maanantai 29. kesäkuuta 2020

Säilytä paikkasi jonossa. Kiitos, että odotat

Jonottelen tässä pankin asiakaspalveluun ja ajattelin hyödyntää ajan pälisemällä jotakin ei-niin-tärkeää. Jonotus on kestänyt jo iät ja ajat ja vielä tuntuu kestävän. "Edelläsi on puhelu" sanoo nauha välillä, sitten kertoo, että olen numero 11 jonossa.


Kova ruuhka pankin asiakaspalvelussa

Yritän päästä asiakaspalveluun ja pyytää lisää aikaa laskuille. Kuukauden työttömyyden jälkeen minulla ei vieläkään ole mitään tietoa, milloin voin saada työttömyystukea. laskuja tulee, ruokaakin pitäisi edes vähän syödä ja asuminenkin eli vuokra ja muut velat maksaa. tilanne on kinkkinen. Katsotaan,saanko apua maksuaikaa pidentämällä. Peukku pystyyn!

Huomisen jälkeen muuttuu tässä blogissa jotakin - en muista mitä - joten voi olla, että tämä on viimeinen postasu. Olen aloittanut tämän blogin, kun minulla oli maksullinen sähköposti Elisalta ja nyt kun sitä ei enää ole, en pääse vaihtamaan tunnuksiani. Katsotaan, avaanko ehkä toisen,  erilaisen blogin jos tätä ei enää päse päivittelemään. Aika lailla yksitotista tämä teksti täällä meikäläiseltä onkin. Aika lailla saa jauhan joka kerta - tylsää!

Pakkailin hetki sitten tavaraa, jota otan mukaan maalle. Vettä pari isoa kanisteria, koiran ruokaa, pyyhkeitä, lakanoita ja käsityöt, lukemista. Aitassa on valmiiksi jo vaatetta, joita voi käyttää pihahommissa ja muutenkin kotona. Ruoka ostetaan paikallisesta kaupasta.

Olisi kiva päästä veneilemään järvelle - katsotaan, onnistuuko.

Paikkasi jonossa on kuusi


Koira nyhjää vieressä. Se tietää, että olemme lähdössä ja ihmettelee, miksi vielä istun tässä emmekä lähde menemään. Ehkä kohta jo pääsemme  lähtemään!
Lihapiirakka toiveen mukaisesti sukulaisille

Kävin tänään kirjastossa. Olen lueskellut jonkin verran, aika dekkaripainotteisesti. Nyt on menossa karin Slaughterin kirja, sitä ennenluin taas Lee Childiä. Jotain tietokirjoja  ja kaunoakin on tullut lainattua, mutta aika huonosti osaan nykyisin keskittyä mihinkään erityiseen. Sama käsitöissä. Aloitin pitkähihaisen puseron tekemisen noin kuukausi sitten mutta sen aloituksen jälkeen olen neulonut kolmet sukat. Kärsivälisyys poissa, en jaksanut jatkaa isoa puseroa vaikka se on ihan kiva. Sukat syntyivät  nopsaan, viikossa tulee helposti pari, ehkä melkein kaksi. Nyt kokeilen pitsisukan tekoa taas. Etsin sopivan helpon ohjeen netistä ja kilkuttelen nyt siniset pitsisukat valmiiksi!

Paikkasi jonossa on kaksi 

Kohta, kohta pääsen esittämään asiani! "Otamme puhelusi vastaan mahdollisismman pikaisesti." Maksaakohan tämä jonotus? Varmasti, onhan kyseessä panki. Hinnasta ei nauha kerro mitään. Hilpeä naisääni vaan hokee tuota  jonotusasiaa melkein taukoamatta. "Meillä on edelleen jonoa. Kiitos, että jonotat." Mitäs kiittämistä jonottamisessa on?

Paikkasi jonossa on yksi


Jess! 

"Kuinka voin auttaa?"

Siirrän puhelusi toiselle asiakaspalvelijalle.  Jonotusaika on korkeintaan viisi minuuttia.

Lopputulema:  Saan maksaa pienempää summaa ja hiukan isompaa korkoa  jonkin aikaa. "Soita sitten meille uudestaan kun saat asiasi kuntoon."

Kiitos. Kyllä toki.






2 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinulle! Ei kuulosta helpolta, mutta ei myöskään mahdottomalta. Useimmiten asiat järjestyvät, kun jaksaa niitä vain tyrkkiä eteenpäin <3

    Ihanaa, että jaksat jakaa elämääsi muillekin. Toivottavasti saat myös jotain takaisin.

    Upeaa, että löydät iloa lukemisesta - se on ollut minulle monessa elämänvaiheessa ihan ratkaiseva oljenkorsi. Ja vahva korsi on ollutkin. Käsityötkin tekevät hyvää.

    Jaksele ja hengittele! Kyllä kaikki vielä järjestyy - tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustavasta viestistä Susanna. Elämä on aika mutkaista ja kuoppaista matkantekoa, harvoin on suoria ja sileitä teitä kuljettavana. Joskus tekisi mieli luovuttaa, mutta onneksi sitä onnistuu löytämään aina jotain hienoa joka päivästä. Niin tänäänkin.
    Jaksamista sinullekin!

    VastaaPoista