torstai 1. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, heijaa!

Iltapäivän musiikkihetki venyy yli kaksituntiseksi Wieniläisen musiikin parissa
Nyt sitten elellään jo vuotta 2015. hauskaa - vai onko? Kalenteria ei ole aina näin tarkkaan tutkittu kuin nykyisin - elämä on kulkenut päivästä toiseen ja vuodenajasta uuteen. Niinhän se menee nytkin, mutta viikonpäivien nimet ja vuosiluvut ja tietyt päivämäärät ovat tulleet tavaksi erottaa jotkut hetket erilaisina kun ne muutoin olisivat. Eilinen oli itselle päivä toisten joukossa, samoin tämmä. En järjestänyt juhlia ja lapsetkin olivat kavereidensa kanssa.

Omat kaverit ovat jääneet elämän kipeiden kokemusten takia pois - häpeä oman elämän huonoista valinnoista saa ihmisen erakoitumaan. Joka paikassa on ihmisiä oman "suhteensa" käsikynkässä, jos heidän kanssaan juttelee, tulee koht'ikään vastattavaksi kiusallisia kysymyksiä kuten "Missä olet töissä?", "Missä kumppanisis on?", "Onko  sinulla lapsia, mitä he tekevät?" "Missä asut?" "Oletko yksin täällä?"

Vastauksia voi antaa tyylillä tai toisella - kyselijät siitä kyllä aina sitten liukenevat pois ja huomaat olevasi oman kahhvikuppisi tai lasisi kanssa yksin katsomassa pariskuntien välistä keskustelua, tai vaikkapa martoissa tai muissa naisporukoissa, jakamassa oman tuttavapiirinsä juoruja jotka eivät valitettavasti kamalasti innosta.....

Olen tullut erakoksi ja tylsimykseksi!

Kukkia Wienin konsertin lähetyksestä
Eilen kävelin liukkaassa ja harmaassa vuoden 2014 viimiesen päivän säässä ja yritin miettiä, miten pääsisin kiinni siihen elämään jossa on muitakin ihmisiä ja elämää sellaisena, kuin se on joskus itsellänikin ollut. Osaisinko? Minkälaisia askelia siihen pitäisi ottaa?

Vielä en keksinyt ratkaisua. Pakotan itseni muitten ihmisten ilmoille, yritän löytää tekemistä joka ei maksa ainakaan paljon ja jossa tapaa ihmisiä - ehkä samanlaisin ajatuksin kuin mitä itsellä on. Tjahas - missäs niitä voisi olla.... Martat eivät olleet minun juttuni, eivätkä muutkaan yhdistykset joissa joutuu heti sihteeriksi tai muuksi viskaaliksi tekemään hommia ja maksamaan kaikenlaista rahaa - jota ei ole. Työttömyyttäni kun ei ihan heti halua paljastaa - eikä kaikkea muutakaan häpeällistä omasta elämästään kuten eroja tai rahattomuutta tai muuta yhtä pöljää.

Hienot kattomaalaukset katsovat yleisiöä ja orkesteria
Nyt katselen keski-ikäisten suurta ikonia, jokavuotista TV-konsertti-lähetystä:  Uudenvuodenkonserttia Wienistä.  Neujahrskonzert der Wiener Philharmoniker. Jawohl.  Zubin Mehta juhlii! Hauskaa ja omalla tavallaan rehvakasta - porvarilliseen eurooppalaiseen henkeen! Hurraa Straußin dynastian/perheen luoma musiikki!

Presidentin uudenvuodenpuhe kuuluu myös tämän päivän ohjelmaan. Niinistön puheet ovat ihan mielenkiintoisia eivätkä vain listausta edellisvuoden tekemisistä, kuten edellisellä presidentillä oli tapana puheessaan kertoa. Puhetta analysoidaan varmasti ahkerasti seuraavien päivien medioissa.

Netti toimii vielä - sen piti mennä poikki joulukuun lopussa. Tuleekohan tästä lasku? Pitää huomenna soittaa ja kysyä!

7 kommenttia:

  1. Tuo erakoituminen on kyllä totista totta sekä työttömyyden että työkyvyttömyyseläkkeläisen elämässä. Ei kuulu oikein mihinkään joukkoon, kun ei vielä ole ihan eläkeikäinen mutta kumminkin eläkkeellä.
    Itse käyn uimahallissa, täällä saa hyvän alennuksen sekä työtön että eläkeläinen. Siellä on vesijumppapiiri, jossa on mukavia ihmisiä. Avantosaunallakin käyn, mutta se ei onnistu joka paikassa. Porukka on mukavaa sielläkin.

    Jos sinulla on sopimus Elisan kanssa vuoden vaihteeseen, eivät ne voi laskuttaa yli ajan menevää. Mutta pitikö se irtisanoa? Silloin on tietty eri juttu.

    VastaaPoista
  2. Näin se on, kuten kirjoitat. Uimassa en ole vilukissana juuri käynyt - sitten joku kertoi vielä, miten jostain kameroista näkee kuinka ihmiset tekevät tarpeensa altaaseen, monta henkilöä päivässä. Yäk - mutta kyllähän vettä tietenkin desinfioidaan. Nuorimman lapsen kanssa kävin aikoinaan vauvauinnisa ja ihan vesipeto hänestä sitten sukeutuikin.

    Sanoin Elisan sopimuksen tosiaan irti pari viikkoa sitten, päättymään vuodenvaihteeseen. Olen täällä nyt ikäänkuin "yliajalla!" Eiköhän tämä tästä pian katkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisalla, kuten muillakin operaattoreilla on tietyt ajat, jolloin ne sulkevat liittymiä, joten varmaan voit olla huoletta. Kyllä se katkeaa kunhan arkipäiviä tulee ja ehtivät töihinsä.
      Mutta mene tosiaan esim Soneran (tai DNA) kaupaan ja pyydä tiedot reitittimestä ja halvasta langattoamsta netistä. siinä kaikki mitä tarvitset ja tukikin (jos tarvit) kuuluu asiaan, puhelu vaan sinne tukeen maksaa.

      Kyllä minuakin uimahallin vesi joskus ällöttää, siksi käyn mahdollisimman pitkään kesällä järvessä ja aloitan keväällä taas heti kun jäät lähtevät.

      Poista
  3. Mulla muuten on halpa Saunalahden prepaid-liittymä tässä netissä ja älypuhelimessa. En osaisi olla ilman omaa kännyä/nettiä, sähköpostikin pitää tarkistaa päivittäin useasti. Joo tuosta erakoitumisesta, oonollut vähän yli vuoden työtön ja myönnän erakoituneeni hieman tänä aikana: toisaalta olen ujonpuoleinen aina ollut joten en koe sitä niin häiritsevänänä asiana itse, ulospäinsuuntautuneella henkilöllä varmasti kurjempi juttu. Käyn myös itse uimahallissa ja tosiaan sitä vettä saa varoa nielemästä! Syksyllä vahingossa hörppäsin aimo annoksen vettä ja seuraavana iltana oksennustauti, yökötys sentään. Uimahallin vesi saattaa sisältää noro- ja rotaviruksia (ulosteperäisiä viruksia). Uimista en kuitenkaa lopettanut, vaan oon nyt varovaisempi siellä vedessä :) Happy New Year!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happy New year to you too!

      Olen luullut, että älypuhelimeen ei saa prepaid-liittymää. En voinut vuosi sitten vaihtaa tyttären prepaid-liittymää hänen lahjaksi saamaansa iPhoneen; kaikkia älypuhelimen ominaisuuksia ei silloin voisi käyttää, sanottiin Elisalla. Ehkä tämä on muuttunut - täytynee tarkistaa!

      Poista
  4. Kuulostaapa masentuneelta vuoden aloituksesi. Toivottavasti huominen mielialasi on valoisampi :-) Kertaalleen eronneena, uudelleen avioituneena, mutta myös nykyään työttömänä, en itse osaa kokea elämääni mitenkään 'huonompana'.

    Pää pystyyn ja häntä korkealle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta!

      En koe olevani varsinaisesti masentunut - sitäkin tosin tapahtuu aika ajoin. Minulla on yksi avioero ja yksi avoero takana ja nyt tämä työttömyys... Ei pitäisi tietenkään masentua tai tuntea huonommuutta - mutta mieli on kumma elin; se vain menee välillä pois raiteilta... Lapsen suru siitä, kun ei saa talvitakkia, ei talvihousuja tai asioita, joita kavereilla on, tuntuu kurjalta, saa oman mielen matalaksi. isänsä niitä lupailee mutta ei sitten näy mailla halmeilla kuukausiin. Omat mokat jotka vaikuttavat toisiin, varsinkin lapsiin, tekevät olon matalaksi. Sille ei voi mitään - täytyy vaan yrittää keksiä ratkaisuja mutta välillä tuntee olevansa ihan pussissa...

      Nostetaan päätä ja häntää pysstyyn, vaikka kepillä!

      Poista