Oli taas hieno sukeltaa pääsiäisen aikaan ja Jeesuksen ajan tapahtumiin. Bachin Matteuspassio on upea esitys - suuressa kirkkosalissa sen vaikuttavuus tuntuu luissa ja ytimissä.
Maailma ei ole paremmaksi Jeesuksen ajoista muuttunut - kun kuuntelee ja samaistuu siihen, mitä Jeesukselle tapahtui aikoinaan, ei voi mitenkään olla ajattelematta kaikkea sitä nöyryytystä ja kidutuksen määrää mitä nyt, tänään ja tänä aikana tapahtuu ympäri maailman. Libyasta Afganistanin, Afrikan monista maista Aasian ja Amerikan maihin. Toisaalta nöyryyttämistä ja alistamista tapahtuu kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla - kadulla ja kaikkialla missä ihmisiä liikkkuu ja elää. Toinen on aina toista huonompi ja alempiarvoisempi toisen mielestä - syitä toisen halveksinnalle ja kiusaamiselle on miljoonia - samoin selityksiä sille miksi itse on toista parempi, mielestään. Uskontoon hyvä lyömäpuu - tänään niinkuin aina.
Ja kuitenkin - kaikki ovat samoista rakennusaineista tehty. Jokainen on yksilö joka tuskaa ja nöyryytystä haluaa itse välttää.
Pääsiäisenä näitä voi miettiä - mutta elämä silti tuntuu vain tällaista olevan. Ihmisen maailma tuntuu näin olevan rakenneuu; voiko sitä muuttaa - pitääkö voida?
Sydäntäsärkevää - niinkuin koko pääsiäisen tarina. Tosin Raamatun tarinalla on lohdullinen loppu. Joka siihen uskoo, elää ehkä hitusen paremmin - uskoen paremman joskus koittavan. On oljenkorsi johon tarttua - ja usein se kantaa elämässä.
Pietari kielsi Jeesuksen kolmasti, ennenkuin kukko kiekui. Tajusi kukon kiekaistua ensi kerran, mitä olikaan kolmestakymmenestä hopearahasta tehnyt. Tulo valtaviin tunnontuskiin - meni ja hirttäytyi sitten, kun ei saanut enää kuolemantuomiota muutettua. Ja kaikki oli ennuestettu jo ennalta. Tämä on kova kohta tarinassa. Aina se säväyttää....
Passio kesti lähelle puolta yötä. Menin nauttimaan pari kuivaa siideriä sen jälkeen - lapsetkin kaikki kavereillaan yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti