Tiekokouksessa ja äidin kanssa lounaalla

Mummin kampauspöytä

Alkuviikolla oli lähdettävä tiekokoukseen kotiseudulle. Tieosakkaita on yli pari sataa ja osakkailla huomattavaa erimielisyyttä asioiden hoitamisesta. Rahaa tien pitoon ja lossin kulkuun on saatu kerättyä liian vähän joten nyt oli hätäkokouksen aika. Rahat on ihan loppu ja kuntakin alkaa hermostua.

Menin siis edustamaan perhettä kokoukseen. Opettava kokemus kaiken kaikkinensa; en nyt tässä mene yksityiskohtiin asiassa joka toivon mukaan saadaa hoidettua kuntoon lähikuukausien aikana - tie pysyy käyttökunnossa ja lossi tuo ja vie niin asukkaat kuin muutkin tiellä kulkijat määränpäähänsä. Ensimmäinen lasku tulee maksuun jo tässä kuussa, että kiireisimmät laskut saadaan maksettua. Erimielisyyttä ja naapurin vahtimista ja kaikenlaista muuta "hauskaa" on varmasti luvassa jatkossakin.



Kiipesimme ruokapaikkaan

Samalla kun menin tiekokoukseen, sain viettää jonkin aikaa äidin kanssa. Kävimme kaupoilla ja kaupungilla, kävimme myös syömässä tutussa, pienessä kotiruokapaikassa. Söimme kaali-jauhelihakeittoa joka oli ihan syötävää vaan ei ehkä kaikkein herkullisinta keittoa mitä olemme elämämme aikana syöneet. Jälkiruokana tarjoiltiin sekamarjakiisseliä. Saimme mahat täyteen ja mukavan hetken ruokapöydän ääressä. Ei tarvinnut laittaa ruokaa ja paikka oli edullinen ja kotoisa, kaiken kaikkiaan.

Autoillessani taas kerran useamman sata kilometriä, huomasin kevään tulon hienosti. Lumi sulaa vauhdilla ja muuttolintuja on paljon matkalla pesimäpaikoilleen. Ilman täyttää ihana liverrys ja siipien suhina - jota viimemainittua en tokikaan juuri kuullut, myönnän.

Mutta minäpä näin töyhtöhyypän! Pääkoristeensa ansiosta sen tunnisti helposti lintulaumasta tien poskessa; ajoin autoa joten en voinut jäädä ihailemaan linnustoa tarkemmin, harmi kyllä.

Alkusalaatti, tuoretta leipää ja kotikaljaa

Tällä viikolla tapahtuu kaikenlaista - jos nyt ajattelee omaa työttömän arkea: aloitin avoimen yliopiston kurssin, nuorin lapsi esiintyi konsertissa ja keskimmäinen lapsi muuttaa viikonloppuna pois kotoa.

Ruokapaikan kassanurkkaus

Lasten muutto kotoa pois on aina iso asia - vaikka lapsi olisikin jo täysi-ikäinen. Muutin itse kotoa kaksikymmpisenä niinkuin nyt omat lapsenikin tekevät. Jään kotiin kaksin nuorimman kanssa - ja kaikki eläimet tietenkin jäävät tänne meille. Ja isot lapset asuvat toki suht lähellä, reilun puolen tunnin matkan päässä.

Elämä muuttuu. Johonkin suuntaan, jollain lailla tulee muutos. Ja elämähän on tässä koko ajan. Tässä ja nyt.