tiistai 11. helmikuuta 2014

Ystävänpäivälahjaksi timanttisormus rakkaalle. Osta. Nyt.


Voi kun mainokset olisivat kuin hiiret - kissa pyydystäisi ne pois!
Sähköposti täyttyy viesteistä joissa kerrotaan kaikista moninaisista tavoista joilla voi kertoa ystävänpäivänä rakkaalleen kuinka tärkeä hän on! Voin mennä ostamaan timanttisormuksen tai  kultaketjun jossa on ihana sydän tai usko,toivo,rakkaus-symbolit. Voin mennä rakkaani kanssa hyvään ravintolaan syömään, näin kertoen elämäni tärkeälle henkilölle kuinka paljon hän minulle merkitsee (-10% alennus jälkiruasta kanta-asiakkaille). Vain paras on kyllin hyvää rakkaalleni – voin ostaa hänelle myös jonkun laadukkaan asun kuten hienon kashmir-huivin tai upean, aina ajattoman laatutuoksun.
Laatuhuonekaluketju toivoisi, että ostaisin aikaa kestävän ja tyylikkään design-huonekalun rakkaalleni; muutaman tuhannen euron hinta ei voi olla este, jos haluan viettää ystävänpäivää rakkauden merkeissä. "Hän tulee arvostamaan lahjaasi pitkään."

Ai kuka hän???

Lähikioskissa on myynnissä sydämen mallisia suklaita Valentinon päivän muistutuksena. Noin eurolla saa nätin kirkkaanpunaisen suklaasydämen. Se sopii meikäläiselle hyvin – aitoa sydäntä kun ei ole rakastettavana eikä toisaalta rahaa vaalia suurta ja arvokasta rakkautta. Toisaalta – tinapaperisydämen suklaa on usein elttaantuneen makuista joten lienee paras säästää sekin raha johonkin muuhun.
Ystävänpäiuvästä on tullut kauppiaitten uusi joulu! Se on myös erinomaisen hyvä syy estottomalle ja täysin häikäilemättämälle mainonnalle. Mainonta on vain niin härskiä, että se ärsyttää sanoin kuvaamattomasti. Itseäni nyt erityisesti; eihän minulla ole rakasta jota helliä.

Toisaalta ärsyttää se, että saan viestejä kuin olisin mies – vaikka nimeni on aivan selkeästi naisen nimi Suomessa. Ulkomailla sitä nyt ehkä voi kuvitella miehen nimeksi – vai voiko tosiaan? Main okset ovat  suomenkielisiä joten voisi olettaa lähettäjän osaavan lukea - mutta luultavasti markkinoijalla on vain pitkä lista nimiä ja tarjouskirje laitetaan yhdellä napinpainalluksella monelle kymmenelle tuhannelle ihmiselle, tasapuolisesti. Ainahan joku voi napata kiinni tarjoukseen jos niitä lähettää pilvin pimein kaikkiin niihin meiliosoitteisiin jotka vain jostain löytää! Näin varmaan ajattelee sekin yritys joka haluaa minun lahjoittavan "laadukkaan" naistenlehden vuositilauksen rakkaimmalleni, siitä saa lahjaksi myös silkkihuivin tai makeanveden helmet. Voi toki olla, että markkinoija luulee, että olen lesbo: siksi saan  niin paljon lahjojen ostotarjouksia naisten jutuista.

No. En osta, en osta, en osta. En, en, en , en. Mutta  joudun siivoamaan joka päivä kymmeniä tyhmiä ostotarjouksia meiliboksistani.

Eniten roskaa tulee pikavippifirmoilta; lainatarjouksia ropisee monta päivässä meiliin. Mutta niillä firmoilla  nyt ei ole moraalia puolen puutikun vertaa, selvä se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti