Lakanapyykki ja pyykkinarut mielessä

Aurinko laskee järven taa.
Lauantain iltakävelyllä koettu.

Kävin haravoimassa pyykkinarujen alusen puhtaaksi talven ja myrskyjen heittämistä oksista ja muusta roskasta. Pikku-kissa tempoi pitkässä narussa ja sotkeuti siihen alta aikayksikön. En uskalla päästää sitä yhtään ulos; naapuri vahtii sen liikkeitä tarkkaan. Kissa oli livahtanut huomaamattani ulos ja mennyt naapurin koiran kupille: voi miten sain hävetä kun naapuri tulei kertomaan, että hän ei yhtään tykkää, että kissan tulee heidän koiransa ruokia syömään. Ihmettelin, että kuinka se on mahdollista, kissa ei pääse ulos. "Olen sen itse sieltä pois ajanut" sanoi naapuri ja katroi minua uhmakkaasti. Kissa oli  vieressä narussaan aivan vauhkona ja yritti päästä karkuun kun juttelin naapurin kanssa. Siitä ymmärsin, että pahoilla teillä on oltu kun noin pelkäsi. Selkään oli saanut, varmasti. Huh huh. Kaikenlaista sitä saa hävetä ja anteeksi pyydellä!

Olen jo pari kertaa vienyt lakanat ja pyyhkeet ulos kuivumaan: niihin tulee ihana tuoksu ulkona. En ikinä käytä huuheluaineita tai hajustettuja pesuaineita; en halua sitä kemialista tuoksua ja kaikkia niitä turhia aineita iholle joita pesuainneissa on. Omon ja Bio Luvilin tuoksu ei ole minulle mieleen, vielä vähemmän Comfortit ja muut huuhteluaineet. On aika outoa, mielestäni, että ihmiset on saatu käyttämään niitä jopa alusvaatteissa ja lakanoissa joista paikoista aineet tulevat aivan iholle. Allergioitahan ne tuovat, eikä luontokaan ota noitakaan kemikaaleja aivan ilman vahinkoja vastaan. Kysyin tuttavalta, jolla on allergioita kasapäin, miksi hän käyttää huuhteluaineita. "Se tuoksuu hyvälle" sanoi hän. Hajusteita hän ei halua käyttää ollenkaan; niistä menee keuhkot tukkoon, sanoo. Siis hajuvesistä ja kasvovoiteista. Mutta ei pesuaineista. Vai niin. En usko!

Oleanteri kutsuu vaniljaisen ihanasti ikkunalla

Paras huuhteluaine on pyykin kuivattaminen raikkaassa säässä, sanoo tämä täti.

Naamari katsoo epäilevästi

Kodin voisi kokonaisuudessaan ripustaa narulle raikastumaan! On nimittäin aika sotkuista meillä. Isot "lapset" - siis nuoret aikuiset - ovat muuttaneet tavaroineen takaisin kotiin. Täällä on nyt kahden ihmisen ja yhden kissan tavarat sikin sokin joka paikassa - maustekoreista kattilalaatikoihin, vaatemytyistä lakanapussukoihin ja lipastot, kaksi 120 leveää sänkyä, patjoja sun muuta mitä nyt asunnossa yleensä on... Verhoja, pyykkikoreja.

Vähän täällä nyt ahdistaa. Siis tämä siivo nyt tällä kertaa - adistusta on monenmoista, pienempiä ja isompia...Mutta läpi pusketaan tämäkin elämän vaihe.

Huomenna lähden kolmeksi päiväksi kurssille. Lapset ja eläimet ovat keskenään. Hernekeittoa on keitetty iso kattilallinen, vaikka en palvilihaa mistään saanutkaan. Hyvää tuli! Leipää ja maitoa sekä makarooniruokia on kaapissa. Selviävät ihan hyvin, uskon.