Peruselämää keskiviikkona.

Uusi työpolku ptäisi pian taas löytyä. Se kaikkein paras, hienoin!

Ilta on jo, kymppiuutiset meneillään. Ilta hämärtää - kohta on jo elokuu, ihan parin tunnin päästä on heinäkuu helteineen muisto vaan, historiaa. Pimeät illat tulevat. Jotkut syövät rapuja, juovat snapseja. Toiset tekevät jotain muuta!

Äidin ruusu.
On selvinnyt jo monesta talvesta

Tällä viikolla on ollutkin jo aika viileää, noin kesäkuukaudeksi. Neljätoista astetta - piti laittaa villatakki päälle.

Uusi työ pitäisi löytyä ennenkuin nykyinen loppuu
Minulla on kolme valittua avointa työpaikkaa, joihin ajattelin rustata hakemukset lähipäivinä, luultavasti viikonloppuna. Satsaan niihin kunnolla; olen toiveikas sen suhteen, että olen töissä vielä tämän nykyisen työsuhteenkin jälkeen. Muutamien kuukausien työsuhteet, joita on ollut nyt aika monta - palkalla, pienellä nälkäpalkalla ja palkatta - uskon ja toivon, että saan vielä sen viimeisen ja kaikkein parhaan työpaikan - hyvällä palkalla!!!!

Arvokas hillo

Toivossa on hyvä elää - sanoi jo aikoinaan lapamato. Huoh. Lapsuuden sanontoja putkahtelee mieleen aika ajoin. Hauska? No ei kai vissiin.

Mukava lukukokemus

Eilen keittelin sen pikkuruisen määrän marjoja, vaapukoita, jotka sain superhelteessä kerättyä viikonloppuna. Yhden purkin sain tehtyä! Maailman pienin hillonkeitto!

Se  hillo onkin nyt kultaa kalliimpaa. Toivoisin vielä löytäväni lisää marjoja - mustikoita, vaapukoita, lakkoja, puolukoita.... Edes vähän, jotain! Lakkoja tuskin, mustikatkin nyt vaikea löytää - varsinkinkin kun olen päivät  töissä.

Pari sanaa kirjoista. Löysin kirjastosta uuden tuttavuuden: naisen nimelta Elly Griffiths joka kirjoittaa naisarkeologista nimeltä .Ruth Galloway Ratkoo murhamysteereitä, niinkuin dekkareissa tapana on. Ihan kivaa brittityyliä, huumoria joka on tuttua brittiläisistä telkkusarjoista. Viihdyttävää! Vein kirjan tänään takaisin kirjastoon ja lainasin seuraavan. Saamalla lainasin kaksi John Grishamia - toivottavasti en ole niitä aikaisemmin lukenut. Joskus unohdan ja tuon kotiin ja huomaan, että olenkin lukenut kirjan. Höhlää!

Jalat ristissä työpöydän alla. Mieleiset  sandaalit ovat nämä. Tässä varpaat
kippurassa - kai. Eivät ne oikeasti noin isot ole!