Eläimistä ja niiden luonteista

Harakoiden kanssa emme ole parhaissa väleissä.
En haluaisi niiden vievän muille linnuille antamiani ruokia.
Tahtojen taistelu on päivittäistä

Åbo Akademissa on tehty tutkimus jossa on ilmennyt, että haahkoilla on luonteenpiirteitä. Hämmästelin otsikkoa; tietenkin haakoilla on luonteenpiirteitä, niin kaikilla eläimillä on! JMokainen eläinten kanssa edes vähän ja avoimesti tekemisissä ollut tietää, että eläimet ovat yksilöitä ja että niillä on oma luonteensa. Kissat ja koirat ovat toisistaan erilaisia, ei vain rodun mukaan vaan, aiva, yksilötasolla. Niin myös hevoset, lehmät ja lampaat ovat erilaisia yksilöinä. Jotkut ovat utgeiaita, jotkut rohkeampia. Jotkut tajuavat asit nopeammin, toiset ovat hitaampia. ELäimissä on myös vitsiniekkoja ja huumorityyppejä vaikka ne eivät osaa vitsejä ihmisten kielellä kertoakaan.

Näin sanoo tutkija Martin Seltmann: "Esimerkiksi kukaan tuskin olisi eri mieltä siitä, että kissoilla on luonteenpiirteitä. Se, että myös villieläimillä on luonteenpiirteitä tai jotain sellaiseen viittaavaa, voi nostaa ymmärrystä ja myötätuntoa kaikenlaisia eläimiä kohtaan. Jos kerran tietyt villieläimet käyttäytyvät kuten lemmikkieläimetkin, miksemme myös kohtelisi niitä paremmin?"

Tämä hamsteri on edeltäjiään
rauhaisampi.

Itse huomaan tämän luonne-asian päivittäin kotona kun puuhailen eläinten kanssa jotka tällä kertaa jakavat elämän kanssamme. Aikaisemmin meillä oli kaksi marsu-urosta joista toinen oli selkeästi pomo. Se oli rohkea ja vaativa, jopa uhmakas. Se määräsi, miten marsulassa elettiin ja se söi aina ensimmäisenä. Se uhmasi kissaa ja vaati ruokaa häkkiin aina kun se halusi jotakin, seisoi takatassuillaan häkin reunaan nojatgen ja huusi, napasi sitten ahnaasti tarjotun ruuan itselleen josta antoi osan kaverille. Toinen marsu, pikkuveli ja pelokas, arka ja joutui aina tyytymään isoveljensä määräysvaltaan. Iso-veli kuoli jokin aika sitten ja pikkuveli on hiljalleen alkanut saada rohkeutta lisää, yksin eläessään. Kissan luonteesta ei tarvitse edes keskustella; jokainen kissa jonka olen tuntenut, on ollut oma erityinen ja toisista erilailla käyttäytyvä tyyppi. Vahvoja luonteita suurin osa, yksi oli luihumpi kyllä kun muut.

Sama kaikkien eläinten suhteen. Olen myös päässyt tutustumaan villeinä eläviin eläimiin; ne eivät todellakaan ole toistensa kopioita; eivät ole ihmisetkään vaikka lajipiirteet samat ovatkin.

Uusin luontotuttavuus fasaaninaaras on ollut poissa kolme päivää; pelkään sen jääneen joko ketun tai haukan saaliiksi; molempia on täällä jopa niin, että kettuja on näkynyt ihan ikkunan alla ja haukka talojen yllä. Pakkanenkin on ollut aika kovaa ja suojaavaa lunta on vähän. Se on hyvin tumma eikä ehkä pääse piiloutumaan kovin hyvin lumikelillä.

Niin käy luonnossa: yksi syö toisen. Silti toivoisin, että fasaani palaisi. En päässyt siihen vielä tutustumaan sen paremmin. Se on valtavan kaunis ja saapui aina samoihin aikoihin pensaan juurelle syömään.