Tänään avattiin joulukalenterin seitsemäs luukku. Sieltä tuli punainen kirja, tontun kädessä. Jouluun on enää pari viikkoa ja rapiat päälle. Lapsi tekee joulupukille toivelistaa - kyseli eilen, vieläkö sen ehtii lähettää joulupukiklle. Sanoin, että hyvin ehtii vielä. Ja niin lapsi kirkoitteli pukille, kiitellen viime vuoden lahjoista ja toivoen, ettei pukki rasita itseään liikaa. Suloista!
Finnairin lakko on kummallinen. Lehtiä lukiessa vaikuttaa, että tällä porukalla on tosi upeat edut ja lyhyt työaika – paljon vapaata aikaa varsinaisten työrupeamien väleissä lepoon – ei kaikenlaiseen mukavaan lentokohteissa. Työmatkalla oleva lentomatkustaja näkee usein emojen työn rutiinit ja ihmettelee ihan oikeasti, miten se voi niin kamalan raskaalta tuntua! Kai siinä työssä on paljon mitä ei ulkopuolisena ymmärrä kun noin hyvät edut eivät millään riitä ja nyt jo muut ammattiliitotkin lähtevät tukilakkoihin, että emojen ja muun kabiinihenkilöstön edut saadaan paremmiksi. Solidaarisuutta! Joskus mietin miksi monet työntekijäliitot haluavat ehdoin tahdoin työntekijöiden ehdot niin hienoiksi ja suuriksi, että työnantajilla ei ole varaa niit' maksaa. Niin sitten työ siirtyy muualle ja ne, jotka tekevät homman paljon halvemmalla saavat sen tehtäväkseen - suomalaiset hulppeita etuja pyytäneet jäävät sitten lopulta ilman työtä kun työ siirtyy vaikkapa aasialasten tehtäväksi.
Kun en itse ole koskaan lakkoillut enkä toisaalta kyllä saanut isoja palkankorostuksiakaan, olen varmasti väärä ihminen tätä asiaa kommentoimaan mitenkään. Liian nössö olen kun en ole koskaan etujeni eteen taistellut – tehnyt vaan hommia sillä mitä maksettu on, työtunteja laskematta! Mutta silti olen sitä mieltä, että hyvät edut heillä on! Mää vaan ihmettelen kyl ihan kauhiast…
Viikonlopun viettoa sukulaisten kanssa
Olin kutsunut sukulaiset – pienen tusinan henkilön lähisukumme – viettämään lauantai-iltaa ja sunnuntai-aamupäivää kanssamme. Tarjosin ruokaa ja juomaa ja olin pyytänyt Tiernapojat esiintymään! Oli mukavaa – veli perheineen tuli ensimmäisenä lauantaina iltapäivällä ja äiti ja toinen veli lähtivät viimeisenä sunnuntaina iltapäivällä. Oli mukavaa – ja ruoka onnistui ihan kivasti. Pari kertaa vuodessa tapaamme näin täällä meillä – kesällä tapaamme myös kaikki yhdessä maalla. Muulloin olemme yhteyksissä aika lailla harvakseltaan paitsi äidin kanssa. Hyvä näin.
Itsenäisyyspäivä
Eilen aamulla heräsimme varhain vaikka oli vapaapäivä; oli meno sankarihaudoille ja Karjalaan jääneiden muistokivelle jossa oli lipunnosto ja seppeleen lasku. Partiolaiset ovat veteraanien ja kunnanisien kanssa itseoikeutettuja osallistujia tapahtumaan. Lunta oli paljon ja taivaalta satoi koko ajan lisää – talvinen maisema oli kaunis – ja vaikeakulkuinen! Nytpä olisi hevosen vetämällä reellä ollut metka matkustaa!
Rauhaisa ja leppoisa itsenäisyyspäivä. Tein töitä pari tuntia, korkeintaan – kiireellinen projekti ei antanut olla aivan rauhassa – Suomen itsenäisyyspäivä on vapaapäivä ja juhla vain meillä joten tein siis hiukan hommia. Kotihommat rajoitin parin pyykkikoneellisen pesuun ja silittämiseen ja – tietenkin – ruuanlaittoon. Ruuanlaitto tökkii joskus kyllä niin pahasti – tekisi mieli alkaa syömälakkoon. Kyllästyttää oiken kunnolla! Mutta sitten tulee nälkä ja sotkuinen koti ei ole kiva. Siinä sitä sitten taas tekee ruokaa, tiskaa, siivoaa ja noukkii tavaraa lattioilta, pöydiltä ym.Että hoh hoijaa vaan. Kuulemma tällaisia rutiineja kaipaa kaikkein eniten jos jostain syystä vaikka joutuu sairaalaan tai muuten pois normaalipäiväjärjestyksestä.
Katsoin nuorimmaisen kanssa Tuntemattoman sotilaan itsenäisyyspäivän kunniaksi - sen Edvin Laineen alkuperäisen version. 10-vuotias pitää itsenäisyyspäivää tärkeänä ja on jo ilmoittanut menevänsä armeijaan ja haluavansa sotilaaksi! Tämä halu ei tullut elokuvasta - se on hänellä ollutjo jonkin aikaa. Vanhemmat lapset eivät moista ole puhuneet; keskimmäinen harkitsee asiaa, tosin.
Illalla poltettiin ikkunoissa kynttilöitä. Suomi täytti 93 vuotta – ja presidentin linnassa oli pukujuhlat. Joskus tuntuu, että linnan juhlat ja sinne kutsuttujen naisten iltapuvut ovat Suomen tärkein asia ja kutsujen isännöinti presidentin kaikkein tärkein tehtävä…
Lunta piisaa!
Lumimassat teillä ovat tällä hetkellä massiiviset – itsenäisyyspäivän maisema oli kuin suoraan joulukortista. Linnuilla on hankaluuksia saada ruokaa hankien alta - mitenkähän metsän eläimilä menee?
Auto meinasi eilen aamulla juuttua hankeen monastikin kun kuljetin lasta partiolaisten lipun nostoon; aamulla ei lumitöitä oltu tehty ja lunta oli tullut koko yön – melkein koko päivän sitä tuli siten vielä lisää.
Käsitöitä
Lapasia, lapasia… Niitä syntyy! Kiva tehdä, tulee nopeasti valmiiksi! Eilen sain yhden parin valmiiksi ja aloitin jälleen seuraavan. Olen ihastunut tähän perinteiseen suomalaiseen malliin jossa ei ole edes peukalokiilaa – nätti, lämmin ja nopsa neuloa. Listalla odottaa yhden kaulaliinan, yksien sukkien, kaulurin ja pipon teko. Ajatuksia uusista töistä syntyy nopeammin kuin entisiä saa alta pois…
Fantasiaa tänään: balettiin!
Menen yhden lapsukaisen kanssa tänään katsomaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -balettia! Siinä baletissa on paljon sitä musiikkia jota on Disneyn ensimmäisessä piirretyssä elokuvassa, Fantasiassa. Se on omille lapsille klassikkojen klassikko; se VHS kasetti jonka mummi antoi lahjaksi jo aikoja sitten, katsottiin uudestaan ja uudestaan, kymmeniä jollei satoja kertoja läpi, on nyt jo ihan puhki kulunut ja käyttökelvoton… Ei meillä kyllä ole enää videonauhuriakaan – DVD pitäisi saada hankittua jostain. En ole sitä vielä mistään löytänyt; täytyy siis jatkaa etsintää! Se on hyvä; vie lapset ihanalla tavalla fantasian maailmaan, ihanan musiikin säestämänä!!! Suosittelen; toimii vieläkin, kymmenien vuosien jälkeen – Mikki Hiiri ja moni muu Ankkalinnan tuttu siellä tanssahtelee ihanan klassisen musiikin tahtiin – monet kappaleet tosiaan Tsaikovskia.
