Hepokatteja ja muita luontoilmiöitä

Näin komea hepokatti nähtiin kukkapenkissä tiistaina.
Siinä se pärisytteli moinen monta tuntia ennenkuin siirtyi toisaalle.

Hepokattien ja heinäsirkkojen siritys kuuluvat heinäkuisiin ja elokuisiin kesäpäiviin ja iltoihin! Nämä Suomen kaskaat saavat aikaan lämpimän ja ihanan utuisen kesäpäiväfiiliksen jonka mukana voi mielessäänkin tuntea kypsän kesän tuoksuja puintikypsästä viljasta mustaviinimarjan ja kesäkukkien tuoksuun.

Soita sirkka, soita!

Sirkkojen siritystä ei ihminen enää vanhempana kuule. Isä ei viimeisinä vuosinaan sitä enää kuullut; kiusasin häntä ja kysyin kuuleeko hän hepokatin - hän sanoi, ewttä kuulee hienosti jolloin kerroin, että ei se kyllä nyt siritä!

Täytyy nauttia tästä ihanastsa kesä-äänestä nyt vielä kun sen kuulee! Pihapiiri on näitä konsertoijia aivan täynnänsä - lapsi kulki äänein perässä ja näki monta ruskeaa heinäsirkkaa ja tämän yhden hepokatin jonka yritin valokuvata vaikka se olikin maastoutunut lehvistöön kunnolla.

Sirittäjiä on paljon maalla - mutta kaupunkimaisemassa ei kuule kuin jonkun pienen heinärirkan nopean sirahduksen silloin tällöin! Sirkkoja ei esiinny joka puolella maata - itse olen kasvanut alueella jossa sirkat ovat runsaslukuisia. Lapsena jo niitä seurailin, yhden hepokatin pyydystin lasipurkkinkin jossa se sahasi takaosastaan ääntä niin että purkki kumisi.Laskin sen ulos sirittelemään, kävi sääliksi nähdä se lasipurkissa.

Vaatimattomia marjasia - laitettiin tertut lehtien suojasta esiin saamaan aurinkoa

Näin kuumana kesänä on puutarha kasvanut reheväksi ja moni kasvi on valtavassa kasvupyrähdyksessä. Isä laittoi jo yli 10 vuotta sitten kaksi viinipensaan tainta kasvamaan tuparakennuksen etelä-seinälle. Toinen taimi kuoli melkein heti mutta toinen kasvaa metrikaupalla päivässä - ainakin kasvustoja saa leikellä jatkuvasti että koko talo ei kasviin peittyisi. Sillä saisi isonkin seinän pian peitetyksi! Alkuviikosta huomasin, että lehtien suojassa oli monta marjaterttua. Pienehköjä vihreitä terttuja ei tee mieli maistaa - ei ne varsinaisesti viinirypäleiltä edes näytä, ainakaan vielä - mutta onhan oman viinipensaan kasvattaminen toki hauska asia sinänsä! Äiti on siitä aivan innoissaan! Kotoinen viinimarjakin on kasvanut hienosti - kaiken väriset vinskut ovat kohta valmiita kerättäväksi; niiden parissa vietän varmasti viikonloppuna muutamankin tovin! Mustia, punaisia ja mustien lehtiä olen luvannut poimia! Valkoisetkin ovat hyviä mutta valkoiset pensaat paleltuivat viime talven kylmyydessä melkein tyystin.

Ihmeköynnös kantaa hedelmää!

Kolmas hauska kasvu-asia löytyy äidin kukkaruukusta. Äidille äitienpäiväksi antamani ihmeköynnös kukki ihanasti suurin valkoisin tuoksuvin kukin. Nyt yhdestä kukasta on tullut hedelmä! Kasvi on raskaana - suuri hedelmä pienessä kasvissa näyttää tosiaan siltä kuin kukka olisi raskaana ja hedelmä vaikea kantaa! Näin sanoo ihminen joka on kolmea lasta kantanut yhdeksän kuukautta sisällään! Mukavaa - mutta raskasta!

Ei muuta tällä haavaa. Hei vaan.