tiistai 13. syyskuuta 2016

Matalalentoa ja omaan napaan tuijottelua. Kurja olo

Kylmä oli yö, lehdet sataa maahan
Kaikki päivät eivät tunnu hyviltä vaikka aurinko paistaisi ja tilhet ja muut linnut sirittelelisivät lähipihlajissa.

Nyt ei tekstityö maista, yhtään
Olo on itkuisen surkea, mikään ei huvita. Olen tekemässä lupaamaani pöytäkirjaa ja kokousyhteenvetoja viime viikon tapaamisista; niitä jo kysellään. En taas kerran tajua, miksi suostun kaiken maailman ilmaishommiin mutta sitten muistan: sen takia, että saisin tehdä jotain, olla mukana ja voisin kuvitella mielessäni, että olen jossain hyödyksi - melkein kuin töissä.

Itsehän tietenkin tähän lupauduin. Ketään en voi asiasta syyttää tai moittia, tietenkään. Olen nyt vain ihan kypsä kaikkeen. Haluaisin karata melkein jonnekin, kauas pois koko omasta elämästäni - mutta tuskin pärjäisin päivää tai kahta enempää - nälkä on jo nyt ja rahaa ei tietenkään yhtään.

Omena rupsahtaa
ennen putoamistaan
Lehdet putoilevat puista, syksyn tuoksu on vahva. Pidän siitä - samalla raikas ja sellainen leppeän pehmeä, kuihtuvien lehtien tuoksu. Täällä en tänään pellon tuoksua tunne; se on väkevä ja vahva - syksyllä varsinkin. Kaikkina aikoina on peltomaisema rakas - kaupungissa etsiydyn mielelläni metsiin ja suuriin puistoihin.

Nyt haluaisin etsiytyä sänkyyn ja vetää peiton korviin mutta pitää keksiä kohta ruokaa koululaiselle. Äääähhh.

Oravan kanssa vaihdettiin aamulla muutama sana.
Hän siinä tammenterhojen kanssa puuhaili.

Kaikki on vähän vinossa
Nyt  ei vaan mikään innosta. Olen keskellä omaa surkeuttani, itsesäälin pyörteissä.

Ei innosta edes viime sunnuntain Hesari jonka sain luettavaksi. Tai Matti Rönkän dekkari Viktor Kärpästä "Levantin kyy" jonka aloitin jokunen päivä sitten.Ei, ei.

Laitan tähän pari kuvaa  aamukävelyltä ja hiljaisesta työpöydästä.. Sitten... no, jotain. Voisin vaikka istua tuossa rappusilla ja rapsuttaa koiraa.

Täytyy reipastua, ottaa itseä niskasta kiinni ja katsoa ylemmäs, kääntää katse ja ajatukset pois omasta navasta. Se on jo niin nähty.

4 kommenttia:

  1. Noita 'ei mikään huvita'-päiviä tulee, sille ei mahda mitään, kun työttömyys ja rahattomuus syö naista.
    Eiköhän elämä jotenkin kanna niidenkin yli, voimia!

    Täällä oli viime yökin tosi kylmä, mutta nyt on jo aurinko lämmittänyt ja tulee varsin kaunis syyspäivä. Metsäkävelyä ajattelin iltapäivällä ihan mielen virkistykseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta pakiset - kai se kuuluu elämään, matala mieli aika ajoin. Jossakin vaiheessa pitää vaan pakottaa itsensä "piristymään" - on helppo jäädä makoilemaan ja omaa surkeutta ruokkimaan. Itse keräilin marja-aronioita ja keittelin niitä omenoiden kanssa - kokkailin ja tein käsitöitä.

      Homma ei lähtenyt käyntiin mutta onneksi sain sitten juteltua puhelimessa. Ihan vieras ihminen, työnhausta oli kyse - mutta hän sanoi niin kivasti, että kuulostan pirteältä ja energiseltä; hän uskoo, että saan vielä töitä ennen joulua. Ihan perusteettomasti sanottu, sinällään - mutta on saanut taas elämän kulkemaan. Tuntuu ihan hyvältä taas. Päivä kerrallaan taas mennään. Kuuntelen kivaa musiikkia ja heitän keppiä koiralle.

      Pienestä se on kiinni, ihmisen elämässä moni asia!

      Poista
  2. Kyllä noita keljutus-päiviä tulee, rahattomuus pännii ym. 1.10 mulla tulee täyteen kokonaiset 3 v työttömänä, ja ikää nyt 58-v. Vaikea uskoa enää omaan työllistymiseen. Puolitoista kuukautta ollut muutenkin äärimmäisen tiukkaa rahallisesti ylimääräisen/välttämättömän menon takia. Tänään sain vähän rahaa ja voi tätä juhlapäivää - sain jääkaapin täyteen murkinaa :) Työssäkäyvälle usein täysi jääkaappi on itsestään selvyys, mutta eipä se ole niin työmarkkinatuen varassa olevalle. Metsässä olen minäkin samoillut ja kerännyt marjoja ym ruoan jatketta.

    VastaaPoista
  3. Työttömyydessä kurjaa on rahattomuus ja oma hyödyttömyys; kun mihinkään ei kelpaa. Elämä kutistuu rusinaksi ja muuttuu näkymättömäksi.

    Meilä on jääkaapissa lähinnä mehuja ja hilloja joita olen keitellyt. Teini toivoo lasagnea viikonloppuna, kysyi voimmeko ostaa ison pullon Cokista ja sipsipussin. En tiedä... Tuossa on kassillinen tyhjiä tölkkejä joita kerään talteen kun kuljetan koiraa. Niistä saa opari euroa. Kukkarossa on kolikoita.

    Yritellään, jaksua sinullekin!

    VastaaPoista