Iltapuhteiden lomasta, teekupin ääressä

Pähkinäpensas oli aivan täynnä kauniita urpuja. Oksa vaasissa kaunis!

Maailmassa tapahtuu paljon - niinkuin kai aina, oikeastaan. Eurovaalit ovat puheenaihe siinä missä  Suomen surkea talous. Ulkomaisia tapahtumiaei täällä viitsi kommentoida; niille on omat paikkansa.

Kukka ikkunalla, Hibiscus

Töissä on ollut kivaa! Hurjan paljon töitä ja kakkea sellaista tekemistä, josta tykkään kuin  hullu puurosta; se täytyy tästä työttömyydestä sanoa, että se on itselleni näyttänyt oikein kunnolla, kuinka tärkeä työnteko on. Siis ihan se, että aamulla lähtee töihin ja illalla palaa kotiin väsyneenä - ja tekee siinä välissä hommia niin, että ei mitään muuta muista ajatelleenkaan. Nyt kun olen vapaa-ehtoistyöntekijä, tai harrastan työntekoa - tai vielä kolmas versio tästä suomalaisesta erikoisuudesta: olen työharjoittelija ja voin nauttia täysin siemauksin työstä. En saa palkkaa mutta sitäpä eivät työkaverit tiedä; saan pyyntöjä, kommentteja ja palaverikutsuja ihan kuin olisin oikea työntekijä. Se on hulppean, autuaan ihanaa!

Valkovuokot mummin
peilipöydällä

"Olet kuin villakoira: hypit innosta kun joku vähän kehuu. Ja kun kehuu vielä lisää, teet ihan mitä vain" sanoi työtön kurssituttava työvoimapoliittisen kurssin tauolla viime viikolla. Myönsi itse tekevänsä samoin; olemme keski-ikäisiä ja olleet jo hetken työttömiä. Nyt kun olemme päässeet tekemään töitä, oleme aivan kuin vasikat laitumilla, hullaantuneita työn teon autuudesta!

Hulluutta on monta lajia. Mutta toisaalta - miksi tästä ei saisi nauttia? No niin, niin saakin! Tämä hauskuus ei lihota eikä tee pahaa kellekään, riippuvuutta se kyllä aiheuttaa...

Vielä ei olla ihan puolivälissä FEC-kurssia joten saamme vielä syksyyn saakka elellä tätä elämän vaihetta. Tai no, mistä sitä tietää, mitä maailmassa tapahtuu.



Tiellä käyskentelee monenlaisia kulkijoita

Iltaisin olen väsynyt kuin hakattu mato. Uni tulee kuin pohjattomaan kuiluun putoaisi heti kun sänkyyn kömpii.

Olen käynyt äidin luona, ajellut pitkiä matkoja maanteitä, peltojen ja metsien vieriä. Katsonut samalla kuinka talvi häviää ja kevät tulee. Koivut ovat melkein syksyn värisiä; ne ovat niin täynnä urpuja, että näyttävät keltaisen oransseilta - vähän kuin syksyllä.

Olen yrittänyt saada lasten asioita hoidettua; rahaa ei  ole antaa mihinkään avuksi, mutta tukea ja ruokapöytäseuraa kyllä. Kaikki lapset asuvat taas tauon jälkeen kotona, nyt täällä on röykkiöittäin tavaraa joka puolella. Mihin voisikaan kaiken siivota, mihin viedä pois kotoa? Enpä tiedä.

Tekipä mieli vanhanaikaista unelmatorttua. Tuli hyvää, nam.

Kevään tullen saa seurata luonnon muuttumista harmaasata vihreäksi. Tännään katselin, miksi lokki juo että lätäköistä kadulla - kunnes huomasin, että ei se juo vaan syö lätäköistä ja niiden reunoilta kastematoja! Se imi ne suuhunsa kuin mehupillit, yksi toisensa jälkeen. Muutaman päviän sateen jälkeen paksuja vaalean punervia kastematoja onkin aivan valtavasti - en muista, olenko sellaisia määriä nähnyt koskaan aikaisemmin! Linnut viettävät juhlaa - napsivat herkkuja suihinsa ja nokkiinsa suurina hälisevinä laumoina.


Nyt nykkumaan! Huomenna on ensimmäinen palaveri jo seitsemältä!