Rasvaprosentti - totuus valkeni

Uutukaiset juoksutossut. Toivottavasti kuluvat juosten - vaikka en maratonille aiokaan!

Menin töiden jälkeen ruokakauppaan - samassa kiinteistössä K-kaupan kanssa on saman ketjun urheiluliike. Menin sinne katsomaan juoksutossuja; töissä kuulin puhuttavan juoksukoulusta joka alkaa parin viikon päästä. Ajattelin kokeilla, josko saisin itseni liikkeelle sen avulla!

Urheiluliikkeen kassan vieressä seisoskeli naisihminen pienen pöydän äärellä ja pöydällä oli lappu "Ilmainen rasvamittaus". Menin siihen ja kyselin, miten moinen suoritetaan. Nainen kyseli kaikenlaista ja naputteli vastaukset pieneen kojeeseen - pituus, paino, ikä, mitä syön jne. Kerroin hänelle sen mitä tiesin - painoani en kunnolla tiedä, kuutosella se alkaa, luulisin. Siitä on jo aikaa, kun se viitosella alkoi!

Vitsaisilin naiselle, että nyt tulee varmasti isot luvut ulos mittarista. Hän sanoi, että ei varmaan "sinähän olet hoikka". Hän itse oli pieni ja tukevan oloinen, joten naurahdin hänelle.

Sitten sain käteeni mittarin jota piti pidellä kädet suorana edessä. Ja kas niin, pieni laite kertoi rasvaprosentin: 34.9. "Ohhoh, antoipa se ison lukeman" sanoi nainenkin lukemasta. "Mutta BMI on ihan normaali, hän jatkoi. BMI on painoindeksi ja se oli 23.2.

Huh huh! Minussa on yli kolmannes rasvaa - mutta painoindeksi on normaali. Hmmm? Kuinka painoindeksi voi olla normaali jos rasvaprosentti on noin korkea? Eivätkö nämä kaksi kulje käsi kädessä?

Nainen kertoi, että jos alan käyttää Herbalifen tuotteita, arvoni normalisoituvat ja oloni kevenee. Hän itse on kuulemma käyttänyt Herbalifea jo vuosia ja tuntee olonsa hyväksi. Nyt on pakko sanoa, että hän ei ainakaan kovin laihaan kuntoon ole tuotteilla päässyt - mutta en tiedä tietenkään mistä tilanteesta hän on liikkeelle lähtenyt! Hän toki kauppasi omia tuotteitaan - tarkoitushakuista. Tai markkinointia!

Aamupala. Ilman mitään makeaa sen olla pitää!

Joka tapauksessa - jos ihmisessä on yli kolmasosa rasvaa, on se kamalan paljon! Naisessa pitää olla rasvaa tietyissä paikoissa - mutta ei tuota määrää! En ole pitänyt tähän mennessä itseäni varsinaisesti lihavana vaikka kiloja toki ylimääräisiä onkin. Mutta kyllä lukema sai minut entistä päättäväisemmin kenkäostoksille ja ilmoittautumaan juoksukouluun! Nyt on pakko tehdä jotaikin, muuten on tulevaisuus pelkkää läskin sisässä pyörimistä!

Mustan-violetit Asics-juoksutossut tuntuvat tosi hyvältä - kevyet ja mukavan tuntuiset. Ovat minulle tuntematon merkki - mutta mitäpä minä juoksuasioista tietäisinkään? Onhan minulla ollut Karhut, Niket ja jotkut harmaat kamalan rumat ja jalkaa monesta kohdasta puristavat ja hiertävät juoksutossut - mutta viimeksi juoksin yli vuosi sitten ja siitä, kun olen juossut yhtään säännöllisemmin on jo monen monta vuotta.

Kävin aloituslenkillä illalla - sujautin askelmittarin rintsikoihin, otin kännykän käteen ja sukelsin ulos pimeään iltaan - sadekin oli lakannut ja tossut tuntuivat hyviltä. Kunto tuntui surkealta - juoksin pätkän ja kävelin toisen. Pienen pieni parin kilometrin pyrähdys oli tämä aloitukseni - tavoiteena on tehdä ainakin neljä pyrähdystä viikossa!

Ja tavoitteena on saada rasvaa mahan seudulta pois! Ihan ilman mitään Herbalifea! Jospa voin mitata itseni sitten jossain uudelleen!

Kävin etsimässä tietoa rasvaprosentista - ja näin kerrotaan: Naisen rasvaprosentin ihannearvona pidetään 22. On siihen siis vielä matkaa - 34.9 kun on lähtötaso.

Täysikuun aikaan

Täysikuu loisti viime yönä taivaalla. Katsottiin lapsen kanssa kuinka se nousi metsän reunasta ylöspäin hiljaisen rauhaisasti. Komea se on, joka kerta sitä katsoo suurella kunnioituksella ja ihailulla. Joskus se on suuri ja tumman keltainen; ikäänkuin se olisi putoamassa metsän rajan takaa alas! Pari tähteäkin nähtiin - mutta valohälyä oli liikaa, että olisimme nähneet kunnolla tähtikuvioita.

Horoskooppi on ennustanut sitä ja tätä asiaa meikäläisen merkissä syntyneelle koko kuuksi. Vielä ei ole suuria muutoksia näkynyt - ehkä niitä alkaa hiljalleen tapahtua! Ensi viikosta näin: The second half of August will be infinitely more fun. You have one spectacular day to use any way you wish when Mars sends a beautiful beam to Jupiter, giver of gifts and luck, on August 18. August 18 is a three-star day - use it for fun! Menen keskiviikoksi ja torstaiksi työmatkalle Kööpenhaminaan - ehkä kolmen tähden juttu tapahtuu siellä, tai matkan aikana!


Mustikoita muffinstaikinaan
- mehukkaita ja makoisia

Olen viettänyt viikonloippua nuorimmaisen kanssa kaksin, pitkälti. Isot lapset., arvon ylioppilaat, ovat omilla teillään. Vanhin tuli tänään kotiin - syötiin yhdessä ja nyt hän makailee sohvalla "väsyttää ihan sikana". Niinpä. Hänen oli tarkoitus siivota entinen huoneensa, että saan huoneen muuhun käyttöön nyt kun hän itse on muuttanut omaan vuokrakämppään kaupunkiin. Saa nähdä, tuleeko siivoamisesta mitään. "JOOO-JOO" sanoi hän juuri kun kysyin siivoamisesta. Lupasin kuskata hänet ja kissansa kotiin myöhemmin tänään kunhan hän saisi nyt edes vähän siivousta aloitettua! Muutosta on jo pari kuukautta mutta vanha huone on yhä hyrskyn myrskyn, täynnä hänen tavaroitaan joista iso osa sängyllä ja lattialla...

Lämpimäisiä, olkaa hyvä!

Tehtiin lapsen kanssa kaksin yhtä hänen mieliruokaansa eilen - meksikolaista eli fajitaksia ja tacoja. Tietenkin ne täytyy tarjota ilman pientäkään kasvismurenta - tämä lapsi on ehdottoman "allerginen" kaikelle kasvikselle, yhtä lukuunottamatta: maissit käyvät. Ostimme siis Pirkka-maissia sekä jauhelihaa ja kanaa. Tein kaksi eli kastiketta, maissia ja salsa-kastiketta ynnä muuta maustetta itselleni. Kastikkeita jäi niin paljon, että siitä riittää ainakin huomiselle ruoka. Kovasti oli lapsi iloinen kun tehtiin mitä hän toivoi! Jäätelöä oli sitten jälkiruuaksi vielä.

Aamiaiseksi tehtiin yhdessä amerikkalaisia pannukakkuja, sekin hänen toiveensa! Oma toiveeni oli sitten tehdä jotakin mustikasta - mustikkamuffinsit on helppo ja hyvä ratkaisu siihen! Ruokatoivomus tälle päivälle oli lapselle tyypillinen:: spagettia ja jauhelihakastiketta. Mikäpä siinä - ja sitä syötiinkiin pari tuntia sitten!

Pannukakkuja aamulta. Nam oikein hyviä! Nämä nautittiin ilman vaahterasiirappia, uuden hunajan ja mustikoiden kera. Suosittelen!

Muuten on siivottu, pyöräilty, pesty pyykkiä ja oltu vaan! Ihan tällaista kotielämää vietetty on. Siinä on omat mukavat puolensa - mutta kyllä minulla polttelee aika lailla sisikunnassa ajatus miten saisin tähän elämään muutosta. Elämä muuttuu automaattisesti sen myötä kun lapset kasvavat ja itsekin vanhenee, voih...Ja tietenkin työkin muuttuu - mutta ajattelen nyt kyllä jotain vähän toisenlaista muutosta. En ole keksinyt vielä miten ja mitä tekisin... Oman nimen ja CV:n ilmoitan joihinkin rekrytointikanaviin - mutta sekin on aika passiivista toimintaa. Ilmoitan halukkuuteni myös ulkomaankomennukselle; sen olen jo esimiehelle tehnyt mutta hänen hämmästynyt kommenttinsa oli, että "But Janika, you are a single mother. Could you really move - have you thought about your children?" Ei kovin kannustava palaute... Mutta yritän sitäkin sitkeämmin moisen kommentin jälkeen!


Kävin pyöräilemässä ja katselin maisemia pääväylien ja keskustan ulkopuolella. Soratietä ajelin, huomasin että pyörän kumi on aika löysä... Ajelin ja katselin taloja, aikanaan hienoja mutta nyt ränsistyneinä, aivan lahoamispisteessä. Yhdessäkin tällaisessa asutaan - ikkuna oli auki ja auton romuja pihalla, lauta- ja muuta rojua pihapiiri täynnä. Talon kunnossapito voi olla kallista - mutta kun antaa oman kodin täysin ränsistyä, on varmasti muustakin kysymys kuin rahan puutteesta.



Uusi asuntoalue, huh!

Uusi asuinalue radan vieressä, ilman omaa pysäkkiä, ilman ensimmäistäkään ruokakauppaa tai edes kioskia - kaukana ihan kaikesta. Kymmeniä kalliin näköisiä omakotitaloja - miksi muuttaa kauas kaikesta, taloon joka on melkein kiinni toisessa? Aina ei voi ymmärtää miksi ihmiset asuvat niinkuin asuvat!

Näin ajellessani myös pihan jossa oli aivan mahtava rivi kirkkaanpunaisia ja tumman viininpunaisia joriineja - näin kutsui oma mummi niitä komeita kukkia joita hänkin joka kesä kasvatti; kylmänarkoja mutta uhkeita, värikkäitä kukkia joissa on oma tyypillinen tuoksunsa. Ne kasvavat korkeiksi ja ovat todellinen pihan ja puutarhan kaunistus. Daalia on nimi jota nykyisin käytetään! Huokasin ihastuksesta ääneen, kun näin vanhahkon puutalon pihalla kymmeniä metrejä pitkän joriinipenkin! Talo oli kuusiaidan takana tien toisella puolella jossa ei voinut pyörällä ajaa - ja tiellä käveli ihmisiä ja yksi nainen kaivoi tienvieruskasveja lapiolla mukaansa joten en viitsinyt pysähtyä kuvaamaan. Mutta menen jossain vaiheessa vielä katsomaan näitä jaloja ja komeita kukkia - mieluusti aurinkoiseen aikaan; tänään oli harmaa sää siinä ajellessani!

Lintuopas sudenpentujen kera
 hyvä aloitus lintubongailuun!

Linnut alkavat jo parveilla - miettivät jo etelään menoa. Monet ovat jo toki matkaan lähteneet, osa jo heinkuussa. Meillä pihalla on pieni parvi varpusen kokoisia lintuja sirkutellut ja tehnyt pyrähdyksiä ja syöksyjä; tuntuu olevan lähtö mielessä ja henki korkealla tämän lauman porukalla! Jännittääköhän lintuja etelään lähtö? Valtavan paljon niitä on, huiman puheliaita ja aktiivisia ne ainakin ovat! Mitenköhän ne päättävät alkaa kokoontua, kuinka ja milloin päättävät milloin lähdetään? Onko siellä yksi pomo vai miten homma hoituu? Hmm... Tästä eivät näkemäni lintukirjat ole mitään kertonett - toki tietämykseni linnuista on erityisen hataraa!

Kurkien ylilento on aina niin vavahduttava kokemus, että kyyneleet pukkaavat silmiin väkisin kun sen nähdä saa... Joutsenet ja hanhet saavat samanlaisen vaikutuksen aikaiseksi. Kotona, maalla, tiedän mistä suunnasta ne tulevat - navetan takaa meiltä katsottuna; koillisesta ilmeisesti kartasta katsottuna. Ääni kuuluu pitkään ennenkuin aura näkyy, korkealla mutta niin, että näkee lintujen kaasvot ja kuulee niiden kovan äänen. Kuulin, että linnut kannustavat etummaisena olevaa lintua joka vetää auraa - ikäänkuin sanoen "Hyvin menee, täällä ollaan perässä".

Kun saa tämän muuton nähdä ja kokea, tuntee itsensä pieneksi, hyvin pieneksi. Kuin kaikki ihokarvat nousisivat pystyyn, aivan kuin näkisi jotain melkein pyhää! Miksi se tuntuu niin vahvalta - nähdä suurten lintujen lentävän yli? Sibeliuskin aikoinaan puhui muuttavista kurjista, joutsenista, sen tuomasta liikutuksesta, tunteista. Olen käynyt istumassa Ainolan valkoisella penkillä ja nähnyt pienen auran menevän siitä yli; silloin ajattelin, että tässä on suuri Sibelius kokenut ehkä saman...

Loma meni, kylmä tuli

13 astetta ulkomittarissa aamulla. Vettä satoi. Lapsi lähti aamulla kouluun pyörällä sadetakki päällä.

En suostu vielä uskomaan, että on syksy. Elokuu ON KESÄKUUKAUSI. On, on!

Toisaalta - kun koulu alkaa ja kaikki erilaiset työväen- ja kansalaisopistojen harrastuspiirit alkavat, alkaa myös laskeutuminen pimeään vuodenaikaan - hiljallensa mutta kuitenkin.

Tämä neiti nauttii elämästä - ja ihmiset ihastelevat:
On se niin ihana. Söpö.

Olen bongannut kolme kurssia joille haluaisin osallistua syksyllä. Vielä en ole niihin ilmoittanut; ei kai vielä voisikaan. Keväällä ilmoittauduin kahdelle kurssille - mutta en töiden takia päässyt yhdellekään kummastakaan. Harmitti keväällä joka tiistai kun olisi pitänyt sinne lähteä, mutta töissä oli palaveria, kokousta, asiakastilaisuutta sun muuta jotka AINA ovat omia harrastuksia tärkeämpiä. By default. Kaksi kertaa oli lasten harrastus pääsyn esteenä, yhden kerran olin työmatkalla. Harmitti tietekin sekin, että 90 euroa rahaa meni pohjattomaan kaupungin kassaan ilman mitään vastinetta itselle.

No - katsotaan saanko mentyä kursseille!

Leikit puistelutelineellä

Mutta nyt on alkamassa viikonloppu ja pitkät aamu-unet ja pyöräily kameran ja lapsen kanssa syksy-maisemaan. Siivousta ei voi enää jättää tekemättä joten lauantaina heivaan matot ulos ja eikun puunaamaan. Sitten neulon, luen lehtiä ja kuuntelen ainakin yhden äänikirjan loppuun. Nautin!

Elokuun täysikuu on luvassa ihan pian! Se myyttinen - nyt en näe sitä sinisen järven pinnalla hehkumassa, en tuvan lattiaan raitoja tekemässä. Mutta ehkä se näkyy taivaalla parkkipaikan yllä. Ja vinkkaa silmää!

Saunan jälkeen

Viime viikolla oltiin vielä maalla mummin luona - ensi viikolla ehkä myöskin. Marjoja ja kukkia pitäisi kerätä vielä talteen, nauttia kesän tuoksuista ja äänistä vielä kun siihen on mahdollsuus.

Äiti kyselee ja kaipaa sinne seuraksi. Käytäisiin saunassa, siinä maailman parhaassa suuressa saunassa jossa löylyt ovat leppeät ja pihalla vilvoittelupaikka tuuletustelineellä jossa koivujen ja haapojen humina on leppeä, sirkkojen ja hepokattien siritys vielä huumaavana ilmassa.

Marja-aikaan ja satoa säilöessä

Mustikoita ja kanervia metsästä, villiintynyttä nimetöntä kukkaa penkistä.

Vielä nykyaikaan, kauppojen hillo- ja mehuhyllyistä huolimatta on hauska säilöä omat mehut ja ja hillot, tehdä piirakat ja kiisselit itse hankituista marjoista.

Olen kerännyt mustikoita metsästä ja viinimarjoja äidin puutarhan pensaista, etsinyt sieniä metsäsätä ja suunnitellut puolukoiden, sienten ja puutarhasta omenoiden keräämistä... Karviaiset eivät ole mielimarjoja - ne kaikkein parhaimmat pienet ja makeat menevät aina ennen kypsymistään hyönteisten ja lintujen suihin - harmi kyllä mutta toisaalta - riittähän noita marjoja!

Mehuaineksia: marjoja ja lehtiä!

Mahtava terttu

Tänä vuonna on superhyvä herukkasato - tertut ovat suuria ja marjat mehukkaita ja makeita. Yhdessä punaherukkatertussa oli 20 marjaa - ja suurempiakin varmasti pensaista löytyy! Mustaherukat ovat myös hyvä - ja mustaherukan lehdet virheettömiä, puhtaita. tein niistä yhden satsin mehua - muutaman litran vahvaa mehua josta tulee parikymmentä litraa hyvää jano- ja ruokajuomaa laimennettuna, vähintäin.

Kesän mukaviin asioihin, todellisiin nautintoihin kuuluu metsässä kävely ja kaikkien siellä tuntuvien tuoksujen haistelu, metsän äänten kuuntelu; koko metsän ihana ilmapiiri. Jos onni oikein potkaisee, siellä näkee eläimiä - joskus jopa hirven. Eläimistä näkee usein jälkiä - moni on se kettu tai metso joka on juuri pakoon luikkinut kun paikalle tulee! Karhun tuoreen jäljen näkeminen saa karvat niskassa nousemaan - metsän kuningas kyllä pelottaa vaikka sen näkeminen olisi tietenkin super-hulppeaa! Käärmeitä näkee, lintuja ja kauniita perhosia aukeilla alueilla.

Nyt olen joka tapauksessa keitellyt mehuja - tilaa niille ei ole oikein ollenkaan joten pakko on säilöminen lopettaa tähän. kellari olisi hieno juttu - niitä ei kaupunkiasunnoissa juuri ole. Tädillä on kerrostalossa oma kylmäkellari alakerrassa, samoin veljellä. Olen heille niistä kateellinen - varsinkin kun kumpikaan ei omaansa juuri käytä! Minulla on jääkaappi ja pakastin; molemmat meidän käyttöömme aika pieniä - hyllyt notkuvat täysinä vaikka yritän niitä järjestyksessä pitää.

Lehtimehut pakastan muovipulloissa. Muut, mehumaijalla tehdyt herukkamehut yritän järjestää jääkaappiin niin hyvin kuin taidan - ne olisi hyvä säästää talven nuha-ajaksi mutta jollei tilaa jääkaapissa ole, on mehut juotava aika pian pois. Olen saanut tehtyä 6,5 litraa herukkamehuja - puolet mustaviinimarjaa ja toisen puolen punaherukkaa jossa on mausteena mustaa. Sitten lisäksi marskin juomat eli lehtimehut jotka säästän pakasteessa telvemmaksi.

Lehtimehua menossa pulloihin

Mustikkahilloa tein aikaisemmin - se on tosi hyvää! Viilin kanssa ja paahtoleivän päällä: ai ai ja nam nam!

Olisi kiva säilöä koko talven tarve ja syödä hilloja pannareiden, köyhien ritareiden ja lettujen kanssa. Ja tehdä kiisseleitä ja puuroja - mutta taidan olla vanhanaikainen näine ajatuksineni. Varsinainen täti, mamma mikälie...

Tuoretta pullaa ja rahkapiirakkaa - kahvihetki! Karppaajat älköön vaivautuko...

Mediassa on aina joku dietti ylitse muiden josta kirjoitellaan ja jota mainostetaan. Joka lehti kirjoittaa ja kertoo kuinka se tai tämä ihminen, tuo ja tämä julkisuuden henkilö on laihtunut ja parantanut omaa vointiaan sen avulla. Nyt on vallalla karppaaminen eli hiilihydraattien pois-sulkeminen ruokavaliosta. Syödään lihaa, maitotuotteita ja tiettyjä vihanneksia, ei viljatuotteita eikä mitään sokereita.

Itse en tuohon aio edes kokeellisesti hurahtaa. Leipä, puuro ja peruna maistuvat liian hyvältä - en halua niistä luopua! Yritän toki pienentää annokisa; saa nähdä onnistunko.


Päärynätkin kypsyvät pian!

Leipä on vuosisadat ollut symboli ruualle - nyt pitäisi jättää leipä, sokeri ja kaikki missä niitä luuraa pois kokonaan. Ei jälkiruokia, ei karkkeja, ei puuroja eikä kastikkeita. Perunat ja riisi pois, makaroonit ja kaikki pastat pannaan. Voi kamalaa - ei onnistu meikäläiseltä kyllä moinen! En halua, en en!

Suomalaiset hurahtavat vuosi toisensa jälkeen vaikka mihin diettiin ja senkun vain lihovat. Syövät kevyt-tuotteita ja Tuntuu, että jos söisi ihan tavallista perusruokaa mutta vain normaaliannoksia ja ilman sipsejä, limpparia ja muuta teollista kasapäin, ei lihavia ihmisiä olisi ollenkaan.

Olen tietenkin itsekin monta kiloa liian iso - mutta se johtuu liian paljosta syömisestä ja liian vähästä liikkumisesta - näin uskon. Ei varmsati ainakaan siitä, että rakastan leipää ja perunoita, silliä ja muuta hyvää ei-teollista ruokaa.

Nyt kun kesäloma loppui ja menin taas työpaikan kanttiiniin eli ruokalaan syömään, tuli maha täyteen ilmaa ja olo turposi inhottavaksi - työpaikkaruokalan ruoka tehdään mahdollisimman halvalla ja siinä on teollisuuden suosimia lisäaineita niin paljon kuin niitä ruokaan voi tunkea. Ja sen huomaa maussa, ulkonäössä ja omassa olossaan ruokailun jälkeen. Mutta silti sitä ruokaa syön melkein joka työpäivä. Tulee muuten nii kiukkuiseksi ja nälkäiseksi!

Hyvä ja edullinen viini muuten löytyi sattumoisin pikku-Alkostamme. Äidin kanssa siellä olimme ja halusimme jotain joka ei ole kallista. Tämä etelä-afrikkalainen punaviini on hyvää - laitan kuvan ihan muistutukseksi tähän!

Hepokatteja ja muita luontoilmiöitä

Näin komea hepokatti nähtiin kukkapenkissä tiistaina.
Siinä se pärisytteli moinen monta tuntia ennenkuin siirtyi toisaalle.

Hepokattien ja heinäsirkkojen siritys kuuluvat heinäkuisiin ja elokuisiin kesäpäiviin ja iltoihin! Nämä Suomen kaskaat saavat aikaan lämpimän ja ihanan utuisen kesäpäiväfiiliksen jonka mukana voi mielessäänkin tuntea kypsän kesän tuoksuja puintikypsästä viljasta mustaviinimarjan ja kesäkukkien tuoksuun.

Soita sirkka, soita!

Sirkkojen siritystä ei ihminen enää vanhempana kuule. Isä ei viimeisinä vuosinaan sitä enää kuullut; kiusasin häntä ja kysyin kuuleeko hän hepokatin - hän sanoi, ewttä kuulee hienosti jolloin kerroin, että ei se kyllä nyt siritä!

Täytyy nauttia tästä ihanastsa kesä-äänestä nyt vielä kun sen kuulee! Pihapiiri on näitä konsertoijia aivan täynnänsä - lapsi kulki äänein perässä ja näki monta ruskeaa heinäsirkkaa ja tämän yhden hepokatin jonka yritin valokuvata vaikka se olikin maastoutunut lehvistöön kunnolla.

Sirittäjiä on paljon maalla - mutta kaupunkimaisemassa ei kuule kuin jonkun pienen heinärirkan nopean sirahduksen silloin tällöin! Sirkkoja ei esiinny joka puolella maata - itse olen kasvanut alueella jossa sirkat ovat runsaslukuisia. Lapsena jo niitä seurailin, yhden hepokatin pyydystin lasipurkkinkin jossa se sahasi takaosastaan ääntä niin että purkki kumisi.Laskin sen ulos sirittelemään, kävi sääliksi nähdä se lasipurkissa.

Vaatimattomia marjasia - laitettiin tertut lehtien suojasta esiin saamaan aurinkoa

Näin kuumana kesänä on puutarha kasvanut reheväksi ja moni kasvi on valtavassa kasvupyrähdyksessä. Isä laittoi jo yli 10 vuotta sitten kaksi viinipensaan tainta kasvamaan tuparakennuksen etelä-seinälle. Toinen taimi kuoli melkein heti mutta toinen kasvaa metrikaupalla päivässä - ainakin kasvustoja saa leikellä jatkuvasti että koko talo ei kasviin peittyisi. Sillä saisi isonkin seinän pian peitetyksi! Alkuviikosta huomasin, että lehtien suojassa oli monta marjaterttua. Pienehköjä vihreitä terttuja ei tee mieli maistaa - ei ne varsinaisesti viinirypäleiltä edes näytä, ainakaan vielä - mutta onhan oman viinipensaan kasvattaminen toki hauska asia sinänsä! Äiti on siitä aivan innoissaan! Kotoinen viinimarjakin on kasvanut hienosti - kaiken väriset vinskut ovat kohta valmiita kerättäväksi; niiden parissa vietän varmasti viikonloppuna muutamankin tovin! Mustia, punaisia ja mustien lehtiä olen luvannut poimia! Valkoisetkin ovat hyviä mutta valkoiset pensaat paleltuivat viime talven kylmyydessä melkein tyystin.

Ihmeköynnös kantaa hedelmää!

Kolmas hauska kasvu-asia löytyy äidin kukkaruukusta. Äidille äitienpäiväksi antamani ihmeköynnös kukki ihanasti suurin valkoisin tuoksuvin kukin. Nyt yhdestä kukasta on tullut hedelmä! Kasvi on raskaana - suuri hedelmä pienessä kasvissa näyttää tosiaan siltä kuin kukka olisi raskaana ja hedelmä vaikea kantaa! Näin sanoo ihminen joka on kolmea lasta kantanut yhdeksän kuukautta sisällään! Mukavaa - mutta raskasta!

Ei muuta tällä haavaa. Hei vaan.

Vanhat ruokaherkut ja ihanat kirjat: kesänautintoja!

Vargas Llosaa - paljon tekstiä, pitkiä tarinoita.

Kesäloma vetelee hitaasti viimeisiään; tänään oli ensimmäinen työpäivä mutta pidän vielä pidennettyjä viikonloppuja elokuussa ja ehkä syyskuussakin; ei kolme viikkoa lomaa tunnu vielä missään!

Makraoonivelliä - herkkujen herkkua omenapuun alla nautittuna

Kesälomaan kuuluu paljon kaikkea ihanaa - kukkia, marjoja, vanhoja asioita kun asustelee viikkoja oman mummin ja vaarin hankkimassa kodissa joka on pullollaan omaa ja suvun historiaa ja muistoja, luontoa ja metsässä kuljeksimista enemmän kuin milloinkaan muulloin. Kesään kuuluu myös ruokailuja pihalla ja hälinää ja höpöttelyä ja yhdessäoloa sukulaisten kanssa. Lapsilla on omia toiveita, aikuisilla samoin. Meillä lapset toivovat sellaisia asioita kuin mummin tekemää makaroonivelliä. Resepti on vanhassa keittokirjassa joka on painettu jo kolmekymmentäluvulla - toiselssa vielä vanhemmassa keittokirjassa joka on painettu ennen Suomen itsenäistymistä on erinomaisen hyvä metsämansikkahillon ohje! Sitä tehdään ainakin yksi keitos kesässä - paitsi tänä kesänä kun mansikat tulivat ja menivät niin nopeasti eikä äiti enää jaksa niitä kyykistellen kerätä, itse en ollut paikalla metsämansikka-aikaan eikä siskokaan tänä vuonna ehtinyt.

Tätä reseptiä pitää hiukan ajankohtaistaa
- makaroonit ovat nykyisin erilaisia kuin
80 vuotta sitten!

Makaroonivelliä söimme eilen. Äiti soveltaa vanhaa reseptiä - mutta oleellista siinä on hyvät vanhat maalais-ainekset: voi, maito, kerma ja kananmunat sekä tietenkin makaroonit. Hiukan suolaa ja sokeria niin a vot - että on hyvää! Omasta lapsuudesta muistan myös mummin tekemän samettivellin jossa samettimaisuus syntyi vatkatusta munan valkuaisesta. Sitä reseptiä en ole löytänyt mutta voisihan sitä kokeilla ilmankin. Olikohan siinä jauhoja...?

Kirjat ovat käsitöiden ohella asioita joihin voi sukeltaa niin tyystin, että  poistulo niiden syövereistä on joskus työn takana. Ei haluaisi jättää mitään kesken! Olen keksinyt jo jokin aika sitten miten nämä kaksi ihanuutta voi yhdistä: käsitöitä tehden voi kuunnella äänikirjoja! Nyt olen niin koukussa äänikirjoihin, että kuuntelen niitä autossa ajaessani sen sijaan, että kuuntelisin radiota tai puhuisin puhelimessa!

Olen kesän aikana löytänyt itselleni hyvin mieleiseltä tuntuvan kirjailijan jonka tuhannet ovat jo löytäneet ja palkintoja on hänelle jaettu sitä suurinta myöten: Mario Vargas Llosa on upea kertoja! Näin kirjastossa häneltä ruotsinnetun Den stygga flickans rackartyg - Travesuras de la niña mala. Huima tarina ja nyt olen lukemassa muita kirjoja samaiselta Perun lahjalta kirjallisuudelle! Nobelin jälkeen hänen kirjojaan varmaan käännetään enemmänkin! Ovat ne hienoja tarinoita - vahinko vain, että ainakaan kirjastossa ei näitä ole äänikirjoina saatavissa. Lukemiseen kun ei aikaa hirveästi löydy, ainakaan tarpeeksi. Ja on niin paljon työhön ja ajankohtaisiin asioihin liittyvää lukemistakin...

Äänikirja tältä päivältä

Sitten olen lukenut ja kuunnellut dekkareita: Sjöwall ja Wahlöö ovat kirjoittaneet 60- ja 70-luvuilla 10 mainiota dekkaria ja ne olen löytänyt eri kirjastoista ruotsalaisina äänikirjoina. Niitä on tosi kiva kuunnella. Sain juuri kahdeksannen kirjan kuunneltua - Det slutna rummet. Enää kaksi jäljellä, ne olen jo lainannut - odotan niiden pariin pääsyä innolla. Rikoskomissario Martin Beck alkaa jo tuntua vanhalta tutulta ja jo nyt ikävöin hetkeä kun hänestä ei voi enää lukea!

Ja sitten kolmas kirjailija jota luen silloin tällöin - Jeffrey Archer. Häneltä ilmestyy melkein kirja vuodessa jollei enemmänkin, mutta harvoin niitä käännetään sen koommin suomeksi kuin ruotsiksikaan. Nyt löysin kirpputorilta jo aika vanhan yksilön, Jättiläiset. Maksoi 90 senttiä! Se kertoo kahdesta lehdenkustantajasta ja heidän valtakamppailustaan - Robert Murdoch on ollut ajankohtainen viime aikoina uutisissa ja senkin takia tämä kirja oli hauska lukea; yhteläisyyksiä Murdochin ja kirjan australialaisen lehdenkustantajan välillä on huomattavan paljon! Kirja oli nopealukuinen ja tuntui toki Llosan rinnalla keppoiselta, mutta onhan sillä ansionsa! Ihan kivaa ajanvietettä - sitä oli helppo lukea jopa pimeässä aitan sängyssä taskulampun valossa kuin lapsena ikään! Nyt odottamassa on jo toinen Archer, ruotsinkielinen pokkari Dömd till fängelse. Pari lukua olen sitä vasta lukenut

Raskaampaa ja kevyempää ajanvietettä!

Don Delillo on kirjailija jolta tahtoisin lukea jotain lähiaikoina. Kirjoja ylipäätään on kiva lukea ja kuunnella - nautinto totisesti!

Elokuussa kerran

Mustikoita keitoksi ja piirakaksi

Elokuun ensimmäisenä päivänä näyttäytyy järven selkä harmaampana kuin vielä eilen heinäkuussa. Tuuli saa veden pinnan väreilemään - jos olisi laiturilla, kuuluisi veden liplatus varmasti mukavana korviin.

Tänään on kuitenkin viileää - aamulla aitassa herätessä oli mitttarissa 13 astetta ja oman mummin vanha puuvillavanulla täytetty peitto tuntui liian ohuelta lämmikkeeltä vaikka sen alla oli kunnon pyjama ja villasukat nukkujan yllä.

Ilta oli kuitenkin vielä lämmin ja kaunis. Sirkat ja hepokatit soittavat huumaavan kovaa ja syysleimu tuoksuu. Ilta ja yö ovat jo aika pimeitä - mustat illat tulevat pian, vaalesta illoista ei ole kuin pieni hetki aikaa. Eilen illalla taivas oli vielä pilvetön, nyt seilaavat pilvilautat taivaalla ja saavat maiseman ja järven harmaaksi.

Vanha lepotuoli - kesäisen leppoisa - ja kuuma - paikka sukan kudontaan!

Eilen oli sunnuntai ja puutarhatyöt jäivät vähälle - neuloin lapselle sukat! Sää oli kuuma ja perhoset lentelivät vilkkaasti ympäriinsä - niitä on nyt paljon! Jo ensimmäinen neitoperho on nähty! Keväällä niitä näki toki jo, mutta näitä loppukesän tulokkaita en vielä ollut nähnyt.

Syksyä odotellessa...
varastoidaan lämpöä.

Neulominen ei ole kovin kesäinen puuha - mutta kun olin  saanut viime viikolla vihdoin viisi vuotta sitten aloitetun villatakin valmiiksi, tein siitä jäljelle jääneistä langosta ensin lapselle lapaset ja sitten vielä sukat! Sukkien varteen neuloin punaista siltä varalta, että lanka loppuisi ja joutuisin tekemään sukan kärjet toisella värillä. Lanka riitti kuitenkiun - ihan nätit sukat tulivat, samoin lapaset ovat hyvät! Nyt villatsakkilankaa jäi velä ihan vähän - saan niistä seuraaviin - punaisiin - sukkiin kantapäät. Hmmm... Aina jää langanpätkiä joita ei raaski pois heittää! Villatakki on myös ihan ok - katsotaan, saanko sitä pidettyä kun syksy koittaa!

Villatakin tekoon kului 5 vuotta...

Tänään on ollut viileää joten menimme kaupunkiin katsomaan josko alennusmyynneissä on mitään jäljellä. Olihan siellä - ostin 70 prosentin alennuksella nahkaisen Andiatan mekon! istuu kuin valettu, kokoa 38. Se on hihaton ja aionkin pitää sitä jakun kanssa. Menin toisene kaupaan jossa oli 15 eutolla nätti puolipitkä-hihainen täyspellavainen jakku. Alkuperäinen hinta 68 euroa. Hyvä kauppa, mielestäni - varsinkin jos sitä tulee pidettyä niinkuin tietenkin uskon.

Ostin myös kirjavaa, ohuehkoa lankaa lapsen  lapasiin tai sukkiin; katsotaan, kummat niistä teen. Molempia kuluu käytössä paljon! Lapsi valitsi langan itse, mahdollisimman värikkään, norjalaisen villalangan. Samaten hän valitsi puuvillaista Afrikka-kangasta verhoiksi huoneeseen ja possukangasta tyynyliinaksi - tyynyvaaruksi kuten oma mummini sanoi. Kaivan ompelukoneen jossain välissä esiin, toivon, että se toimii vielä ja ompelen muutaman suoran sauman - helppoja ompeluksia ovat nuo toiveet!

Kohta menemme taas mummilan maalle. Vakaa aikomukseni on karsia valtavaksi levinnyt Kanukka-pensas edes hiukan pienemmäksi. Veli pienensi toisen raivaus-sahalla, keltakanukan ja minä yrätn saada karsittua punakanukan, ihanpensas-saksilla. Pensaat ovat noin 15 vuotta vanhoja, ehkä vanhempiakin, ja ovat tehneet puutarhasta melkein kuin kuivan mangroverämeikön; niiden kasvusto on niin tiheää ja oksien ja juurakkojen täyttämää, että mikään muu kasvi ei samassa paikassa viihdy - ja kanukka itse levittäytyy aivan valtavaksi pusikoksi, kasvaa joka puolelta kuin ameeba! Pienestä mukavasta pensaasta on kehkeytynyt pionit ja ruusupensaat syrjäyttävä valtaaja jonka maanhankinnalle on saatava loppu! Kimppuun siis - pakko se on saada pienemmäksi että emme kaikki joudu sen vangiksi!

Parin päivän päästä on mentävä töihin. Sitä ennen yritän vielä nauttia metsien huminasta, kuusikkojen ja männikköjen toksusta, haavan havinasta ja metsän mustikka-, vaapukka ja sienisatojen noukkimisesta talteen! Ja kesästä yleensä; lintujen laulusta ja sirkkojen konserteista loppukesän maisemassa. Nyt on ilmassa jo pieni haikeus; vaikka maailma on IHANA!

Täytynee lopettaa. Seuralaiseni äiti ja hänen lapsenlapsensa, oma lapsoseni, ovat kärsimättömiä ja haluavat kotiin syömään.

Vielä kerron: Toissapäivänänä näin suuren korpin lentävän pienemmän korpin kanssa kierroksen talon ympäri, samalla koko ajan äännellen. Äiti kertoi ennen aikaan korpin tuoneen huonoa onnea jos se lensi talon lähellä. Korppia on pidetty kuoleman lintuna. Itse en moiseen usko - korppi on uljas näky kun sen läheltä näkee. Pihan tuntumassa on meillä toki asunut korppi jo vuosia, varmaan tämä sama lintu perheineen - nyt näin ensi kertaa sen lentävän toisen korpin kanssa kunniakierrosta! Olikohan siinä uros ja naaras vai toinen vanhemmista lapsen kanssa? Pienemmällä oli pienempi ääni - ne ovat kovia juttelemaan kuten varislinnut yleensäkin. Krraak, kronk kronk.