Itsekäs yrittäjä versus itsekäs työntekijä.

Lehdistä saa joskus päänsärkyä ja harmitusta

Miten saada eläkeläiset takaisin töihin? Tätä pohtii Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simolinna Talouselämä-lehdessä.

Suomi on täynnä työttömiä melkein alalta kuin alalta - mutta yrittäjien vetäjä ei heitä töihin halaja. Eeläkeläiset ovat halvempia työntekijöitä; heistä ei ainakaan tarvitse maksaa työeläkemaksuja eikä varmasti työttömyysmaksujakaan. "Olen varma, että eläkkeen rinnalla työssä käyvien määrää voitaisiin nostaa huomattavasti, jos sekä työntekijälle että työnantajalle annettaisiin tämä kannuste."

Että ottaa päähän tällaiset puheet ja kirjoitukset! Onhan varmasti hyvä, jos eläkkeellä olija voi käydä töissä, jaksamisensa mukaan - mutta pitääkö eläkeläisiä oikein suuressa mittakaavassa havitella työpaikoille ja jättää työttömät haaveilemaan työpaikoista?

Suomessa on johtopaikoilla hämmentävän paljon avoimen itsekkäistä näkemystä ja puhdasta toisten hyväksikäyttöä jota helposti perustellaan kustannus-säästöillä; sillä verukkeella voi tehdä mitä hyvänsä; kustannussäästö on ajanut yritykset tekemään paljon järjettömiä toimenpiteitä - ja maksamaan loppujen lopuksi paljon enemmän oppirahoja esimerkiksi siirtämällä tuotantoa Aasian maihin.

Grrr.

No, ok. Myönnän, että olen itsekin yhtälailla itsekäs kun näin työttömänä haluaisin töihin, tienaamaan rahaa elämään kuten olen toivonut ja uskonut hamasta lapsuudesta saakka hyvään elämään kuuluvan: koulun jälkeen opiskellaan sellainen ala jolla tehdään töitä, saadaan palkkaa ja elätetään perhe. Kun työelämä on joskus 40-45 työvuoden jälkeen tehty, voi joko siirtyä eläkkeelle tai jatkaa työntekoa ilman työnteon pakkoa.

Nythän tämä kuvio on minun lisäkseni mennyt rikki kymmeniltä tuuhansilta suomalaisilta ja miljoonilta eurooppalaisilta. Hirvittävän iso lauma ihmisiä joilla on kokemusta, koulutus ja työhaluja - mutta ei ole töitä. Silti pitäisi pystyä elämään; syömään, nukkumaan ja kasvattamaan lapsensa jotenkuten säällisissä olosuhteissa.

On tietenkin itsekästä hamuta itselle asioita, joita ei kaikille riitä. Monet jäävät ilman - ilman ruokaa, ilman kotia, ilman perhettä. Ja ilman työpaikkaa, ilman palkkaa, ilman työn tuomaa jatkumoa elämään - ilman työpaikan kaikkia pieniä ja isoja asioita.

Ei ole kiva lusmuilla ja köyhtyä köyhtymistään, pelätä koko elämän romahtamista. En halua ajatella sitä hetkeä, jolloin ei voi enää itse tehdä muuta oman ja perheen eteen, kun mitään vaihtoehtoja ei enää ole. Silti se  asia luuraa koko ajan jossain ihan tuossa aivolohkon takana, kuin lyijynharmaa pilvi ajatusten päällä. Harakiri - vaihtoehdoista lopullinen on toki aina olemassa. Että ei tarvitse tätä nöyryyttävää elämänvaihetta enempää kestää.

Varmasti moni työnantaja haluaa mieluummin eläkeläisen töihin. Olenko kade, vai miksi ärsyynnyin tästä uutisedta? Itsekäs on työtön siinä kuin yrittäjä, joka haluaa halvalla työvoimaa, voidakseen maksimoida oman voittonsa ja hyvinvointinsa. Itsekäs on työn etsijä joka työtä haluaa tehdä ja sen mieluiten itselleen saada kun jollekin muulle sen antaa. Haluanko minä eläkeläisen työn - no, en suoraan, mutta työtä kuitenkin. Vaikka eläkeläisen rinnalle....