tiistai 13. syyskuuta 2016

Matalalentoa ja omaan napaan tuijottelua. Kurja olo

Kylmä oli yö, lehdet sataa maahan
Kaikki päivät eivät tunnu hyviltä vaikka aurinko paistaisi ja tilhet ja muut linnut sirittelelisivät lähipihlajissa.

Nyt ei tekstityö maista, yhtään
Olo on itkuisen surkea, mikään ei huvita. Olen tekemässä lupaamaani pöytäkirjaa ja kokousyhteenvetoja viime viikon tapaamisista; niitä jo kysellään. En taas kerran tajua, miksi suostun kaiken maailman ilmaishommiin mutta sitten muistan: sen takia, että saisin tehdä jotain, olla mukana ja voisin kuvitella mielessäni, että olen jossain hyödyksi - melkein kuin töissä.

Itsehän tietenkin tähän lupauduin. Ketään en voi asiasta syyttää tai moittia, tietenkään. Olen nyt vain ihan kypsä kaikkeen. Haluaisin karata melkein jonnekin, kauas pois koko omasta elämästäni - mutta tuskin pärjäisin päivää tai kahta enempää - nälkä on jo nyt ja rahaa ei tietenkään yhtään.

Omena rupsahtaa
ennen putoamistaan
Lehdet putoilevat puista, syksyn tuoksu on vahva. Pidän siitä - samalla raikas ja sellainen leppeän pehmeä, kuihtuvien lehtien tuoksu. Täällä en tänään pellon tuoksua tunne; se on väkevä ja vahva - syksyllä varsinkin. Kaikkina aikoina on peltomaisema rakas - kaupungissa etsiydyn mielelläni metsiin ja suuriin puistoihin.

Nyt haluaisin etsiytyä sänkyyn ja vetää peiton korviin mutta pitää keksiä kohta ruokaa koululaiselle. Äääähhh.

Oravan kanssa vaihdettiin aamulla muutama sana.
Hän siinä tammenterhojen kanssa puuhaili.

Kaikki on vähän vinossa
Nyt  ei vaan mikään innosta. Olen keskellä omaa surkeuttani, itsesäälin pyörteissä.

Ei innosta edes viime sunnuntain Hesari jonka sain luettavaksi. Tai Matti Rönkän dekkari Viktor Kärpästä "Levantin kyy" jonka aloitin jokunen päivä sitten.Ei, ei.

Laitan tähän pari kuvaa  aamukävelyltä ja hiljaisesta työpöydästä.. Sitten... no, jotain. Voisin vaikka istua tuossa rappusilla ja rapsuttaa koiraa.

Täytyy reipastua, ottaa itseä niskasta kiinni ja katsoa ylemmäs, kääntää katse ja ajatukset pois omasta navasta. Se on jo niin nähty.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Säät hellivät ja ruoka maistuu.

Tyylikkäänä kauppaan kulkee vanha rouva
Viikonloppu meni toisaalta ruokaa tehden, toisaalta ulkona metsissä kulkien! Ulkona on niin ihanaa, että voisi melkein nukkua teltassa - jos sellainen olisi! Laavullakin toki - jos olisi hyvä makuupussi.
Sammalmatto, ihana

Nytpä ei ole kumpaakaan - ensi viikonloppuna saan toivottavasti vielä nukkua aitassa; jätin aittaan vielä sängyn pedattuna odottamaan ja nyt sitten odotan itse, että pääsen viileään aittaan, omaan sänkyyn nukkumaan! On ollut niin lämmiin, että tuskin hiiret ovat sinne vielä menneet turkimaan, onko syötävää. Syötävää ei tietenkään ole - turha sinne on otuksia houkutella ruuan hajulla, mutta ainahan ne tulevat tutkimaan mitä löytyy. siksi täytyy laittaa sänkyvaatteet, matot ja muut tekstiilit sun muu kosteasta kärsivä siirtää pois aitasta.

Kaunis kattaus nimikortteineen kuuluu hienolle aterialle kuten tämä.
Lauantaina kävin ruuanlaittokurssilla - kivaa pitkästä aikaa! Hyvää ruokaa saimmekin tehtyä, kauniisti sen katoimme ja yhdessä sitten söimme - kotiinkin riitti maistiaisia!

Vorschmack, smetana ja duchesse-perunat

Kursseilla ylipäätään on kiva  käydä, sekä erilaisissa koulutuksissa. Työväenopiston kurssit alkavat näinä aikoina - ilmoittauduin kahdelle joista toista ei järjestetä liian pienen osallistujamäärän takia. Se on harmi - mutta pääsenpä toiselle jossa tehdään - yllätys yllätys - käsitöitä! Käyn myös kutomassa kangaspuilla pian, mutta se ei ole kurssi!

Ruokakurssilla sain uusia vinkkejä ja opin tekemään perunaruusukkeita pursottimella - se ei tietenkään ole vaikeaa, mutta enpä ole ennen tehnyt eikä minulla ole tuollaisia teriä - mutta voisin joskus hankkia kyllä! Vorschmackia enole myöskään koskaan tehnyt, vain kerran maistanut enkä silloin tykännyt. Nyt tykkäsin! Kuusi ruokalajia, mukava seura ja asiaan kuuluvat juomat: A vot, siinä se on. Hyvä oli olo kaikin puolin kurssilaisilla!

Tätä valkoista ei kerätty
Puhtaat lakanat, Clean Sheet Day

Metsässä oli tarkoitus löytää sieniä suolattavaksi ja syötäväksi - vähän saatiinkin, rouskuja lähinnä, mutta metsäretki meni kyllä enemmän luonnosta nauttimiseksi ja koiran suurta iloa seuratessa. Voi että tuo koira  nautti kun se hyppi purojen ja kaatuneiden puiden yli, plompsahti kerran puroonkin ja se jouduttiin pesemän ja kuuraamaan kunnolla kotona, suihkussa.

Sitten, kotona metsäretken jälkeen, oli vuorossa ruuanlaitto, kuten joka päivä. Nykyään osaan arvostaa sitä, että on ruokaa jota laittaa - ennen en osannut; oli aina kiire ja väsytti ja ruuanlaitto ahdisti kun olisi mieluummin lukenut kirjaa tai lehteä tai ihan vaan ottanut nokkaunet! Kun kolme lasta tarvitsi ruokaa eikä millään keksinyt aina uusia ruokalajeja jotka maistuvat kaikille, ovat nopeita tehdä eivätkä vie koko iltaa! Silloin ei tarvinnut miettiä rahaa koko ajan - olinhan töissä ja sain palkkaa.Itse olisin usein tyytynyt voileipiin, olinhan syönyt työpaikkalounaan!

Nyt on toisin - on vain yksi lapsonen syömässä, joskus toki isommatkin käyvät, samoin voi olla muita ruokavieraita kuten oli viikonloppuna. Mausteena kaikessa on nyt tämä työttömyyden aiheuttama rahanpuute.
Kauraomepaistosta vaniljakastikkeen kera kotikeittiössä
Tänä sunnuntaina ruoka oli proosallisesti spagettia ja jauhelihakastiketta. Päivällä nautimme kahvin kanssa kaura-omenapaistosta joka maistui hyvältä vaniljakastikkeen kera. Syksyn herkku vailla vertaa!

Tänään minulla on illalla ihana sänky odottamassa: puhtaat, raikkaan tuoksuvat lakanat! Tuuletin sänkyvaatteet aamupäivällä, laitoin puhtaat lakanat sänkyyn, kissan avustuksella. Pesin lakana- ja pyyhepyykin joka nyt on vielä pihalla narulla kuivumassa. Illalla vedetään lakanat teinin harmitukseksi ja sitten mankeloin raikkaat, tuoksuvat lakanat kaappiin!

Täydellisessä maailmassa - ja amerikkalaisissa elokuvissa - puhtaiden lakanoiden alle sujahtaisi komea ja kaikin puolin mukava mies mukaan. Niin hyvin eivät asiat ole täällä - vielä ainakaan!

torstai 8. syyskuuta 2016

Käsitöitä ja sellaista

Asetelma: puusta pudonnut ainokainen omena,
 oppikirja joka pitää päällystää ja neule joka pitää neuloa
Välillä tulee hetkiä, että on ihan pakko saada neuloa. Itselleni näitä hetkiä tulee aika tiuhaan - vaikka onhan noita taukojakin tullut pidettyä. Sitten on lukuisia kertoja käynyt niin, että aloitettu neule ei ole jaksanut vetää tekijäänsä puoleensa aloitusta enempää ja työ on jäänyt kesken. Sellaisia töitä on minulla pussukoissa ja laatikoissa lojunut varmaan lähes kymmenen kappaletta viime vuosina, jos lasketaan myös erilaiset lapas- ja sukkakokeilut erilaisilla langoilla ja kombinaatioilla mukaan laskuun. Isoimpia keskeneräisyyksiä ovat tietenkin puserot ja villapaidat ja niitäkin oli hetki sitten neljä, nyt on vielä kaksi jäljellä..

Tyynyt. Pieni työ mutta kesti iäisyyden saada valmiiksi.
Suunnilleen tässä vaiheessa oltiin kesällä kun
käärin hihat ja aloitin loppurutistuksen
Kesän aikana sain itsestäni niin paljon irti, että tein kaksi villapaitaa päätökseen! Olivat  lojuneet vuosia tekemättöminä ja lankakerinä pusseissaan. Langat olin hankkinut erilaisista alennusmyynneistä - olivat niin ihania, että ostin ne mutta... Mutta ahh kun nyt tuntuu hyvältä, kun on saanut ainakin jotakin tehtyä! Pidän neuleita varmasti itse - mutta huomasin, että niille löytyy sisäpiiristä muitakin käyttäjiä, jos kyllästyn niihin tai en haluakaan käyttää!
Nyt se on valmis! Ihanaa, Jess!

Sain myös vihdoin vanhalta tädiltä saamani kaksi tuoli-tyynyä uudelleen päällystettyä. En pitänyt puuvillaisesta puna-vaaleanpuna-kelta-raidoituksesta mutta tyynyillä on hyvä istua joten halusin säilyttää ne. Uudelleen päällystys on pikku-homma - mutta odotteluun meni silti neljä vuotta! Kangasta olin koko ajan ajatellut mennä etsimään jostain kangaskaupasta - mutta kesällä, siivotessani kaappeja, tuli esiin tuo vihreän kirjava sametti jonka olin hankkinut aikoinaan palana huonekaluliikkeestä tuolin ja rahin päälliseksi. Tämä kangas melkeinpä hyppäsi syliin kaapista ja sanoi napakasti: tee uudet päälliset tästä - hopi hopi, toimeksi nyt... Näin sitten tein ja tyytyväinen olen!

Ruskea neule ja huivi tulivat
valmiiksi myös kesällä.
Nyt olen tekemässä lapasia ja sitten sukkia ja sen jälkeen pipoa jotka ovat kesken - ovat tuoreempaa varastoa, ihan tämän vuoden keväältä kaikki paitsi tuo lapanen jossa on sellainen kuvio joka oli pakko kokeilla. Mallin löysin Kotivinkistä - jämälangoille juuri hyvä tosin en ole ihan tyytyväinen omaan tekeleeseeni. Täytyy tehdä ohuet lapaset jotka toimivat lämmikkeinä tai vuorena näille kirjaville. Aika miehekkäät lapaset tulee näistä! Näyttää ihan yhdeltä ex-miehelleni tekemältä puseron mallilta; värit ihan samat; pusero oli hänellä  usein päällä ja muistan kuinka sitä tein, neuloin paljon tunteita puseroon.... Tuntuu hiukan oudolta neuloa nyt lapasia jotka tuovat vanhat tunteet pintaan,muistoja  joita ei tohtisi enää mielessään kosketella! Huomasin tämän yhtäläisyyden vasta kun olin tehnyt muutaman rivin lapasta valmiiksi.

Semmoista elämä on -  välillä.
Kappaleet ommellaan yhteen. 
Ihminen etsii jollain tapaa merkitystä päiviinsä, elämäänsä. Kun merkitystä ei meinaa millään löytyä - on vaan pakko uskoa, että elämän tarkoitus ei ole hyvä työpaikka ja jotain muuta sen tyyppistä. Esimerkiksi oman sisäisen kaaoksen järjestäminen omien tavaroiden ja asioiden avulla... Oman sisimmän katsominen, voi olla, että sitä kautta pääsee eteenpäin, jonnekin, jotenkin.

Tulipa tosi syvällinen miete! Kun elämä on kaaoksessa, alkavat pienet asiat saada merkitystä, jota niillä ei ole ennen ollut, tämä on ainakin itseni kohdalla totta!

Ruskea neule olisi voinut olla hiukan pidempi
mutta menee näinkin

Omat päivät kuluvat töiden hakemisen, erilaisten netistä tehtyjen töiden etsiskelyjen ja koti-juttujen parissa. Ulkoilen koiran kanssa, käyn erilaisissa palaverissa TE-toimiston palkkaamien erilaisten konsulttien ja neuvojien sun muiden "avustajien" kanssa ja tapaan heitä, jotka haluavat minusta jotain hyötyä nyhtää. Sitten käyn viikoittain erilaisissa koulutuksissa ja sen semmoisissa tilaisuuksissa joita itse etsiskelen ja kaivelen esiin - esimerkiksi lehdistä, sivustoilta ja vaikkapa oman ammattiliiton sivulta. Kaikenlaista löytyy, esimerkiksi luentoja ja kursseja vaikkapa IT-työkalujen käyttöön liittyen, yhteiskunnallisista asioista tai omiin harrastuksiin liittyvistä asioista. Mitään maksullista en voi ottaa vaikka viime viikolla maksoin 15 euroa puolen päivän koulutuksesta jossa oli mukana hyvä seisova pöytä. Edullinen - mutta yleensä ei ole sitäkään rahaa olemassa. Ensi viikolla menen käsityökurssille. Kerron siitä sitten erikseen - vanhoja käsityötekniikoita ja -juttuja isoäidin ajoilta opitaan. Vaikuttaa kivalta! Otan sinne jämälankoja ja puikkoja, virkkuukoukkuja mukaan. Haluaisin mennä myös jollekin ompelukurssille mutta rahasta on nyt tiukkaa, Kurssi maksaa jonkun kympin.. Katsotaan. Lupasin myös  käydä kutomassa kangaspuilla jotakin omista, vanhoista langoista!

Elämä  stressaa kun ei koskaan tiedä, joutuuko ulos elämästä, kun rahaa ei ole - pakko on ajatella muuta - ja silloin helposti pusailee näitä (merkityksettömiä) tekstejä, siivoilee, puuhailee ja katselee luontoa. yrittää melkein kaikella energialla ajatella, että mitään ei voi ostaa!

Tämän lapasen ajattelin saada tänään valmiiksi.
Langat on kaikki erilaisia, villaa kuitenkin, ja alpakkaa.
Pipon aloitus
Käsitöissä - vähän niinkuin muutenkin elämässä - tykkään aina kokeilla jotain uutta, itselleni uutta. Kaikenlainen vanha käsityöperinne kiinnostaa todella paljon! Olen aloittanut myös muutama vuosi sitten kansallispuvun teon - se ei TODELLAKAAN ole mikään pikku-juttu koska haluan tehdä sen kokonaan itse, kankaan kutomisesta pitseihin ja nauhoihin. Mutta tuo työ on kyllä nyt enemmän kuin jäissä! Pitää mennä omalle kotipaikkakunnalle kutomaan sen hamekangas koska minulla ei ole omia kangaspuita ja loimen laittaminen vain yhteen hameeseen on kallis juttu; kyseessä on vielä villalanka jota ei ole värjätty väärällä tavalla - täytyy olla lampaanvillan väristä, luonnostaan. Ja värisävyn pitää olla oikea!

Lidlin langasta sukat
Kansallispuvulle ei ole hirveästi käyttöä - ja minulla on oman äidin puku käytössä, sama puku tietenkin, jos tarvis tulisi sellaiselle. Ei ole tullut tähän mennessä! Pukua on nyt tutkittu lisää ja se on saanut hiukan muutoksia - hameen pituus, jotkin värit esimerkiksi on hiukan muuttuneet.

Nyt keskityn helppoihin juttuihin. Yksi lapanen pitää saada valmiiksi kun menen tästä kahville ja katsomaan telkkaria pian, kahvi jo tuoksuu keittiössä - huomenna kokeeseen menevä lukiolainen siellä lukee enkkua kahvin voimalla ja äiskäkin saa kupillisen!.

Toinen lapanen neulotaan sitten tässä parin päivän aikana. Sitten nuo Lidlin langasta aloitetut farkku-väriset puuvilla-sekoite-sukat ja sitten tuo ruskea pipo. Sen jälkeen uutta lankaa puikoille taas - tai kudetta puihin!

Käsityön teko on ilo, iso ilo! Neuloessa, virkatessa, kutoessa puilla voi kuunnella radiota, musiikkia tai vaan ajatella, miettiä mitä mieleen juolahtaa!

Kun äiskä lasten keinussa keinui

Tämän kukan nimeä en tiedä - sitä näkee puistoissa, kukkii runsaasti.
Perhoset tykkäävät!
Ihana sää hemmottelee. Aurinko paistaa ja kukkapenkit kaupungilla ja pihoilla loistavat upeina.
Outo, uusi tuttavuus. Mieli-
kuvitus sai tuhmat siivet...

Auringonkukat, hajuherneet ja kehäkukat - tutut ja tuntemattomat kukat loistavat suurina ja muhkeina penkeissä. Osa tuoksuu vahvasti omaan nenään - toiset ovat muuten vain kauniita tai erikoisia! Daaliat, joita mummi jorriineiksi kutsui, ovat tänä  vuonna mahtavan suuria penkeissä, joihin niitä on laitettu kasvamaan.  Paljon on erilaista heinää kaupungin penkeissä - sellaista vesiheinän kaltaista, samoin sellaisia pehmeitä eläimen hännän oloisia kasveja joihin ilta- ja aamuaurinko osuu todella kauniisti!

On hienoa, kun värien sopivuuteen ja siihen, että penkki on kaunis koko kesän alun sipulikukista loppukesän väriloistoon satsataan. Monessa kaupungissa puistot ja puutarhat ovat tulleet hienommiksi viime vuosina. Kotkaan muuten kannattaa mennä jokaisen puiston- ja kasvin ystävän: aivan mahtavan upeita puistoja on siellä!

Keinu 
Aika käy välillä tylsäksi. Tänään olen puuhannut sitä ja tätä - niitä tavallisia asioita, joista ei viitsi sen kummempaa kerroskella. Mitä nyt ihminen kotona ja kodin ympäristössä  tekee. Tuossa hetki sitten menin ulos, vein sinne yhden maton tuulettumaan ja katselin puita, taivasta ja mitä lie. Miestiskelin. Kissa ja koira tulivat viereen, niinkuin yleensä aina. Katsoin näkeekö kukaan: ei ristin sielua mailla halmeilla! Menin sitten keinuun, istuin muoviselle istuinlaudalle ja potkaisin keinun vauhtiin. Pihalla on kaksi keinua viime vuosituhannelta, varmasti olleet tuossa kolmekymmentä vuotta ainakin. Omat lapset niissä ovat keinuneet - harvoin enää kukaan.

Kuulemma eivät nuo keinut täytä nykyisiä turvallisuusvaatimuksia. Pitäisi olla turvakaiteita ja ties mitä. Siksi lasten ei anneta tuossa keinua - tai hiekassa leikkiä kun siihen on ehkä kissa pissannut. No minäpä rohkenin istua keinuun: otin kovat vauhdit: IHAAAA... Tuntui tosi hauskalta - otin niin kovat vauhdit keinussa kun uskalsin. Katselin puun latvojen yli naapurin pihalle ja autotallin katolle (siellä on paljon vettä, pitää mennä tyhjentämään). Koira katsoi oudosti, pää seurasi keinun liikettä. Kissa lösähti hiekkaan viereen ja seurasi puoli-avoimin silmin perhosen liihottelua vieressä. Sitä ei kenunta kiinnostanut!

Teki mieli kiljua - mahassa otti vauhti muljahtamalla ihan samalla lailla kuin joskus lapsena - nyt en vaan uskaltanut kiljua; en halunnut kenenkään näkevät kun mamma keinuu - mitä lie joku miettii, kun siinä keskellä kaunista työpäivää viihdytän itseäni, koira ja kissa yleisönä sisäsandaalit jalassa!!! Miksi en tehnyt mitään järkevää, kuten työhakemuksia?

Kisu miettii mitä miettii. Mukana aina, rakas vanha kolli

Pieni hyrisijä siinä. Suloinen.

Lasten kanssa on oppinut, että mitään tuollaista hauskuttelua ei kannata tehdä, ainakaan lasten nähden. Ovat omat kaikki kolme saaneet hyvin usein hävetä äitinsä tempauksia! Jopa ääneen nauru hävetti heitä joskus, samoin murteen puhuminen. Pitäisi olla hillitympi ja rauhallinen, niinkuin muut äidit ovat. Kuulemma se, kun kerran kevätjuhlan päätteeksi menin koulun pihalla lasten keinuun istumaan ja keinahtelin siinä, keskellä koulun pihaa kaikkien nähden, hävetti molempia koululaisiani aivan valtavasti - muistavat sen häpeän vieläkin.

Olen ollut todella nolo äiti. Nyt yritän suhtautua tuohonkin toisin; välillä se, että oli aina jotenkin outo tai teki toisin kuin muut, tuntui pahalta. Olin - ja olen yhä - liian impulsiivinen, teen asioita joita järkevät äidit eivät tee tai tehneet. En tietenkään halua omia lapsia nolata hölmöilyllä joten nyt yritän olla järkevä!

Silti: keinuminen on hauskaa, aikuisellekin!  Ja kun kukaan kolmesta ei ole kotona, otan kovat vauhdit. HEH, eläimet eivät kerro!

Luksus-herkkua: uutta lakkaa ja narskujuustoa
Syksy on tosiaan nyt kaunista kauniimpi! Oma mieli meinaa helposti sukeltaa synkkyyteen; rahapula ja kaikki mahdollinen kökkö elämään kuuluva juttu painaa. Onneksi nuo eläimet piristävät, onneksi on kuitenkin ollut ruokaa ja koti. Ja onneksi on luonto, mahdollisuus kulkea ulkona ja onneksi voi haaveilla! Kävelyllä tulee katseltua ikkunoita ja pihapiirejä - jostain syystä mietin aina, kuinka itse laittaisin tuon ja tuon ihan, minkälaiset verhot huoneeseen josta näkee tällaiseen maisemaan....

Vispipuuroa
Pääsin viikonloppuna auttelemaan äitiä. Sain bensarahat avustuksena häneltä itseltään ja ajelin kauniin maalaismaiseman, peltojen, metsien ja kaupunkien halki. Kiitin mielessäni kauniista maisemasta, olin kiitollinen, että pääsin auttamaan ja olemaan hyödyksi äidille, juttelemaan ja puuhaamaan asioita.Tein ruokaa, leivoin ja keitin omenasosetta talven tarpeisiin. Syötiin hyvin - olen kiitollinen ruuasta jota sain; perinteistä kotiruokaa tein ja sitä söimme hyvillä mielin!


Pullaa eri muodoissaan. pakkaseen äidille!

Oli hyvä viikonloppu; oikein hyvillä mielin tulin takaisin. Alkuviikko on mennyt istuessa palavereissa; olen lupautunut - taas kerran - tekemään liudan toimistotöitä, myymään ja puuhaamaan toimistossa. Palkkaa ei yrityksellä ole varaa minulle maksaa - mutta jos onnistun myymään, saan provisiota ensi vuoden puolella myynnistä.

Syksyn satoa purkkeihin - löytyi vain neljä purkkia omenahillokkeelle!
Luumut on torilta - makeita ja hyviä. Ja upean värisiä!
En ole innosta soikea - mutta varaa ei ole valittaa! Ja ohan hyvä, kun saa tehdä jotakin!

Mitä jos menisin keinumaan muutaman mahanväännön verran vielä? Ensin aloittelen Lindströmin pihvit - kai niistä tulee hyvät ilman kermaa tai kermaviiliäkin? Kokeillaan!


perjantai 2. syyskuuta 2016

Rahasta ja sen puutteesta

Hesarissa oli eilen juttu tuloista ja niiden periytymisestä.
Voi omat lapsiraukkani, jos tuohon on uskominen 
Raha, tulot ja talouden hoito on kova sana nyt kaikissa mahdollisissa medioissa - ajankohtaisissa keskustelu-ohjelmissa, sanomalehdissä ja muissakin aviiseissa. Asia on ajankohtainen, monelle meistä - henkilökohtaisesti ja koko Suomelle. Rahaa on joillakin, toisilla taas ei. Se nyt toisaalta on faktaa ihan aina - mutta nyt tälläkin alueella tapahtuu liikehdintää - myös hallituksen erilaisten linjausten takia. Sanotaan, että köyhiä ja työttömiä rangaisataan - he jotka eivät kuulu noihin ryhmiin, ovat tietenkin eri mieltä. Näinhän keskustelu usein menee - perimmiltään on aina kyse omasta edusta ja siitä, mitä kullekin kuuluu antaa ja saada.

Luin juuri lehtijutun, jonka mukaan suomalaisilla on todella paljon rahaa käyttötileillään. Suomalaiset myös ottivat paljon asuntolainaa kesällä - heinäkuussa 1.4 miljardilla ja kesäkuussa sitäkin enemmän.

Onhan se kiva, että monilla on rahaa säästettäväksi ja investoitavaksi! Itsellä ei ole - mutta monilla suomalaisilla menee hyvin ja sehän on hyvä, varmasti he ansaitsevat sen.

Tämmöisen asian unohtaa kun piileksii täällä omassa pienessä poterossaan. Ihminen tulee helposti sellaiseksi, että kuvittelee elämän olevan muillakin sellaista, minkälaista elämää itse elää!


Ihminen näkee kaltaisiaan ympärillään
Muistan, kun olin raskaan - silloin tuli kaupungilla, kulkuneuvoissa ja työpaikalla vastaa valtavasti raskaana olevia naisia! Vähän ajan päästä, pienen vauvan kanssa kulkiessa näin armeijoittain lastenvaunuja työntäviä äitejä! Aivan kuin koko maailma olisi ollut lapsia saamassa samaan aikaan! Nyt huomaan, että maailmassa on valtavan paljon koiria - onhan minulle itsellänikin koira joten huomaan muut koirat nyt helpommin kuin silloin kun koiraa ei ollut.

Työttömänä ja rahattomana huomaan lehdistä juttuja, jotka kertovat työttömyydestä, vähä-osaisuudesta ja selviytymisestä. Ennen en tätä asiaa niin miettinyt - nyt ei ole oikein vaihtoehtoja - ja sitten luen vielä paljon asiasta. Näen myös köyhiä ja osattomia paljon kaduilla ja esimerkiksi kirjastoissa. Köyhyys ja varattomuus on itselle tällä hetkellä normaalia joten sitä luulee sen olevan sitä muillekin vastaantulijoille tai kanssa-ihmisille. No eihän se tietenkään ole!

Sijoita lapsilisät oikein!
Sain sydämen tykytystä jälleen kun seurasin uutisointia siitä, kuinka lapsilisät tulisi asiantuntijoiden mukaan sijoittaa: "Lapsilisää maksetaan ensimmäisestä lapsesta vajaat 96 euroa kuukaudessa eli siihen mennessä, kun lapsi täyttää 17 vuotta, rahaa on voinut kertyä yli yhdeksäntoista tuhatta euroa. Talousasiantuntija Martin Paasi Nordnetistä väittää, että lapsilisä kannattaisi sijoittaa."

"Yle Uutiset 31.08.2016: "Eiköhän meiltä kaikilta löydy 15 euroa kuussa" – Rahastoasiantuntija kannustaa sijoittamaan lapsilisät tai edes osan niistä. Näin varmasti on monella - ja miksi ei, sijoita rahat lapsen tulevaisuuteen jos voit - tai vaikka kielikurssiin tai mihin hyödylliseen nyt vain.

Itse odotan lapsilisän tuloa kieli pitkällä joka kuukausi - ostan sillä ruokaa ja maksan laskuja. Raha menee ilman korvamerkintää menoihin jotka on pakko hoitaa. Teenkö väärin - sama tuo! En muuten voi, saakeli sentään!

Kyllähän jokaiselle aina muutama kymppi ylimääräistä on taskuissa pyörimässä
Samantyyppistä kommentointia tyyliin "Kyllähän jokaiselle nyt sen verran rahaa on" kuulee aika ajoin. Viimeksi ollessani jossain työttömien tilaisuudessa ja joku ihmetteli, kuinka LinkedIn -profiilin maksullisiin osioihin pitää suhtautua; kannattaako maksaa. Asiantuntija tokaisi, että kokeile, hyvä ihminen. "Eihän se paljoa maksa, alle kolmekymppiä kuussa. Meiltä jokaiselta menee tuollainen summa ihan huomaamatta mihin vaan - kannattaa laittaa se vaikka  oman netin ja omien kanavien kehittämiseen. reilu kaksi kymppiä kuussa on kuitenkin alle kolmesataa vuodessa. Mitä se on, ei yhtään mitään?"

Tunnen itseni aina jotenkin epäonnistuneeksi, kun en voi noin toimia. Miten ihmeessä ihmiset saavat elettyä niin, että muutaman kympin pikku-summat ovat rahaa joka huomaamatta valuu sormista - ja elämä vaan rullaa hienosti eteenpäin.

On ihan syvältä olla tällainen köyhä paskianen! Katkerako olen? No juu, alan todella olla!

Katkeruus ei auta. Yritän karistaa tämän mielialan pois. Ja hyvähän se on, että niin monet voivat satsata lapsiinsa näin hyvin. Onhan olemassa ihmisiä, jotka ovat ponnistaneet huonoista kasvuoloista, myös hyvään aikuisuuteen. Ja meillä ei sentään ole rahapulan ja materiaalisen puutteen ohella onneksi sairauksia tai päihteitä riesana - ainakaan juuri nyt!

Lienee paras lopettaa kirjoittaminen nyt. Jos lähtis vaikka kävelylle!

torstai 1. syyskuuta 2016

Kuinka työnsaantimahdollisuuksia parannetaan

Tilastotietoa ja vinkkejä työnhakijoille
Työvoimaviranomainen on aktivoitunut minun kanssani. Olen saanut jo kolme meiliä heiltä reilun viikon sisään - yhtä paljon kuin yli kahden vuoden akana yhteensä!

Ensin vähän takaumaa - miten tähän on tultu
Kun jäin työttömäksi joitakin vuosia sitten, ensimmäisen kerran, kävin ilmoittautumassa TE-toimistossa, juttelin pitkään virkailijan kanssa joka selvitti mitä nyt tuleman pitää - mitä tulee tapahtumaan ja kuinka töitä haetaan. Sitten tämä TE-toimisto lakkautettiin niinkuin moni muukin. Minua palvellut virkailija siirtyi aivan muualle ja muihin töihin ja kertoi, että minun  pitää etsiä uusi toimisto jostain lähikaupungeista, ei väliä mistä.

Sitten kävin naapurikaupungin toimistossa jossa minut merkittiin siellä olevan virkailijan asiakkaaksi. En tavannut henkilöä koska loma oli juuri meneillään, juttelin hänen kollegansa kanssa joka jäikin sitten pian eläkkeelle. Mitään ei tapahtunut erittäin pitkään aikaan - en saanut tapaamisia "omalta" nimetyltä virkailijalta - en päässyt tapaamaan häntä eikä hän vastannut meileihini. Puhelinnumeroa työvoimatoimiston virkailijoille ei anneta asiakkaille - pelko lienee, että häiriköisimme heitä vaikka millä keinoin.  Heh! Itselleni ei tulisi ihan hirveästi mieleen soitella ylimääräistä virkailijoille. Ymmärrän, että heiltä pitäisi saada apua edes jollain tasolla työnhakuun, mutta virkailijan työ-ote ei yleensä ihan hirveän aktiivinen ole, joten odotusarvo avunsaantiin on jo alun alkaen pienehkö. Joillakin voi toki palaa pinna, kun mitään apua ei tule.

Työtä etsimässä. Jonotetaan neuvontaan.

No. Virkailija ei siis ikinä ollut minulle tavattavissa. Kun olin laittanut hänelle muutaman meilin noin kahden vuoden kuluessa, sain häneltä joskus pitkän aikaa sitten ajan reilun kahdeksan  kuukauden (siis todellakin, yli puolen vuoden eli 8 kuukauden) päästä. Hänellä oli loma taas siinä juuri silloin, sitten oli kai muita kiireitä... Sekin aika sitten peruuntui, kun kävin toimistolla ja ottelin printtejä avoimista työpaikoista ihan toisessa kaupungissa ja sain siellä ohjeita hakea yhteen työvoima-koulutukseen. Samalla siis peruuntui aika omalle virkailijalle jota yhäkään en ole tavannut! Olen googlannut tätä mysteeri-ihmistä mutta häntä ei löydy netistä. Onkohan tyyppi edes oikea ihminen, vai vaan joku robotti tai vastaus-automaatti, mietiskelin. Miksi ylipäätään hänet on minulle merkitty, kun kiinnostusta ei ole puolen puupennin vertaa?

Hain sitten koulutukseen/harjoittelupaikkaan ja laitoin hakemuksen eteenpäin, sähköisesti, kuten pitikin. Hakemus meni tietenkin omalle virkailijalle jonka piti antaa minusta lausunto.  Ei mennyt kuin vajaa viikko niin minulle kolahti postilaatikkoon kirje TE-toimistosta. Avasin kirjeen vapisevin sormin ja luin kirjeestä, että hakemukseni koulutukseen oli hylätty. Hakijoita oli kolminkertaisesti paikkojen määrään nähden - ja minä en ollut yksi niistä kahdestakymmenestä joka oli valittu. Allekirjoittajana oli "oma" virkailijani. Hän osasi siis tehdä päätöksen minusta; lahjakas veijari!

Virkailija on siis olemassa ja hoitaa taustalla asioitani aktiivisesti, eikö niin?

Uusi apu työnhakuun - innokas ja kokematon
Keväällä, käydessäni jälleen työvoimatoimistossa, en tokikaan tavannut omaa virkailijaani, mutta joku ystävällinen sielu viraston uumenista tuli kysymään, olisiko minusta hyödyllistä saada opastusta työnhakuun. No, tietenkin - kaikki apu työn saannin avittamiseksi on toivottavaa. Kyllä kiitos, sanoin. Niinpä minulle varattiin aika ja heti kohta parin päivän päästä istuinkin nuoren naisen edessä hänen edustamassaan koulutus-yrityksessä ja vastailen tämän kysymyksiin oman työnhakuni tiimoilta. Nainen katselee CV:täni, työhistoriaani ja LinkedIN-profiiliani. Sanoo kaiken näyttävän tosi hyvältä, mutta ehkä voisin laittaa hiukan värikkäämmän asun valokuvaan - se voisi näyttää paremmalta. Hänen mielestään voisin myös katsoa suoraan kameran linssiin, ei hiukan sivulle kuten nyt kuvassa teen.

Hän ehdotti myös, että paksuntaisin eli boldaisin hakemuksessani aikaisempien työnantajien nimet, laittaisin sarkaimella entisten työpaikkojen päivämäärät hiukan enemmän oikealle. Tulisi näin kivemman näköiseksi hakemus, tuumaili hän.

Sisältöön hän ei puuttunut ollenkaan. Hän on nuori, ehkä noin 25-vuotias ja haluaa tehdä hyvää työtä - katsoo minua silmiin pää kallellaan ja on ihan liikuttava siinä yrittäessään olla ammattitaitoinen ja vakuuttava. Hänellä ei ole harmainta hajua minun alastani tai niistä yrityksistä joissa olen ollut töissä - tai kielitaitoa lukea englannin- ja ruotsinkielisiä hakemuksiani ja ansioluetteloita muuten kuin päällisin puolin.

Tapaan hänet puolen vuoden ajan noin joka toinen viikko. Huomenna tapaamme taas. Kerron hänelle mitä töitä olen hakenut ja hän kehuu aktiivisuuttani. Kertoo sitten varmasti, kuinka jotkut muut hänen avustettavansa - jotka työskentelevät aivan eri aloilla esimerkiksi yksi trukkikuski ja yksi suurkeittiön työntekijä - ovat päässeet eteenpäin hakujensa kanssa.

Tunnen suurta turhautumista; joudun matkustamaan tunnin päästäkseni hänen pakeilleen. Tapaamisista ei ole itselleni mitään hyötyä, mutta saahan hän, nuori työntekijä,  kokemusta akateemisen työttömän kohtaamisesta. Ja onhan minulla aikaa! Harmi vaan, että käynteihin kuluu rahaa kympin verran joka kerta.

Muita työttömien tapaamisia
Tänään olin toisessa  työttömien tapaamisessa. Katsoimme - jälleen kerran - kunkin osallistujan työnhaku-asiakirjoja ja LinkedIn-profiileja ja kuinka niiden avulla saa töitä. Puhuttiin sosiaalisen median käytöstä hieman. Sellaista, perusasiaa.
Apua oman LinkedIn-profiilin luomiseen 

Muutin sitten omaa profiiliani ohjeen mukaan. Saas nähdä, miten ämmän käy; alkaako soittoja ja yhteydenottoja tulla?

Ensi viikolla tapaan jälleen uuden TE-toimiston värväämään rekrytointi-yrityksen edustajan. Mies jo soitti ja reippaana oli varma, että pian olen työllistynyt! Kertoi, että katsotaan minun CV:ni ja työnhakupaperini kuntoon, niin sitten varmasti alkaisi työpaikka löytyä jo ihan pian, ennen joulua voisin olla jo töissä! Mieshenkilö oli uskottava kertoessaan, että kaltaiseni henkilö varmasti saa työtä; hän sanoi jo minun äänestäni kuulevansa, että olen hyvä tyyppi. Töitä tulee - kunhan ensin kaikki dokumentit saadaan kuntoon!

Voi huokaus!

Herran pieksut! Nuo tyypit luulevat tosissaan, että olen työtön koska minulla on niin huonot LinkedIn-sivustot ja CV sekä hakemus aivan rupu-tasoa - ja ihan automaattisesti, ilman, että ovat edes katsoneet mitä olen tehnyt.... 

Tällaista kannattaa kokeilla. Voi auttaa työnsaannissa!
Omat dokumenttini on tässä vuosien saatossa tarkastettu ties kuinka monta kertaa - oman ammattiliiton edustajat, heti työttömyyden alettua ja sitten muutaman kerran sen jälkeen. Nyt sitten TE-toimisto laittaa oikein kunnolla paukkuja tähän - ymmärrettävästi tämä on helpoin osio korjattavaksi - itse työn saanti on vaikeampaa, vaikka olisi kuinka upeat paperit, hakukirjeet ja muut proopuskat.

Kattellaan. Kyllä se tästä vielä irtoaa, jotenkin. Se työpaikka - mutta omin avuin, luulen!