Jo Nesbøn Kukkulan kuningas

Dekkareita on helppo lukea - ja niitä on helppo katsella telkkarista. Itseltäni on hävinnyt elämänmuutoksen myötä keskittymiskyky sellaisiin vaativiin asioihin kuten paksuihin kirjoihin, suuriin käsitöihin tai oikeastaan mihin vain sellaiseen, jossa pitää pystyä keskittymään useampi tunti kerrallaan. Olipa syy tähän elämäntilaan mikä hyvänsä - päällä jylläävä työttömyys ja stressi selviämisestä elämän kanssa, lasten elämän haasteet tai muut paineet ja pelot, ikä tai vielä tuntematon muu syy kuten jokin piilevä sairaus - on helpoin tapa tappaa aikaa käydä lyhyillä ja reippailla kävelyillä, hoitaa kotia ja tehdä pieniä käsitöitä kuten sukkia, pipoja tai lapasia. Tai kuunnella musiikkia.

Kirjat joita en pysty lukemaan muutamaa lukua enempää on korkeana pinona kirjoituspöydän nurkalla. En osaa lukea Ulla-Lena Lundbergin Jäätä, en Balzacia tai Galbraitia. Iso kasa ruotsalaisia väkivallalla hekumoivia kirjoja on niinikään jäänyt kesken. Roslund & Hellström ei mene jakeluun; en pysty.

Viime viikolla noukin käteen Jo Nesbøn Huvudjägaren -kirjan joka on olemassa myös suomeksi nimellä Kukkulan kuningas. Sain kirjan ruotsalaiselta tutulta osana suurta laatikollista dekkareita ja muita kirjoja jotka hän oli heittämässä pois. Nyt tartuin Nesbøn kirjaan - ja yllätyksekseni se alkoi vetää ihan saman tien! Yksi luku ja toinen, kolmas ja neljäs; sivu sivun perään - hei, osaan taas lukea, pystyn tähän!

Jo Nesbø tunnetaan Harry Hole -poliisiromaaneistaan. Pääkallonmetsästäjä Roger Brown (Mikä nimi norjalaiselle rekrytointikonsultille!!!) on henkisesti vähintäinkin Harry Holen serkku vaikka onkin pienikokoinen ja maalattu fyysisesti keski-ikäistä ja viinaan menevän poliisin vastakohdaksi. Roger Brown on kirjan päähenkilön, johdon rekrytointikonsultti - ja hän on jokseenkin vastenmielinen persoona, se täytyy sanoa. Kirja kerrotaan Brownin minä-kertojan suulla josta voi tietenkin heti arvata, että vaikka kirjassa on hengästyttävän paljon Harry Holemaista Oslossa juoksentelua ja erinäisiä ruumiita alkaa hiljalleen ilmaantua, ei minä-kertoja tietenkään voi kesken kaiken kupsahtaa kuolleena maahan, vaikka lähellä se useammankin kerran on. Ja täytyy sanoa, että Jo Nesbøn mielikuvitus erilaisten ällöttävien tapahtumien keksijänä on hyvin mielenkiintoinen. Todennäköisesti osa huussikuvauksista on miesten mielestä hauskempia ja huvittavampia. Itseäni ne ällöttivät; liekö kyseessä sukupuoli, tiedä häntä. Tällainen sovinistinen ajatus pohjautuu omiin kokemuksiin sekä nuoremmista ja vanhemmista miehistä.  Kakkahuumori on tuntunut suovan heille rajattomasti hauskuutta... Ällötys oli itsellä välillä selaista, että pidin tauon lukemisessa - mutta pieni osa kirjaahan se vain oli, onneksi. Kirjan luki ahmien parissa päivässä hidaskin lukija, kaikki 238 sivua. På svenska siis.

Roger Brown on pieni mies kooltaan mutta headhuntereiden parhaimmistoa; hän valitsee maan parhaat johtajat suuriin yrityksiin ja tietää, kuinka aina paras mies valitaan parhaalle paikalle. Jokainen Brownin suosittelema ehdokas on aina valittu tehtäväänsä - ja hyväksi havaittu. Brown on taitava peluri ja kirja alkaakin mielenkiin toisesti uuteen johtajan pestiin haastateltavan henkilön ja tilanteen kuvaamisella. Brown osaa rahastaa  tiedoillaan ja taidoillaan, hän on taitava peluri monessa mielessä. Hän myös elää kaksoiselämää rahoittaakseen kalliin elämän tapansa. Hän on naimisissa ihanan ja upean Dianan kanssa - ja Dianalle vain paras ja kallein on tarpeeksi hyvää, olipa kyseessä koti hienostoalueella, vaatteet, korut tai ulkomaanmatkat. Diana haluaa lapsen mutta Roger ei - hän on liian kiintynyt vaimoonsa jakaakseen hänet edes yhteisen lapsen kanssa. Lapsen sijaan Diana saa taidegallerian. Ja se maksaa. Jokin keino rahoittaa kallis elämä on keksittävä. Dianan galleriaan  saapuu jo vaimoon tutstunut taiteesta kiinnostunut Clas Greve, joka on lähes täydellinen ehdokas GPS-yritys Pathfinderin johtajaksi. Ja näin päästään kirjassa nopeampaan tempoon ja tapahtumiin jotka eivät lopu ennen loppua!

Kirjassa on toki yhteiskuntakritiikkiä aitoon Nesbø-tyyliin; rikkaita ja pinnallisia länsi-oslolaisia pilkataan hienostuneesti; Brown itse on alunperin köyhistä oloista noussut opportunisti jonka kasvukipuja analysoidaan tapahtumien tuiskeessa.

Kirja on melkoisen täydellinen toimintajännäri! Oslokin tulee hiukkasen tutummaksi kirjan sivuja lukiessa; Oslo on jakaantunut selvemmin rikkaaseen länteen ja köyhään itään, se tulee tässäkin kirjassa selväksi. Lukiessa kulkee mielessä Harry Hole kuin haamuna; varmasti tämä kirja on jotenkin helpompi lukea jollei ole vielä paneutunut Harry Holen huuruiseen poliisintyöhön!

Jos on tekemisissä rekrytointikonsulttien kanssa asiassa tai toisessa - kuten itse olen, työn hakijana - antaa tämä mukavaa lisäväriä yritysten rekrytoinitproblematiikkaan. Mielenkiintoista, sekin!

Kirjasta on tehty elokuva. Norjalainen elokuva näyttää saaneen keskinkertaisia arvosteluja; jostain luin, että myös jenkkiversio on ollut tekeillä. Ehkäpä sekin on jo olemassa! Yritän kaivaa senkin vielä esiin; näin siinä aina käy kun saa käsiinsä jotakin joka vie mukanaan: haluaa nähdä kaiken!

Eikun lukemaan! Oikein hyvä kirja hiihtolomalaiselle - jos ei ole lunta, ei kaunista säätä ulkoiluun niin aina on hyvä sää kirjalle!