perjantai 5. huhtikuuta 2013

Neljäkymmentä koulupäivää jäljellä

Siellä ne suihkivat luistimillaan, valmentajan ohjeiden mukaan.
Neljäkymmentä koulupäivää jäljellä tänä keväänä. Näin kertoi opettaja kun kävin koulussa ns kolmikantakeskustelussa - oppilas, opettaja ja vanhempi käyvät sellaisen vuosittain. Meillä oli kolmikantakeskustelu keskiviikkona, istuin pulpetissa, lapsi toisessa ja opettaja omalla tuolillaan ja hyvinhän kaikki meni. Ei erityisempää raportoitavaa mistään suunnasta; kaikki menee hyvin. Ja silloinhan asia on hienosti kun ei ole ongelmia! Lapsi ei aina jaksa keskittyä ja pulisee välillä liikaa - mutta oppii ja seuraa, tukee muita ja hänellä on kavereita; kaikki hyvin!

Opettaja odottelee jo kesää ja kesälomaa - itselleni kesän odotus on enemmänkin pelottavaa. Jollei töitä ole ennen kesää niin kesällä niitä on melkoisen vaikea saada! Jo nyt tämä työttömyys alkaa olla jo niin "vanha" - samoin kuin itsekin - eettä työnjhaku on rankkaa. Haen tietenkin töitä ihan koko ajan, satsaan joka hakemukseen puoli valtakuntaa mutta jotenkin ei vaan tunnu irtoavan...
Vielä on pääsiäismunia ja koristeita
esillä. Ja näytillä huivi jonka neuloin
kympin puikoilla ainaoikeaa.

Minulle on nyt luvattu puolenvuoden ns FEC-paikka eli työtä ilman palkkaa; saan työpaikan sähköpostiosoitteen ja olla osa työyhteisöä, oppia jotakin uutta jota voin sitten hyödyntää kun haen työtä jatkossa. Teen työnantajalle kolme erilaista projektia ja saan käyttää työtäni referenssinä oikeaa työtä hakiessani - eikä minun tarvitse kertoa kellekään, että en saa työstä palkkaa. Hankaluus on tietenkin se palkatta eläminen; en saa työttömyyskorvausta joten elämä alkaa tuntua hiljallee ankealta jos palkkahanat ovat ihan kiinni... Työmatka on tunnin mittainen suuntaansa - kallis kulkea julkisilla kulkuneuvoilla sekä autolla... Tietenkin täytyy olla iloinen, jos/kun joku huolii minut tekemään työtä vaikkakin ilman palkkaa. Jatkotyötä eivät luvanneet, vain tämän pätkän jota heiltä ensisijaisesti pyydettiin.

Sellainen on nyt työilmapiiri; työnantajan markkinat jylläävät, silloin ollaan iloisia jos työnantaja edes puhuttelee tai vilkaisee matalaa työhön haluavaa rassukkaa, tuota pahaista luuseria joka yrittää tehdä itseään tykö säälittävästi omia osaamisian tyrkyttäen...

Taidan jauhaa samaa virttä tässä joka tekstissä... Sellaista tämä olo nyt on! on tilanne päällä, ikäänkuin. Pää jauhaa samaa asiaa koko ajan.

Aamulla menen kuuntelemaan hyvää luentoa josta saan toivottavasti uutta virtaa  kun tapaan töissä käyviä oman alan ihmisiä!

Lapsen kuskaus harrastuksiin vie nyt enemmän aikaa - onhan minulla aikaa onneksi käytettävissä! Tänään katselin jääkiekko-harkkoja niin kauan kun tuli kylmä - menin sitten ihanaan aurinkoiseen ulkoilmaan kävelemään hiihtolatujen varteen; oli niin hieno päivä, että ulkona oli lämpimämpää kuin kylmän kalseassa jäähallissa!

Sunnuntaina on peli sadan kilometrin päässä; täytyy pukeutua lämpimästi! Ja ottaa vaikka kahvitermos ja voileipiä mukaan.

6 kommenttia:

  1. On se kyllä kurja, että ei yhtään palkkaa makseta;(
    Kyllä tämä yhteiskunta on surkeassa jamassa.

    Hyvää huhtikuun jatkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! kertoilen sitten täällä kokemusksitani uuden työpaikan pakeilla kun asia selviää. Luulen, että kahvi kuuluu kuitenkin etuihin eli muki mukaan - ja eväät! Kyllä kahvikin piristää!

      Poista
  2. Sinulle olisi tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa - kiitos Rantakasvi! Minulla ei montaa lukijaa ole; kaikista teistä olen tosi iloinen. Kiva kun joku käy täällä aina välillä; kirjoittelen tekstejäni enemmänkin päiväkirjanomaisesti ja omana terapiana. Aika tylsää luettavaa muille, sen ymmärrän hyvin! Ajatukseni on ollut kirjoittaa muutaman kerran viikossa ja pohdiskella elämää ja mitä itselle ja täällä pikkuperheessä tapahtuu, laittaa pari ajankohtaista kuvaa mukaan.

      Viime aikoina tahti on hiipunut; on alkanut tuntua, että pyörin aina samojen asioiden ympärillä - ei pitäisi lannistua vaikka tekisi mieli antaa kaikelle piut paut...

      Kiitos tunnusteksastasi - nyt sitten vaan etsimään tunnustettavia - minun, joka olen aika huono blogien seuraaja!

      Poista
  3. Tuo on todellista hädässä olevan työttömän hyväksikäyttöä! Toki on hyvä saada itselleen mielekästä tekemistä, rytmiä päiviinsä jne., mutta palkan takia töissä kuitenkin käydään ja palkkaa työstä pitäisi myös kaikille maksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, totta. Olen jutellut parin työttömän kanssa jotka ovat olleet tällaisilla työkeikoilla - jotkut ovat saaneet ilmaiset bussiliput töihin, jotkut lounas-seteleitä ja toiset luvan käydä yrityksen kuntosalissa. Kukaan ei ole saanut jatkotyöpaikkaa joka on koko jutun idea: tehdään ensin puoli vuotta töitä palkatta ja kun työnantaja huomaa kuinka hyvä tyyppi tämä ihminen on, työantaja palkkaa henkilön vakituiseksi saman tien. Itse tiedän jo nyt, että minua ei palkata puolen vuoden jakson jälkeen; yrityksellä ei ole rahaa, kuulemma. Mutta ajattelin yrittää oppia niin paljon kuin mahdollista, hakea aivan hulluna uusia hommia kun voin sanoa "tällä hetkellä työskentelen XYZ-yrityksessä ABC-tehtävissä."

      HAen tietenkin hommia nytkin niin paljon kuin vain pystyn - usempi hakemus lähtee viikossa ulos. Nyt sitten tulee ohjelmaan työntekoa plus työnhakua.

      Kyllä moni on minua hulluksi kutsunut kun tähän suostun. Luulen kuitenkin, että tällainen palkaton työ tuo tunteen siitä, että on töissä - vaikkakin vähän leikisti...

      Poista