torstai 27. lokakuuta 2011

Seksistiset puheet ja lahjukset - ajatuksia ajan ilmiöistä

Mauri Pekkarinen on vitsaillut ryntäistä - naisen rintavarustuksista - kun on kiinnittänyt mikrofonia estraadille nousseen naisen vaatteeseen että ääni kuuluisi paremmin salissa. Vihreän puolueen kaupunginvaltuutettu ym poliitikko Maia Fandi sai tästä aiheen nostaa asia tapetille ja väittää näitä "seksuaalissävytteisä" lausuntoja epäsopiviksi. Nyt asiasta puhuu "koko Suomi".

Käsittämätöntä - naiset tekevät itsestään todella naurettavia tällaisella kommentoinnilla! En ollenkaan tiedä mikä on naisiaan tällainen ihminen joka ottaa pienen huulenheiton esiin ja saa aikaan todellisen typerän julkisuuskohun joka nostetaan esiin joka lehden sivuilla. Ihminen ei voi olla ihan täydellä pakalla liikkeelle kun moista tekee - tai sitten on niin valtavan julkisuushakuinen, että on tällaisessa nähnyt mahdollisuuden päästä esille. 

Jos politiikkaa tehdäään tuollaisilla asioilla, ei ihme jos ihmisiä ei oikein jaksa kiinnostaa - muutoin kuin päivittely- ja voivottelu-mielellä.

Samasata puolueesta tulee yllättävän usein pikkuasioista suurenneltuja juttuja - ja kuitenkin vihreä aate sellaisen kun sen moni alunalkaen ymmärtää - luonnonmukaisten asioiden järkiperäisenä esittäjänä, luontoarvojen kunnioittamisena - on asia jota voi sydämestään kannattaa. Itsekin kannatin - silloin kun vihreät tuntuivat oikeasti puhuvan tärkeitä asioista. Toisaalta - tämä asia saatta ehkä hyvinkin olla jollekin tärkeä; itse en vain sitä ymmärrä.

Ovatkohan Maia Fandin äänestäjät tyytyväisiä edustajaansa? Toivottavasti.

Toinen asia mikä aina silloin tällöin toisaalta huvittaa ja toisaalta ihmetyttää... on korruptio - tai asiat jotka tuon sanan taakse kätkeytyvät. Lahjus on ehkä sille aidompi suomalainen nimike. Mitä on lahjus - jonkinlainen "lahja" toiselle ihmiselle josta on hyötyä ja/tai iloa ja sen vastapalveluksena voi saada itselleen etua. Kahdenkeskinen hyötysuhde parhaimmillaan - ikävä mafia-tyylinen asia toisessa ääripäässään.

Suomea on sanottu maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi - tai ainakin yhdeksi sellaiseksi. Pohjoismaissa ei ole perinteisesti tarvinnut lahjoa jos on halunnut saada omia asioitaan eteenpäin vaikkapa valtion tai kunnan byrokratiassa. Vaikka koskaan siitä ei ole varmasti ollut haittaakaan jos on tuntenut oikeita ihmisiä ja heidän avullaan saanut asiansa nopeammin, paremmin ja tehokkaammin eteenpäin. Kuten vaikka päässyt oikealle lääkärille ohi jonojen tms.

Kun kuuntelee juttuja ja tositarinoita suurten kaupunkien päällikkötason toiminnasta  esimerkiksi urakoita jaettaessa ei voi kun hämmästyksestä suu auki kuunnella "siis meillä Suomessako noin tehdään, vai". Kun asiat ovat pysyneet vakan alla vuosikymmeniä ja käytännöt joilla on hienosti päästy eteenpäin ja omat pihat ja pientareet kunnostettua samalla kun tehdään kunnan töitä - ei kai kukaan halua asiaan puuttua ja nostaa siitä meteliä.

Itsestäni joskus tuntuu - kun katsoo kuinka omasta mielestä pieni asia kuten jonkun mieskansanedustajan seksistisesti värittyneet lauseet nousevat koko mediakentän pääuutisiksi - että maassa ei kaikki ole ihan niinkuin olla voisi. Kansalle tarjotaan sirkushuveja kertomalla naurettavia pikku-möläytyksiä jotka saavat ihmiset kahvipöytäkeskusteluissa keskittymään sen päivittelyyn samalla kun joka puolella tapahtuu tosi isoja asioita - joista ei uutisoida koska ne ovat liian vaikeita ja koskettavat niin monia ihmisiä. Se minne iso osa kuntien, kaupunkien ja valtion verorahoja päätyy ei ole uutisoinnin arvoista - vaikka niistä rahoista toisaalla taistellaan tosi kiivaasti; kouluista puuttuu rahaa kyniin ja kumeihin, sairaaloista vanhusten hoitoon mutta jossain maksetaan osto- ym päälliköille viikosta viikkoon kaikenlaisia omia asioita matkoista piharemontteihin yms. Ne on helppo piilottaa suurten laskupinojen sisään eikä kukaan niitä tunnu sieltä löytävän vaikka tuntilaskutus paukkuu niin että kamanat repeilevät. Ei se mitään jos hommaan menee 175 tuntia sen sijaan, että se tehtäisiin 60 tunnissa niinkuin normaalisti...

Mutta eihän tämä ole tietenkään lähelläkään sitä lahjusmaailmaa joka vallitsee monissa Itä-Euroopan maissa jossa mitään asiaa ei saa hoidettua ilman lisämaksuja eikä kauppiaana voi olla jollei maksa "suojelurahaa". Onneksi meillä ei ole sellaista - eihän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti