torstai 28. heinäkuuta 2011

Kesäloma on - kuuma

Ensimmäisen lomapäivän tervehtijät - kirkuvat valkeat linnut!
Mustikoita mättähiltä, punkkeja vältellen

Aivokuumetta kantavat pikku-ötökät, punkit, kiusaavat ihmistä joka haluaa metsissä ja luonnossa liikkua. Varsinkin saariin on pesiytynyt punkin paskiaisia laumoittain – kävin pari päivää sitten mustikkaämpärin ja poimurin kanssa upean saareen kuuluisilla mustikkamailla – sain toki jonkin verran mustikkaa mutta ennen kaikkea sain taistella paarmojen, itikoiden ja punkkien kanssa. Ärsytti – vaikka metsä on maailman kaikista paikoista silti yksi kaikkein parhaimmista. Ihana metsä, humisevat puut ja siellä elelevät eläimet karhuista ja hirvistä punkkeihin ja itikoihin!

Nam
No - paarmoja tapoin kasapäin, nekin ehtivät rouskuttaa meikäläisen ihoa monesta kohdasta. Punkkeja olen kerännyt itsestäni vajaat 10 kappaletta – onneksi kaikki kävelevinä. Kun se kiinnittyy ihoon, on olo onneton! Ja vaikka borrelioosi ei tarttuisikaan, voi aivokuume tarttua heti kun pikku-ilkiö on saanut imeydyttyä ihoon kiinni.

Loma on siis meneillään. Nettiyhteyttä ei ole joten kirjoittelen tätä ihan omaksi ilokseni näin tiistai-päivän kunniaksi. Lämpöä on mittarissa varjon puolella 27 astetta. Odotellaan loppuviikoksi kovia ukkoskuuroja ja sitä ennen sadekuuroja.  

Edellä oleva tekstin pätkä oli olevinaan alku blogimerkinnälle pari viikkoa sitten. Se jä kesken ja on sitä yhä. Kesä on mennyt loman osalta mukavasti – hellettä on ollut enemmän kuin muista koskaan olleen – jopa öisin on kuumaa ja nihkeää. Niin omassa sängyssä aitassa jossa yleensä ei koskaan ole liian kuuma ja kesäöinäkin saa pukea yöpaidan ja kunnon peiton. Toista on nyt, kuuma on koko ajan, melkein.

Ensimmäisen lomapäivän herkku,
kaverin tarjoama terassainautinto
Ylläolevan tekstin pätkän jälkeen kävin uudelleen mustikkametsässä, sain muutaman litran marjoja ja olin hiestä likimärkä kun tulin metsäsätä pois. Seuraavana aamuna huomasin, että mahaan oli kiinnittynyt punkki. Inhottava tunne; äiti otti sen punkkipihdeillä pois. Tuosta on kulunut jo noin 10 päivää, jälki on yhä jäljellä ihossa mutta se ei ole laajentunut. Mietin kovasti, pitäisikö tehdä jotain.... Apteekissa sanottiin, että ei tarvitse. Lehtiartikkeleita lukiesa saa sellaisen kuvan, että jälki pitäisi näyttää lääkärille jollei se ole hävinnyt viikon sisään tapahtuneesta. Aivokuumetta tai borelioosia joka kiusaa vuosikausia en totisestia halua saada!

Metsissä on tänä vuonna paljon mustikkaa – olen kerännyt ehkäpä noin 7 kiloa, noin 14 litraa. Nyt olen kotona käymässä mutta lähden taas maaseudun ihanuuteen muutaman päivän tauon jälkeen tänään. Nyt voi mennä keräämäään vaapukoita eli vattuja joita kuulemma myös tulee paljon tänä vuonna. Kiva kiva. Ja sieniäkin voi yrittää löytää - tatteja ja kantarelleja eniten toivon löytäväni!

Töihin ei ole ikävä, ei ollenkaan. Päinvastoin, yritän miettiä mitä voisin tehdä jotta saisin itselleni toisen työn. Toiisen suunnan elämälle! Jotain ihan uutta. En haluaisin uhrata koko päivien valveillaoloaikaa töiden tekemiseen; nykytyössä ei ole muuhun vaihtoehtoa. Palkkaa olisi kiva saada sen verran, että raha ei olisi ihan loppu jo pari viikkoa palkkapäivän jälkeen niinkuin  nyt. En ole keksinyt mitään uutta – joten ei tässäkään aiheesta enempää.

Kirjoittaminenkaan ei kamalasti innosta – ei edes valokuvaus sen jälkeen kun lapselta putosi kameralaukku lattialle ja kameraan tuli inhottava särö joka estää akun irrottamisen. Korjaus vie aikaa on kallis. Rahaa ei taskaan ole juuri ollenkaan pakollisten asioiden jälkeen käytössä.

Huokaus, kuulostan negatiiviselta. Mutta on tämä kivaa aikaa, loma ja kuuma kesä. Oikeesti on! Nautin elämästä!

Tänään illalla olen taas jo maalla; JIHUU!

Kerään intoa ja palaan tänne ehkä jo piakkoin!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kissan elämää - ja ihmisten

Väsyttää... Älä vielä herätä!
Pieni harmaaraidallinen tyttökissa tuli meille toukokuun viimeisenä torstaina ja otti paikan omakseen. Se vain asettui taloksi, alkoi asua ja olla! Seitsemän viikkoa tulee täyteen tämän viikon torstaina; silloin Kisu muuttaa omaan kotiin, kerrostaloon omistajansa kanssa. Pakkaamme ruokakipot, hiekkalaatikon ja talutushihnan autoon ja lähdemme kaupunkiin.

Tulee kyllä ikävä, se on selvä! Mutta tuleehan se käymään - olen antanut kollin vanhan kuljetuskopan pikkuisen käyttöön - kolli ei enää siihen mahdu, sillä on uusi oma kori jonne se mahtuu kunolla! Kolli pääsee perjantaina maalle kun menemme mummin luo.

Kissan omistaja on vanhin lapseni joka on muuttanut omaan vuokra-asuntoonsa virallisesti heinäkuun alusta lähtien. Sinne kerrostalokämppään muuttaa nyt siis myös pieni raidallinen kisu. Se joutuu viettämään päivät yksin ja sekös meikäläistä - väliaikaista ruokkijaa ja huoltajaa! - hiukan huolestuttaa. Täällä meillä vilkkaan villillä kisulla on ollut seuranaan meidän ihmisten lisäksi vanha kolli ja chinchilla - ovat jahdanneet toisiaan asunnossa niin että hippulat ovat vinkuneet. Sitten toki myös marsut joista nyt ei sen kummemmin ole iloa eikä huoltakaan - kunhan olla möllöttävät häkissään mutta kisu on käynyt makoilemassa siellä niiden seurana. Kehrää kovasti kun saa olla muiden seurassa, pieni moottoroitu pehmoeläin!


Tutustutaan ulkoilmaan.  

Kissa on kiva kaveri - mainiota katsottavaa ja seurattavaa. Se puuhailee, pesee itseään ja leikkii villisti; kaikki sen liikkeet ja puuhat ovat kauniita; soljuvan sujuvia - se näyttää sirolta ja kauniilta teki se mitä vain. Se vaanii ja hyökkäilee, terottaa kynsiään ja jahtaa lankakeriä ja pullon korkkia, se syö kukat ja pihistää makkarat leivän päältä ja nuolee voit. Se puuhaa täydellisellä antautumisella kaikkien puuhiensa kanssa, se härnää ja kiusaa isoa kissaa ja heittäytyy alistuvasti selälleen kun kolli murahtaa sille tai kun iso kissa mojauttaa sitä opettavaisesti tassulla. Niillä näyttää olevan toisaaan kunnioittava asenne - kolli katsoo usein pikkuista silmät puoliavoinna, hiukan ärtyneenä mutta kuitenkin hyväksyen. Vähän kuin Garfield eli karvinen sarjakuvassa. Pentu hyökkäilee äijän hännän kimppuun, käy kuin salaa taputtamassa ukon selkää tassullaan - kolli vilkaisee ja murahtaa - ja jatkaa lötköttelyä.

Meillä on ollut elävä luonto-ohjelma kotona kohta kaksi kuukautta!

Kissa on hyvä kaveri ja siitä pitää huolehtia hyvin. Eläin kuin eläin vaatii omaa huolehtimistaan - mitään eläintä ei saisi ottaa jollei voi sen eläinten luontaista olemista sille taata. Siksi meillä saa chinchillakin juosta kunnolla vähintäin pari kertaa viikossa, siksi kolli otetaan aina mukaan kun mennään maalle. Se onkin ottanut reviiripaikan siellä mummin kissan kanssa; 9- ja 10-vuotiaat leikatut kollit hoitavat reviirin ja ajavat kylän muut kissat yhteistuumin pois omasta pihasta. Pikku-kisua ei sinne oteta mukaan, ainakaan vielä - sille ei varmaan kävisi hyvin paikassa jossa kissoja on paljon - ja öisin pihassa käyvät supikoirat ja - kuulemma - mäyrä. Antaa pikkuisen kasvaa vielä - ja miten se sopeutuisi kerrostalon pikku kämppään jos se pääsisi villin olemisen makuun?

Eilen näin yliajetun oravan tiellä. Melkein aina autoillessa näkee liikenteessä kuolleita eläimiä; se sattuu joka kerta pahasti kun sellaista näkee.

Eilen näin keskimmäisen lapsen kanssa siilin menevän tien yli. Sillä oli ikäänkuin venyneet jalat - meni aika haipakkaa tien yli. Hauskan näköinen menijä sekin! Odotimme autossa ja katsoimme, että se meni turvallisesti aidan ali jonnekin pihalle. Se selvisi - ainakin tällä kertaa. 


Aamukahviseuraakin saa aina. Kehräys kuuluu kauas.
 Rusakko hyppii usein pihassa ja oravat heittelevät piha-alueen männyistä käpyjä pihan täyteen. Naapuri haluaisi myrkyttää ne! Voivat kuulemma mennä lastenvaunuun ja syödä lapsen kasvot! Haloo!!! Sanon, että moinen on kaukaa haettua; terveitä eläimiähän täällä pitäisi olla, ei mitään vesikauhuisia. Eläimet tekevät elämästä hauskempaa- niiden seurailu on terapioista parasta.

Harmaaraidallinen kissa, oranssit valppaat silmät. Villi ja valpas. Miten ihana se voi ollakaan - ja miten raivostuttava tuhotessaan kynsillä ja kiipeilyllä matot, tuolit, sohvat, kaataessaan kukkavaasit ja maitolasit...

Sellainen on kissa. Aika ihana. Tosi ihana, oikeastaan. Äreä kollikin tykkää villikosta - vaikka ei sitä haluaisi näyttääkään. Hih.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Poispilatut - ketkä he ovat?


Pienen tuvan akkunasta ei hyvinvointia paljon näkynyt
- kumpaankaan suuntaan
Lueskelin viikonlopun Hesarin Kuukausilitettä. Siinä oli tällä kertaa useampikin mielenkiintoinen juttu. Nazima Razmyarista ja isästään oli aika liikkis juttu, isä-lapsi haastattelu. Oikein säväytti. Sitten kerrotiin aivokirurgista Intiassa. Kuvitettu juttu Kongon keikareista, sapeureista, oli hyvin mielenkiintoinen. Lukeninen avasi taas hiukan maailman ovea - kuvat olivat mahtavan hyviä!

Horsma - se rentun ruusu. Kaunis.
Kala- ja perunareseptejä oli jopa sellaisia, että ajattelin joitain kokeilla piakkoin loppuviikolla tai ensi viikolla - kun loma on ja kun maalla ollaan!!!

Pitkä hauskasti tyytymättömän naisen kuvilla piirroskuvitettu jutu suomalaisesta tyytymättömyydestä oli erinomaisen hyvä! Monta kertaa nyökyttelin ja olin samaa mielstä kirjoittajan kanssa. Luin juttua mielenkiinnolla vaikka lapset ja kissat tekivät kaikkensa, että lukeminen keskeytyisi vähintäin kerran jokaisen lauseen aikana, mieluusti vielä useammin. Jutussa kerrotiin siitä, kuinka suomalaiset saavat tukia ja avustuksia siihen ja tähän enemmän kuin koskaan, elävät materialisitisesti parempaa elämää kuin ikinä tähän mennessä - ja ovat tyytymättömämpiä kuin ikinä koskaan. Ihmiset valittavat siitä ja tästä - ruoka ei kelpaa kouluissa, ei tarhoissa vaikka vaihtoehtoja on vähälaktoosisista vähärasvaiseen, kasvisvaihtoehdoista erilaisiin erityisruokavaliohin - silti ruokaa heitetään tonneittain roskiin joka vuosi. "Se ei ole hyvää, en tykkää". "Pahaa."

Sitten ihmiset valittavat että ei ole töitä - kuitenkin ympäri Suomea on valtavasti työpaikkoja joihin kukaan ei suostu tulemaan. Ei pelkästään siivoojan ja bussikuskin töitä - ja mitäs vikaa niissä töissä on? - mutta kaupan myyjiä, marjan kerääjiä, pesulatyöntekijöitä, rakennustyöntekijöitä... ihmiset eivät halua tehdä töitä koska työttömyyskorvauksella saa samat tienestit vaikka ei tee mitään. Ja sitten ollaan tyytymättömiä kun rahaa ei tule tarpeeksi! KELA korvaa lääke- ja sairaskuluja, saa raivarin jos palvelupuhelimeen ei vastata heti, jos leikkausaikaa joutuu odottamaan kauan. Jos myrsky raivoaa ja junat eivät kulje kun kirskoilla on lunta tai puita - kansa raivoaa melkein hysteerisesti - mutta ei tartu itse lapioon tai sahaan, että homma saataisiin pelittämään. "Muut" ovat laiskoja eivätkä osaa hommaansa. "Minä myöhästyn nyt töistä kun muut eivät ole tehneet hommia" purnaa tyytymätön suomalainen. Suomalaisesta on sukeutunut palvelua ja loputonta passaamista ja huolenpitoa itsestänselvästi odottava narisija. Miksi, mistä tämä tällainen on asenne on tullut maahan ja kansaan joka vasta ykis-kaksi sukupolvea sitten eli ihan täysin toisenlaisessa todellisuudessa?

Isopalkkaiset pomot jäävät eläkkeelle miljoonaeläkkeidensä kanssa silloin kun työkyky on huipussaan, Muutenkin suomalaiset lähtevät eläkkeelle mieluusti jo reilusti viisikymppisinä. On vaivaa ja kremppaa, enää ei jaksa, sanovat...

Jutussa on esimerkkiä toisensa perään asioista jotka suomalaisten asenteissa ovat pielessä. Jos ei huvita mikään, voi heittäytyä vaan oleilemaan - ja valtio maksaa...

Kiitosta ja iloista ilmettä ei suomalaisen huulille helposti saa - tyytymättömyyttä on paljon. Monen mielestä muiden pitää huolehtia "minun" hyvinvoinnista. Kun ei itse jaksa. Ja kun Suomessa on tapana saada raha-apua ja hoivaa kun omat voimat eivät riitä - ja monen mielestä omat voimat ovat tosi vähissä jo nuorella iällä. Samalla suomalaiset ärsyyntyvät, jos ulkomaalaiset tekevät töitä - kun eivät ensin itse viitsi. "Emmä tollasta paskaduunia ala tekeen".

Lehtijuttu on kärjistetty, niin kai hyvä juttu usein on. Oliko se tehty provosoivaksi ; ehkä ei kuitenkaan. Mutta keskustelun avaukseksi; miten ennen ahkerina ja työteliäinä pidetyt suomalaiset ovat alkaneet tällaisiksi lusmuiksi? Vainko sen takia kun se on niin helppoa ja koska oma vastuu elämästä ja sen hallinnasta ei ole enää kunnia-asia vaan on helppoa kun yhteiskunta huoltaa ja hoitaa. Se mikä itseä hämmästyttää eniten on se,että vaikka sairauksiin ja erilaisiin vastoinkäymisiin saa yhteiskunnalta apua ja verovaroilla maksettu sairaanhoito ja hoivapalvelut ovat apuna, ihmiset eivät ole niihin tyytyväisiä vaan haluavat parempaa ja enemmän. Aikuiset ovat kuin lapsia ja pitävät ikäänkuin itsestäänselvänä, että joku hoitaa. "Minulla on oikeus saada hyvää palvelua!"
Saa nähdä johtaako tuo juttu yleisempään keskusteluun esim television keskusteluohjelmissa. Nyt on tosin Suomessa loma-aika ja silloin ihmiset eivät jaksa oikein jutella vakavia - onhan loma!

Suomalaiset kuulemma tekevät töitä ilottomasti ja purnaavat totisesti. Hmmm...
Vieläpä en oikein uskalla ajatella minkälainen itse olen.... Ja omat lapset - nuoret kun eivät kuulemma jaksa yhtään mitään nykyään. Tämä tosin on tuttu virsi aina kun puhutaan nuoremmasta sukupolvesta!

Kesä hehkeimmillään Helsingissä ja kotikulmilla

Erinomaisen hyvä katusoittaja Helsingin Kluuvinkadun kulmassa.
Venäläinen muusikko,soitti keskittyneesti silmät kiinni upeaa musiikkia!
Ilman on täyttänyt lehmusten huumaava, makea tuoksu. Punaisten ja valkoisten apiloiden tuoksu ja ihanat värit vetävät hyönteisiä - ja meikäläistä - toisaalla; mehiläiset puuhaavat ja hunajaa kerätään pesäkennot täyteen. Nam. Ja onhan meillä jasmike; sen ihana, parfyymimainen tuoksu tupsahtaa nenään siellä sun täällä. Se ei herätä hunajamaisia ajatuksia vaan enemmänkin elegantteja ja raikkaita hajuvesi- ja parfyymifiiliksiä... Ruusutkin tuoksuvat - nyt pitäisi mennä ison nenän kanssa nuuhkia nuksuttelemaan pihoille, pelloille ja puutarhoihin, puistoihin ja ja mihun vain luonnon helmaan!


Lehmuksen makea, hunajamainen tuoksu
on täyttänyt ilman
Kesän kukkein aika on totisesti täällä! Ja sää on kuuman kostea - ei voi kukaan valittaa lämmön ja auringon puutetta - lämpö ja kosteus saavat melkoisen letkuksi jos vähänkin liikkuu tai ahkeroi ulkona!

Itse en juurikaan ahkeroi; pyöräillyt olen hiukkasen joka päivä nyt viimeisen kolmen päivän aikana. Mukavaa on haistella ja katsella kesää!


Valkoapiloita ja mehiläisiä: Kesä!
Helteinen viikonloppu on aikaansaanut kaikenlaisia tragedioita mailla ja mannuilla ympäri Suomen maan - kuolleita on taas isot määrät, hukkuneitakin 8. Ukkoset ja raekuurot ja erilaiset tuulenpuuskat ovat jyllänneet eri puolilla. Äiti kertoi, että puhelin ja radio olivat mykistyneet tänään iltapäivän tosi hurjassa ukkoskuurossa - salama oli iskenyt ihan lähelle taloa; olivat luulleet osuman tulleen taloon ja navettarakennukseen kun paukaukset olivat niin hurjia. Mutta ei sitten onneksi näin käynyt mutta lankapuhelin on tosiaan ihan mykkä. Vakuutus ei korvaa luonnon aiheuttamia vahinkoja - saa nähdä nyt sitten mikä puhelimeen tuli; onko vika linjoissa vai itse puhelimessa joka toimi moitteettomasti aamulla mutta ei enää ukkosen jälkeen ollenkaan. Sähköt oli kuulemma pantu pois pltä mutta kaikkia töpseleitä ei oltu otettu pois seinästä - radio on siis vaurioitunut ja televisiosta ei näy kuin kolmonen. äiti soittelee ja kyselee huomenna asian tiimoilta. Luultavasti samalla asialla on monia muitakin!

Heinätkin ovat kauniita
Maalla ukkosmyrsky on aina paljon hurjempi kokemus kuin kaupungissa. Kaupunngissa siihen ei edes kiinnitä sellaista huomiota kuin maalla - katselee ehkä kiinnostuneena salamia. Maalla taas ihminen kutistuu myrskyn ja muiden sääilmiöiden edessä ihan pieneksi... On paljon turvattomampi olo kun myrsky ulvoo ja jylisee, paukkaa ja salamoi.

Tanskassa on myrsky saanut Kööpenhaminan kadut veden valtaan - siellä on tullut taivaalta enemmän vettä kerralla 30 vuoteen. Huh! Huomenna kuulen varmasti lisää kun soitan heti aamusta Köpikseen.

Lapsen karkki-jätskiannos
Vietettiin lauantaita lapsen kanssa Helsingissä. Oli mukavaa olla yhdessä, nyt ovat kesäleirit vihdoin ohi ja voidaan puuhailla kaikenlaita yhdessä - kohta alkaa omakin loma: ihanaa, ihanaa! Helsingissä oli Pride-paraati mutta emme menneet sinne - kävelimme ja katselimme kaupunkia, kuunneltiin katusottajia ja käytiin jätskillä ja kahvilla Fazerilla - olipa hyvää kahvia! Nautin siitä oikein todella! Ostin näes nuukuus-syystä (rahat taas vähissä, huoh) männä viikolla normaalin mieli-kahvin eli Juhla-mokan sijaan halvempaa Pirkka-kahvia. Ei olisi pitänyt, ei todella. Se on ihan kamalaa! Haisee kissanpissalle ja maistuu pistävälle ja pohjaanpalaneelle. Ei hyvää, ei mitenkään tehtynä. Pidän vahvasta kahvista  mutta kotikahvin pitää olla mielellään pyöreän makuista ja - niin - maukasta, tuoksuvaa. Ostin 2 pakettia Pirkkaa kun ne sai 6 erolla - siinä meni 6 euroa totisesti hukkaan! Se nyt ei kelpaa kenellekään joten lopputulema lienee, että sitä ei voi edes kierrättää kun kukaan ei sitä huoli. Fazulla sai valita kahvilajin; otin tummaa Presidenttiä ja kyllä oli hyvää! Kyllä on tosissaan väliä sillä mitä juo!

Pirkka-tuotteet ovat tähän mennessä olleet ihan hyviä; onko maku näin erilainen kahvissa vai onko tämä Pirkka nyt vain yksinkertaisesti epäonnistunut? Saapas nähdä - sen näkee kahvihyllyssä ajan mittaan; jatkaako se elämäänsä vai häviääkö pois. Itse en siihen enää ikinä sorru jollen ihan höperöidy!

Lueskelin perjantaina horoskooppeja. Heinäkuun alussa voi taas lukea mitä astrologit ovat mieltä lähitulevaisuudesta. Yleensä analyysit poikkeavat reippaasti toisistaan - seikka joka ei suinkaan saa kovinkaan uskomaan tähän tieteenhaaraan. Nyt luvataan kaikissa skoopeissa kovasti muutosta ja uusia tuulia; se on tällä kertaa kolmessa skoopissa yhtenäinen seikka meikäläisen merkissä. Voi kun se olisi totta! Energiat ovat nyt kyllä itseltäni ihan loppu; saa nähdä miten jaksan taapertaa taas eteenpäin. Mutta lomahan alkaa muutaman päivän päästä eli eiköhän tämä jotenkin ala lutviutua. Lapsi odottaa, että tehdään jotain kivaa! Ja niin toivonkin. Rahaa matkoihin ei ole totisesti ollenkaan. Mutta voihan siitä muutenkin nauttia elämästä ja vapaasta. Mennään maalle!

Näin sanoo skooppi - seurataanpa heinäkuuta. Ja yritetään ja toivotaan, että jotain uutta ja mukavaa oikeasti tapahtuisi:
Heinäkuun alku on täynnä hurjaa alitajuista energiaa. Auringonpimennyksen tapahtuessa merkissäsi ja on täysin luonnollista, että et aina tiedä missä oikein olet menossa. Pikkuhiljaa paine alkaa kuitenkin helpottaa ja heinäkuu kannattaa käyttää mahdollisimman tehokkaasti rentoutumiseen ja omiin mielekkäisiin harrastuksiin. Pelkkään lomailuun ja löhöilyyn tällaisen energiapiikin aikana ei ole silti syytä itseään pakottaa, sillä uudistusvoimat ovat aktivoituneet sisimmässäsi ja pystyt monella tavalla edistämään elämääsi niin kotona kuin urallasi. Venus merkissäsi lisää vetovoimaasi ja tarjoaa upeita romanttisia hetkiä.
Vanhoja Alfa Romeoita riveittäin rautatientorilla

Tai: This could turn out to be a major turning point month for you, for planets will be speaking very clearly and loudly....You will begin to see yourself through a new lens, and your whole life's direction is likely to evolve and morph into something new. Your past is done, and you will turn away from that - a new chapter is forming. You'll want to set new priorities and revisit old goals. Eclipses bring information and enlightenment, and it will be a very busy time