Neulomalla marraskuun harmaus huitsin nevadaan!

Neulominen, Hesari ja kukkia pöydällä
+ musiikki, lasi viiniä ja kynttilä pöydälle: ONNI!

Marraskuu on nyt tosiaan nimensä mukainen: harmaa, kalsea ja välillä loskainen, välillä pakkas-liukas ja iljanteinen.

Tänään aamusella lähdin työmatkalle kahdeksan asteen pikku-pakkasessa. Tuntui kylmältä kun näihin säihin ei vielä ole oikein tottunut.

Tällaista tämä nyt vain on, ei voi mitään...

Harmaa sää ja lyhyt päivän valoisa aika tuntuu raskaalta; senkin lyhyen ajan kun yleensä viettää jossain pienessä kopissa neuvottelussa. Moneen päivään ei useinkaan näe muuta kuin sähkövalolla valaistua maailmaa.

Viikonloppuna piristi lintulaudan elämä keittiön ikunan ulkopulella - ainakin meikäläistä ja eläinrakasta lastani. Orava käy putsaamassa lintumökin päivittäin, mutta eilen sinne ehti ruokailemaan myös muita nälkäisiä ruokaa hakemassa; siivekkäitä kävi ainakin talitintti, joku muu tiainen (sinitiainen?) ja mustarastas. Harakka vieraili myös - mutta ei onneksi mahtunut laudalle ja putsasikin sitten vain maahan pudoneet siemenet isoon nokkaaansa.

Yöllä pihalla oli käynyt jänis; jäljet paljastivat pupun helposti! Viime viikolla näin siperianhernepensaassa punatulkkuja ja aikaisemmin muutaman tilhen; ne vasta hienoja olivat komeine mahoineen ja kirjan´vine höyhenineen. Pikkulintuja on kiva seurailla ikkunasta - en tiedä, lasketaanko mustarastas tähän kategoriaan; se vaikuttaa tinttien rinnalla isolta mutta on aika kivan näköinen veijari siinä pyöriessään.

Kiva, kun voi seurata pientä luonto-ohjelmaa ikkunasta! Kissa seuraa lintulaidan elämää myös kiinnostuneena. Toivottavasti antaa niiden olla rauhassa - kolli ei tosin ulos pääsekään kuin illalla ja silloin linnut jo nukkuvat. Kesällä se on isompi metsästäjä kuin talvella, muutenkin. Kisu on tottunut kotona jyrsijöihin; chinchillan kanssa se ottelee pieniä matseja silloin kun hapsuhäntä lasketaan juoksemaan. Sitä tapahtuu muutaman kerran viikossa - ja chinchilla-uros menee voimansa tunnossa ärsyttämään kissaa mm nuuhkimalla sitä, potkimalla kissan kylkiä, merkkaamalla kakkimalla kissan kupin - ja muutenkin maistelemalla (!!) kissan ruokia. Höhlä chinchu ei tajua, että sille voi käydä kalpaten - saan kieltää kisua koko ajan. Eilen "löysin" nämä kaksi makuuhuoneen nurkasta niin, että kisu seisoi chinchillan yläpuolella ja ropelikorva nuuhki sen jalkoja... Kissan ilme oli aika yllättynyt kun ne siitä tapasin... Mitä lie oli miettinytkään - tai mitä eläimet nyt voivat miettiä; sitä itse pohdin silloin tällöin!

Viikonlopun paras asia on - kun siihen pääsee - laiskottelu! Laiskottelu lukemalla lehteä ja neulomalla tai virkkaamalla on IHANAA! Siitä tulee tietenkin huono omatunti; pitäisi tehdä silittämistä, mankelointia, siivousta ja ruuanlaittoa - mutta välillä sitä haluaa istahtaa ihan vain nauttimaan lehdestä ja/tai neuleesta vaikka kuinka perhe haluaisia palvelua... Neuloskelin yhden lapasen ja toisesta puolikkaan; kiva ja helppo kuvioneule saa haluamaan neuletta valmiiksi; kerros kierrokselta sitä ajattelee, että lopetan seuraavan kerroksen jaälkeen - ei kun vasta seuraavan... Ja kohta saakin lopettaa kuvion ja aloittaa kärkikavennukset -eikä silloin voi enää kesken jättää!

Nyt on kuintekin tehtävä töitä! Hei vaan...