Uusi lumi vanhan surma

Kissa kävi ulkona

Nyt on pihat ja pientareet taas kirkkaan valkoisenaan uutta, puhdasta lunta. Huhtikuussa satava uusi lumi tappaa vanhan, sanotaan. Nyt on kuitenkin kirkas pikkupakkanen - taivas on sininen ja liiumi hohtaa puiden okislla ja talojen katoilla kirkkaana ja kauniina. Eteläpäädyn katot lämpenevät auringossa ja räystäiltä tippuu vettä. Talitintit ja mustarastaat laulavat - kevät on täällä jos ei ihan kunnolla vielä niin ainakin melkein!

Viikonloppuna alakoululaiseni vietti omia kaverisynttäreitään kotona. Kello neljältä piti kutsujen alkaa lauantaina - jo kymmentä vaille olivat kaikki paikalla ja valtava hälinä, puheensorina ja lasten kiljahtelu täyttivät kodin. Äidin piti häipyä paikalta muutamaksi tunniksi; katsoin, kuinka lapset aloittelivat juhlaansa ja lähdin ulos. Mitä tekisi - hmmm.... Naapurikaupungin elokuvateatterissa ei mennyt mitään mitä halusin nähdä - kauhu tai lasten elokuvat eivät vaan kiinnosta, ei sitten millään. Dustin Hoffmannin ohjaaman elokuvan voisin katsoa - mutta sepä ei ollut nähtävissä nyt. Mutta olipa asia jonka voin tehdä: pestä auton! Se oli suolan ja tiepölyn ja vaikka minkä muun lian harmaaksi muuraama ja tosi kaamean näköinen.

Muillakin on likaisia autoja...

Mars matkaan siis. Ajoin lähimmälle Nesteen asemalle ja kävin kyselemässä pesutarjouksia. No, ei siellä mitään tarjouksia tietenkään ole kun pesut lkäyvät kaupaksi normaalihintaankin. Myyjä kyseli milloin auto on viimeksi pesty - kerroin että viime kesänä.... Tyttö laajensi silmändä suuriksi ja huokasi "Viime kesänä, voi Herran Jestas sentään... Se on varmaan aivan kamalassa kunnossa sitten. Nyt pitää kyllä ottaa kunnon pesu ja vahjaus, että kaikki suola ja sotku lähtee pois." Pienen tauon jälkeen vielä: "Kyllä kannattas pestä auto ainakin vähän useammin.." Totta, juu. Investoin sitten isoon pesuun vahauksen kera ja menin jonottamaan pesulinjalle. Siellä oli puolentusinaa autoa jonossa - olihan aurinkoinen iltapäivän hetki viikonloppuna. Eikä oikeastaan mihinkään kiire - päinvastoin, aikaa piti kuluttaa!

Kuuntelin jonottaessani norjalaisen Jo Nesbøn Gengångaren-äänikirjaa ruotsin kielellä ja neuloin taas uutta sukkaparia. On muuten hyvä kirja - jännä kertomus Oslon huumekartellista ja - tietenkin - murhasta ja sen selvittämisestä. Poliisina kirjassa on Harry Hole; tämä on yhdeksäs kirja samaisen poliisin seikkailuista; täytyy etsiä niitä muitakin käsiin tämän jälkeen! En usko kirjastosta löytyvän muita kirjoja äänikirjoina - mutta luettavina kirjoina varmasti kuitenkin. Lukijana tässä on monista muista äänikirjoista tuttu Jonas Malmsjö; pidän hänen äänestään ja tavastaan lukea. Ruotsiksi kirjan kuuntelu tuntuu mukavalta; norjaa en ymmärrä tarpeeksi. Ruotsinnoksessa mukana on säilytetty joitain norjalaisia sanoja ja se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Sølvguttene (Hopeapojat; nimi kuvastaa varmasti kuoron kirkkaita poikaääniä) esimerkiksi - norjalainen poikakuoro jonka jäsenet ovat söpöjä pikkupoikia; kirjassa vertauksen saa sivujakauksen omaava ja siistin näköinen huumekartellin jäsen; täydellinen vastakohta oikealle poikakuorolaiselle jonka kuvittelen olevan Cantores Minores-kuoron vastine Norjassa...

Taas uusi sukka. Langanpätkistä.

Ja sitten hiljalleen ajo sisään pesukoneeseen! Olen varmaan maailman lapsellisin keski-ikäinen naisihminen: minusta autopesussa on kivaa!!! Pesuainetta suihkuaa auton päälle, vettä ja harjoja tulee koneesta joka sahaa edestakaisin auton yli.... Hauskaa! Kaikki puhdistuu ja sitten saa ajaa kiiltänän puhtaan auton ulos hallista! ...paitsi, että oma autoni ei sitten käynnistynytkään  kun tuli aika ajaa auto ulos pesuhallista. Ei sitten millään... noloa, niin noloa.





Täällä sitä istutaan, auton sisällä kun harjat pesevät autoa. Hauskaa!

Soitin pesuhallista asemalle, kohta tuli poika katsomaan mikä vialla.  No - käynnistyihän se auto sitten hiljalleen, mutta kiusalliselta tuo tuntui. Joku paikka oli kastunut varmasti vähän liikaa... Olen autoista ja autoilusta kiinnostunut ihminen mutta koen jonkinlaista outoa häpeänkaltaista pelkoa siitä, että en naisena osaa huoltaa ja hoitaa autoa niinkuin miehet; omassa lähiympäristössä on ollut viljalti miehiä, joiden mielestä nainen ei osaa sitä eikä tätä sen takia kun on nainen. Oman ajokorttininkin ajoin pitkään kesätöistä säästämilläni rahoilla kun veljet saivat ajokortit isän maksamana. Äitikin ihmetteli, miksi isä ei maksa minun korttiani - mutta selvähän se oli: olen tyttö! Tytöt ja naiset istuvat yleensä kyydissä kun mies ajaa... No, itse en ole tähän asemaan naisena päässyt, kyyditettäväksi.



Huhtikuista maisemaa

Autoa ostamassa ollessani olen myös saanut todellsiia pönttöpäitä automyyjiä puheilleni - "rouva on katselemassa itselleen uutta kauppakassia, niinkö? Minkä väristä ajokkia rouva on ajatellut...?" Se niljakas miehenkäppänä sai jäädä myymään autojaan muille, siirryin ihan toisen liikkeen asiakkaaksi. Olen usein miettin  yt, miksi naiselle pitää puhua autoista kuin mitään ymmärtämättömälle lapselle, sössöttämällä epäeoleellisuuksia! Tämäkin hieltä haiseva mies luuli, että olen hankkimassa itselleni pientä söpöä punaista autoa jota on tapana kauppakassiksi naisten autona kutsua - itse olisin puhunut moottorin koosta ja päästöistä, lohkolämmittimestä ja maksuehdoista....

No - nyt minulla on kuitenkin puhdas ja kiiltävä auto - ja täytyy sanoa, että lika oli peittänyt myös tehokkaasti kaikki pintaan tulleet naarmut sun muut jäljet jotka nyt ovat paljastuneet näkyville. harmi - mutta kun auto on jo tuonkin ikäinen, ei asialle itään voi. Olen ajanuut sillä paljon, vaikka nyt toki vähemmän kun tilanne on mikä on; en käy töissä ja rahaakin niukasti. Toivon, että saan pitää auton vielä ainakin kesän yli, sitten katson, saako siitä myymällä edes vielä maksettavia velkoja hoidettua.

Siellä se mennä suihkii mailan kanssa, pelin tiimellyksessä. Lapsi.

Sunnuntaina meni iltapäivä lapsen harrastuksessa; peli oli kaukana ja jäähallissa kylmä! Lapsi teki oman maalin mutta ei se niin vaarallista ole...

Ja elämä jatkuu taas täällä sinisen taivaan alla.