Pienen tuvan akkunasta ei hyvinvointia paljon näkynyt - kumpaankaan suuntaan |
Horsma - se rentun ruusu. Kaunis. |
Pitkä hauskasti tyytymättömän naisen kuvilla piirroskuvitettu jutu suomalaisesta tyytymättömyydestä oli erinomaisen hyvä! Monta kertaa nyökyttelin ja olin samaa mielstä kirjoittajan kanssa. Luin juttua mielenkiinnolla vaikka lapset ja kissat tekivät kaikkensa, että lukeminen keskeytyisi vähintäin kerran jokaisen lauseen aikana, mieluusti vielä useammin. Jutussa kerrotiin siitä, kuinka suomalaiset saavat tukia ja avustuksia siihen ja tähän enemmän kuin koskaan, elävät materialisitisesti parempaa elämää kuin ikinä tähän mennessä - ja ovat tyytymättömämpiä kuin ikinä koskaan. Ihmiset valittavat siitä ja tästä - ruoka ei kelpaa kouluissa, ei tarhoissa vaikka vaihtoehtoja on vähälaktoosisista vähärasvaiseen, kasvisvaihtoehdoista erilaisiin erityisruokavaliohin - silti ruokaa heitetään tonneittain roskiin joka vuosi. "Se ei ole hyvää, en tykkää". "Pahaa."
Sitten ihmiset valittavat että ei ole töitä - kuitenkin ympäri Suomea on valtavasti työpaikkoja joihin kukaan ei suostu tulemaan. Ei pelkästään siivoojan ja bussikuskin töitä - ja mitäs vikaa niissä töissä on? - mutta kaupan myyjiä, marjan kerääjiä, pesulatyöntekijöitä, rakennustyöntekijöitä... ihmiset eivät halua tehdä töitä koska työttömyyskorvauksella saa samat tienestit vaikka ei tee mitään. Ja sitten ollaan tyytymättömiä kun rahaa ei tule tarpeeksi! KELA korvaa lääke- ja sairaskuluja, saa raivarin jos palvelupuhelimeen ei vastata heti, jos leikkausaikaa joutuu odottamaan kauan. Jos myrsky raivoaa ja junat eivät kulje kun kirskoilla on lunta tai puita - kansa raivoaa melkein hysteerisesti - mutta ei tartu itse lapioon tai sahaan, että homma saataisiin pelittämään. "Muut" ovat laiskoja eivätkä osaa hommaansa. "Minä myöhästyn nyt töistä kun muut eivät ole tehneet hommia" purnaa tyytymätön suomalainen. Suomalaisesta on sukeutunut palvelua ja loputonta passaamista ja huolenpitoa itsestänselvästi odottava narisija. Miksi, mistä tämä tällainen on asenne on tullut maahan ja kansaan joka vasta ykis-kaksi sukupolvea sitten eli ihan täysin toisenlaisessa todellisuudessa?
Isopalkkaiset pomot jäävät eläkkeelle miljoonaeläkkeidensä kanssa silloin kun työkyky on huipussaan, Muutenkin suomalaiset lähtevät eläkkeelle mieluusti jo reilusti viisikymppisinä. On vaivaa ja kremppaa, enää ei jaksa, sanovat...
Jutussa on esimerkkiä toisensa perään asioista jotka suomalaisten asenteissa ovat pielessä. Jos ei huvita mikään, voi heittäytyä vaan oleilemaan - ja valtio maksaa...
Kiitosta ja iloista ilmettä ei suomalaisen huulille helposti saa - tyytymättömyyttä on paljon. Monen mielestä muiden pitää huolehtia "minun" hyvinvoinnista. Kun ei itse jaksa. Ja kun Suomessa on tapana saada raha-apua ja hoivaa kun omat voimat eivät riitä - ja monen mielestä omat voimat ovat tosi vähissä jo nuorella iällä. Samalla suomalaiset ärsyyntyvät, jos ulkomaalaiset tekevät töitä - kun eivät ensin itse viitsi. "Emmä tollasta paskaduunia ala tekeen".
Lehtijuttu on kärjistetty, niin kai hyvä juttu usein on. Oliko se tehty provosoivaksi ; ehkä ei kuitenkaan. Mutta keskustelun avaukseksi; miten ennen ahkerina ja työteliäinä pidetyt suomalaiset ovat alkaneet tällaisiksi lusmuiksi? Vainko sen takia kun se on niin helppoa ja koska oma vastuu elämästä ja sen hallinnasta ei ole enää kunnia-asia vaan on helppoa kun yhteiskunta huoltaa ja hoitaa. Se mikä itseä hämmästyttää eniten on se,että vaikka sairauksiin ja erilaisiin vastoinkäymisiin saa yhteiskunnalta apua ja verovaroilla maksettu sairaanhoito ja hoivapalvelut ovat apuna, ihmiset eivät ole niihin tyytyväisiä vaan haluavat parempaa ja enemmän. Aikuiset ovat kuin lapsia ja pitävät ikäänkuin itsestäänselvänä, että joku hoitaa. "Minulla on oikeus saada hyvää palvelua!"
Saa nähdä johtaako tuo juttu yleisempään keskusteluun esim television keskusteluohjelmissa. Nyt on tosin Suomessa loma-aika ja silloin ihmiset eivät jaksa oikein jutella vakavia - onhan loma!
Suomalaiset kuulemma tekevät töitä ilottomasti ja purnaavat totisesti. Hmmm...
Vieläpä en oikein uskalla ajatella minkälainen itse olen.... Ja omat lapset - nuoret kun eivät kuulemma jaksa yhtään mitään nykyään. Tämä tosin on tuttu virsi aina kun puhutaan nuoremmasta sukupolvesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti