Talitintti ja mustarastas laulavat jo



Kevätesikko ikkunalaudalla. Toukokuussa kaverit kukkivat pihalla! 

Talven lintukaverit ovat saaneet kevätauringon myötä kevättä rintoihin: molemmat laulelevat jo lähipuissa! Talitintit ovat laulelleet jo jonkin aikaa - mustarastaan huilunsoitto osui korvaan jo kerran viime viikolla, tänään toisen kerran. Ihanaa - kevään merkit alkavat näkyä ja kuulua päivä päivältä paremmin
Kevät tulee, lumi sulaa! Tulevat pitkät valoisat päivät ja muuttolinnut tulevat; joku on jo nähnyt lokkeja ja isokoskelokin on jo nähty!

Orkidea puskee uutta versoa!

Kävin viikoloppuna yhdessä mielipaikassani - kukkapuutarhalla naapurikunnan puolella. Sieltä saa edullisesti ihania, tuoreita kukkia - nyt sieltä löytyi esikoita alle eurolla kappale - kaiken värisiä, ihania. Ostin aivan perinteisen "villin" esikon, sellaisen joita piha on täynnänsä kun toukokuun ja kesäkuun päivät koittavat! Laitan tämänkin ruukkukasvin niiden joukkoon sitten kasvamaan; kierrätystä on sekin, että laittaa kotiin ostetut kukat narsisseista ja tulppaaneista hyasintteihin ja esikoihin ulos kasvamaan. Kotona, maalla, on iso kukkapenkki täynnänsä tällaisia kukkia - kirjavan ihana penkki! Kesällä maasta nousevat hyasintit ovat jouluista versiota pienempiä mutta hauskoja maasta noustessaan.

Tänä vuonna aion nauttia kevään tulosta - monena vuonna kevään tulo, kauniit päivät ja kaikki ihana mikä luonnossa tapahtuu on jäänyt työkiireiden alle. Kiireitä on nytkin - mutta eivätköhän ne kohta lopu. Into ja palo työntekoon on hävinnyt jonnekin - ei ole minkäänlaista yhteishenkeä eikä yhteisesti tehtäviä projekteja, ei intoa ja halua tehdä hommia yhteisen hyvän eteen. Yrityksen johtajat ja esimiehet ovat näkymättömissä ja porukka odottaa irtisanomisia. Tehdään mitä pitää, yritetään innostua - mutta into on hävinnyt jonnekin.

Yritän itse saada intoa kodin ja perheen asioiden hoitamisesta - yritän elää niukasti ja vähin rahoin; se on vaikeaa kun näin olemme joutuneet aina tekemään. Palkan putomainen ja elintason lasku on tulossa ja siihen pitää varautua. Ehkä täytyy myydä tavaraa pois jo ennen kesää, laittaa asunto muuttokuntoon ja myydä auto.

Vein jonkin verran tavaraa lauantaina Fidan kirpputorille. Sinne voisi viedä enemmänkin. Jos niitä alkaa itse myydä, täytyy maksaa aika isot kirpputorien pöytämaksut - käteen jää tosi vähän ja harmittaa kun hyvästä tavarasta ei jää käteen kuin korkeintaan kymppi, pari.

Mutta kevät tulee ja uskon että elämä meitä jotenkin kantaa. Jollei, niin sitten on tämä vaellus tullut päätepisteeaseensä; ei se sen radikaalimpaa ole, loppujen lopuksi.

Kävin katsomassa nuoriso-orkesterin harjoituksia. Hässäkkää ja kohellusta oikein kunnolla, kiipeilyä seinillä ja miekkailua ja kaikenlaista tohinaa... Instrumenttikoteloita, pipoja, kenkiä ja takkeja ympäriinsä joka paikassa. Nuottikansioita ja yksittäisiä nuotteja pitkin jumppasalin lattiaa - miten tuosta voi tulla mitään, miten tämä 80 nuoren porukka saadaan puhaltamaan yhteen hiileen, soittamaan samaa säveltä? Orkesterinjohtaja karjaisi pari kertaa, ja sitten oltiinkin alkuasennossa - ja siitä se lähti! Soitto alkoi.

Tämä orkesterinjohtajan taito on kadehdittava - kuinka saisi moisen taidon vaikkapa kotiin lasten "soittamiseksi" tai työpaikalle jossa  porukka pitäisi saada soittamaan samaa melodiaa. Mutta sielläpä johtaja soittaa usein omaa säveltään ja muu porukka yrittää pysyä perässä mutta ei pysty kun johtaja ei osaa heiluttaa tahtipuikkoa niin, että orkesteri ymmärtäisi sitä - tai hyväksyisi sen heilumista vain oman pikkuporukan sävelten soimiseksi, takapenkin muusikoiden soitosta tuon taivaallista välittämättä....

Orkesteri sai kuitenkin sävelet soimaan kauniisti. Hioivat kappaleita kohta pidettävää konserttia varten - siitä tulee hieno!