Les feulles mortes et les étoiles

Kuolleet lehdet - ovat kauniita

Ranskalaiset laulut, chansons, sopivat syksyyn erityisen hienosti. Jacques Brel ja muut vanhat kunnon tunnemyrskyjen luojat soivat hyvin syksyn ilmapiirissä. Vaikka ruskan värit leiskuvat vielä, ovat illat pimeitä ja tuuli jäätää. Vesisade kohisee ja lotisee. Vesipisarat kuin kyyneliä, musta ja harmaa ilta kuin mielen tunnetilan tulkki. Tekisi mieli mennä vain nukkumaan - mutta tähän aikaan vuodesta on enemmän töitä kuin koskaan.

Oikeastaan mieltä madaltavaa tunnelmaa eivät luo ollenkaan syksyn tuulet eivätkä sateet vaan työpaikan ja oman elämän matala tilanne. Kuulin taas yhdesta erittäin ahkeran ja mukavan ihmisen irtisanomisesta. Oman työn puolesta olen alkanut pelätä jo ihan vauhkona. Sekään ei ole hyvä.

Kun ranskalaisia lauluja miettii näin syksyllä, ensimmäisenä mieleen tulee tienkin Les Feuilles Mortes - Yves Montandin esittämänä - nuorempana ja vanhempana. Juliette Grecon versio on oikein hyvä myös. Jos tuntisi paremmin Ranskaa tänä päivänä, olisi laululista varmasti ihan toinen.

Jacques Brel on aina hyvä tumman musiikin syvä ja ihana syli johon voi sukeltaa.
Voir un ami pleurer sopii ilmapiiriin kun vettä sataa ja ulkona on mustaa - tai harmaata. Piano ja mies joka laulaa...

Aivan vahingossa löysin amerikkalaisen jazz-blues laulajan Melody Gardot'n ranskankielisen laulun Les étoiles. Se ei ole enää mikään uutukainen mutta minulle se on uusi.

Les étoiles les étoiles les étoiles Dites-moi étoile, pourquoi je vous regarde? Les étoiles ...  Les étoiles ...

Melody on amerikkalainen laulaja joka laulaa mukavasti ranskaa.


Anna valoa, kukka! keltaista, oranssia - piristä!