhjää tyhjempi - mutta toivotaan, että joulusta tulee kiva. Silloin rahat eivät menneet hukkaan vaikka tammikuu sitten kärvisteltäisiin miten.

Se, mikä nyt harmittaa kun tässä samalla kuuntelen uutisia: on se, että en ehtinyt viedä pelastusarmeijan pataan pakettia. Lasten vaatetta olisi voinut lähettää lapsiperheille. Paljon on tänäkin vuonna puhuttu köyhistä yksinhuoltajaperheistä. Suhtaudun tuohon vähän niin ja näin; köyhänä on kurjaa kurjempi olla mutta kun monella (tämän TIEDÄN) on sellainen ajatus, että töihin ei kannata mennä kun silloin menettää sosiaalituet tai osan niistä, on se omasta mielestäni väärin. Jotenkin olen kai kotikasvatuksen peruna sitä mieltä, että ihmisen on yritettävä pärjätä itse – ei toisten antamilla tuilla! jos on sairas, päivätyönsä tehnyt eläkeläinen, lapsi on toki luonnollista sada apua – mutta terve aikuinen – kyllä jotenkin pitäisi itse pärjätä!

On raskasta pärjätä ihan omillaan – mutta kyllä senkin tekee jos niin vakaasti päättää. Kyllä se kaivertaa minuakin. Jos ei ihan joka päivä niin melkein, kuitenkin. Ja kun työkaveri sanoo - kuten taas männä viikolla - olevansa yksinhuoltaja tänä iltana kun vaimo menee kaverin kanssa elokuviin – voisin läimäistä korvillekunnolla. Ei saa pilkata! Yksinhuoltajuus ei ole vitsi, ei rikos eikä invaliditeetti. Se on elämäntilanne joka aika ajoin on tosi paska. Mutta usein ihan ok – ja joskus ihan hieno.Ei tarvitse kestää äijän jurputusta, määräilyä, piruilua eikä väkivaltaa, viinanjuontia ja mitä nyt usein äijien kanssa mukana kotiin tuleekaan…

No – mitäpä tuosta nyt. Isot lapseni menivät isänsä luo muutamaksi päiväksi, näkevät isäänsä muutaman kerran vuodessa. Kiva kun nyt - toivon totisesti, että kaikki mene hyvin. Usein tulee puheluita heiltä kaikilta vuorotellen; "...mitä nyt kun mikään ei suju?" Vein heidät lentokentälle jossa he odottivat myöhästynyttä lentokonettaan nelisen tuntia! Huomenna soitellaan sitten - joulurauhan julistamisen jälkeen!

Eilen vietimme pienimuotoista joulunalusta lasten kassan; isot lapset saivat jo lahjansa - pienet paketit olin heille aikaansaanut. Muutaman paketin kummallekin; samanarvoiset molemmille. Pikkuinen vielä miettii, tuleeko pukki. Hän saa vähän usemaan lahjan, mutta rahanarvoltaan suurin piirtein samanarvoisen.