Olen käynyt useammassa oppilaskonsertissa viimeisten viikkojen aikana. Olen kuullut musiikkia Sibeliuksesta Paganiniin, Schubertista kansanlauluihin - lastenlauluja ja perinteisiä iloisia rallatuksia unohtamatta. Viulu, sello ja basso on soinut, piano, klarinetti, kitara ja hanuri sulostuttanut sävelillään. Liikuttavaa on seurata, kuinka lapsi tai nuori nousee lavalle, kumartaa yleisölle ja soittaa enemmän tai vähemmän jännittäen oman kappaleensa yleisölle - keskittyen puna poskilla tilanteeseen, sitten kumartaen ja etsien esiintymiselleen hyväksyntää vanhempiensa silmistä. Sen saatuaan, nousee hymy huulille ja silmiin. Jossain päin salia istuu aina opettaja joka elää joka nuotin oppilaan mukana. Edessäni istui huilunopettaja taannoin, joka hengitti ja liikkui istuimellaan oppilaansa kappaleen tahtiin aivan kuin olisi itse soittanut.Lapsen kumartaessa lopussa, opettaja huokasi kuin helpotuksesta "hyvin meni".
 |
| Hui säi - kuka siellä? |
Suomessa on pitkä ja ansiokas perinne musiikin opettamiseen - ja se on hienoa! Musiikkiopistoissa opiskelee tuhansia lapsia joille kaikille jää jonkinlainen jälki lapsena opitusta ja opetelluista asioista - toivottavasti positiivinen sellainen. Ammatti musiikin ei tarvitse olla vaikka siitä kuinka pitäisi. On kuitenkin upeaa, jos osaa soittaa jotakin ja ymmärtää hiukan musiikinteosta, soittamisesta ja nuoteista.
Ja niinhän monet nuoretkin jo tekevät! Niin upeita soittajia olen viime päivinä kuullut ja niin kylmiä väreitä aikaansaavia sooloesityksiä olen kuunntellut ja niistä nauttinut, että huh heijakkaa vaan!
Kevät saapuu - pelkään kovasti, että en ehdi nähdä sen pieniä askeleita juuri ollenkaan kun aina olen töissä! Aamulla huomasin - tai lapsi sen oikeastaan minulle näytti ikkunasta - että hänen ikkunansa takana olivat violetit krookukset jo nupulla - aikalailla pieniä ja kituliaita olivat, mutta kukkaan ne aikovat aueta, aivan pian.
 |
| Seurallinen kurre - upeat korvatupsut! |
Ja mitä tein minä...? Muistin, että lumi tuli syksyllä omiensuunnitelmien suhteen liian aikaisin - syksyllä ostamani tulppaanit ja pikkuliljat jäivät paperipussiin sen sijaan että olisin saanut ne maahan, multaan talvehtimaan. Aijai. harmittelin asiaa aikani, odotin, että jospa lumi sulaa ja saan sipulit maahan. Mutta tänä aamuna sitten menin pienen kuokan kanssapensaidenjuureen, teinkuopan ja laitoin sipulit, jo hiukanpehmenneet mutta myös itäneet, maahan. Saa nähdä tuleeko niistä mitään - lähtevätkö rankan ulkona ilman suojaa vietetyn talven jälkeen kasvamaan.
 |
| Tämä pääsiäiskaktus nauttii auringosta ikkunan sisäpuolella |
Mustarastaita olen nähnyt useita - talvella jäykkinä ja kömpelöinä lintulaudalla vierailleet linnut ovat nyt vilkkaita ja pirteitä, pesäntekopuuhissa. Naarasta en meinannut tunnistaa - vaaleampi se on kuin uros. Suloista!
Orava on vielä talviturkissa mutta vaihtaa varmaan kohta kesävaatteisiin. Niitä näkee päivittäin. Metsähiiri on myös muuttanut pihapiiriin, isokorvainen ja mustasilmäinen - viime vuonna kissa söi sen sukulaiset mutta nämä eivät moista pelkää. Kissa katselee ikkunasta hiiren juoksentelua!
Elämää pihapiirissä ja metsissä on kiva seurata - vaalikeskusteluakin ajoittain. Jälkimmäisestä ei sen enempää - täytyy vain sanoa, että en ollenkaan tiedä, ketä äänestän sunnuntaina. En tosiaankaan - vähän on ajatusta, mutta päätös puuttuu. Vielä. Äänestää kyllä aion.
 |
| Kissan lempihupi - tietääkö hiiri olevansa tarkkailtu? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti