Käsityö: niistä juttua piisaa

Pitsinäyttelyssä. Itse pitsintekijä keskustelee näyttely-vieraan kanssa taustalla

Pitsinäyttelyn huolella tehty käspakka

Käsityöt osaksi elämää jo lapsuudenkodissa
Käsityöt ovat kuuluneet omaan elämään aina - jostain muutaman vuoden ikäisestä olen näprännyt kaikenlaista käsillä. Mummi opetti neulomaan ja virkkaamaan ja jossain vaiheessa kouluikäisenä innostuin kirjomaan ja tekemään ristipistoja. Sitten, aikuisena, olen myös kutonut mattoja, poppanoita, pyyhkeitä ja keinutuolinmattoja sun muuta kangaspuissa. Mummillakin oli kangaspuut - hän oli kutonut ja ommellut, neulonut ja virkannut itse melkein kaikki kodin tekstiilit joita vieläkin voi ihailla hänen entisessä kodissaan. Mummin ja vaarin koti on meillä jälkeläisillä kesäpaikkana, hieno vanha maalaistalo. Siellä on säilynyt paljon kaikkea - esimerkiksi aivan upeita pellavalakanoita jotka hän on itse kutonut omista pellavista vuosikymmeniä sitten, virkannut niihin pitsit ja merkannut kaikki lakanat ja pyyhkeet joko ristipistoin tai muulla tavoin kirjomalla.

Pakko ennen, harrastus tänään
Naiset tekivät aikoinaan käsitöitä jo ihan pakosta - aikoinaan, joitakin vuosikymmeniä sitten, ei ollut tapana ostaa valmista, eikä valmista varsinaisesti myytykään. Varakkaammat ihmiset hankkivat tietenkin tekstiilinsä ostamalla niitä myyntiin käsitöitä tekeviltä naisilta ja vaatteita vaattureilta, ompeijoilta.

Näyttelyn työt hämmästyttivät upeudellaan.
Monet töistä todella suuritöisiä, kuten tämä liina

Äiti on kertonut, että hänen lapsuudessaan ei saanut istua tyhjin käsin paikoillaan, lukea ei saanut ennen kuin illan tullen. Jollei ollut mitään "kunnon työtä" tehtävänä, kuten maatilan varsinaisia töitä, piti istuessa vähintäänkin tehdä käsitöitä - kapioita tai jotakin ristipistoa tai muuta.

Pyöreitä, soikeita, neliöitä - kaiken kokisia, mallisia: Kaikki hienoja!

Kirjontaa yhdistettyinä pitseihin.

Nyt maailma on tuoltakin osin muuttunut ja käsityöt ovat tänä päivänä useimmille harrastus jos sellaisesta tykkää. Pitsit eivät tällä hetkellä tunnu olevan niin suosittuja kuin nopeammin tehtävät neuleet ja kangastyöt. Eri asiat kiinnostavat käsitöissäkin, ajasta riippuen.

Pitsimestarin upeita töitä esillä 

Yksityiskohta pitkästä liinasta

Moni tykkää. Kävin pari päivää sitten yksityishenkilön virkkauksia esittelevässä näyttelyssä. Jo eläkkeellä olevan naisen lapset olivat järjestäneet äidilleen pop-up käsityönäyttelyn jonne oli tuotu satoja upeita pitsejä esille. Pyörryttävä kokemus: miten yksi ihminen on elämänsä aikana ehtinyt tehdä sellaisen määrän toinen toistaan upeampia käsitöitä?

Nainen on kuulemma ollut ikänsä keittiötöissä joista ei erityisemmin pitänyt, kasvattunut lapset ja kaiken vapaa-aikansa käyttänyt virkkaamiseen. Huikaisevan hienoja, mahtavia!

Juttelin naisen kanssa - hän kertoi, että ei ole oppinut lukemaan virkkuu-malleja - silti pöydillä oli malleja, joita olen nähnyt muuallakin. Hän siis on katsonut valmiita pitsejä, tehnyt sitten omasta muistista työt - tai miten sitten lie on tehnytkään - ei noita varmaan ihan omasta päästä voi kuitenkaan kehitellä, katsomalla. Varmaan vähän kuin musiikin tekijät jotka oppivat soittamaan kappaleita ulkomuistista.

Mummin tekemä pitsipeitto ja oma, oppikoulun aikaan
villalangalla kirjomani tyyny. Kässähissaa!

Oman lankalaatikoston siivousta

Tämä neule vuosi sitten hankituista langoista
valmistui jokunen viikko sitten.

Omat käsityöni ovat vaatimattomampaa laatua; tai no, ihan erilaista kun en juuri pitsejä ole virkannut,  vielä vähemmän nyplännyt. Nypläys on muuten laji, jota en ole ikinä edes kokeillut! Olen virkannut ja neulonut - virkkasin sen sipulipussin josta kerroin muutama blogiteksti taaksepäin. Siihen tuli yksi moka: en ollut tajunnut, että ketjusilmukkavirkkaus venyy niin valtavasti kun pussiin laittaa painoa eli sipuleita. Huh huijaa - sehän venyi metrin mittaiseksi kun laitoin pussiin sipulit. Oppia ikä kaikki - saimme äidin kanssa hyvät naurut kun ripustin pussukan tuvan keittiö-nurkkauksen seinälle. Pussi roikkui lähes maahan saakka. Mamma mia!!!! Nyt lupasin tehdä uuden; mietin vain, pitäisikö pussukka tehdä kovasta ja ohuesta puuvillalangasta aika pienellä koululla niin ei veny niin paljon.

No. Olen neulonut vanhoja, laatikoihin jämähtäneitä lankoja ja keskeneräisiä neuleita. Yksi pusero ja siihen tehty kaulaliina on valmiina, toisen pitäisi valmistua ihan pian.Sitten on vielä jäljellä kaksi muuta keskeneräistä - vihreä villapaita kunnon villalangasta ja sitten ruskea-kuparinen villatakki jonka aloitin monta vuotta sitten mutta jätin kesken. Puran vaikean palmikkomallin ja teen sitä jotain muuta. Sitten on monta sukkaa ja lapasta joihin olen keksinyt oman mallin - mutta  jättänyt ne kesken....

Tämä neule on aloitettu joskus vuosia sitten.
Pian se valmistuu - syyskuussa laitan sen päälle!

Työttömän töitä: siivousta, järjestelyä ja käsitöitä!
Nyt työttömänä olen päättänyt saada nuo asiat kuntoon, siivota muutenkin kotia roinasta ja ylimääräisestä tavarasta.

Käsityötarina jatkuu tulevissa postauksissa, pitsityöt olivat niin upeita, että omat neuleet ja ompelukset näyttävät tosi amatöörimäisiltä. Silti taidan nyt siirtyä neulomaan tuon keltaisen neuleen hihan valmiiksi, että saan sen käyttöön hiljalleen kun säär viilenevät.

Hento kiille tekee neuleesta aika kivan! Kiille tosin ei näy kuvassa juurikaan.

Sipulipussi uusille sipuleille

Vilja kypsyy - lato on jo tosi kypsä!

 Eilen sain virkattua sipulipussin - ensimmäinen laatuaan itse tehtynä. Huomasin nimittäin, että äidin iänikuisen vanha, kalalangasta virkattu sipulipussi vuodelta ennen syntymääni, mummin virkkaama joskus sotavuosien jälkeen ehkäpä, on hävinnyt ja rikkihän se silloin olikin, silloin joskus kun sen viimeksi näin. Anno dazumal...

Kun kävimme äidin kanssa viime viikolla ruokakaupassa, ostimme sipuleita - ja mitä teki äiti kun tulimme kotiin? Laittoi sen ruman harmaan muovipussin roikkumaan koukkuun seinälle. HYI miten ruma se oli siinä, muovipussi seinällä!

Sipuleille uusi säilytyspaikka, ettei tarvitse
muovipussia katsella

En silloin, viime viikolla, löytänyt äidin käsityökorista sopivaa lankaa uuden pussukan virkkaamiseen - olisin samalta istumalta pusannut hänelle uuden. Äiti ei enää jaksa niin välittää kaikista kodin viihtyisyyteen vaikuttavista yksityiskohdista kuin aikaisemmin - jolloin hän olikin tosi tarkka, että kaikki on nätisti ja siististi kotona - joten hän vain naureskeli, kun ihmettelin muovipussia seinällä... Voi, miten asiat muuttuvatkaan!

No, eilen sitten löysin kerän vaaleanpunaista bambulankaa omasta lankalaatikosta ja tein pussukan. Siihen mahtuukin monta sipulia!

Perjantaina vien sen maalle, laitan pyyhkeiden viereen tupakeittiön naulaan!

Lehtimehua,
Marskin juomaa

Jahas - mitäs muuta hauskaa ja tuottavaa, jopa järkevää olen saanut aikaan? Tein mehua mustaviinimarjamehun lehdistä, isän joskus antaman reseptin mukaan. Isä kutsui juomaa marskin juomaksi ja kovin hyvää se onkin. Sopii ruokajuomaksi koska ei ole liian makeaa. Se ei säily kamalan kauan joten juodaan sitä jo heti, ei säästellä talven iloksi. Meillä ei ole kellaria eikä pakastinta - viimeksimainittu meni rikki kesällä eikä minulla nyt ole varaa sitä korjauttaa saati uutta hankkia joten elämme yhden jääkaapin taloudessa. Se ei tunnu riittävän mihinkää varsinkin kun haluaisin säilöä metsän ja puutarhan antimia talveksi. Mutta säilön niitä sen mitä pystyn - ehkä joitain voi säilyttää jonkun aikaa jopa oven ulkopuolella tai sitten ihan tiskipöydän kulmalla. Katsotaan!

Eipä tässä tänään oikein muuta. Illat pimenevät, ulkona tuulee kovaa. Tyttökissa karkasi kotoa pari tuntia sitten. Toivottavasti se tulee kotiin ennen kuin kissaa vihaava naapuri sen huomaa. tai ennen kuin sille käy jotain. Valjaat päällä pääsi livistämään, pelkään, että se jää niistä kiinni jonnekin.

Kerron vielä, että tein lihapullia sunnuntaiksi. Niitä tuli parikymmentä kappaletta - itse söin kolme sunnuntaina ja annan perheen nuoren syödä loput pullat mahaansa kun näköjään maistuvat  hyvin. Tänään hän vielä sai niistä annoksen, jo kolmannen - tällä kertaa perunoiden kera.

Suomalaista kotiruokaa: lihapullia spagetin ja suolakurkun kanssa tällä kertaa

Itse olen syönyt kaurapuuroa mustikkahillolla tosi paljon parin viikon ajan - hillo on tämän kesän marjoista ja kaurahiutaleet kaupan suomalaista viljaa! Juomana Marskin juomaa ja vettä! Pitäisi välttää spagettia ja muuta jauhoruokaa että maha pienenisi tai ei ainakaan enää kasvaisi. Joskus se on vaikeaa; heikko luonne vetää spagettia mahaan!!!