Musiikkia ja kenkämuotia

Jahah - blogeri on taas ollut jumissa ja käyttö ön tökkinyt kunnolla. Teksti ei tallennu, kuvat eivät lataudu - koko huolella tekemäni teksti meni sen siliän tien kun olin julkaisemasa tekstiä kuvineen. Vähän kyllä kyrsii, pakko myöntää - tai aika paljon jopa... Hmm. Vain pari kappaletta kirjottamaani tekstiä on säilynyt vaikka tallensin tekstiä aika ajoin. Suurin osa tekstiä on hävinnyt. Pitäisi tietenkin aina kirjoittaa teksti jonnekin muualle ja sitten kopioda tänne niin alkuperäsiteksti säilyy vaikka bloggeri yskii. Ties vaikka koko homma kaatuisi - parasta olla omat päiväkirjamerkinnät silloin tallessa muualla, jos niitä joskus haluaa lueksia vielä.

No - eipä tälle mitään voi. Ollaan iloisia kun homma toimii ja muulloin tehdään jotakin muuta! Onhan kirjoittamiselle monta, monta muutakin kanavaa.Aloittelinkin muutama päivä sitten jo oikean tarinan kirjoittamista - enkä varmasti tee sitä online ;-)

Kas niin - jatketaan siis, ei nurista.

Näin alkoi tekstini jonka illalla kirjoitin:
Eilen oli oppilaskonsertti musiikkiopistolla. Viulu- piano-, klarinetti- ja huilukappaleita ja joitain yhteiskappaleita duona, triona. Hienosti soittivat, suurin osa oppilaista.  Kaikki evät jaksa harjoitella tarpeeksi esiintymistä varten, mutta heitä on vain yksi-kaksi - mitä pidemmälle edistyneitä soittajat ovat, sitä paremmin ovat harjoitelleet - yleensä.

Tänään oli musiikkikoulun konsertti. Tosi upea konsertti: kuoroja, orkestereita, leikkimielistä laulua ja soittoa, rokkia ja poppia. Musiikin tekemisen ilo paistoi läpi, villitsi yleisönkin aika ajoin tosi koviin aplodeihin, jopa rytmikkäisiin yhteistaputuksiin! Tosi hyvä meininki alusta loppuun oli salissa ja ulos poistuikin hymyilevää ja iloisesti sorisevaa porukkaa alkukesän tuoksuvaan iltaan jossa mustarastas lauloi kirkkaasti kohti sinistä taivasta! Ei pilvenhattaraakaan missään, tulppaanit loistivat kirkkaina talojen seunustoilla, tuomet aloittavat kukintaansa

Musiikki on iso ilo - niinkuin on kevään ja kesän aikakin!

Konserteissa saa istua rauhassa omien ajatustensa kanssa. Kuunnella kuinka musiikki soljuu tilaan, katsella muusikoiden soittoa, laulajien keskittyneitä katseita ja elää musiikissa samalla kun se syntyy. Katse kiertää muusikoista tilaan jossa kuunnellaan. Viime viikolla olin konsertissa kirkossa äidin kanssa. Kaunis vanha kirkko oli upea kaikupohja hienolle musiikille - ja kirkon vanhojen seinien, maalausten, lamppujen ja korkean holvin katselu musiikin soidessa teki olon melkein juhlavaksi. Ketkä kaikki ovat täällä vuosikymmenten ja -satojen kuluessa istuneet, missä aatoksissa - minkä näköisinä? Istuimme kirkon takaosassa emmekä nähneet soittajia; näimme ylöspäin korkealle, korkealle. Näimme alttaritaulun ja papin tyhjän pöntön kattoineen, näimme pitkien penkkien päiden ristit ja lukuisia kanssaihmisä ympärillämme.

Oppilaskonsertissa sain istua aivan hollilla - näin ja koin soittajat läheltä. Nuoret musiikin opiskelijat tulevat yleensä paikalle soittamaan samoissa asuissa kuin menevät kouluunkin. Rennoissa vaatteissa. Jotkut äidit panostavat asiaan enemmän asuvalintaa: lapsi tulee paikalle hienosti suittuna, puunattuna ja juhlatamineet päällä - mekko ojennuksessa, solmito tai rusetti kaulalla kuten pitää. Tällaisia soittajia oli paikalla tälläkin kertaa pari - niinkuin useimmiten. Sievät kengät vieressä kuuluvat nuorelle huilistille joka soitti tosi kauniissa juhla-asussa, kimalletta helmassa ja tukka nutturalla!

Toinen ääripää ovat sitten lapset, jotka saapuvat paikalle missä lie vapaa-ajan college-housuissa ja kulahtaneissa paidoissa, heittävät ulkovaatteet johonkin lähietäisyydelle, virittävät instrumenttinsa ja soittavat, sukkasillaan ja vaate retkottaen päällä miten sattuu. Näill'lapsilla ei useinkan ole vanhempia paikalla kuuntelemassa. Monet eivät edes kerro vanhemmilleen konserteista - eivätkä vanhemmat itse tarkasta asiaa mistään. Outoa.

Usein kuvaan konsertteja ja soittajia opiston käyttöön - ihan rönttösissään ja tukka takulla olevia en viitsi sinne kuitenkaan lähettää. Yksikin superhienosti esiintyvä tyttö on niin omituisissa ja monesta kohdasta rikkinäisissä vaatteissa lavalla, liian pienessä puserossa, että harmittaa! Tämä tyttö on hyvin edistynyt ja luutavasti tuleva muusikko; oman tyyliin hienovaraiseen muokkaamiseen pitäisi jonkun hieman kannustaa jossain vaiheessa!

Kysessä on tyylikeino - rastat ja nuhjuinen olemus on yksi tyyli muiden joukossa...Silti; kuva ei ole kiva jos henkilö näyttää aivan suttuiselta - vaikka keino olisi harkittukin.

Sukkasillaan ja tunkkaisen oloisissa vaatteissa soittaminen isommassa konsertissa on väärä valinta. Jokunen viikko sitten suuressa juhlasalissa pidetyssä konsertissa nuori pianisti hipsutteli lavalle sukkasillaan - sukat vielä makkaralla, farkut roikkuen. Onneksi sukat olivat ehjät, kuitenkin! Flyygelin ääreen istahti pianisti joka näytti kuin sinne vahingossa väärään aikaan tupsahtaneelta. Hän soitti kyllä hyvin!

Valokuvaajan tehtäväksi tulee usein konserttitilan yleinen siistiminen. Kuka haluaa kuvan taustalle kaiken maailman häiritsevää roinaa? Monikaan opettaja keskittyy puhtaasti musiikillisiin asioihin, ei edes huomaa ympäristöään. "Taiteilijaluonne", joku on sanonut "ei näe roikkuvia verhoja tai roskia ja tavaraa lavalla, on aivan keskittynyt musiikilliseen puoleen, kaikki muu katoaa mielestä. Sitä vain ei när". Näin kertoi minulle joku musiikki-ihminen kun päivittelin, miten verhot roikkuvat ja koko esiintymislava on tavaraa täynnä aivan hetki ennen konsertin alkua. Sinne olivat reput, saapikkaat ja instrumenttikasat heitetty kasoihin, verhot miten vain roikkumaan ja repsottamaan. Niin ne usein jäävätkin, jollei sinne ehdi ajoissa hiukan siivoamaan! 

Nyt kenkämuoto suosii kangastossuja ja koska on jo lämmin, sandaalit ovat suosittuja! Niin kadulla, koulussa kuin esiintymislavallakin!

Omat abi-lapseni ovat saaneet molemmat itselleen Hygienia-passit. Nyt he voivat molemmat hakea töitä paikosta jossa käsitellään elintarvikkeita: kahviloista, ruokakaupoista, ruokaloista, ravintoloista. Hieno homma! Se mikä ei tunnu niin hienolta - äidin ja maksajan kannalta - on se, että hygienia-passi vaaditaan erittäin moneen paikkaa - ja hinta itse passille on 50 euroa. Jos käy päivän kurssin, kuten toinen omista työnhakijoistani, maksaa kurssikin saman 50 euroa. jos taas hankkii kurssin sisällön netin kautta, saa sen luettavakseen halvemmalla; taisin maksaa vajaat 8 euroa linkistä ja salasanasta jolla saa materiaalin tutkittavaksi viikoksi.

Lasten hygienia-passit tulivat maksamaan minulle matkalippuineen pari sataa euroa. Siinä saa tehdä töitä heidän palkoillaan kolmesta neljään päivään, että saa hygienia-rahat tienattua. Mutta jos työtä sen avulla saa, on raha toki hyvin käytetty. Vielä ei olla siinä tilanteessa.

Toinen abeista toki on nyt töissä; kolmas viikko on lopuillaan pesulatyöntekijänä ja työläinen on aika rätti kun tulee iltaisin kotiin. Sen jälkeen sitten pitää lukea pääsykokeisiin ja tavata kavereita... Nurinaa on jo alkanut kuulua, että työ vie kaikki voimat, väsyttää koko ajan! Miten tuttua!!!