Suomalaisetko tekevät vähän töitä? Hylkäävät lapsensa?

Kuusen taimi selvisi talvesta

Aamun uutinen radiosta - kun töihin ajelin neljän päivän pääsiäislomasen jälkeen - kertoi, että suomalaiset tekevät vähemmän töitä kuin esimerkiksi portugalilaiset ja espanjalaiset. Siis he, joita meillä mieluusti lusmuiksi ja laiskanpuoleisiksi haukutaan ja ollaan sitä mieltä, että eivät osaa omia asioitaan hoitaa. Epäilemättä tukin uutinen on ainakin isolta osaltaan totta - kyllähän Suomessa on paljon aloja oilla päivät ovat lyhyet - ja joissa tehdään kesäisin entistä lyhyempää päivää, samalla palkalla toki. Tullaan töihin aamulla ja aamukahvin jälkeen tehdään hommia - ruokataukoa unohtamatta - aika lailla kellon mukaan eli kun kello on tasan neljä, menee putiikki kiinni niin. että naksahtaa.

Itse pienehköllä paikalla asuvana mutta pitkässä matkassa töissä käyvänä huomaan usein, että mikään erikoiskauppa ei ole koskaan auki ennen kahdeksaa tai yhdeksää - ne avaavat ovensa kymmeneltä. Iltapäivällä ne sulkevat ovensa viideltä, ehdottomasti viimeistään kuudelta. Viikonloppuna monet eivät ole auki ollenkaan - kesällä puoti on kiinni kesälomien takia jopa kuukauden. Näiden optikko- kangas- ja kirjakauppojen kauppiaat pärjäävät selvästi vähemmällä työnteolla - mutta asiakkaiden kannata on kurjaa, kun ei pääse ostoksille. Suuremmissa kaupungeissa kaupat ovat auki pitempään - niinpä niihin menevät myös pikkupaikkojen asukkaat vaikka periaatteessa haluaisivatkin tukea oman paikkakuntansa liiketoimintaa.

Kuntien ja valtioiden toimistot ovat sitten luku sinänsä. Kello neljän jälkeen on turha mihinkään soittaa. Aamulla niin ikään saa soitella pitkään ja puhelimeen vastaajaa odotella. Ylipäätään soittaminen kunnan tai valtion eri virastoihin on turhauttavaa - jonotusmusiikkia siellä kuunnella saa. Entäpä terveyskeskukset ja sen kaltaiset paikat... huh.

Totta on, että monet tekevät aika lyhyttä työpäivää. Tiedän myös ison määrän ihmisiä, jotka ottavat säännöllisen epäsäännöllisesti sairausvapaata - ilmoittautuvat flunssaisiksi, päänsärkyisiksi ym - ja ovat kotona pari päivää, hoitavat omia asioitaan. tämä on varmasti niin tavallista, että sen esiin ottaminen todistaa vain omasta naiiviudesta.

Lapsia huostaan uuden suhteen tieltä
Tämä uutinen ei sinällään aiheellaan hämmästyttänyt. Sen sijaan se, että vanhemmat antavat omia lapsiaan huostaan kun löytävät uuden kumppanin ja haluavat perustaa uuden perheen - se tuntuu sairaalta! Kuinka kukaan - ainakaan äiti - voi antaa oman lapsensa pois? Aivan käsittämätöntä! Jos on päihde- tai mielenterveysongelmia - niin kuin monella on - asian jotenkin ymmärtää. Mutta terve äiti? Isistä/miehistä olen tämän toki huomannut omalta kohdaltanikin, mutta että olisin itse antanut lapset jollekin toiselle - tai yhteiskunnalle - on käsittämätöntä.
 

Tihkusateessa

Usein kyllä mietin, mitä sitten jos kuolen tänään/tällä viikolla/ennen kuin lapset osaavat huolehtia itsestään? Vastausta en tiedä - mutta tämä kysymys on ollut mielessä päivittäin - mitä väsyneempi ja koko elämän rankkuuteen kyllästyneempi, sitä useammin sitä mietin. Mitä jos jään työttömäksi? Mitä jos rahat loppuvat? Jos saan syövän? Jos jään auton alle? Jos joku lapsi sairastuu vakavasti?

 

Mutta sitten eletään sen asian kanssa, jos jotain tapahtuu. Jos olen hengissä siis - muutoin toivon, että elämä kantaa ja lapset pärjäävät. Olen saanut noilta ajatuksilta - tai peloilta -  kuitenkin nukuttua; ajatukset vain putkahtavat mieleen joitain kertoja päivässä; mietin miten selvin rahallisesti; se kai tässä suurin pelko aina on ollut. Ja on meillä ollut ruokaa pöydässä ja lämmin koti missä olla koko ajan. Se on tärkeää - ainakin minulle itselleni.

Ei uusi mies tai uusi rakkaus voi omien lasten äitinä olemista katkaista, ei mitenkään. Mutta ovathan ihmiset erilaisia... Kaikkea en kyllä haluakaan ymmärtää.

Kenraali ja lihavien naisten ongelma

Kolmantena uutiskukkasena oli luettavissa tänään kenraali Hägglundin analyysi lihavuudesta - otsikon mukaan lihavuus on itsekurin puutetta - naisilla. En lukenut koko juttua, mutta täytynee vielä varmistella, oliko herra kenraali  tätä mieltä vain naisten lihavuuden osalta - kuinka sitten lihavat miehet? Hän itse ei toki ole lihava... Ei varmaan ihan pihalla ole tuokaan analyysi. Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa - sen huomasin itsekin pääsiäisenä jälleen. Ihan ähkynä siinä vielä kiskoi toisenkin annoksen mämmiä naamaansa, otti pashaa enemmän kuin järkevää olisi. Syö vielä suklaata päälle ja ylipäätään napsii suuhun koko ajan jotain. Ja sitten kiristää vyötärö ja kaikki vaatteet. Nyt itsekuria osoittamaan - ja lenkille illalla! Kyytiä makkaroille ja läskille - inhoan läskiä ja omia mahamakkaroita ilman Hägglundin purkaustakin. Saisinpa ne pois!