Ammattiyhdistystapaaminen

Olen sortúnut orkideaan vaikka vannoin, että en ikinä.
Tämä vartioi makuuhuoneen ikkunaa.

Vettä sataa, sataa, sataa... Lotisee ja roiskuu, litisee ja valuu... Tänään ja eilen, toissapäivänä ja viime viikolla. Ei huvita mennä lenkille vaikka liikkua pitäisi.

Hyvä tekosyy pysyä kotona, kun vihdoin tänne saa kömmittyä kaupan kautta ja saa ruuan tehtyä, tiskattua ja siivottua jäljet... Sitten vain haluaa istua alas neulomaan, lukemaan. Tai kirjoittamaan tänne jotakin. Kuten taasen nyt!

Tänään kävin työpäivän päätteeksi kuuntelemassa mitä meille työntekijöille ammattiyhdistysihmiset, luotot, kertoisivat tulevista palkkaneuvotteluista, palkoista yleisesti, ylitöiden korvauksesta, matkustuskorvauksista sun muista työhön liittyvistä asioista. Enpä ole näissä kokouksissa ennen käynytkään - olen ajatellut, että asiat menevät kuten työnantaja päättää ja kuinka omat työt onnistuvat. Jos ei saa tulosta aikaiseksi, ei ole myöskään oikeutusta palkkalistoilla olla, olen tuumannut. Nämä ajatukset eivät toki mihinkään ole muuttuneet - varsinkin näin huonojen aikojen ja Kreikka-vakuus-keskustelujen tiimellyksessä on varsin hyvin ymmärtänyt, että oma työ voi mennä alta milloin vain - ei siihen mikään ammattiyhdistys voi mitään sanoa. Tai jos työt siirretään Kiinaan, Intiaan tai Romaniaan, ei siinä auta pahemmin ammattiyhdistys-puheita pidellä. Luulen.

Iltapuhteella neulotaan.
Villatakin hiha tuloillaan tässä.

Silti - oli hauska kuulla, että näitäkin asioita miettii iso porukka siellä jossain taustalla. Se, että työntekijällä on oikeuksia vaikka maailma pyöriikin osakkeenomistajien edun ympärillä ja tulosta on tehtävä vaikka kuinka selkänahasta on toki ollut puheenaihe jo kaukaisista ajoista lähtien. Tehtaan työläiset ja palkolliset ovat hakeneet oikeuttaan omalla tavallaan kuten historia opettaa ja kuten vanhemmat sukupolvet osaavat kertoa. Mutta ihmiset joilla on korkeakoulututkinto ja jotka istuvat pöytien ääressä tekemässä työtään - saman koulutuksen turvin kuin yritysten johto; kuinka he voisivat vaatia omia etujaan sen koulutuksen jälkeen jonka ovat saaneet? Eikö jokaisen insinöörin, juristin ja ekonomin ole kuitenkin omilla aivoillaan osattava ajatella, että ei firmassa voi omaa etuaan ajaa tai  ajatella - yhteinen firman etu on kaikkien etu, vaikka sitten itse kärsisi kuinka. Näinhän on - vai onko?

Kokouksessa selitettiin, että ei ole oikein tehdä palkatonta ylityötä jatkuvasti. Hah - vai ei! Sanottiin, että työmatkat omalla ajalla on saatava loppumaan - toinen hah! Miten voi mennä työmatkalle vaikka Pariisiin jos sinne mennään työaikaan? Aina on kuljettu omalla ajalla - kokoustettu päiväaikaan ja matkustettu illoin, aamuin ja öin työajan ulkopuolella ja tehty vielä rästiin matkojen takia jäävät työt muutoin työajan ulkopuolella. En usko, että tätä asiaa saadaan korjattua ainakaan kymmeneen tai kahteenkymmeneen vuoteen! Miten ihmeessä jo kuralla olevat firmat voisivat alkaa maksaa rahaa ylitöistä ja matka-ajasta? Aasialaiset tai monet muut ulkomaalaiset eivät varmasti moisia etuja vaadi - ja saavat työt!

Olen skeptinen. Ja varsinainen lammas kun en halua ärsyttää työnantajaa. Olen pelkuri - koska en halua menettää työtäni! Miten sitten eläisin? Mieluummin pitkät päivät ja pienehkö palkka - kuin ei töitä eikä palkkaa ollenkaan.