Ylioppilaslakit hankittu

Yllioppilaslakkeja on eri hintaisia. Tämäpä oli uusi tieto meikäläiselle. Kolmisen kymppiä on halvin näkemäni, melkein puolitoistasataa kallein. Luulin vielä viime viikolla, että ne ovat suunnilleen samanhintaisia kaikki. Mutta eroja siis on - lyyran laadussa halvasta metalliseoksesta kultaan ja ohuesta sametista kalliimpaan ja laadukkaampaan. Vuorikankaatkin ovat eri näköisiä, hikinauhat ja lipat tehty eri materiaaleista.

Meille ostettiin eilen kaksi lakkia vaikka tuloksia en ole vielä nähnytkään. Eivät abit itsekään. Muutenkin valmistelut ovat jo meneillään - abit itse ovat varmoja läpimenostaan. Olisipa kurjaa ja jokseenkin noloa jollei valkolakkia vielä saisikaan.

Yhdessä, kolmisin käytiin lakkeja katsomassa ja laatikot kainalossa kotiin tultiin. Mummi maksoi lastenlastensa lakit, kertoi jo syksyllä näin voivan tehdä. Oikein mielellään, hyvä muisto ja yo-lahja. Kyllä lapset sen muistavat, varmasti. Katsottiin muitakin yo-vaatteita - ei ostettu muuta.

Uskotaan kuitenkin, että juhlat tulevat!

Kahvilla käytiin lakkien oston jälkeen. Mukava pikku tapahtuma.
Muutaman kerran tämän oman päiväkirjan tilastoja selailtuani ei voi väittää, että tätä kautta saisi kontakteja taikka keskustelua aikaiseksi. Tilastoja vilkaistessa huomaa, että kävijöiä on vain satunnaisesti - mutta eipä tämä sivusto yleisesti kiinnostavia aiheita käsittelekään. Kotiasioita ja pikku-pohdintoja. Laitoin jokunen päivä sitten sivulle laskurin - sitä on käynyt painamassa yksi sivulla käynyt! Jos tulet toistekin: kiitos käynnistä!

Olen bloggaajanakin tällainen sivullinen, oman tien tallaaja ja omia polkuja taapertava kulkija. Mutta nämä ovatkin päiväkirjan sivuja, omien ajatusten tänne töntämistä kun pää meinaa niin monesta asiasta ja mietteestä liikaa täyttyä. Täytyyhän ne voida jonnekin laittaa, jossain ajatuksia jäsennellä ja ulos työntää. Sekavaa tämä kirjoittelu usein on. Ja virheitä täpösen täynnä.

Silti meikäläinenkin aika ajoin toivoo, että joku huomaisia. Jossain, joskus. Sitä toivoo töissä. Lasten harrastuksissa. Ulkona kävellessään. Työpaikan ruokalassa tarjottimen kassa istuessaan. Blogissakin.

Kuulin tänään kuolleen tytön hautajaisvalmisteluista. Hän toivoo tuhkansa siroteltavan merelle. isä lupasi toiveen täyttää. Tätä asiaa en pääse pakoon, vaikka en ihmistä koskaan tavannutkaan. Nyt tiedän missä mennään, kuinka hautajaiset hoidetaan...

Toisen ihmisen merelliseen hautaan laskeminen on aiheuttanut paljon kirjoitteluja lehdissä. En siihen mene - luen vain mitä kerrotaan ja toivon, että maailmasta paha voisi hiljalleen hiukan vähetä - vaikka vaikea moista on uskoa.

Tänään minulle on luvattu soittaa viulu- ja kitaramusiikkia. Eilenkin sain musiikkia kuulla. Se on kivaa. Joku soittaa minulle. Musiikkia, ihan minulle vain. Oma lapsi, ihana.

Nyt teen ruokaa - jauhelihakastiketta, nauhaspagettia. Kaupassa pitää käydä. Maito ja leipä on loppu, tomaattisose samoin. Kissalle jotain.