Muista vaihtaa tyyny ja peitto uusiin, hölmö!

Pellavaa - vaan ei sängyssä. Liina pöydällä. Kestävä sekin.

Nukun kesäisin aitassa jossa minua lämmittää oman mummini tekemä peitto. Peitto on tehty 1930-luvulla, kangas on kudottu omaissa kudontapuissa ja se on käsin tikattu, ulkona kesäisen kuumana päivänä. Peitot -pumpulilla täytetty täkit - oli mummilla ja vaarilla koko pitkän avioliiton ajan käytössä. Keäisin he käyttivät ohuempia vilttejä sängyssään, itse kudottujen pellavalakanoiden kanssa. Nekin ovat vielä jäljellä, mummin kutomia niin villaviltit kuin lakanat ja tyynyvaarutkin.

Pari sukupolvea sitten kaikki tehtiin maalla itse, mielellään vielä omista materiaaleista. Tekstiilit niinkuin muutkin tarvikkeet ja tavarat tehtiin kestämään - ja niitä pidettiin kunnossa, huollettiin ja korjattiin jos tarve oli. Tuuletettiin joka viikko. Villa tuli omista lampaista, patjojen täytteet kerättiin rannalta itse. Pellavaa viljeltiin itse, siitä tehtiin lakanoita ja pyyhkeitä. Puuvilla oli sentään rahalla ostettua - ja siksi myös kallista.

Monet jo ennen viimeisintä sota-aikaa valmistetuista tekstiileistä on vieläkin hyviä ja käyttökelpoisia. Ja ihanan tuntuisia ihoa vastaan. Nyt ne odottavat kesää aitan suojissa, orrella pimeässä ja kylmässä - ilmavasti.

Äsken luin artikkelin jossa kehjoitettiin vaihtamaan tyynyt uusiin joka toinen vuosi ja peitotkin joka neljäs vuosi. Siis oikeasti vaihtamaan - ei niin, että ne tuuletettaisiin ja puhditettaisiin pesemällä tai puistelutelineellä hakkamalla, ulkona raikkaaksi putsaamalla. Ei, vanhat tekstiilit pitää heittää roskiin ja ostaa uudet. Ja kuka nyt enää mitään tuulettelisi, tuuletustelineitä ei monen talon pihalla näe ollenkaan. Mennyttä aikaa ovat.

Familon muistuttaa näin kevätsiivouksen korvalla, että uusien peittojen ja tyynyjen vaihtoviikot alkavat olla käsillä! Suomalaiset  lipsuvat vaihtovälistä ja Familonin kauhistukseksi monet vaihtavat sänkyvaatteensa uusiin harvemmin kuin joka viides vuosi. Voi hyi ja yäk!

Kuulun itse joukkioon joka ei vaihda tyynyjä ja peittoja kovinkaan usein. Toki vaihdan puhtaat lakanat ja tyynyliinat/vaarut säännöllisesti, käyn pesulla ja vaihdan yöpaitaakin - mutta vaikka olen elellyt aktiivista sänkyelämää ja lapsiakin on oman sängyn uumenissa kiehnännyt monta ja urakalla, nukun yhä niiden samojen peittojen alla kuin lapsia tehdessä, imettäessä ja nyt vielä kun omassa sängyssä ei enää nuku kuin minä itse ja kissa. Ja pari kertaa kuussa nuorimmainen lapsi. Terveitä silloin ja yhä, jokaikinen. Kesäisin nukun sitten tosiaan hyvin historiallisissa peitoissa ja tyynyissä, mummin ja vaarin sängyssä. Ja hyvin nukun sielläkin.

Olenko saastainen? Varmaan jonkun mielestä. Hyh hyh ja yäk.

En tiedä, olisinko ahkerampi tavaran roskiin heittäjä jos saisin enemmän rahaa jostain, vaikkapa palkkana tai lottovoittona. Nyt olen kuitenkin perusterve ihminen vailla allergioita tai muitakaan sairauksia. Ja nukun hyvin paljon kokeneiden tyynyjeni ja peittojeni hellässä huomassa.

Familonin markkinointi puree varmasti moneen. Vaihtakaa vaan sänkyvaatteet, vaihtakaa sänkykin ja miksei samalla matot ja verhotkin - ja toki myös yöasut, jos sellaisia käytätte! Tulee kauppias iloiseksi ja roskakuskikin saa enemmän kuskattavaa kaatopaikalle. Niin se talous ja talouden pyörät pyörivät taas hiukan paremmin. Ja samalla sinä ihminen luulet voivansa paremmin!