sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Mieli maassa - väsyttää ja taas väsyttää

Aika kuluu, mieli meneee milloin missäkin. Kumma, kun ei oikein tunnu saavan mistään kiinni.

Oma selviytyminen elämässä on enemmän kuin  kyseenalaista - mutta kun on jo tämän ikäinen, siihen pitää jo hiljalleen tottua, asia hyväksyä. Kun tuohon on ajatuksissaan päässyt, tuleekin omituisesti mieleen, että haluan koko homman päätökseen jo oikeastaan mahdollisimman pian. Mitä tässä enää kitkuttelemaan kun homma on mennyt näin takkuiseksi ja vaikeaksi?

Taistelu paikasta elämän virrassa ei yht'äkkiä enää kiinnosta. Töitä on melkein mahdoton saada, laskuja ei pysty maksamaan. Lapsi, nuorimmainen, pitäisi silti kasvattaa mutta paukkuja ei tunnu olevan jäljellä yhtään. Miten hankkia ruokaa ja vaatetta ja kaikkea sitä mitä ylä-asteikäinen tarvitsee jollei rahaa yksinkertaisedsti ole??? Itsekin pitäisi syödä, pitää itsensä jonkilaisessa kunnossa.

Keskustelin näitä asioista toisen kaltaseni yhteiskunnan ulkopuolella olevan henkilön kanssa ja hän kertoi virolaisten tavasta selvitä elämässä; kun on ollut vaikeaa jo monen sukupolven ajan, kehittyy taito kiertää yhteiskunnan rakenteita ja kyky luovia lakien ja sääntöjen rajamailla. "se on ainut tapa selvitä hengissä, monelle" sanoi. "Suomalaiset ei sitä taitoa osaa, harva uskaltaa uhmata lakeja ja rakenteita. Tai varastaa, ihan suoraan."

Totta, omalla kohdalla ainakin. En ole ajatellut alkaa varkaaksi tai vilunkipelaajaksi - en osaisikaan. Hölmö olen sillä saralla. Ja mitä jos yrittäisin, ja sitten jäisin kiinni? Sen jälkeen ei kannattaisi enää työpaikasta edes haaveilla. Nyt voin sentään vielä toivoa, että työpaikka löytyy ja siitä voisi ehkä saada palkkaa jolla selvitä elämässä jokunen vuosi vielä.


Sukka tuloillaan.
Yritän puskea itseä eteenpäin, vaikka minkälaisen kiven läpi. Ei taida onnistua. Valtava, kaiken ymmärryksen yli menevä väsymys on vallannut koko olemuksen.

Eilen otin lankalaatikoista yhden esiin  ja ajattelin terapoida itseäni kutomalla jotakin. Sukat, vaikka. Kannattaa valita jotakin pientä ja helppoa, että homma ei jää kesken. Tuli kirjavat sukat, tähdelangoista. Oranssin ja harmaan ja minkä vaan kirjavat - seitsämää eri lankaa sekaisin, osin kaksinkertaisena. Tuliko hyvä mieli? En tiedä. Toinen sukka on vielä kesken.

Väsyttää niin kamalasti.

6 kommenttia:

  1. Hei yritä jaksaa! Täällä toinen samanmoisin aatoksin ja samassa tilanteessa, jos se yhtään lohduttaa. Huomenna voi olla jo parempi päivä, mistäpä sen tietää. Tsemppiä sinulle, en sen kummemmin osaa lohduttaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Huomenna voi olla parempi päivä, se on totta. Tsemppiä sinullekin! yritetään.

      Poista
  2. Voi moiten toivoisin että sinun asiasi järjestyisi parhain päin, mutta eihän minun toivomukseni mitään auta. Toivotaan, että kevät tuo valon elämääsi ja pääset uuteen alkuun. kaikkea hyvää tiellesi toivon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli. Toivo on aina olemassa, kuitenkin! Kaikkea hyvää sinullekin toivon.

      Poista
  3. Toivoa paremmasta huomisesta minäkin mietin, kun luin postauksesi. Kunpa jotain työtä löytyisi.
    Hyvää kevää jatkoa kaikesta huolimatta ja uskotaan, että suunta on ylöspäin, elämässä!

    VastaaPoista
  4. Parempaa jatkoa minäkin sinulle toivottelen. Sinä todella ansaitset oikean, palkallisen työpaikan.

    Niiltä, jotka ottavat palkattomiin töihin pitäisi kysyä tekisivätkö he itse työtään ilmaiseksi!

    VastaaPoista