torstai 28. heinäkuuta 2011

Kesäloma on - kuuma

Ensimmäisen lomapäivän tervehtijät - kirkuvat valkeat linnut!
Mustikoita mättähiltä, punkkeja vältellen

Aivokuumetta kantavat pikku-ötökät, punkit, kiusaavat ihmistä joka haluaa metsissä ja luonnossa liikkua. Varsinkin saariin on pesiytynyt punkin paskiaisia laumoittain – kävin pari päivää sitten mustikkaämpärin ja poimurin kanssa upean saareen kuuluisilla mustikkamailla – sain toki jonkin verran mustikkaa mutta ennen kaikkea sain taistella paarmojen, itikoiden ja punkkien kanssa. Ärsytti – vaikka metsä on maailman kaikista paikoista silti yksi kaikkein parhaimmista. Ihana metsä, humisevat puut ja siellä elelevät eläimet karhuista ja hirvistä punkkeihin ja itikoihin!

Nam
No - paarmoja tapoin kasapäin, nekin ehtivät rouskuttaa meikäläisen ihoa monesta kohdasta. Punkkeja olen kerännyt itsestäni vajaat 10 kappaletta – onneksi kaikki kävelevinä. Kun se kiinnittyy ihoon, on olo onneton! Ja vaikka borrelioosi ei tarttuisikaan, voi aivokuume tarttua heti kun pikku-ilkiö on saanut imeydyttyä ihoon kiinni.

Loma on siis meneillään. Nettiyhteyttä ei ole joten kirjoittelen tätä ihan omaksi ilokseni näin tiistai-päivän kunniaksi. Lämpöä on mittarissa varjon puolella 27 astetta. Odotellaan loppuviikoksi kovia ukkoskuuroja ja sitä ennen sadekuuroja.  

Edellä oleva tekstin pätkä oli olevinaan alku blogimerkinnälle pari viikkoa sitten. Se jä kesken ja on sitä yhä. Kesä on mennyt loman osalta mukavasti – hellettä on ollut enemmän kuin muista koskaan olleen – jopa öisin on kuumaa ja nihkeää. Niin omassa sängyssä aitassa jossa yleensä ei koskaan ole liian kuuma ja kesäöinäkin saa pukea yöpaidan ja kunnon peiton. Toista on nyt, kuuma on koko ajan, melkein.

Ensimmäisen lomapäivän herkku,
kaverin tarjoama terassainautinto
Ylläolevan tekstin pätkän jälkeen kävin uudelleen mustikkametsässä, sain muutaman litran marjoja ja olin hiestä likimärkä kun tulin metsäsätä pois. Seuraavana aamuna huomasin, että mahaan oli kiinnittynyt punkki. Inhottava tunne; äiti otti sen punkkipihdeillä pois. Tuosta on kulunut jo noin 10 päivää, jälki on yhä jäljellä ihossa mutta se ei ole laajentunut. Mietin kovasti, pitäisikö tehdä jotain.... Apteekissa sanottiin, että ei tarvitse. Lehtiartikkeleita lukiesa saa sellaisen kuvan, että jälki pitäisi näyttää lääkärille jollei se ole hävinnyt viikon sisään tapahtuneesta. Aivokuumetta tai borelioosia joka kiusaa vuosikausia en totisestia halua saada!

Metsissä on tänä vuonna paljon mustikkaa – olen kerännyt ehkäpä noin 7 kiloa, noin 14 litraa. Nyt olen kotona käymässä mutta lähden taas maaseudun ihanuuteen muutaman päivän tauon jälkeen tänään. Nyt voi mennä keräämäään vaapukoita eli vattuja joita kuulemma myös tulee paljon tänä vuonna. Kiva kiva. Ja sieniäkin voi yrittää löytää - tatteja ja kantarelleja eniten toivon löytäväni!

Töihin ei ole ikävä, ei ollenkaan. Päinvastoin, yritän miettiä mitä voisin tehdä jotta saisin itselleni toisen työn. Toiisen suunnan elämälle! Jotain ihan uutta. En haluaisin uhrata koko päivien valveillaoloaikaa töiden tekemiseen; nykytyössä ei ole muuhun vaihtoehtoa. Palkkaa olisi kiva saada sen verran, että raha ei olisi ihan loppu jo pari viikkoa palkkapäivän jälkeen niinkuin  nyt. En ole keksinyt mitään uutta – joten ei tässäkään aiheesta enempää.

Kirjoittaminenkaan ei kamalasti innosta – ei edes valokuvaus sen jälkeen kun lapselta putosi kameralaukku lattialle ja kameraan tuli inhottava särö joka estää akun irrottamisen. Korjaus vie aikaa on kallis. Rahaa ei taskaan ole juuri ollenkaan pakollisten asioiden jälkeen käytössä.

Huokaus, kuulostan negatiiviselta. Mutta on tämä kivaa aikaa, loma ja kuuma kesä. Oikeesti on! Nautin elämästä!

Tänään illalla olen taas jo maalla; JIHUU!

Kerään intoa ja palaan tänne ehkä jo piakkoin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti